Vainoamisen kieltävä laki

Ei koske, eivät rosvot tule itse poliisiasemalle ilmoittautumaan, kyllä heitä on ensin vainottava, ennen kuin häkki heilahtaa.

Täh ! Ei kyseinen rikos tule viranomaisten tietoon, ellei vainottu, tai joku muu tee siitä ilmoitusta, aivan kuten varastamisessakin. Jonkun on tehtävä ensin poliisille ilmoitus, ennen kuin ryhdytään asiaa tutkimaan.
Sen jälkeen poliisi ja syyttäjä päättävät jatkoista. Asianomistaja ei voi enää virallisen syytteen alaisessa rikoksessa ilmoitusta perua, tai voi, mutta sillä ei ole merkitystä.

7 a § (13.12.2013/879)
Vainoaminen

Joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, vainoamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

"Vainooja" taitaa olla trolli, mutta sen varalta, että kyseessä on yksinkertaisesti ymmärtämätön, pyytäisin lukemaan rikoksen tunnusmerkistön ja siitä erityisesti sanat "...oikeudettomasti..." ja "...omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta...". (Kopio pykälästä on ketjussa jäljempänä. 9

Ja niin, vainoaminen on todellakin virallisen syytteen alainen rikos. Sitä jo hallitus esitti ja siihen päätyi myös eduskunta. Ja onhan tuossa Wikipedia-linkissäkin ihan oikea tieto ainakin nyt.

trolliko? kirjoitti:

"Vainooja" taitaa olla trolli, mutta sen varalta, että kyseessä on yksinkertaisesti ymmärtämätön, pyytäisin lukemaan rikoksen tunnusmerkistön ja siitä erityisesti sanat "...oikeudettomasti..." ja "...omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta...". (Kopio pykälästä on ketjussa jäljempänä. 9

Ja niin, vainoaminen on todellakin virallisen syytteen alainen rikos. Sitä jo hallitus esitti ja siihen päätyi myös eduskunta. Ja onhan tuossa Wikipedia-linkissäkin ihan oikea tieto ainakin nyt.

Lue lisää

No, pykälähän on ketjussa nyt edellä. Aiempi viestini kun tuli eri kohtaan kuin oli tarkoitus.

trolliko? kirjoitti:

"Vainooja" taitaa olla trolli, mutta sen varalta, että kyseessä on yksinkertaisesti ymmärtämätön, pyytäisin lukemaan rikoksen tunnusmerkistön ja siitä erityisesti sanat "...oikeudettomasti..." ja "...omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta...". (Kopio pykälästä on ketjussa jäljempänä. 9

Ja niin, vainoaminen on todellakin virallisen syytteen alainen rikos. Sitä jo hallitus esitti ja siihen päätyi myös eduskunta. Ja onhan tuossa Wikipedia-linkissäkin ihan oikea tieto ainakin nyt.

Lue lisää

En ole trolli, minulla on vain ollut vaikeuksia ymmärtää, kun annetaan tällaisia "kaiken ikävän tekeminen on rikos. Poliisi/syyttäjä/tuomari päättää, onko kyseessä ikävän tekeminen". Minun mielestäni rikos pitää määritellä niin tarkasti, että tuomioistuimessa puntaroidaan, onko näin käynyt vai ei, ei suinkaan että onkohan tuo rikos vai ei, vaikea vetää rajaa...


Tuossahan käytännössä puhelimella useammin kuin kerran soittamalla samalle henkilölle syyllistyy rikokseen. Joillekin lasten synttärikutsut on omiaan aiheuttamaan pelkoa ja ahdistustusta niin paljon, että pitää napsia ennen moisia sosiaalisia tilanteita paniikkihäiriö-lääkkeitä ennaltaehkäisevästi ennen moisiin menoa. Jotakuta toista ei häiritsisi edes rasvaiset ja seksuaalissävytteiset puheet, voisi olla kiihottunut jopa ja innokas tapaamaan, jos on seksuaalisesti aktiivinen nettideittailija, jolla on uusi seksikumppani joka toinen päivä ja seuranhakuprofiilit alastonsuomi.com:ia myöten täynnä omia alastonkuviaa ruoska kädessä, mikä ei ole lainkaan tavatonta nykyään. Mikä on omiaan aiheuttamaan pelkoa ja ahdistusta, onko se määritelty vai voiko sen määritellä syyttäjä tai tuomari omalta subjektiiviselta kannaltaan? Stalkkeri saattaa puhua samalla tavalla kuin missä hyvänsä seurustelusuhteessa. Laki ei edellyttänyt missään kohtaa, että soittelijalle tulee ilmoittaa, ettei hän saa enää soittaa, riittää kun toistuvasti, eli useamman kerran soittaa ja se on omiaan aiheuttamaan ahdistusta.

Jos sinulla on vaikeuksia ymmärtää, niin tehdään kaksi malliesimerkkiä: a) Minä haluan nostaa syytteen vainoamisesta ihan kenelle vaan heti kun mahdollista. Riittääkö se, kun minulla on todiste, että henkilö on soittanut minulle kaksi kertaa? Tai b) minä haluan vainota jotain ihmistä, kuinka pitkälle voin mennä mitä mielikutuksellisimmilla tavoilla, ennen kuin se muuttuu rikokseksi? Sen tiedän, että ainakin kerran voin soittaa ihmiselle, ennen kuin tunnusmerkistö täyttyy. Nämä pitäisi käydä ilmi laista yksiselitteisesti.

Kumpaankaan minulla ei ole oikeasti halua, mutta haluaisin tietää, että mitä laki oikeastaan kieltää. Mikä on tässä "oikeudettomasti", kai minulla on oikeus soittaa omalla puhelimellani kenelle huvittaa, paitsi hätäkeskukseen ilman syytä?

Jos joku puukottaa ihmistä, siitä saa syytteen vaikka henkilö olisi nimenomaisesti pyytänyt sitä nauttinut puukotuksi tulemisesta. Onko sama asia "vainoamisen" suhteen? Ei tämä minusta käy ilmi lainkaan selvästi.

Vainooja kirjoitti:

En ole trolli, minulla on vain ollut vaikeuksia ymmärtää, kun annetaan tällaisia "kaiken ikävän tekeminen on rikos. Poliisi/syyttäjä/tuomari päättää, onko kyseessä ikävän tekeminen". Minun mielestäni rikos pitää määritellä niin tarkasti, että tuomioistuimessa puntaroidaan, onko näin käynyt vai ei, ei suinkaan että onkohan tuo rikos vai ei, vaikea vetää rajaa...


Tuossahan käytännössä puhelimella useammin kuin kerran soittamalla samalle henkilölle syyllistyy rikokseen. Joillekin lasten synttärikutsut on omiaan aiheuttamaan pelkoa ja ahdistustusta niin paljon, että pitää napsia ennen moisia sosiaalisia tilanteita paniikkihäiriö-lääkkeitä ennaltaehkäisevästi ennen moisiin menoa. Jotakuta toista ei häiritsisi edes rasvaiset ja seksuaalissävytteiset puheet, voisi olla kiihottunut jopa ja innokas tapaamaan, jos on seksuaalisesti aktiivinen nettideittailija, jolla on uusi seksikumppani joka toinen päivä ja seuranhakuprofiilit alastonsuomi.com:ia myöten täynnä omia alastonkuviaa ruoska kädessä, mikä ei ole lainkaan tavatonta nykyään. Mikä on omiaan aiheuttamaan pelkoa ja ahdistusta, onko se määritelty vai voiko sen määritellä syyttäjä tai tuomari omalta subjektiiviselta kannaltaan? Stalkkeri saattaa puhua samalla tavalla kuin missä hyvänsä seurustelusuhteessa. Laki ei edellyttänyt missään kohtaa, että soittelijalle tulee ilmoittaa, ettei hän saa enää soittaa, riittää kun toistuvasti, eli useamman kerran soittaa ja se on omiaan aiheuttamaan ahdistusta.

Jos sinulla on vaikeuksia ymmärtää, niin tehdään kaksi malliesimerkkiä: a) Minä haluan nostaa syytteen vainoamisesta ihan kenelle vaan heti kun mahdollista. Riittääkö se, kun minulla on todiste, että henkilö on soittanut minulle kaksi kertaa? Tai b) minä haluan vainota jotain ihmistä, kuinka pitkälle voin mennä mitä mielikutuksellisimmilla tavoilla, ennen kuin se muuttuu rikokseksi? Sen tiedän, että ainakin kerran voin soittaa ihmiselle, ennen kuin tunnusmerkistö täyttyy. Nämä pitäisi käydä ilmi laista yksiselitteisesti.

Kumpaankaan minulla ei ole oikeasti halua, mutta haluaisin tietää, että mitä laki oikeastaan kieltää. Mikä on tässä "oikeudettomasti", kai minulla on oikeus soittaa omalla puhelimellani kenelle huvittaa, paitsi hätäkeskukseen ilman syytä?

Jos joku puukottaa ihmistä, siitä saa syytteen vaikka henkilö olisi nimenomaisesti pyytänyt sitä nauttinut puukotuksi tulemisesta. Onko sama asia "vainoamisen" suhteen? Ei tämä minusta käy ilmi lainkaan selvästi.

Lue lisää

Entä jos minua on kielletty soittamasta ja en soita enää, mutta puhelin soittaa taskussani uudelleen viimeksi soitettuun numeroon, ja äänet kuulostavat läähätykseltä tai joltain vielä ahdistavammalta kävellessäni, voinko teoriassa joutua kahdeksi vuodeksi vankilaan?

Tämä rajanveto on kysymysmerkki, lisäksi virallisen syytteen alainen rikos ja asianomistajarikos ovat kaksi eri asiaa ja ei voi olla molempia samanaikaisesti.

4+1 kirjoitti:

Täh ! Ei kyseinen rikos tule viranomaisten tietoon, ellei vainottu, tai joku muu tee siitä ilmoitusta, aivan kuten varastamisessakin. Jonkun on tehtävä ensin poliisille ilmoitus, ennen kuin ryhdytään asiaa tutkimaan.
Sen jälkeen poliisi ja syyttäjä päättävät jatkoista. Asianomistaja ei voi enää virallisen syytteen alaisessa rikoksessa ilmoitusta perua, tai voi, mutta sillä ei ole merkitystä.

7 a § (13.12.2013/879)
Vainoaminen

Joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, vainoamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Lue lisää

Toki kuka hyvänsä sivullinen voi ilmoittaa siitä, että puhun usein kaverini kanssa puhelimessa ja jutut saattavat välillä mennä sellaiseksi, että ne ovat oiaan aiheuttamaan ahdistusta herkemmälle henkilölle. Sillä ei ole väliä, millä tavalla poliisi saa asiasta vainun, vaikka äänhtä tallentavasta valvontakamerasta.

Vrt. puukotus, joka on yleisen syytteen alainen rikos siinäkin tapauksessa että moista olisi jopa pyydetty.

Vainooja kirjoitti:

En ole trolli, minulla on vain ollut vaikeuksia ymmärtää, kun annetaan tällaisia "kaiken ikävän tekeminen on rikos. Poliisi/syyttäjä/tuomari päättää, onko kyseessä ikävän tekeminen". Minun mielestäni rikos pitää määritellä niin tarkasti, että tuomioistuimessa puntaroidaan, onko näin käynyt vai ei, ei suinkaan että onkohan tuo rikos vai ei, vaikea vetää rajaa...


Tuossahan käytännössä puhelimella useammin kuin kerran soittamalla samalle henkilölle syyllistyy rikokseen. Joillekin lasten synttärikutsut on omiaan aiheuttamaan pelkoa ja ahdistustusta niin paljon, että pitää napsia ennen moisia sosiaalisia tilanteita paniikkihäiriö-lääkkeitä ennaltaehkäisevästi ennen moisiin menoa. Jotakuta toista ei häiritsisi edes rasvaiset ja seksuaalissävytteiset puheet, voisi olla kiihottunut jopa ja innokas tapaamaan, jos on seksuaalisesti aktiivinen nettideittailija, jolla on uusi seksikumppani joka toinen päivä ja seuranhakuprofiilit alastonsuomi.com:ia myöten täynnä omia alastonkuviaa ruoska kädessä, mikä ei ole lainkaan tavatonta nykyään. Mikä on omiaan aiheuttamaan pelkoa ja ahdistusta, onko se määritelty vai voiko sen määritellä syyttäjä tai tuomari omalta subjektiiviselta kannaltaan? Stalkkeri saattaa puhua samalla tavalla kuin missä hyvänsä seurustelusuhteessa. Laki ei edellyttänyt missään kohtaa, että soittelijalle tulee ilmoittaa, ettei hän saa enää soittaa, riittää kun toistuvasti, eli useamman kerran soittaa ja se on omiaan aiheuttamaan ahdistusta.

Jos sinulla on vaikeuksia ymmärtää, niin tehdään kaksi malliesimerkkiä: a) Minä haluan nostaa syytteen vainoamisesta ihan kenelle vaan heti kun mahdollista. Riittääkö se, kun minulla on todiste, että henkilö on soittanut minulle kaksi kertaa? Tai b) minä haluan vainota jotain ihmistä, kuinka pitkälle voin mennä mitä mielikutuksellisimmilla tavoilla, ennen kuin se muuttuu rikokseksi? Sen tiedän, että ainakin kerran voin soittaa ihmiselle, ennen kuin tunnusmerkistö täyttyy. Nämä pitäisi käydä ilmi laista yksiselitteisesti.

Kumpaankaan minulla ei ole oikeasti halua, mutta haluaisin tietää, että mitä laki oikeastaan kieltää. Mikä on tässä "oikeudettomasti", kai minulla on oikeus soittaa omalla puhelimellani kenelle huvittaa, paitsi hätäkeskukseen ilman syytä?

Jos joku puukottaa ihmistä, siitä saa syytteen vaikka henkilö olisi nimenomaisesti pyytänyt sitä nauttinut puukotuksi tulemisesta. Onko sama asia "vainoamisen" suhteen? Ei tämä minusta käy ilmi lainkaan selvästi.

Lue lisää

***Riittääkö se, kun minulla on todiste, että henkilö on soittanut minulle kaksi kertaa? ***

Ei riitä.

***..kuinka pitkälle voin mennä mitä mielikutuksellisimmilla tavoilla, ennen kuin se muuttuu rikokseksi?***

Riippuu ensi vaiheessa kohteen suhtautumisesta. Kuten yllä on jo todettu, poliisi saa tiedon vainoamisesta tyypillisesti asianomistajalta. Jos hän tekee rikosilmoituksen, rima on ainakin hänen mielestään jo ylitetty. Seuraavat vaiheet ovat sitten poliisitutkinta, syyteharkinta ja tuomioistuimen harkinta.

Eikä tuontapaisessa harkinnassa mitään poikkeuksellista ole edes rikosjutuissa. Ajatellaanpa nyt vaikkapa lähestymiskieltoja, laittomia uhkauksia, kotirauhan rikkomisia taikka siten vielä enemmän arvostuksenvaraisia tekoja kuten kunnianloukkauksia tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä.

***Jos joku puukottaa ihmistä, siitä saa syytteen vaikka henkilö olisi nimenomaisesti pyytänyt sitä nauttinut puukotuksi tulemisesta.***

No niin, tästä ns. loukatun suostumuksesta on kirjoitettu oikeustieteellisiä väitöskirjojakin. (Taisi olla emeritaproffavainaa Inkeri Anttilankin väikkärin aihe, jos oikein muistan.) Ei siis ole ihan yksioikoinen asia. Eikä ratkaisukaan ole yksiselitteisesti niin kuin esität. Mutta en tässä nyt ryhdy sen enempää siteeraamaan ykkösoikeusoppineita.

trolliko? kirjoitti:

***Riittääkö se, kun minulla on todiste, että henkilö on soittanut minulle kaksi kertaa? ***

Ei riitä.

***..kuinka pitkälle voin mennä mitä mielikutuksellisimmilla tavoilla, ennen kuin se muuttuu rikokseksi?***

Riippuu ensi vaiheessa kohteen suhtautumisesta. Kuten yllä on jo todettu, poliisi saa tiedon vainoamisesta tyypillisesti asianomistajalta. Jos hän tekee rikosilmoituksen, rima on ainakin hänen mielestään jo ylitetty. Seuraavat vaiheet ovat sitten poliisitutkinta, syyteharkinta ja tuomioistuimen harkinta.

Eikä tuontapaisessa harkinnassa mitään poikkeuksellista ole edes rikosjutuissa. Ajatellaanpa nyt vaikkapa lähestymiskieltoja, laittomia uhkauksia, kotirauhan rikkomisia taikka siten vielä enemmän arvostuksenvaraisia tekoja kuten kunnianloukkauksia tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä.

***Jos joku puukottaa ihmistä, siitä saa syytteen vaikka henkilö olisi nimenomaisesti pyytänyt sitä nauttinut puukotuksi tulemisesta.***

No niin, tästä ns. loukatun suostumuksesta on kirjoitettu oikeustieteellisiä väitöskirjojakin. (Taisi olla emeritaproffavainaa Inkeri Anttilankin väikkärin aihe, jos oikein muistan.) Ei siis ole ihan yksioikoinen asia. Eikä ratkaisukaan ole yksiselitteisesti niin kuin esität. Mutta en tässä nyt ryhdy sen enempää siteeraamaan ykkösoikeusoppineita.

Lue lisää

Jos puhelinmyyjä soittaa toistuvasti ja hänen aggressiivinen myyntitapansa ahdistaa, se on vainoamista? Ainakin työnantajan soittaminen on joskus ahdistanut minua kipakasti, tietää yleensä lisää jotain ikävämpiä hommia tai ylitöitä. Koko suku puhelinterrorisoi minua jatkuvasti joutavanpäiväisyyksillä, ja kerran pistin puhelimen sen takia kiini pariksi viikoksi, meinasin heittää vihapäissäni koko luurin silloin ikkunasta pihalle, kun aina joku on ruinaamassa jotakin. Periaatteessahan he ovat syyllistyneet rikokseen, vaikka minä en rikosilmoitusta omista sukulaisistani teekään.

Tiedän yhden kaverin, jolla on sama tilanne. Menisikö läpi, kun ilmoittaisin poliisille ja asia tutkittaisiin ja hänen puhelutietonsa katsottaisiin ja kaverini sanoisi kuulusteluissa, että kyllä on välillä stressannut ihmisten jatkuvat soittelut, mutta ei ole kieltänyt ja missään nimessä halua nostaa syytettä? Lain pitäisi olla näissä asioissa yksiselitteinen.

Minun mielestäni tiivistettynä tuo laki kuuluu, että "Mikäli joku ottaa toistuvasti yhteyttä ihmiseen ja se on omiaan häiritsemään/ahdistamaan ihmistä, syyte voidaan nostaa, vaikka uhri ei haluaisi nostaa syytettä". Periaatteessa jos joltakulta kuolee joku läheinen, minä saan ilmoittaa hänelle moisen vain kerran, jos toinen läheinen kuolee, niin jonkun muun on soitettava, kyseessä on asia, joka on omiaan kiistatta herättämään ahdistusta. Jos jättäisin laskut maksamatta, menisi laskut perintään ja perintätoimisto soittaisi pian ahdistavia puheluita, että tämä olisi hyvä maksella tai muuten menee ulosottoon. Uhkailuakin vielä ahdistelun lisäksi, täyttyy tunnusmerkistö reippaasti.

Tuo laki on ihan suolesta, juosten kusastu, eikä siitä käy ilmi, mitä se oikeastaan kieltää.

Olen ennenkin miettinyt näiden lakien omituisuutta. Esimerkiksi syyntakeellisuuden arviointi on ollut kummallista. Jos minä sujautan jonkun kahvimukiin LSD:tä ja ketamiinia ja amfetamiina tai muuta sopivan määrän, että ihminen menee niin sekaisin, että tappaa useamman ihmisen tietämättä lainkaan mitä tekee, luulee pelaavansa videopeliä tms. niin onko hän syyllinen, jos kukaan ei voi todistaa sitä, että hänet on huumattu, vaan saa vielä huumausainerikostuomion? Tai jos voidaan tämän perusteella pitää syyntakeettomana tappoihin, voinko minä sujauttaa kahvilasiini isossa porukassa huumeita, alkaa listiä porukkaa jo ennen kuin ne kunnolla vaikuttaakaan ja sanoa sitten, että "En tiennyt mitä tein, minut huumattiin ja luulin olevani juutalaisvanki ja pakenevani Auswitchista, se oli kuin unta...".

Lait ovat aina olleet ympäripyöreitä ja tuomiot kummallisia. Niiden sorvaamisessa tuntuu olevan ajatusta vuosi vuodelta vähemmän takana. Oletettu uhri ja oletettu rikoksentekijä voivat puhua totta tai valehdella hyvinkin taitavasti ja nämä lait tuntuvat mahdollistavan sen, että voi joko saada syyttömälle tuomion tai syyllinen voi helposti välttyä tuomiolta, kyse on siitä, miten uskottavasti valehtelee. Tällöin laki on eri rehellisille/huonoille valehtelijoille kuin taitaville ja häikäilemättömille valehtelijoille. Valehtelijoille siis suopeampi, he voivat tehdä mitä huvittaa. Ja esim. stalkkeritapauksessa ex-miehet jne. jotka vainoavat ovat hyvin usein jonkin sortin sosiopaatteja, ja valehtelevat minkä kerkeävät ja tekevät sen taitavammin kuin A. Auer konsanaan.

Vainooja kirjoitti:

Jos puhelinmyyjä soittaa toistuvasti ja hänen aggressiivinen myyntitapansa ahdistaa, se on vainoamista? Ainakin työnantajan soittaminen on joskus ahdistanut minua kipakasti, tietää yleensä lisää jotain ikävämpiä hommia tai ylitöitä. Koko suku puhelinterrorisoi minua jatkuvasti joutavanpäiväisyyksillä, ja kerran pistin puhelimen sen takia kiini pariksi viikoksi, meinasin heittää vihapäissäni koko luurin silloin ikkunasta pihalle, kun aina joku on ruinaamassa jotakin. Periaatteessahan he ovat syyllistyneet rikokseen, vaikka minä en rikosilmoitusta omista sukulaisistani teekään.

Tiedän yhden kaverin, jolla on sama tilanne. Menisikö läpi, kun ilmoittaisin poliisille ja asia tutkittaisiin ja hänen puhelutietonsa katsottaisiin ja kaverini sanoisi kuulusteluissa, että kyllä on välillä stressannut ihmisten jatkuvat soittelut, mutta ei ole kieltänyt ja missään nimessä halua nostaa syytettä? Lain pitäisi olla näissä asioissa yksiselitteinen.

Minun mielestäni tiivistettynä tuo laki kuuluu, että "Mikäli joku ottaa toistuvasti yhteyttä ihmiseen ja se on omiaan häiritsemään/ahdistamaan ihmistä, syyte voidaan nostaa, vaikka uhri ei haluaisi nostaa syytettä". Periaatteessa jos joltakulta kuolee joku läheinen, minä saan ilmoittaa hänelle moisen vain kerran, jos toinen läheinen kuolee, niin jonkun muun on soitettava, kyseessä on asia, joka on omiaan kiistatta herättämään ahdistusta. Jos jättäisin laskut maksamatta, menisi laskut perintään ja perintätoimisto soittaisi pian ahdistavia puheluita, että tämä olisi hyvä maksella tai muuten menee ulosottoon. Uhkailuakin vielä ahdistelun lisäksi, täyttyy tunnusmerkistö reippaasti.

Tuo laki on ihan suolesta, juosten kusastu, eikä siitä käy ilmi, mitä se oikeastaan kieltää.

Olen ennenkin miettinyt näiden lakien omituisuutta. Esimerkiksi syyntakeellisuuden arviointi on ollut kummallista. Jos minä sujautan jonkun kahvimukiin LSD:tä ja ketamiinia ja amfetamiina tai muuta sopivan määrän, että ihminen menee niin sekaisin, että tappaa useamman ihmisen tietämättä lainkaan mitä tekee, luulee pelaavansa videopeliä tms. niin onko hän syyllinen, jos kukaan ei voi todistaa sitä, että hänet on huumattu, vaan saa vielä huumausainerikostuomion? Tai jos voidaan tämän perusteella pitää syyntakeettomana tappoihin, voinko minä sujauttaa kahvilasiini isossa porukassa huumeita, alkaa listiä porukkaa jo ennen kuin ne kunnolla vaikuttaakaan ja sanoa sitten, että "En tiennyt mitä tein, minut huumattiin ja luulin olevani juutalaisvanki ja pakenevani Auswitchista, se oli kuin unta...".

Lait ovat aina olleet ympäripyöreitä ja tuomiot kummallisia. Niiden sorvaamisessa tuntuu olevan ajatusta vuosi vuodelta vähemmän takana. Oletettu uhri ja oletettu rikoksentekijä voivat puhua totta tai valehdella hyvinkin taitavasti ja nämä lait tuntuvat mahdollistavan sen, että voi joko saada syyttömälle tuomion tai syyllinen voi helposti välttyä tuomiolta, kyse on siitä, miten uskottavasti valehtelee. Tällöin laki on eri rehellisille/huonoille valehtelijoille kuin taitaville ja häikäilemättömille valehtelijoille. Valehtelijoille siis suopeampi, he voivat tehdä mitä huvittaa. Ja esim. stalkkeritapauksessa ex-miehet jne. jotka vainoavat ovat hyvin usein jonkin sortin sosiopaatteja, ja valehtelevat minkä kerkeävät ja tekevät sen taitavammin kuin A. Auer konsanaan.

Lue lisää

Voi olla, ettei viesti mene perille, mutta yritän nyt kuitenkin, mutta vain tämän vihoviimeisen kerran.

***Jos puhelinmyyjä soittaa toistuvasti ja hänen aggressiivinen myyntitapansa ahdistaa, se on vainoamista?***
Jokainen ns. täysjärkinen ihminen käsittää, että ei ole.

***Ainakin työnantajan soittaminen on joskus ahdistanut minua kipakasti,**
Saattaa ahdistaakin, mutta siinäkään ei ole kyse "oikeudettomasta" vainoamisesta.

***Koko suku puhelinterrorisoi minua jatkuvasti joutavanpäiväisyyksillä***
"Joutavanpäiväisyyksistä" ei tapaa aiheutua pelkoja tai ahdistusta.

****..että kyllä on välillä stressannut ihmisten jatkuvat soittelut, mutta ei ole kieltänyt ja missään nimessä halua nostaa syytettä?***
Ajoittainen stressaaminen ei poliisia/syyttäjää kiinnosta eikä tuosta sen enempää synny.

***Periaatteessa jos joltakulta kuolee joku läheinen, minä saan ilmoittaa hänelle moisen vain kerran, ***
Et kai itsekään oikeasti usko tuollaista puuta heinää?

***Jos jättäisin laskut maksamatta, menisi laskut perintään ja perintätoimisto soittaisi pian ahdistavia puheluita,***
No et kai tosissasi ota tätäkään höpönhöpön -väitettä?

***Esimerkiksi syyntakeellisuuden arviointi on ollut kummallista.***
Ei siinä minusta ole mitään kummallista, kriteerit ovat ihan selvät. Ei siihen arviointiin vaikuta, kuten tunnut olettavan, se mistä ulkopuolisesta syystä tahansa tekijä on ollut kyvytön ymmärtämään tekoaan ja sen seurauksia. Mutta siihen arviointiin saattaa toki vaikuttaa se, että tekijä on itse saattanut itsensä mistään mitään ymmärtämään tilaan.

***Oletettu uhri ja oletettu rikoksentekijä voivat puhua totta tai valehdella hyvinkin taitavasti***
Niin voivat, mutta uhrin (asianomistajan) valehtelu on tosin rangastavaa. Mutta millä puristat totuuden epäillystä, kun epäillyllä ei ole velvollisuutta pysyä totuudessa ja kidutuskin on kielletty? Olisiko toimivampia ehdotuksia yleisen urputuksen sijaan?

trolliko? kirjoitti:

Voi olla, ettei viesti mene perille, mutta yritän nyt kuitenkin, mutta vain tämän vihoviimeisen kerran.

***Jos puhelinmyyjä soittaa toistuvasti ja hänen aggressiivinen myyntitapansa ahdistaa, se on vainoamista?***
Jokainen ns. täysjärkinen ihminen käsittää, että ei ole.

***Ainakin työnantajan soittaminen on joskus ahdistanut minua kipakasti,**
Saattaa ahdistaakin, mutta siinäkään ei ole kyse "oikeudettomasta" vainoamisesta.

***Koko suku puhelinterrorisoi minua jatkuvasti joutavanpäiväisyyksillä***
"Joutavanpäiväisyyksistä" ei tapaa aiheutua pelkoja tai ahdistusta.

****..että kyllä on välillä stressannut ihmisten jatkuvat soittelut, mutta ei ole kieltänyt ja missään nimessä halua nostaa syytettä?***
Ajoittainen stressaaminen ei poliisia/syyttäjää kiinnosta eikä tuosta sen enempää synny.

***Periaatteessa jos joltakulta kuolee joku läheinen, minä saan ilmoittaa hänelle moisen vain kerran, ***
Et kai itsekään oikeasti usko tuollaista puuta heinää?

***Jos jättäisin laskut maksamatta, menisi laskut perintään ja perintätoimisto soittaisi pian ahdistavia puheluita,***
No et kai tosissasi ota tätäkään höpönhöpön -väitettä?

***Esimerkiksi syyntakeellisuuden arviointi on ollut kummallista.***
Ei siinä minusta ole mitään kummallista, kriteerit ovat ihan selvät. Ei siihen arviointiin vaikuta, kuten tunnut olettavan, se mistä ulkopuolisesta syystä tahansa tekijä on ollut kyvytön ymmärtämään tekoaan ja sen seurauksia. Mutta siihen arviointiin saattaa toki vaikuttaa se, että tekijä on itse saattanut itsensä mistään mitään ymmärtämään tilaan.

***Oletettu uhri ja oletettu rikoksentekijä voivat puhua totta tai valehdella hyvinkin taitavasti***
Niin voivat, mutta uhrin (asianomistajan) valehtelu on tosin rangastavaa. Mutta millä puristat totuuden epäillystä, kun epäillyllä ei ole velvollisuutta pysyä totuudessa ja kidutuskin on kielletty? Olisiko toimivampia ehdotuksia yleisen urputuksen sijaan?

Lue lisää

Perustelusi olivat "Et kai nyt itsekään usko tuollaista" ja vetoat täysjärkisyyteen. Maalaisjärkeen on turha vedota monimutkaisissa asioissa, lain kuuluu olla selvä ja kaikille pitää olla selvää, onko heidän tekemänsä rikos vai ei.

Jokainen täysjärkinen? Minä kuuntelen vaikka tunnin päivässä jotain rasvaisia fantasioitaan luettelevaan miestä tai naista mieluummin kuin minuuttiakaan puhelinmyyjää tai gallup-kyselijää.

Millä tavalla työnantajalla on oikeus soitella henkilökohtaiseen puhelimeeni asioita, joiden tietää ahdistavan minua, ellei moisesta ole erikseen työsopimuksessa sovittu? Ainakaan sen enempää kuin tuntemattomalla?

Jos valitsen tästä nyt jonkun randomin numeron ja alan myymään ihmiselle sohvaani, tiputtelemaan tarjouksia postiluukusta ja ehkä vielä pyörätiellä tulen vastaan ja kaupittelen sohvaani kymppitonnilla enkä lopeta niin kauan kuin elän, tietääkö jokainen täysjärkinen ihminen, että se EI ole vainoamista? Vai onko? Missä kohtaa se muuttuu pilkuntarkasti vainoamiseksi? Onko taas vähän siitä kiini, onko tuomarisetä saanut piparia eilen vai ei tai kuinka kovaa uhri itkee?


"Et kai itsekään oikeasti usko tuollaista puuta heinää?"

Ai että kun soitan jollekin ja kerron hänen läheisensä kuolemasta, se ei ole omiaan aiheuttamaan ahdistusta? No voisin kuvitella, kyllä minulle on aiheuttanut vähemmänkin läheisen ihmisen kuolemasta tieto. Olen sillä tavalla omituinen. Muista nyt, että tässä ei nyt lasketa ymmärtävän tuomarin tai syyttäjän tai poliisin maalaisjärkeen, vaan luetaan lain kirjainta ja että miten sitä voidaan halutessa tulkita.

"No et kai tosissasi ota tätäkään höpönhöpön -väitettä?"

Ai että perintätoimisto ei ala soittelemaan, jos jättää laskut maksamatta? Kyllä alkaa, usko huviksesi. Ainakin edellisen työnantajani perintötoimisto otti yksityisasiakkaisiin yhteyttä puhelimitse, jos maksumuistutukseen ei reagoitu.

"Ei siinä minusta ole mitään kummallista, kriteerit ovat ihan selvät. Ei siihen arviointiin vaikuta, kuten tunnut olettavan, se mistä ulkopuolisesta syystä tahansa tekijä on ollut kyvytön ymmärtämään tekoaan ja sen seurauksia."

Ei ole epäilystäkään, etteikö ihmistä saada vaikka kuinka vauhkoksi ja indusoitua paniikkikohtausta jne. kemiallisesti. Jos se todistetusti tehdään hänelle, hän ei ole ollut syyntakeinen tekohetkellä, eikä myöskään psykiatrisen hoidon tarpeessa, kun vaikutus on kestänyt vain huumeiden vaikutuksen ajan.

Ai että valehtelu on kielletty, no sittenhän sitä ei tapahdu... Kielletään ilmastonmuutos lailla. Ja taloustaantumat.

Toimiva ehdotus on se, että mitään ei kielletä vapaassa maassa, mitä ei ole aivan pakko kieltää, kuten vaikkapa murha ja varkaus. Ja jos on ihan pakko säätää uusia lakeja, niin sitten ne tehään selkeäksi ja yksiselitteiseksi ja kenellekään ei anneta mitään tulkinnanvaraa, ei tuomarille ja vielä vähemmän poliiseille. Hyvä esimerkki on spraymaalin hallussapitokielto julkisella paikalla, joka on täysin poliisin arvioitavissa, onko hyväksyttävä syy sen pitämiselle mukana. Lehdessä poliisi sanoi tulkitsevansa, että ainoastaan amatikseen maalaavalla tai muuten työssään maailia tarvitsevalla on oikeus hallussapitoon. Täten sitä ei siis saa tuon tulkinnan mukaan edes ulos kaupasta, jos aikoisi viedä sen autotalliinsa. Tai niin, sehän riippunee poliisista ja hänen senhetkisestä tuulestaan, pitääkö tämä kyseisestä ihmisestä vai ei.

Vainooja kirjoitti:

Perustelusi olivat "Et kai nyt itsekään usko tuollaista" ja vetoat täysjärkisyyteen. Maalaisjärkeen on turha vedota monimutkaisissa asioissa, lain kuuluu olla selvä ja kaikille pitää olla selvää, onko heidän tekemänsä rikos vai ei.

Jokainen täysjärkinen? Minä kuuntelen vaikka tunnin päivässä jotain rasvaisia fantasioitaan luettelevaan miestä tai naista mieluummin kuin minuuttiakaan puhelinmyyjää tai gallup-kyselijää.

Millä tavalla työnantajalla on oikeus soitella henkilökohtaiseen puhelimeeni asioita, joiden tietää ahdistavan minua, ellei moisesta ole erikseen työsopimuksessa sovittu? Ainakaan sen enempää kuin tuntemattomalla?

Jos valitsen tästä nyt jonkun randomin numeron ja alan myymään ihmiselle sohvaani, tiputtelemaan tarjouksia postiluukusta ja ehkä vielä pyörätiellä tulen vastaan ja kaupittelen sohvaani kymppitonnilla enkä lopeta niin kauan kuin elän, tietääkö jokainen täysjärkinen ihminen, että se EI ole vainoamista? Vai onko? Missä kohtaa se muuttuu pilkuntarkasti vainoamiseksi? Onko taas vähän siitä kiini, onko tuomarisetä saanut piparia eilen vai ei tai kuinka kovaa uhri itkee?


"Et kai itsekään oikeasti usko tuollaista puuta heinää?"

Ai että kun soitan jollekin ja kerron hänen läheisensä kuolemasta, se ei ole omiaan aiheuttamaan ahdistusta? No voisin kuvitella, kyllä minulle on aiheuttanut vähemmänkin läheisen ihmisen kuolemasta tieto. Olen sillä tavalla omituinen. Muista nyt, että tässä ei nyt lasketa ymmärtävän tuomarin tai syyttäjän tai poliisin maalaisjärkeen, vaan luetaan lain kirjainta ja että miten sitä voidaan halutessa tulkita.

"No et kai tosissasi ota tätäkään höpönhöpön -väitettä?"

Ai että perintätoimisto ei ala soittelemaan, jos jättää laskut maksamatta? Kyllä alkaa, usko huviksesi. Ainakin edellisen työnantajani perintötoimisto otti yksityisasiakkaisiin yhteyttä puhelimitse, jos maksumuistutukseen ei reagoitu.

"Ei siinä minusta ole mitään kummallista, kriteerit ovat ihan selvät. Ei siihen arviointiin vaikuta, kuten tunnut olettavan, se mistä ulkopuolisesta syystä tahansa tekijä on ollut kyvytön ymmärtämään tekoaan ja sen seurauksia."

Ei ole epäilystäkään, etteikö ihmistä saada vaikka kuinka vauhkoksi ja indusoitua paniikkikohtausta jne. kemiallisesti. Jos se todistetusti tehdään hänelle, hän ei ole ollut syyntakeinen tekohetkellä, eikä myöskään psykiatrisen hoidon tarpeessa, kun vaikutus on kestänyt vain huumeiden vaikutuksen ajan.

Ai että valehtelu on kielletty, no sittenhän sitä ei tapahdu... Kielletään ilmastonmuutos lailla. Ja taloustaantumat.

Toimiva ehdotus on se, että mitään ei kielletä vapaassa maassa, mitä ei ole aivan pakko kieltää, kuten vaikkapa murha ja varkaus. Ja jos on ihan pakko säätää uusia lakeja, niin sitten ne tehään selkeäksi ja yksiselitteiseksi ja kenellekään ei anneta mitään tulkinnanvaraa, ei tuomarille ja vielä vähemmän poliiseille. Hyvä esimerkki on spraymaalin hallussapitokielto julkisella paikalla, joka on täysin poliisin arvioitavissa, onko hyväksyttävä syy sen pitämiselle mukana. Lehdessä poliisi sanoi tulkitsevansa, että ainoastaan amatikseen maalaavalla tai muuten työssään maailia tarvitsevalla on oikeus hallussapitoon. Täten sitä ei siis saa tuon tulkinnan mukaan edes ulos kaupasta, jos aikoisi viedä sen autotalliinsa. Tai niin, sehän riippunee poliisista ja hänen senhetkisestä tuulestaan, pitääkö tämä kyseisestä ihmisestä vai ei.

Lue lisää

No, olkoon vielä kerran, vaikka turhalta tuntuukin.

***kaikille pitää olla selvää, onko heidän tekemänsä rikos vai ei.***
Tietysti periaatteessa pitäisi, mutta kun "kaikkiin" mahtuu myös aika tavalla mistään mitään tietämätttömiä pölvästejä, niin on käytännön pakko riittää, että asia on selvä keskiverokansalaisille. Ihan kaikkia umpitumpeloita ei voi ottaa lukuun, valitettavasti.

***Minä kuuntelen vaikka tunnin päivässä jotain rasvaisia fantasioitaan luettelevaan miestä tai naista mieluummin kuin minuuttiakaan puhelinmyyjää tai gallup-kyselijää.***
Ihan vapaasti saat valita. Jopa sinun puhelimessasi on katkaisunäppäin, jota voi käyttää jopa alle minuutin.

***Jos valitsen tästä nyt jonkun randomin numeron ja alan myymään ihmiselle sohvaani, tiputtelemaan tarjouksia postiluukusta ..***
Niin se ei ole vainoamista. Puhelin- tai postimarkkinointi kun ei ole "oikeudetonta". Ja siitä pääsee iilman minuutinkaan puheluja eroon ilmoittautumalla telemarkkinoinnin estävään ns. Robinson -rekistereiin.

***Ai että kun soitan jollekin ja kerron hänen läheisensä kuolemasta, se ei ole omiaan aiheuttamaan ahdistusta?***
Tottakai aiheuttaa sekä surua että ahdistustakin, mutta kyseessä ei ole yhteydenotto "oikeudettomasti".

***Millä tavalla työnantajalla on oikeus soitella henkilökohtaiseen puhelimeeni asioita, joiden tietää ahdistavan minua, ellei moisesta ole erikseen työsopimuksessa sovittu? ***
Eipä siihen tarvita muuta tapaa kuin, että työnantajallasi on henkilökohtaisen puhelimesi numero. Ja yleensä työnantajilla se on. Eikä yhteydenotoista todellakaan ole tapeen sopia "erikseen työsopimuksessa". Oletko ylipäätään koskaan ollut työsuhteessa, kun tuollaista kyselet?

**Ai että perintätoimisto ei ala soittelemaan, jos jättää laskut maksamatta?***
Sitä en epäile yhtään, toki tiedän ja tunnen puhelinperintäkäytännön, mutta epäilen yhä vahvasti sitä, että soittelua pidettäisiin rikosoikeudellisesti rangaistavana vainoamisena. Ja siihenhän edellinen kommenttini liittyi.

***Ja jos on ihan pakko säätää uusia lakeja, niin sitten ne tehään selkeäksi ja yksiselitteiseksi ja kenellekään ei anneta mitään tulkinnanvaraa, ***
Näinhän on maailman sivu toivottu, mutta eipä se tuosta vain ole onnistunut. Ei ole yhtäkään maata maailmassa, jossa ei olisi moniasteista tuomioistuinlaitosta juuri siksi, että lain tulkintaan ja soveltamiseen saatetaan tarvita ylimmän oikeusinstanssin tulkintaratkaisu. Elävässä elämässä kun kaikki ei mene niin kuin lainsäätäjä on osannut ottaa ennakolta huomioon.