Sotilaspassinsa polttajista täällä on esitetty virheellistä tietoa. Kerrotaan nyt tottakin.
Ei Paavo Lipponen eikä Erkki Tuomiojakaan ole koskaan sotilaspassiaan polttanut. Sellaisen teki näyttävästi kirjailijantapainen Markku Lahtela, kepulaisen kansanedustaja Matti Lahtelan poika Lapista. Ne muut tunnetut sotilaspassinsa polttajat olivat Ilpo Sainio, Tauno Tuomivaara ja Kalevi Seilonen. Ei niissäkään demareita ole.
Sellainen yhteys asialla demareihinkin on, että Mikael Jungner on Matti Lahtelan tyttären poika, mutta Jungnerkaan ei ole polttanut sotilaspassiaan, vaan opiskeluaikanaan hän osallistui Moskovan kaupungin Helsingin kaupungille lahjoittaman Maailman rauha -patsaan tervaamiseen.
Ei Paavo Lipponen eikä Erkki Tuomiojakaan ole koskaan sotilaspassiaan polttanut. Sellaisen teki näyttävästi kirjailijantapainen Markku Lahtela, kepulaisen kansanedustaja Matti Lahtelan poika Lapista. Ne muut tunnetut sotilaspassinsa polttajat olivat Ilpo Sainio, Tauno Tuomivaara ja Kalevi Seilonen. Ei niissäkään demareita ole.
Sellainen yhteys asialla demareihinkin on, että Mikael Jungner on Matti Lahtelan tyttären poika, mutta Jungnerkaan ei ole polttanut sotilaspassiaan, vaan opiskeluaikanaan hän osallistui Moskovan kaupungin Helsingin kaupungille lahjoittaman Maailman rauha -patsaan tervaamiseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samantekevää kuka poltti ja kuka ei. Tuskin henkilökohtaisten asiakirjojen polttamisesta ketään rangaistaan. Itselleenhän siinä vain tekee haittaa, kun ei voi todistaa, että on käynyt armeijan, jos poliisi tulee hakemaan toista kertaa varusmiespalvelukseen, joka "kuulemma on jäänyt suorittamatta".
Ehkä avotulen luvaton sytyttäminen julkisella paikalla voisi korkeintaan olla rangaistuksen syy. Passien muovisuojien aiheuttamia myrkyllisiä palamiskaasuja ei taidettu vielä tuohon aikaan huomioida erikseen.
Ei Mikael Jungneriakaan tuomittu tietääkseni käräjillä tuosta Maailman rauha -patsaan tervaamisesta, mutta hän sai siitä siivouslaskun Helsingin kaupungilta. Köyhänä opiskelijana sai korvata vahinkonsa yhdyskuntapalveluna eli työllä. Niitti muistaakseni kaisloja Töölönlahden rannoilta.
Jungner oli poikanen silloin.
Kylläkin Lipponen ja Tuomiojakin, tavallaan.
Heidän vain piti näyttää linjansa.
Siitä kin suosio tänne päiviin asti.
Ei Erkin punaa mikään muuta.
Silloin sai ääniä paljon ns sodanvastustajilta.
Kun kommunistit kärkkyi siinä samoilla äänillä myös.
Muutama täsmennys: Tuomiojan johdolla, lähimmäisinään Lipponen ja muutama muu eturivin luokkatietoinen nuori järjestivät systeemin, jossa neuvottiin asevelvollisille miten voi välttää varusmiespalveluksen. Toiminta oli laaja-alaista, äärivasemmistolaisesta maailmankuvasta rakentuvaa yhteiskunnan perusarvojen romuttamista.
Asia vietiin tukintaan, lähtökohtana maanpetoksellinen toiminta. Syyteharkintaa viivyteltiin, mutta syyttämättä nuo äärivassarit jäivät. Painavimman syyn päätökselle sanottiin olevan ns. ajan hengessä, tuolloin 1970 -luvun alussa olivat Taistolaiset, Stalinistit, Maolaiset ja muutkin ääriliikkeet aggressiivisimmillaan. Ilman kiertoilmaisuja kyseessä oli CCCP:n edessä nöyristely: Kaiken muotoinen pv:n pilkka, veteraaneista vaikeneminen ym. oli ns. "muodissa".
Halosen vappupuhe on siltä osin urbaanilegendaa, sillä ei hän puhut Hakaniemessä SDP:n sen paremmin kuin SKDL_n vappujuhlassa; vasemmistolaisten juhlat pidettiin toisaalla, - vain Vappumarssit aloitettiin Hakaniemestä.
"Oikaistaan ja liitytään suoraan cccp:n osaksi", sanoi Halonen SAK:n vappujuhlassa, jossa hän tuolloin toimi laki(naisena).
Syyttämättä jättäminen johtui siitä, ettei syytettä maanpetoksesta saatu kasaan. Kokematonkin juristi olisi vedonnut samaan kuin minä eli että konkreettisesti kysymys oli henkilökohtaisten asiakirjojen polttamisesta. Asia olisi tietysti ollut toinen, mikäli tyypit olisivat tehneet iskun puolustusvoimien kantakortistoon, jotka sisältävät suomalaisista miehistä samat tiedot ja paljon laajemmatkin kuin henkilökohtaiseksi muistoksi saatu sotilaspassi.
Veteraaneista vaikeneminen ei ollut 1970-luvun alussa mitenkään erityisesti muodissa, vaan heistä puhuminen oli kuulunut sotien päättymisestä asti vain tiettyihin tilanteisiin. Oikeampaa on sanoa, että vasta 1990-luvun alussa tuli muotiin tehdä televisio-ohjelmia ja lehtijuttuja veteraaneista ympäri vuoden. Seuraavalla vuosikymmenellä sekin muoti oli taas ohi ja "puhuminen" alkoi rajoittua vain tiettyihin päiviin.