en ole koskaan ymmärtänyt käsitettä "tulla uskoon". Minusta ihmisessä on kaksi puolta, valoisa ja pimeä puoli. Toiset meistä valitsevat valoisan ja toiset pimeän puolen. Ihmisen elämä on täynnä valintoja, jokainen päivä olet jonkun valinnan edessä ja pitäisi tehdä päätös. Valoisan puolen kulkija tekee valintansa eettisiin arvoihin nojauten ja taas pimeän puolen kulkijalle ovat tärkeimmät asiat nk. käytännön asiat, omaksi eduksi, etiikasta ja lähimmäisistään piittaamatta . Sama koskee erilaisia uskonyhteisöjä, ketkä tekevät päätöksiään jäsenistöään kuulematta ja tarvitsevat Raamatun ohelle paljon erilaista materiaalia, missä selvitetään heidän uskonsuutauksen päämäärät, opit, kiellot ja erilaiset ohjeet, kun kuitenkin kaikki mitä ihminen tarvitsee uskossaan on Raamatussa, koska raamatussa on kaikki ihmisen syntymästä kuolemaan. Nämä edelliset on mielestäni juuri näitä mustan puolen kulkijoita, ulkokulaisuuden maanpäälisiä edustajia. Sitten ovat nämä valoisan puolen kulkijat, ketkä ei tee itsestään ja uskostaan numeroa, ketkä tukeutuvat elämää tärkeimmissä asioissansa Raamattuun ja soveltavat Raamatun sanaa tälle vuosituhannelle sopivaksi, olen varma, että jokainen löytää Raamatusta itsensä näköisiä opetuksia ja ennen kaikkea sitä rakkauden sanomaa, mitä me kaikki tarvitsisimme.
Minusta Raamattu kulminoituu Jeesuksen sanoihin:" Minä olen tie, totuus ja elämä, kuka minuun uskoo ei huku vaan hänen on iänkaikkinen elämä.
Minusta Raamattu kulminoituu Jeesuksen sanoihin:" Minä olen tie, totuus ja elämä, kuka minuun uskoo ei huku vaan hänen on iänkaikkinen elämä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Alkuperäiseen kysymykseesi sanoisin näin että >uskoon tulo on kuin välähdyksenomainen hetki jolloin tieto, tunne ja intuitio aavistuksesta tulee mielessäsi selviöksi ja suureksi ideaksi johon sydämmesi(tunteesi) voi yhtyäriivaajatkin uskovat ja pelkäävät
*rakkauden sydämmeen
"Sydämeen ei mahdu koskaan kahta ämmää."
- Lainaus: vanha äidinkielen opettajani
todellakaan muuta sanottavaa.
minusta tuntuu, että usko on aina ollut sisälläni, ikään kuin heikkona varoittavana äänenä, mikä saa aikaan sydämmen piinat, kun olen kohdellut lähimmäistäni jotenkin epäoikeudenmukaisesti, eikä se ääni ole antanut rauhaa, ennen kuin olen korjannut asian. Niin se usko on vain vahvistanut otetta minusta pikkuhiljaa. En ole minkään kirkon tai yhteisön aktiivi jäsen, koska kaikki kirkot ja yhteisöt saattavat ihmiset sekaannuksen valtaan käsitellessänn oppiensä riidanalaisuuksia ja siinä sivussa tuntuu se kaikkein tärkein unohtuu, miten auttaa pientä ihmistä hengellisissä vaikeuksiaan.
Hienoa että tunnet nuin syömessäs, en itse myöskään kuulu mihinkään järjestöön enkä kirkkoon ja se ei ole oleellista, minusta Jumala suhteessa on kysymys henkilökohtaisesta ajatuselämyksestä jonka vaikutukset sitten näkyvät tässä taaperruksessamme jokaisena hetkenä reali-maailmassa.
Raamattu, uusitestamentti Johanneksen evankeliumi 3 luku jae 3 , sekä Paavalinkirje Roomalaisille 10 luku jakeesta 8 eteen päin!
Saul joka tappoi kristittyjä (Jeesuksen, ei jehovan, seuraajia). Sai ihanasti kääntyä, kun Herra Jeesus hujauitti hänet aasin selästä matkalla Damaskoon.
Tulla uskoon Jeesukseen Kristukseen: on niin ihanaa, että sitä ei voita mikään maailmassa.
Suosittelen! Hän on niin hyvä ja Hänen kanssaan on tosi hyvä olla. Rukoilen teidän kaikkien puolesta, jotka ette vielä tunne Jeesusta. Ottakaa rohkea askel!