Laittomuuden salaisuus ja joulu
Jumalan sana, Raamattu, puhuu laittomuuden salaisuudesta, 2Tess. 2:7.
KR-38:
Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
to gar mustêrion êdê energeitai tês anomias monon o katechôn arti eôs ek mesou genêtai
For already the mystery of the lawlessness is working, only He who is restraining at present [prevents him], until He shall pass out of [the] midst,
Mikä on tämä laittomuuden salaisuus, tai, mysteeri (kr. mustêrion)? Uskon että se on yhteydessä 1Tim. 4:1 jakeeseen.
KR-38:
Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
to de pneuma rêtôs legei oti en usterois kairois apostêsontai tines tês pisteôs prosechontes pneumasin planois kai didaskaliais daimoniôn
Moreover the Spirit is speaking explicitly, that in latter times some shall depart themselves from the faith, giving heed to deceiving spirits, and to doctrines of demons,
Uskon että 2Tess. 2:7 puhuu luopumuksesta joka oli esiasteessaan silloin kun Paavali kirjoitti kirjeen Tessalonikalaisille. Sana anomias koostuu sanoista a- (ilman, vailla), sekä nomos – laki, säädös, ohjenuora (Zodhiates: The Complete Word Study Dictionary, New Testament). Täten uskon että laittomuuden salaisuus tarkoittaa luopumusta Raamatun sanasta, käskyistä, ja eritoten Kristuksen käskyistä jotka ovat Uudessa Testamentissa. Ts. luopumusta (vrt. 2Tess. 2:3, apostasia) Uuden Testamentin apostolisesta opista, Raamatullisesta Uustestamentillisesta kristillisyydestä. Raamattu itse tulkitsee itseään ja uskon että se tukee tätä tulkintaa. Huomaa 1Tim. 4:1 jakeessa sanat tês pisteôs – uskosta (KR-38). Ennen sanaa pisteôs (usko, substantiivi) on määrätty artikkeli tês. Tês pisteôs – siitä uskosta, eli tässä puhutaan apostolisesta oppiruumiista (Uuden Testamentin kirjoituksista), vrt. Juudas 3. Laittomuuden salaisuus on sitä että tunnustetaan julkisesti Kristuksen nimeä sekä kristillisyyttä, mutta kuitenkin käytännössä kumotaan tämä vaeltamalla laittomasti, ts. tottelemattomasti Kristuksen selviä käskyjä kohtaan, sekä uskomalla epäraamatullista (laitonta) evankeliumia ja epäraamatullista (laitonta) oppia (ks. Tiit. 1:16, 2Tim. 3:5, 2Joh.9). Puhutaan paljon Raamatusta ja sen tutkimisesta, ja sen tärkeydestä, mutta silti kielletään Raamatun ehdotonta auktoriteettia mitä Jumalan palvontaan ja palvelemiseen ja hengellisyyteen tulee. Kun tällaisia ihmisiä konfrontoi he usein sanovat että oppi ei ole niin tärkeä, rakkaus lähimmäistä kohtaan on tärkeämpi kuin oppi. He sanovat myös kliseemäisesti että Raamattua voi tulkita niin monella tavalla, ainoastaan siksi ettei heidän tarvitsisi alistua sen auktoriteetin alle, vrt. Luuk. 19:14: Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo tätä kuninkaaksemme'. Tällaiset pahat ihmiset vihaavat absoluuttista totuutta, lukkoonlyötyä oppia, raamatullista dogmaa joka on niin ja Aamen riippumatta sinun ja minun mielipiteistä. Laittomuus tässä on sitä että yritetään palvella ja palvoa Kaikkivaltiasta Jumalaa, Herraa, oma-aloitteisesti ja ihmisten perinnäisoppien mukaan, Matt. 15:6-8, eli niin ettei ojentauduta yksinomaan sen mukaan mikä on Raamatussa ja eritoten UT:ssa säädetty. Tämä on laittomuuttta pahimmillaan, sanotaan hurskaasti Herra Herra mutta silti ei tehdä niinkuin sama Herra on säätänyt sanassaan, Luuk. 6:46.
2Tess. 2:8 puhuu laittomasta (o anomos). Jakeessa 3 sama henkilö on synnin ihminen - o anthrôpos tês amartias (Textus Receptus). 1Joh. 3:4 sanoo ”synti on laittomuus” (ê amartia estin ê anomia). Tässä näemme miten Raamattu tulkitsee itseään koska se on harmoninen ja ristiriidaton kirja. Uskon niinkuin monet muut historian aikana ovat uskoneet, että laittomuuden salaisuuden ruumiillistuma (jos niin voi sanoa), eli synnin ihminen/laiton, tarkoittaa paavia. Eli Roomalaiskatolilaisen kirkon paavia, tai, paaviutta, sillä paaveja on ollut monta. Paavi, tai, paavinvalta, on Antikristus. Sana Antikristus koostuu sanoista anti sekä Christos. Anti tarkoittaa vastaan, tai, asemesta. Antikristus on joku joka esiintyy Kristuksen asemesta tai sijaisena, ja täten on Häntä vastaan, kapinallinen, vastustaja (ks. 2Tess. 2:4). Paavin virallinen titteli on jo monta sata vuotta ollut latinankielellä ”Vicarius Filii Dei”. Nämä sanat ovat hänen mitrassaan (virkapäähine). Näiden kolmen sanan lukuarvo on yhteensä laskettuna 666, vrt. Ilm. 13:18. Vicarius Filii Dei tarkoittaa englanniksi ”Vicar of the Son of God”, eli suomeksi, Jumalan Pojan Sijainen. Paavi on (paavinkirkon mielestä) Jumalan Pojan, Kristuksen, Sijainen (anti – asemesta, sijais-). Paavi on ns. kristikunnassa niin vaikutusvaltainen henkilö että ei ole ollenkaan yllättävää että pyhässä Raamatussa profetoidaan tällaisen henkilön tulemuksesta. Voitaneen aika oikeutetusti sanoa että suuri luopumus Uuden Testamentin apostolisesta opista ja kristillisyydestä alkoi n. vuonna 311(joidenkin lähteiden mukaan v. 313) AD kun Constantinus tuli keisariksi ja omaksui kristinuskon. Kristinuskosta tuli Rooman valtion uskonto, vrt. Luterilaisuus Suomessa. Jo 300-luvulla alkoi ilmaantua paaveja. Rooman luopiokirkko rupesi heti alusta sekoittamaan pakanallisuutta kristinuskoon niin että syntyi synkretistinen sekasikiöuskonto – Roomalaiskatolilaisuus. Roomalaiskatolilaisuus on avointa epäjumalanpalvontaa ja kauhistus elävän Jumalan edessä. Se on Babylonian mysteeriuskonto kristillisyyden kaavussa. Ilmestyskirja puhuu tästä porttokirkosta ja kutsuu sitä seuraavasti – Mysteeri, Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti (Ilm. 17:5).
Tämän porttokirkon kautta on maailmaan tulvinut vuolas virta kauhistuttavia harhaoppeja ja epäjumalanpalvontamenoja. Esim. konfirmaatio, valtionkirkko, munkki- ja nunnajärjestelmä, Marianpalvonta, sakramentalismi, (Jumalan edessä) vanhurskautus tekojen kautta, eksorkismi (riivaajien manaaminen), messu ja transsubstantiaatiooppi, katumusharjoitukset, rippisysteemi, kiirastuli, krusifiksit ja Kristuskuvat, pyhimysten palvonta, Jesuittajärjestö, inkvisitio ja sen vainot (n. 50 miljoonaa uhria) jne. jne. Ynnä kaikki tytärkirkot (Luterilainen kirkko, Anglikaaninen kirkko, Presbyteerinen kirkko jne. jne.) sun muut Saatanan synagoogat (Metodismi, Helluntailiike, Episkopaalinen kirkko yms.) , Ilm. 2:9, kaikkine kauhistuksineen mitkä tästä suuresta portosta on syntynyt vuosisatojen aikana. Paavinkirkko on jo 300-luvulta alkaen eksyttänyt maailmaa ja eritoten nk. kristikuntaa avoimeen epäjumalanpalvontaan joka tunnetaan nimellä Kristimessu (Christmas). Joulu sana on tavallisempi sana Suomessa. Ruotsinkieliset käyttävät sanaa Jul. Monet englanninkieliset puhuvat Yuletide:sta. Joulu juontuu sanasta Yule. Tämä sana todistaa tämän pakanallisen juhlan pakanallista ja Babylonialaista alkuperää. Yule on vanha kaldealainen sana joka tarkoittaa ”vauva” tai ”pikkulapsi”. Yule-päivä vietettiin pakanallisuudessa monessa paikoin 25 joulukuuta ennen Kristusta. Tämä päivä juhlittiin Tammuzin (Hes. 8:14) kunniaksi, sekä hänen äitinsä Semiramiksen kunniaksi. Näitä kahta palvottiin pääasiallisesti Babyloniassa ja sen mysteeriuskonnossa. Semiramis tunnetaan Raamatussa nimellä Taivaan Kuningatar (Jer. 7:18, 44:17-19, 25). Semiramista palvottiin myös Astartena (Tuom. 2:13, 10:6, 1Sam. 7:3, 4, 12:10, 31:10, 1Kun. 11:5, 33, 2Kun. 23:13). Tammuzta miellettiin Nimrodin (1Moos. 10:8) inkarnaatioksi, ja häntä myös tunnettiin Baalina. Semiramista/Astartea ja Nimrod/Tammuzta/Baalia palvottiin myös Egyptissä ja monessa muussa maassa e.Kr., usein eri nimillä. Egyptissä nämä kaksi palvottiin Isiksenä (äiti) ja Osiriksena (lapsi). Kreikassa heitä palvottiin Dianana ja Adoniksena (R A Huebner: Christmas, or, linking Christ with Belial). Israelilaiset myös aika ajoin lankesivat tähän epäjumalanpalvontaan, eli juhlivat tottelemattomasti Joulua ennen kuin Messias oli tullut lihassa. Tämä oli aina merkkinä siitä että olivat langenneet ja luopuneet Jumalan sanasta. Nimelliskristityt tekevät samaa tänä päivänä kun juhlivat Kristimessua/Joulua siinä luulossa että juhlivat Jeesuksen syntymäpäivää. Tämä on eräs laittomuuden salaisuuden ilmenemismuoto, selvää tottelemattomuutta Raamatun sanan absoluuttista aukoriteettia vastaan. Jumala vihaa joulua/Kristimessua sillä Hän ei ole säätänyt sitä sanassaan. Se on Hänelle iljetys ja kauhistus koska se on epäjumalten palvontaa (Gal. 5:20, Ilm. 22:15). Kaikki palvonta ja hengellisyys mikä ei ole Jumalan sanan säätämyksen mukaista on epäjumalpalvontaa ja –palvelusta (ks. 2Moos. 20:2-7), vieraan tulen uhraamista (3Moos. 10:1).
On epäjohdonmukaisuuden ja teeskentelyn huippu että muuten tuomitsee Roomalaiskatolilaisuutta ja sen Maarianpalvontaa, vauvakastelua, kiirastulioppia yms., mutta kun joulukuu tulee yhdytään paavin ja hänen kirkkonsa sekä maailman kanssa avoimeen Baalin palvontaan. Jeesuslapsi ja äiti-Maria kuuluvat synkretistiseen ja pakanalliseen joulunviettoon ja Rooman kirkko on eksyttänyt maailmaa ja kristikuntaa palvomaan, kunnioittamaan sekä juhlimaan Taivaan Kuningatarta ja Baalia. 300-luvulla Paavinkirkko keksi muuttaa nämä kaksi Mariaksi ja Jeesus-lapseksi (Mithras Roomassa). Ennen kuin näitä kahta pääasiallisesti juhlittiin Roomassa Pergamos oli se kaupunki missä Saatanaalla oli valtaistuimensa (Ilm. 2:13), sillä siellä oli Baalin ja taivaan kuningattaren palvonnan pääpaikka. Baalia palvottiin Pergamossa Aesculapiuksena. Ennen kuin tämä Baalinkultti tuli Pergamoon sen pääpaikka oli Babylonia. Se muutti Pergamoon silloin kun Darius Meedialainen löi kaldealaiset ja ne joilla oli voima ja valta ylläpitää mysteeriuskontoa pakenivat Pergamoon (R F Becker: The Truth About Christmas). Rooman valtakunnassa juhlittiin Mithrasta, aurinkojumalaa, joulukuun 25 päivänä. Tämä päivä oli Natalis Solis Invicti – Voittamattoman Auringon Syntymäpäivä. Muutama päivä ennen tätä oli Saturnalia juhla (Rick Miesel: Should A Christian celebrate Christmas?). Sitten 300-luvulla Rooman luopiokirkko (laittomasti) keksi kristillistää tätä pakanajuhlaa ja sotkivat Jeesuksen siihen kauhistukseen. Tästä lähti myytti että Jeesus-lapsi olisi syntynyt 25 päivä joulukuuta. Ja nyt ollaan siinä että suuri osa maailmaa sekä kristikuntaa palvoo Baalia ja Astartea Jeesus-lapsen ja Marian muodossa. Tällaiselle juhlimiselle tai palvonnalle ei löydy Jumalan pyhästä Raamatusta mitään perusteluja, vaan se on valtuuksien ottamista yli sen mitä Raamattu sallii, tottelemattomuutta ja kapinallisuutta, laittomuutta. Se on oma-aloitteista eikä Herran Jumalan säätämää palvontaa (vrt. Joh. 4:22-24). Se on maailmallisuutta ja eräs lihallisuuden ilmenemismuoto (Gal. 5:20) sekä kauhistuttavaa epäjumalan palvontaa. Kristus ei kehoittanut tai käskenyt muistaa tai juhlia Hänen inkarnaationsa päivää, Antikristus (Paavi) sen sijaan on tätä kulttia pystyttänyt, ja hänen takanaan on itse Saatana, vanha lohikäärme, joka eksyttää koko maailmaa.
Tiedän että maailma ja kristikunta tulee jatkamaan tätä Baalin ja taivaan kuningattaren palvontaa siinä luulossa että muistavat ja juhlivat Jeesus-lasta ja Mariaa (mitä Jumala ei ole säätänyt) vaikka minä kuinka kirjoittaisin. Mutta tietäkää te jotka tällä tavalla vihaatte Raamatun Herraa Kristusta ja Herraa Jumalaa, että tämä muistaminen ja juhliminen on avointa epäjumalanpalvontaa ja pahaa tekoa, sekä hedelmän kantamista kuolemalle, eikä koskaan ole eikä koskaan tule miellyttämään Kaikkivaltiasta, vaan se on itse asiassa palvonnan uhraamista itse sielunviholliselle, perkeleelle. Kristimessu on laittomuutta ja saatanallisen sentimentaalisuuden ja jumalattoman humanismin jokavuotinen huipentuma. Älkää yhdistäkö Kristusta Beliariin (2Kor. 6:15). Jolla on korva kuulkoon – Lähtekää ulos siitä te minun kansani (ks. Ilm. 18:2-8). Joka ei ymmärrä olkoon ymmärtämättä (1Kor. 14:38).
H M Granbacka
Jumalan sana, Raamattu, puhuu laittomuuden salaisuudesta, 2Tess. 2:7.
KR-38:
Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
to gar mustêrion êdê energeitai tês anomias monon o katechôn arti eôs ek mesou genêtai
For already the mystery of the lawlessness is working, only He who is restraining at present [prevents him], until He shall pass out of [the] midst,
Mikä on tämä laittomuuden salaisuus, tai, mysteeri (kr. mustêrion)? Uskon että se on yhteydessä 1Tim. 4:1 jakeeseen.
KR-38:
Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
to de pneuma rêtôs legei oti en usterois kairois apostêsontai tines tês pisteôs prosechontes pneumasin planois kai didaskaliais daimoniôn
Moreover the Spirit is speaking explicitly, that in latter times some shall depart themselves from the faith, giving heed to deceiving spirits, and to doctrines of demons,
Uskon että 2Tess. 2:7 puhuu luopumuksesta joka oli esiasteessaan silloin kun Paavali kirjoitti kirjeen Tessalonikalaisille. Sana anomias koostuu sanoista a- (ilman, vailla), sekä nomos – laki, säädös, ohjenuora (Zodhiates: The Complete Word Study Dictionary, New Testament). Täten uskon että laittomuuden salaisuus tarkoittaa luopumusta Raamatun sanasta, käskyistä, ja eritoten Kristuksen käskyistä jotka ovat Uudessa Testamentissa. Ts. luopumusta (vrt. 2Tess. 2:3, apostasia) Uuden Testamentin apostolisesta opista, Raamatullisesta Uustestamentillisesta kristillisyydestä. Raamattu itse tulkitsee itseään ja uskon että se tukee tätä tulkintaa. Huomaa 1Tim. 4:1 jakeessa sanat tês pisteôs – uskosta (KR-38). Ennen sanaa pisteôs (usko, substantiivi) on määrätty artikkeli tês. Tês pisteôs – siitä uskosta, eli tässä puhutaan apostolisesta oppiruumiista (Uuden Testamentin kirjoituksista), vrt. Juudas 3. Laittomuuden salaisuus on sitä että tunnustetaan julkisesti Kristuksen nimeä sekä kristillisyyttä, mutta kuitenkin käytännössä kumotaan tämä vaeltamalla laittomasti, ts. tottelemattomasti Kristuksen selviä käskyjä kohtaan, sekä uskomalla epäraamatullista (laitonta) evankeliumia ja epäraamatullista (laitonta) oppia (ks. Tiit. 1:16, 2Tim. 3:5, 2Joh.9). Puhutaan paljon Raamatusta ja sen tutkimisesta, ja sen tärkeydestä, mutta silti kielletään Raamatun ehdotonta auktoriteettia mitä Jumalan palvontaan ja palvelemiseen ja hengellisyyteen tulee. Kun tällaisia ihmisiä konfrontoi he usein sanovat että oppi ei ole niin tärkeä, rakkaus lähimmäistä kohtaan on tärkeämpi kuin oppi. He sanovat myös kliseemäisesti että Raamattua voi tulkita niin monella tavalla, ainoastaan siksi ettei heidän tarvitsisi alistua sen auktoriteetin alle, vrt. Luuk. 19:14: Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo tätä kuninkaaksemme'. Tällaiset pahat ihmiset vihaavat absoluuttista totuutta, lukkoonlyötyä oppia, raamatullista dogmaa joka on niin ja Aamen riippumatta sinun ja minun mielipiteistä. Laittomuus tässä on sitä että yritetään palvella ja palvoa Kaikkivaltiasta Jumalaa, Herraa, oma-aloitteisesti ja ihmisten perinnäisoppien mukaan, Matt. 15:6-8, eli niin ettei ojentauduta yksinomaan sen mukaan mikä on Raamatussa ja eritoten UT:ssa säädetty. Tämä on laittomuuttta pahimmillaan, sanotaan hurskaasti Herra Herra mutta silti ei tehdä niinkuin sama Herra on säätänyt sanassaan, Luuk. 6:46.
2Tess. 2:8 puhuu laittomasta (o anomos). Jakeessa 3 sama henkilö on synnin ihminen - o anthrôpos tês amartias (Textus Receptus). 1Joh. 3:4 sanoo ”synti on laittomuus” (ê amartia estin ê anomia). Tässä näemme miten Raamattu tulkitsee itseään koska se on harmoninen ja ristiriidaton kirja. Uskon niinkuin monet muut historian aikana ovat uskoneet, että laittomuuden salaisuuden ruumiillistuma (jos niin voi sanoa), eli synnin ihminen/laiton, tarkoittaa paavia. Eli Roomalaiskatolilaisen kirkon paavia, tai, paaviutta, sillä paaveja on ollut monta. Paavi, tai, paavinvalta, on Antikristus. Sana Antikristus koostuu sanoista anti sekä Christos. Anti tarkoittaa vastaan, tai, asemesta. Antikristus on joku joka esiintyy Kristuksen asemesta tai sijaisena, ja täten on Häntä vastaan, kapinallinen, vastustaja (ks. 2Tess. 2:4). Paavin virallinen titteli on jo monta sata vuotta ollut latinankielellä ”Vicarius Filii Dei”. Nämä sanat ovat hänen mitrassaan (virkapäähine). Näiden kolmen sanan lukuarvo on yhteensä laskettuna 666, vrt. Ilm. 13:18. Vicarius Filii Dei tarkoittaa englanniksi ”Vicar of the Son of God”, eli suomeksi, Jumalan Pojan Sijainen. Paavi on (paavinkirkon mielestä) Jumalan Pojan, Kristuksen, Sijainen (anti – asemesta, sijais-). Paavi on ns. kristikunnassa niin vaikutusvaltainen henkilö että ei ole ollenkaan yllättävää että pyhässä Raamatussa profetoidaan tällaisen henkilön tulemuksesta. Voitaneen aika oikeutetusti sanoa että suuri luopumus Uuden Testamentin apostolisesta opista ja kristillisyydestä alkoi n. vuonna 311(joidenkin lähteiden mukaan v. 313) AD kun Constantinus tuli keisariksi ja omaksui kristinuskon. Kristinuskosta tuli Rooman valtion uskonto, vrt. Luterilaisuus Suomessa. Jo 300-luvulla alkoi ilmaantua paaveja. Rooman luopiokirkko rupesi heti alusta sekoittamaan pakanallisuutta kristinuskoon niin että syntyi synkretistinen sekasikiöuskonto – Roomalaiskatolilaisuus. Roomalaiskatolilaisuus on avointa epäjumalanpalvontaa ja kauhistus elävän Jumalan edessä. Se on Babylonian mysteeriuskonto kristillisyyden kaavussa. Ilmestyskirja puhuu tästä porttokirkosta ja kutsuu sitä seuraavasti – Mysteeri, Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti (Ilm. 17:5).
Tämän porttokirkon kautta on maailmaan tulvinut vuolas virta kauhistuttavia harhaoppeja ja epäjumalanpalvontamenoja. Esim. konfirmaatio, valtionkirkko, munkki- ja nunnajärjestelmä, Marianpalvonta, sakramentalismi, (Jumalan edessä) vanhurskautus tekojen kautta, eksorkismi (riivaajien manaaminen), messu ja transsubstantiaatiooppi, katumusharjoitukset, rippisysteemi, kiirastuli, krusifiksit ja Kristuskuvat, pyhimysten palvonta, Jesuittajärjestö, inkvisitio ja sen vainot (n. 50 miljoonaa uhria) jne. jne. Ynnä kaikki tytärkirkot (Luterilainen kirkko, Anglikaaninen kirkko, Presbyteerinen kirkko jne. jne.) sun muut Saatanan synagoogat (Metodismi, Helluntailiike, Episkopaalinen kirkko yms.) , Ilm. 2:9, kaikkine kauhistuksineen mitkä tästä suuresta portosta on syntynyt vuosisatojen aikana. Paavinkirkko on jo 300-luvulta alkaen eksyttänyt maailmaa ja eritoten nk. kristikuntaa avoimeen epäjumalanpalvontaan joka tunnetaan nimellä Kristimessu (Christmas). Joulu sana on tavallisempi sana Suomessa. Ruotsinkieliset käyttävät sanaa Jul. Monet englanninkieliset puhuvat Yuletide:sta. Joulu juontuu sanasta Yule. Tämä sana todistaa tämän pakanallisen juhlan pakanallista ja Babylonialaista alkuperää. Yule on vanha kaldealainen sana joka tarkoittaa ”vauva” tai ”pikkulapsi”. Yule-päivä vietettiin pakanallisuudessa monessa paikoin 25 joulukuuta ennen Kristusta. Tämä päivä juhlittiin Tammuzin (Hes. 8:14) kunniaksi, sekä hänen äitinsä Semiramiksen kunniaksi. Näitä kahta palvottiin pääasiallisesti Babyloniassa ja sen mysteeriuskonnossa. Semiramis tunnetaan Raamatussa nimellä Taivaan Kuningatar (Jer. 7:18, 44:17-19, 25). Semiramista palvottiin myös Astartena (Tuom. 2:13, 10:6, 1Sam. 7:3, 4, 12:10, 31:10, 1Kun. 11:5, 33, 2Kun. 23:13). Tammuzta miellettiin Nimrodin (1Moos. 10:8) inkarnaatioksi, ja häntä myös tunnettiin Baalina. Semiramista/Astartea ja Nimrod/Tammuzta/Baalia palvottiin myös Egyptissä ja monessa muussa maassa e.Kr., usein eri nimillä. Egyptissä nämä kaksi palvottiin Isiksenä (äiti) ja Osiriksena (lapsi). Kreikassa heitä palvottiin Dianana ja Adoniksena (R A Huebner: Christmas, or, linking Christ with Belial). Israelilaiset myös aika ajoin lankesivat tähän epäjumalanpalvontaan, eli juhlivat tottelemattomasti Joulua ennen kuin Messias oli tullut lihassa. Tämä oli aina merkkinä siitä että olivat langenneet ja luopuneet Jumalan sanasta. Nimelliskristityt tekevät samaa tänä päivänä kun juhlivat Kristimessua/Joulua siinä luulossa että juhlivat Jeesuksen syntymäpäivää. Tämä on eräs laittomuuden salaisuuden ilmenemismuoto, selvää tottelemattomuutta Raamatun sanan absoluuttista aukoriteettia vastaan. Jumala vihaa joulua/Kristimessua sillä Hän ei ole säätänyt sitä sanassaan. Se on Hänelle iljetys ja kauhistus koska se on epäjumalten palvontaa (Gal. 5:20, Ilm. 22:15). Kaikki palvonta ja hengellisyys mikä ei ole Jumalan sanan säätämyksen mukaista on epäjumalpalvontaa ja –palvelusta (ks. 2Moos. 20:2-7), vieraan tulen uhraamista (3Moos. 10:1).
On epäjohdonmukaisuuden ja teeskentelyn huippu että muuten tuomitsee Roomalaiskatolilaisuutta ja sen Maarianpalvontaa, vauvakastelua, kiirastulioppia yms., mutta kun joulukuu tulee yhdytään paavin ja hänen kirkkonsa sekä maailman kanssa avoimeen Baalin palvontaan. Jeesuslapsi ja äiti-Maria kuuluvat synkretistiseen ja pakanalliseen joulunviettoon ja Rooman kirkko on eksyttänyt maailmaa ja kristikuntaa palvomaan, kunnioittamaan sekä juhlimaan Taivaan Kuningatarta ja Baalia. 300-luvulla Paavinkirkko keksi muuttaa nämä kaksi Mariaksi ja Jeesus-lapseksi (Mithras Roomassa). Ennen kuin näitä kahta pääasiallisesti juhlittiin Roomassa Pergamos oli se kaupunki missä Saatanaalla oli valtaistuimensa (Ilm. 2:13), sillä siellä oli Baalin ja taivaan kuningattaren palvonnan pääpaikka. Baalia palvottiin Pergamossa Aesculapiuksena. Ennen kuin tämä Baalinkultti tuli Pergamoon sen pääpaikka oli Babylonia. Se muutti Pergamoon silloin kun Darius Meedialainen löi kaldealaiset ja ne joilla oli voima ja valta ylläpitää mysteeriuskontoa pakenivat Pergamoon (R F Becker: The Truth About Christmas). Rooman valtakunnassa juhlittiin Mithrasta, aurinkojumalaa, joulukuun 25 päivänä. Tämä päivä oli Natalis Solis Invicti – Voittamattoman Auringon Syntymäpäivä. Muutama päivä ennen tätä oli Saturnalia juhla (Rick Miesel: Should A Christian celebrate Christmas?). Sitten 300-luvulla Rooman luopiokirkko (laittomasti) keksi kristillistää tätä pakanajuhlaa ja sotkivat Jeesuksen siihen kauhistukseen. Tästä lähti myytti että Jeesus-lapsi olisi syntynyt 25 päivä joulukuuta. Ja nyt ollaan siinä että suuri osa maailmaa sekä kristikuntaa palvoo Baalia ja Astartea Jeesus-lapsen ja Marian muodossa. Tällaiselle juhlimiselle tai palvonnalle ei löydy Jumalan pyhästä Raamatusta mitään perusteluja, vaan se on valtuuksien ottamista yli sen mitä Raamattu sallii, tottelemattomuutta ja kapinallisuutta, laittomuutta. Se on oma-aloitteista eikä Herran Jumalan säätämää palvontaa (vrt. Joh. 4:22-24). Se on maailmallisuutta ja eräs lihallisuuden ilmenemismuoto (Gal. 5:20) sekä kauhistuttavaa epäjumalan palvontaa. Kristus ei kehoittanut tai käskenyt muistaa tai juhlia Hänen inkarnaationsa päivää, Antikristus (Paavi) sen sijaan on tätä kulttia pystyttänyt, ja hänen takanaan on itse Saatana, vanha lohikäärme, joka eksyttää koko maailmaa.
Tiedän että maailma ja kristikunta tulee jatkamaan tätä Baalin ja taivaan kuningattaren palvontaa siinä luulossa että muistavat ja juhlivat Jeesus-lasta ja Mariaa (mitä Jumala ei ole säätänyt) vaikka minä kuinka kirjoittaisin. Mutta tietäkää te jotka tällä tavalla vihaatte Raamatun Herraa Kristusta ja Herraa Jumalaa, että tämä muistaminen ja juhliminen on avointa epäjumalanpalvontaa ja pahaa tekoa, sekä hedelmän kantamista kuolemalle, eikä koskaan ole eikä koskaan tule miellyttämään Kaikkivaltiasta, vaan se on itse asiassa palvonnan uhraamista itse sielunviholliselle, perkeleelle. Kristimessu on laittomuutta ja saatanallisen sentimentaalisuuden ja jumalattoman humanismin jokavuotinen huipentuma. Älkää yhdistäkö Kristusta Beliariin (2Kor. 6:15). Jolla on korva kuulkoon – Lähtekää ulos siitä te minun kansani (ks. Ilm. 18:2-8). Joka ei ymmärrä olkoon ymmärtämättä (1Kor. 14:38).
H M Granbacka
Vastaukset 1
Vanhimmat
Puhut asiaa, mutta muista että kristityt ovat vapaita kaikesta tuollaisesta. Syntyipä Jeesus sitten tänään, tai rosh hashananina vaiko vappuna, he voivat juhlia Jeesusta milloin vain, olkoon se sitten vaikka pakanajuhlista se pakanallisin, kunhan vain silloin juhlitaan Jeesuksen kunniaksi, muulla ei ole väliä.
Kun tänään syöt mahdollisesti kinkkua ja juot mahdollisesti viiniä, niin tee se Jeesuksen kunniaksi, se mitätöi kaiken pakanallisuuden tästä päivästä.
On erittäin suuri kunnia saada iloita Jeesuksesta pakanallisuuden keskellä (vaikka Jeesusta pitäisikin juhlia jokapäivä, on mielestäni hyvä että se tiivistyy näin yhteen päivään, ikäänkuin muistutuksena.)
Jeesus elää, ja nostappa vaikkapa malja sille minun puolestanikin!