Haluaako Stubbi MULKKU lisää kurjuutta Naton KAUTTA?
70-Luvulla kansa voi hyvin
Kun kutsu KÄY
1284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Stubbi on pelkkä pelle.
Meillä oli käytettynä ostettu mopo ja jonkinlaiset pyöränromut kulkuvälineinä, kolmen huoneen asunnossa asui kuuden lapsen lisäksi kaksi mummoa ja vanhempani. Omaa rahaa meillä lapsilla ei ollut koskaan ja lelut tehtiin itse, mutta useimmiten leikimme sotaa kuvitelluilla pyssyillä ja ääntä lähti suusta, kun piti ampua vihollinen.
En kaipaa sitä puutetta ja ahtautta, enkä varsinkaan soisi omien lapsieni ja lapsenlapsieni elävän sellaisissa olosuhteissa.
Teimme jotain tylsistymisen estämiseksi, televisiosta tuli ohjelmaa yhdeltä kanavalta vain iltaisin, eikä juuri koskaan mitään hauskaa. Radio soitti viulu- ja pianokonsertteja ja oli katkeraa kuulla öisin radio Luxembourgia tietäen, että maailmalla on aivan mahtavaa musiikkia, jota me emme koskaan päässeet kuulemaan. Päivisin lähetys ei kuulunut ja illallakin vain kohinan kanssa.
Kokeilkaa elää edes kymmenen vuotta ilman kännykkää ja nettiä, radiota ja tv:tä, sekä ajakaa pyörällä läpi vuoden kelillä kuin kelillä.
Todellisuudessa teollistuneen maailman ja Suomen nykyinen elintaso on harhaa. Romahdus aikaan ennen sotia on jo alkanut ja sen huomaa ahneempikin viimeistään ensi vuosikymmenellä.
Sitä ehtii sitten murehtia ensi vuosikymmenellä. Et kyllä usko itsekään, että palaisimme entisakojen oikeaan köyhyyteen, kunhan vain pysymme länsimaana.
1970-luvulla kansa oli sekaisin: kaupungistuminen, lähiöiden rakentaminen ja Ruotsiin muutto hajottivat suomalaiset suvut niin, että monella petti polla. Alkoholismi, imppaaminen, kovat huumeet ja monet muut lieveilmiöt yleistyivät. Lakkoja pantiin toimeen vähän väliä ja kaiken hulabaloon keskellä hortoilivat vielä tuhannet puliukon tasolle vajonneet sotiemme veteraanit, nuo metsien ja rantojen vaatimattomat miehet. Luokkayhteiskunta oli voimissaan ja työläisten kakarat saivat tuntea sen nahoissaan koulumaailmassa, harrastuksissa ja kulmilla peruskoulun leviämisestä huolimatta.
Joo niinhän se oli työ läisen kakara kiusas toista työläisen kakaraa, Kyllä ! Asuttiin asutus alueela , ihmettelin vaan miks mulle vittuiltiin vaikka yhtä köyhiä pienviljeliän lapsia oltiin ja isät kävi talvisin metsätöissä. Ylä- asteela sama homma paitsi sillä erotuksella jotta yrittäjän , kauppiaan lapset oli fiksumpia eivätkä harrastaneet , nälvimistä niin ku nää työläisten kersat.
Palaamme entisaikojakin ankeampaan aikaan paljon nopeammin kuin saavutimme 70-luvun elintason.
>>Kokeilkaa elää edes kymmenen vuotta ilman kännykkää ja nettiä, radiota ja tv:tä, sekä ajakaa pyörällä läpi vuoden kelillä kuin kelillä. >>
Olen käynyt 5-vuotisen keskikoulun ja kulkenut 5,5 5,5 km koulumatkat läpi vuoden polkupyörällä. En valittanut silloin enkä valita nytkään.
Tyytyväinen olen, että sain koulutrusta itselleni, ja tätä nykyä olen reilusti keskimääräistä paremmassa kunnossa oleva, täysin työkykyinen mies. Nuoruusajan polkupyöräilyllä on osansa asiassa.
tänään lehdessä juttua siitä, miten 60-70-luvuilla muutti Ruotsiin niin paljon suomalausia, että heitä on tänään siellä 500 000.
Uskomatonta, eikö?
Ajatelkaa jos Suomessa olisi 500 000 vähemmistö ulkomaalaisia?
70-luvulla Suomessa ei ollut yhtään Somalia ja muita elintasopakolaisia.
Neuvostoliitto suojasi meitä luottoluokittelijoilta :
Mitä heIvetin rahaa? Markka oli leikkiraha, jonka arvoa muutetiin sen mukaan mitä väki sai sitä haalittua. Eikös ne devalvaatiot olleetkin jotain 30%, jolla hinnat sitten nousivat yhdessä yössä, eli käytännössä palkkoja laskettiin, että ei ollut varaa ostaa ulkomaalaisia tuotteita. Mersuja ei ennen ollut edes takseilla, saati sitten yksityisillä.
Volga oli tavallisin taksi. Olihan se melkein kotimainen, kun niitä saatiin bilateraalikaupalla Neuvostoliitosta.
Todellakin silloinkin oli työstä pulaa, mutta sen perään lähdettiin vaikka Australiaan asti.