"Tode" luulee, ettei ole raamatullista uskoa ihmisen aikaisempaan olemassaoloon. Asiasta on aiheellista tehdä oma avaus.
Raamatussa on lukuisia kohtia, jotka viittaavat ihmisen aikaisempaan olemassaoloon. On merkillistä, ettei kirkoissa puhuta aikaisemmasta olemassaolosta. Silti rukoillaan: ”Isä meidän, joka olet taivaassa…” Koska ihmisille ei anneta tyydyttäviä vastauksia alkuperästämme, ei ole ihme, että täytetään aukko kuvitelmilla jälleensyntymisestä. On totta, että Jumalalla oli vain yksi poika eli Jeesus. Raamatussa puhutaan Hänen ainoasta Pojastaan, mutta tämä tarkoittaa sitä, että Jeesus oli Hänen ainosyntyinen Poikansa maan päälle, eli ettei kukaan ole syntynyt maan päälle samalla tavalla kirjaimellisesti taivaallisen Isämme lapseksi, mutta taivaassa Hänellä on lukuisia poikia ja tyttäriä. On oikeutettua uskoa, että mekin olemme olleet ennen syntymäämme näitä Hänen lapsiaan.
Job. 38: 4 - 7: ”Missä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro miten se tapahtui, jos osaat! Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli? Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, kun aamutähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat riemuiten huusivat ääneen ilosta?” – Taivaassa oli tämän mukaan Jumalan poikia jo ennen maan luomista. Herra haluaa tässä muistuttaa Jobille jostain sellaisesta, minkä tämä oli unohtanut. Job oli itsekin ollut noita riemuitsevia Jumalan poikia.
Saarn. 12:7: ”Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.”
- Tässä todetaan, että ihmisen fyysinen ruumis on koottu maan aineksista, jollaisiksi se myös palaa, mutta henki palaa Jumalan luo, josta se on lähtenytkin.
Jer. 1:4-5: - ”Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.”
– Kuinka Jeremia olisi voitu valita ja pyhittää, jos häntä ei olisi ollut olemassa ennen maanpäällistä syntymää?
Joh. 9:1-3: ”Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itse vai hänen vanhempansa?”
– Kysymys osoittaa, että opetuslapset olivat tietoisia aikaisemmasta olemassaolosta, koska he osasivat kysyä, oliko syntymästään asti sokea tehnyt syntiä ennen syntymäänsä.
Hebr. 12:9: ”Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.”
– Tässä taas selkeästi osoitetaan tieto aikaisemmasta olemassaolosta.
Ilm. 12:7-8: ”Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa, mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa.”
– Seuraavissa jakeissa kerrotaan, että lohikäärme seuraajineen syöstiin maan päälle. Tässä kerrotaan tapahtumista taivaassa ennen kuin maan päällä oli vielä ihmisiä. Kuvaus osoittaa, että taivaassakin meillä oli mahdollisuus käyttää vapaata tahtoamme, sillä eihän ilman sitä olisi voinut syttyä sotaa. Kuvauksesta käy selville, että osa taivaassa olleista syöstiin sieltä pois. Tämä tarkoittaa sitä, että he menettivät kehittymisen mahdollisuuden eli heille ei voitu suoda tilaisuutta saada fyysistä ruumista. Tämä käy selville seuraavasta:
Juuda 1:6: ”Ja niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan, vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten.”
– Nämä enkelit olivat niitä taivaallisen Isän lapsia, jotka sotivat häntä vastaan. Piet. 2:4: ”Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka olivat tehneet syntiä, vaan syöksi heidät kahleissa manalan pimentoihin odottamaan tuomion toteutumista.”
Ihminen on taivaallisen Isän henkilapsi: He painoivat kasvonsa maahan ja sanoivat: Oi Jumala, sinä, jonka käsissä on kaikkien elollisten henki, 4. Moos. 16:22 (4. Moos. 27:16). Te olette Herran, Jumalanne, lapsia, 5. Moos. 14:1. Te olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia, Ps. 82:6. Te olette elävän Jumalan lapsia, Hoos. 2:1. Eikö meillä kaikilla ole sama isä? Eikö yksi ja sama Jumala ole meidät luonut? Mal. 2:10. Me olemme Jumalan sukua, Ap. t. 17:29. Henki itse todistaa, että olemme Jumalan lapsia, Room. 8:16. Meillä on syy alistua taivaallisen Isämme tahtoon, Hepr. 12:9.
Näitä sanoja käytetään pyhissä kirjoituksissa kahdella tavalla. Toisessa merkityksessä me kaikki olemme taivaallisen Isämme todellisia henkilapsia. Toisessa merkityksessä Jumalan poikia ja tyttäriä ovat ne, jotka ovat syntyneet uudesti Kristuksen sovituksen kautta.
Isän henkilapset: Te olette jumalia, Korkeimman poikia, Ps. 82:6. Me olemme Jumalan sukua, Ap. t. 17:29. Meillä on syy alistua taivaallisen Isämme tahtoon, Hepr. 12:9.
Raamatussa on lukuisia kohtia, jotka viittaavat ihmisen aikaisempaan olemassaoloon. On merkillistä, ettei kirkoissa puhuta aikaisemmasta olemassaolosta. Silti rukoillaan: ”Isä meidän, joka olet taivaassa…” Koska ihmisille ei anneta tyydyttäviä vastauksia alkuperästämme, ei ole ihme, että täytetään aukko kuvitelmilla jälleensyntymisestä. On totta, että Jumalalla oli vain yksi poika eli Jeesus. Raamatussa puhutaan Hänen ainoasta Pojastaan, mutta tämä tarkoittaa sitä, että Jeesus oli Hänen ainosyntyinen Poikansa maan päälle, eli ettei kukaan ole syntynyt maan päälle samalla tavalla kirjaimellisesti taivaallisen Isämme lapseksi, mutta taivaassa Hänellä on lukuisia poikia ja tyttäriä. On oikeutettua uskoa, että mekin olemme olleet ennen syntymäämme näitä Hänen lapsiaan.
Job. 38: 4 - 7: ”Missä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro miten se tapahtui, jos osaat! Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli? Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, kun aamutähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat riemuiten huusivat ääneen ilosta?” – Taivaassa oli tämän mukaan Jumalan poikia jo ennen maan luomista. Herra haluaa tässä muistuttaa Jobille jostain sellaisesta, minkä tämä oli unohtanut. Job oli itsekin ollut noita riemuitsevia Jumalan poikia.
Saarn. 12:7: ”Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.”
- Tässä todetaan, että ihmisen fyysinen ruumis on koottu maan aineksista, jollaisiksi se myös palaa, mutta henki palaa Jumalan luo, josta se on lähtenytkin.
Jer. 1:4-5: - ”Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.”
– Kuinka Jeremia olisi voitu valita ja pyhittää, jos häntä ei olisi ollut olemassa ennen maanpäällistä syntymää?
Joh. 9:1-3: ”Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itse vai hänen vanhempansa?”
– Kysymys osoittaa, että opetuslapset olivat tietoisia aikaisemmasta olemassaolosta, koska he osasivat kysyä, oliko syntymästään asti sokea tehnyt syntiä ennen syntymäänsä.
Hebr. 12:9: ”Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.”
– Tässä taas selkeästi osoitetaan tieto aikaisemmasta olemassaolosta.
Ilm. 12:7-8: ”Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa, mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa.”
– Seuraavissa jakeissa kerrotaan, että lohikäärme seuraajineen syöstiin maan päälle. Tässä kerrotaan tapahtumista taivaassa ennen kuin maan päällä oli vielä ihmisiä. Kuvaus osoittaa, että taivaassakin meillä oli mahdollisuus käyttää vapaata tahtoamme, sillä eihän ilman sitä olisi voinut syttyä sotaa. Kuvauksesta käy selville, että osa taivaassa olleista syöstiin sieltä pois. Tämä tarkoittaa sitä, että he menettivät kehittymisen mahdollisuuden eli heille ei voitu suoda tilaisuutta saada fyysistä ruumista. Tämä käy selville seuraavasta:
Juuda 1:6: ”Ja niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan, vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten.”
– Nämä enkelit olivat niitä taivaallisen Isän lapsia, jotka sotivat häntä vastaan. Piet. 2:4: ”Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka olivat tehneet syntiä, vaan syöksi heidät kahleissa manalan pimentoihin odottamaan tuomion toteutumista.”
Ihminen on taivaallisen Isän henkilapsi: He painoivat kasvonsa maahan ja sanoivat: Oi Jumala, sinä, jonka käsissä on kaikkien elollisten henki, 4. Moos. 16:22 (4. Moos. 27:16). Te olette Herran, Jumalanne, lapsia, 5. Moos. 14:1. Te olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia, Ps. 82:6. Te olette elävän Jumalan lapsia, Hoos. 2:1. Eikö meillä kaikilla ole sama isä? Eikö yksi ja sama Jumala ole meidät luonut? Mal. 2:10. Me olemme Jumalan sukua, Ap. t. 17:29. Henki itse todistaa, että olemme Jumalan lapsia, Room. 8:16. Meillä on syy alistua taivaallisen Isämme tahtoon, Hepr. 12:9.
Näitä sanoja käytetään pyhissä kirjoituksissa kahdella tavalla. Toisessa merkityksessä me kaikki olemme taivaallisen Isämme todellisia henkilapsia. Toisessa merkityksessä Jumalan poikia ja tyttäriä ovat ne, jotka ovat syntyneet uudesti Kristuksen sovituksen kautta.
Isän henkilapset: Te olette jumalia, Korkeimman poikia, Ps. 82:6. Me olemme Jumalan sukua, Ap. t. 17:29. Meillä on syy alistua taivaallisen Isämme tahtoon, Hepr. 12:9.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heprealaisessa Raamatussa ei missään väitetä, että ihmiset missään muodossa olisivat olleet ennen kuin syntyivät täällä. Luomiskertomus sanoo sen myös. JHWH on ihmisen luoja siksi tälle elämän antaja ja totta kai ihmisten elämän ajatellaan olevan Jumalan käsissä
JHWH :n uskotaan olevan kaikkitietävä näin ollen hän tiesi kuka Jeremian äidin kohdussa lilluu, ei joku Idith tai Tahvo vaan Jeremia ja siihen Jeremia uraansa aloittaessaan vetosi, hänelle oli tarkoitettu profeetan tehtävä kohdusta asti .Henkilapseus on täysin tuntematon ajatus VT:ssä ja Psalmi 82 puhuu kaananilaista jumalista ja kyse on metaforasta.
Eikö meillä kaikilla ole sama isä? Eikö yksi ja sama Jumala ole meidät luonut? Mal. 2:10
Niin, ja mistä tuossakin joku pääsee aikaisempaan henkiolemassaoloon ?
velihän todistaa hyvin. :)
Mormonit ovat tässäkin sekoittaneet sekä uuden, että vanhan testamentin tekstit suloiseksi metelisopaksi.
no sieltähän ryöpsähti vallan iso kasa Raamatun jakeita, ja kaikki tietysti asiayhteydestä irrallaan. :)
Minulla itselläni on 2 lasta, mutta se ei ole todistus aiemmista elämistäni. Pitänee etsiä tähän väitteeseen sopiva jae...