Pyytäisin kiinnostuneita miettimään kahta kysymystä:
1) Opiskeleeko lapsi omaa tulevaisuuttaan, vai jonkun muun menneisyyttä varten? Miksi tähän kysymykseen ylipäätään sekoitetaan muita asioita kuin lapsen tulevaisuus ja kansalaisten/lapsen/vanhempien tahto?
2) Päätetäänkö asioista demokraattisesti vai ei? Jos kunnan ruotsinkielisten määrä on nolla prosenttia (kuten suurimmassa osassa Suomea) oletteko täysin vakuuttunut, että kansalaisten enemmistö haluaa varmuuden vuoksi opiskella ruotsia palvellakseen vähemmistöä jota ei ole? Toki aiheen tiimoilta järjestetään jatkuvasti rituaaleja ja näytelmiä joissa leikitään näiden kuntien olevan kaksikielisiä tai ainakin kaksikielisyysvalmiudessa. Todellinen tilanne on silti jokaisen tiedossa: keisarilla ei ole vaatteita mutta kukaan ei viitsi sitä ääneen sanoa.
Jos edes jompaan kumpaan kysymykseen mielestänne oikea vastaus on ensimmäinen vaihtoehto, ei tässä asiassa pitäisi olla yhtään mitään epäselvää.
Siitä huolimatta tänäänkin tiedotusvälineissä keksitään tekosyitä sille, miksi lapsen tulevaisuus on sivuseikka ja miksi demokratia on muuten hyvä, mutta juuri tässä asiassa huono päätöksenteon menetelmä.
Tässä vielä muistin virkistämiseksi kuva siitä, missä ruotsinkielisiä on ja missä ei. Tuollaisilla alueilla voi ruotsinopetus olla perusteltua ja jopa kansalaisten tahdon mukaista:
http://www.kielipolitiikka.net/kuvat/r-suomi.jpg
1) Opiskeleeko lapsi omaa tulevaisuuttaan, vai jonkun muun menneisyyttä varten? Miksi tähän kysymykseen ylipäätään sekoitetaan muita asioita kuin lapsen tulevaisuus ja kansalaisten/lapsen/vanhempien tahto?
2) Päätetäänkö asioista demokraattisesti vai ei? Jos kunnan ruotsinkielisten määrä on nolla prosenttia (kuten suurimmassa osassa Suomea) oletteko täysin vakuuttunut, että kansalaisten enemmistö haluaa varmuuden vuoksi opiskella ruotsia palvellakseen vähemmistöä jota ei ole? Toki aiheen tiimoilta järjestetään jatkuvasti rituaaleja ja näytelmiä joissa leikitään näiden kuntien olevan kaksikielisiä tai ainakin kaksikielisyysvalmiudessa. Todellinen tilanne on silti jokaisen tiedossa: keisarilla ei ole vaatteita mutta kukaan ei viitsi sitä ääneen sanoa.
Jos edes jompaan kumpaan kysymykseen mielestänne oikea vastaus on ensimmäinen vaihtoehto, ei tässä asiassa pitäisi olla yhtään mitään epäselvää.
Siitä huolimatta tänäänkin tiedotusvälineissä keksitään tekosyitä sille, miksi lapsen tulevaisuus on sivuseikka ja miksi demokratia on muuten hyvä, mutta juuri tässä asiassa huono päätöksenteon menetelmä.
Tässä vielä muistin virkistämiseksi kuva siitä, missä ruotsinkielisiä on ja missä ei. Tuollaisilla alueilla voi ruotsinopetus olla perusteltua ja jopa kansalaisten tahdon mukaista:
http://www.kielipolitiikka.net/kuvat/r-suomi.jpg
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus ja tuo linkin kartta on myös. Se on vihdoinkin sellainen kielikartta, joka näyttää TODELLISEN kaksikielisyyden Suomessa.
Tuolla keltaisella alueella olisi perusteltua säilyttää pakkoruotsi. Siis tietysti niin kauan, kun suruja on yli viidennes asukkaista.
Huom! Muissa maissa ei edes keskusteltaisi mistään pakkovähemmistökielestä, kun vähemmistökielisiä olisi kunnassa 20%. Mutta me fennot olemme höveleitä, toisin kuin svekot.