Olen saastaisen ruma, rutiköyhä enkä saa naista ellen maksa siitä..ja kun ei ole rahaa edes ruokaan niin en saa naista ollenkaan..onko tässä enää järkeä elää??
Päästäkää minut päiviltä
Maukka_36v
12140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
NIINKÖ ?
mnäkinn olenn rma
Hyppää suohon.
kerran se suisaidikin vain kirpaisee
niin elämä hymyilee ja kukoistaa!
tussua voi saada silloin tällöin jos on joko köyhä tai ruma mut molempii ei saa olla silloin se on game over jos haluu päästä pukille
heh teitä mä seukkasin vähän aikaa uskovaisen naisen kanssa ja se ei antanut kertakaan pimpukkaa, uskismimmit eivät näköjään anna ennen papin aamenta, välttäkää niitä ellette sitten ole menossa sellaisen kanssa naimisiin
Tiedoksi, että jo viikolla ilmoitin aloituksen lainvastaiseksi. Ihmeellistä, että Suomi24 ei puutu identiteettirikollisuuteen. Itse en tunne ketään "Maukkaa", mutta varmasti sadan prosentin varmuudella kukaan ei itseään koskien laatisi tuollaista vihatekstiä julkiselle nimettömälle keskistelupalstalle, siitä olen varma.
lainvastaiseksi? hahaha sä olet kyllä vielä säälittävämpi pelle kuin minä. Mun lempinimi on maukka ja olen 36v, mitä vaikeaa tuossa nyt on ja missä olen sanallakaan levittänyt "vihatekstiä", ketä minä vihaan paitsi itseäni??..se kai sentään on vielä sallittua että saa itseään vihata.
Hyppää mäntti jorpakkoon..
Olet jotenkin mäntti? Muutama vuosi lisää ja joudut itsekkin miettimään sitä että kuka jää ja ketä ei? Kymmenen vuotta lisää ja jakkaralta pudotus pelit on täydessä käynnissä. Pitää kerran kohdata viikatemiehen ja sen jälkeen et tällaista kertoisikaan? Sen jälkeen olet elämän halua täynnä?
Kertaan vielä tosiasian oman elämäni suhteen.
Elämä = ei iloa, vain kärsimystä
Kuolema = ei iloa, ei kärsimystä
Jos näin on ollut jo parikymmentä vuotta eikä mikään asia muuta näitä tosiasioita muuksi, niin kyllä kuolema on silloin parempi olotila. Ainoa syy miksi vielä yritän sinnitellä on vanhempani, en halua heille kärsimystä, mutta koen myös että heilläkään ei ole oikeutta "vaatia" minua elämään/kärsimään vuosikymmenestä toiseen vain sen takia että heille ei tule surua.
Koeta hinata se elämän focus sieltä alapäästä yläpäähän niin huomaat että elämä tuppaa loppumaan kesken!