ihme draamaa anopeista ja apeista

,-.,.-,-.,.-,-..,-,-

kaikille teille, jotka suhtaudutte negatiivisesti anoppiinne ja appiinne kyllä he sentään jotakin hyvää ovat saaneet aikaiseksi, kun kerta onnistuivat kasvattamaan niin ihanan miehen/naisen, joka on teidän kumppaninne.

kyllä, perheet ovat erilaisia. joissakin perheissä annetaan tilaa, ei arvostella, hyväksytään ja rakastetaan mukisematta. sitten on niitä perheitä, joissa puututaan edelleen aikuisen lapsen asioihin erittäin aktiivisesti. sekin on rakkautta ja vaikka oma äitini joskus saa minut hermoraunion partaalle kertomalla miten hänen mielestään asiat olisivat paremmin, tiedän, että hän tekee tätä koska haluaa parastani. olen kuitenkin hänen rakas lapsensa eikä tämä ole muuttunut, vaikka olen kasvanut aikuiseksi.

toisaalta ymmärrän myös, että jos äitini ei olisi tällainen ylihuolehtiva tapaus en ehkä osaisi suhtautua niin huumorilla anoppiini, joka välillä komentelee miestäni kuin pikkupoikaa. viimeisin esimerkki oli, kun mieheni sylkäisi purkan kadulle. anoppi käski miehen heti poimia purkka ja heittää roskikseen. mieheni sitten syyllisen näköisenä meni ja vei purkan roskiin xD

5

214

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 1+2

      Mulla on boheemi äiti ja ylihuolehtiva anoppi. Vaikea yhtälö. Äiti ei puutu mihinkään, mutta tämä toinen. On ollut opettelemista.

      • 4+16

        Pisteet sulle siitä että kuitenkin yrität ymmärtää erilaisia ihmisiä ja luonteita. :)


    • kovia kokenut

      Tekstistäsi huomaa, ettei sinulla paljon ole ollut kokemusta vuosikausia kestäneestä alistamisesta, kiusaamisesta, nöyryyttämisestä ja piruilusta. Kehotat kaikkia muita ymmärtämään jne mutta itse sinulla ei tunnu riittävän ymmärrystä meille, jotka olemme kokeneet todella kovia (ei mitään lapsellisia purkkajuttuja) ja elämme koko ajan tilanteessa, jossa on jatkuvasti nieltävä, annettava anteeksi ja ymmärrettävä.

      Tämä palsta saattaa olla ainut purkautumisvaihtoehtomme.

      Sallithan sen meille!

      • Aikajanalla

        Yleisellä tasolla kysymys kuuluu: mihin ovat käytöstavat kadonneet?
        Vielä näitten anoppien lapsuuden aikaan oli yleiset käytöstavat kaikkien ulottuvilla. Lapset kumarsivat ja niiasivat, tervehdittiin kädestä, teititeltiin kaikkia, vanhempia eritoten. Kylään mentiin nätti mekko päällä ja kassissa sisäkengät, jotka vaihdettiin jalkaan eteisessä. Kahvi juotiin sievästi mokkakupeista ja sokeri sekoitettiin hopealusikalla.
        Mitään yökylävisiittejä ei harrastettu, ja jos jouduttiin yöpymään sukulaisissa syystä tai toisesta, oli lakanat mukana.
        Jos lahjoja saatiin, niin aina kiitettiin, ei ikinä arvosteltu. Ei ole lahjahevosen suuhun katsomista! Apua annettiin jos pyydettiin. Rahaa ei nuorille perheille tippunut, kaikki oli kallista myös vanhemmalle väelle.

        Tietysti ennenkin oltiin erimielisiä, mutta kohteliaisuussäännöt estivät julkitappelut ja huutomyrskyt. Tietysti saattoi se vanhempi osapuoli laukoa ties mitä ilkeyksiä, mutta nuorempi piti suunsa kiinni ja ratkaisi asian sillä, ettei enää käynyt talossa, tai ainakin vältti epäsopua aiheuttavia keskusteluja.
        Siitä taas seurasi se, että kuilu eri sukupolvien välillä oli syvä ja säilyi kuolemaan asti. Eipä juuri anoppien, eikä oikein äitienkään kanssa ollut läheisiä ja syvällisiä keskusteluja tai uskoutumista. Vanhempi polvi oli siinä vakaumuksessa, että nuoret ovat aina väärässä.

        Ikäihmiset olivat ikänsä mukaisesti pukeutuneet säällisesti ja tyylillä. Ei ikinä mummulla tennistossuja, ei hihattomia puseroita, aina sukat jalassa, ei ikinä pitkiä housuja, tukka kammattuna ja hiussoljilla kuosissa.

        Lapsenlapset pidettiin kurissa ja he söivät mitä saivat. Ei oikuteltu ruuan kanssa, mikä tietysti monessakin perheessä johtui ankeista sodan jälkeisistä oloista, jolloin raha oli vähän, eikä oikutteluun ollut varaa.

        Asenteet ovat nyt väljentyneet. Ikäeroa ei enää korosteta, päin vastoin, anopit ja äidit haluavat olla yhä nuorekkaita ilman iän tuomaa painolastia.

        Ja niin sitten voi käydä kuten tällä palstalla usein. Mutta ei toki aina ja joka perheessä.


    • Käytöstavat

      Miniällä ja vävyllä kuuluisi olla samat oikeudet asialliseen kohteluun kuin kaikilla muillakin aikuisilla. Anopit ja apet joutuvat olemaan kohteliaita ja ystävällisilä joka ikiselle muulle näiden ikäiselle vieraalle ihmiselle. Mikä vie ihmisarvon omaan sukuun tulleelta?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      34
      2594
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      8
      1942
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      17
      1413
    4. Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."

      ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w
      Tv-sarjat
      21
      1285
    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      8
      1280
    6. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      17
      1201
    7. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      5
      1121
    8. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      7
      1065
    9. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      6
      1034
    10. 17
      1025
    Aihe