Aamun avaus

http://www.youtube.com/watch?v=-79uI_u9Src

Ei ollut hauskaa. Oli kylmää.

Tee sovinto Jumalan kanssa, Job, elä hänen tahtonsa mukaan, niin saat jälleen onnen.
Job 22:21

Onnettomuuden kohdatessa on inhimillistä kysyä, mitä pahaa minä olen tehnyt? Uskova ihminen saattaa kysyä syvemmin: Olenko rikkonut Jumalaa vastaan? Onko Jumala hylännyt minut? Myös Jobin ystävät ajattelivat, että jotain väärää Jobin oli täytynyt tehdä, muuten tällainen kohtalo ei olisi hänen osakseen tullut. Lääkkeeksi ystävät tarjoavat sovinnon tekemistä Jumalan kanssa. Sanat sovinnon tekemisestä ovat hyviä sanoja, ja ne kannattaa jokaisen Jumalasta vieraantuneen ottaa vakavasti. Joskus kuitenkin oikeat sanat tulevat sanotuksi täysin väärälle henkilölle. Jobin kärsimykset johtuivat aivan muusta kuin sovinnon puutteesta Jumalan kanssa. – On syytä varoa käyttämästä Jumalan sanaa luulojen jatkeena. Pyhä Henki ei niitä sanoja siunaa. Kärsimyksen edessä lohdutuksen sanat osuvat varmemmin kohdalleen kuin moitteet tai käskyt.

Amen.

Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.
Luuk. 10:20

Kristityn syvin ilo on siinä, että nimi on kirjoitettu taivaan kirjaan. Se on suurempaa kuin mitkään ihmeet tai merkit. Jeesus on ottanut minut omakseen kasteen ja uskon kautta. Hän on kuollut syntini, heikkouteni, puutteitteni ja kaiken sen puolesta, mikä voisi olla esteenä taivaaseen pääsemiselle. Saan uskoa syntien sovituksen koskeneen minuakin, sillä se koski koko maailmaa. Armo Kristuksessa on lahjaa, se ei sisällä ennakkoehtoja tai jälkilaskuja. Tie on avattu taivaaseen sepposen selälleen. Ei erikoisen hurskaille, vaan kaikille, jotka Jeesusta sydämessään kaipaavat. Jos elämän varjot ja kipeät kokemukset horjuttavat luottamustamme Jumalaan, saamme heikkoudestamme huolimatta olla Jumalan lapsia. Armo kantaa meidät ja heikkoutemme. C.O. Rosenius runoili: ”Murheinen mieli murheesta nouse, kun Isän armo on muuttumaton. Jos sumu aivan peittäisi taivaan, kuitenkin aurinko taivaalla on.”

Katso jälleen palvelijasi puoleen, sinä armollinen Jumala, auta minua. Herra, sinua minä huudan avuksi, älä hylkää minua.
Ps. 31:17–18
Vastoinkäymiset voivat katkeroittaa, tuntua epäoikeudenmukaisilta ja nostaa kapinaan Jumalaa vastaan. Saatamme tulkita vaikeat hetket Jumalan hylkäämisenä, vaikka tietoisesti emme niin ajattelisikaan. Kipeät tunteet ovat kipeissä tilanteissa normaaleja ja sallittuja, eikä niitä tarvitse pelästyä. Psalmien kirjoittajista löydämme ahtaina aikoina hengenheimolaisiamme. Psalmien itkut kuulostavat kovin tutuilta, tiukat miksi-kysymykset samoin. Oleellista on se, että psalminkirjoittajien tavoin itkemme itkumme ja elämme ahdistuksemme Jumalan luona. Pahinta on, jos me emme suostu sairastamaan Jumalan kanssa. Silloin sairaus muuttuu katkeruudeksi ja luottamuksen menetykseksi elämää ja Jumalaa kohtaan. Hän ei ole kuitenkaan katkeruuttamme ansainnut, ylistyksemme kyllä. Sillä hän pitää meistä huolen huomaamattakin.

Mistä löydän lohdutuksen sanat? Suuri kuin meri on sinun vammasi, kuka voi parantaa sinut?
Valit. 2:3

Kuinka tekisikään mieli lohduttaa toista, mutta sanat loppuvat, kuivuvat huulille. Ei ole, millä lohduttaisi, ei kykene löytämään sanoja, jotka veisivät tuskan pois. On vain vaiettava, oltava hiljaa. Itkettävä itkevän kanssa, kysyttävä kysyjän kanssa askelia eteenpäin, kunnes Jumalan lohdutus lasketaan luoksemme. Jos vamma on ”suuri kuin meri” ja voimme vain hämmästellä ahdistusta, on jäljellä edelleen Jumalan hiljainen sana ja sanassa hänen Henkensä viisaus. Yksikin Jumalan ajatus, oikeassa paikassa jaettu, voi kantaa kuoleman rannoilta takaisin elämään. Väkevimmin Jumala puhuu sanassaan silloin, kun se saapuu lähelle kuin huomaamatta. Herra hoitaa suurta vammaamme. Hän parantaa salassa sydäntämme ja sieluamme. Hän on lähellä, eikä väisty, vaikka hiljaisuus olisi ainoa mitä saattaa havaita. Häneltä saamme lohdutuksen ja sydän löytää levon.

Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio.
Room. 5:16

Joiden synnit ovat anteeksi annetut ja jotka sen varaan rakentavat elämänsä, lopulta pelastuvat. Kiitos uskon lahjasta kuuluu sen antajalle. Jeesus sovitti maailman synnit, hänen nimeensä meidät on kastettu ja liitetty Jumalan lasten joukkoon ja hän on antanut meille armon uskoa häneen. Jeesus on kutsunut kasteen armosta poikenneet tuhlaajalapsetkin takaisin tielle. Kiitokseksi lahjasta me tahdomme elää kuten lapsille sopii: taistellen syntejä vastaan, rakastaen kaikkia lähimmäisiämme ja turvautuen Jumalaan armoon. Pyhä Henki vakuuttaa meille, että saamme olla Jumalan lapsia. Onhan Jeesus valmistanut pelastuksen lahjan täysin valmiiksi. Jos me joudumme joskus kadotukseen, johtuu se meistä itsestämme. Kun pääsemme taivaaseen, se on täysin Jumalan lahjaa. Sen lahjan hän antaa mielellään kaikille.

Tänäänkin sro antaa meille aamun avauksen sanalla päiväämme.

Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne.
2 Piet. 1:19

Aikamme ihminen luottaa näkemiseen ja kokemiseen, mutta Jumala ohjaa kiinnittämään katseen sanaansa kuin pimeässä loistavaan lamppuun. Katse siis pois sydämestä ja mieli omasta viisaudesta. Kun keskitytään kokemuksiin tai omaan järkeen, on vaarana kadottaa Kristus. Kun keskitytään sanaan ja evankeliumiin, voivat kokemuksetkin elää raittiissa rajoissa. Uskon perusta on aina oman sydämen ulkopuolella. Jumalan sanaan voi luottaa jopa tunteittensa vastaisesti. Keskeisin lupaus on se, että Jeesus ei heitä pois ketään, joka häneen turvaa. Lupaus on totta silloinkin, kun sydän vakuuttaa, ettei meistä ole armon omistajiksi, että näin syntistä ja epäuskoista ihmistä ei voi Jumalakaan enää armahtaa. Jeesus lupaa sanassa, että sitä, joka hänen luokseen tulee, ei ajeta pois, vaan hänet armahdetaan. Kuka ikinä tahtoo uskoa Kristukseen pelastuakseen, myös pelastuu.Vähäsarja

Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
Matt. 6:25–26

Kun ihminen tulee elämässään pysäytetyksi, hän alkaa oivaltaa uudella tavalla murheettomuuden ylistyksen. Silloin on pakko siirtyä puhtaasti Jumalan huolenpidon varaan. Elämään päivä kerrallaan. Asiat yksinkertaistuvat ja pelkistyvät. Saa huomata, että elämän murheessa Jeesus hoitaa yhä uudelleen iltaan ja seuraavaan aamuun. Raskaan ristin kantamisessa hän on läsnä. Tulevaisuus voi olla sakeaa sumua, mutta tähän asti on Jumala auttanut. Huomisesta ei ole tietoa, mutta taaksepäin katsoen näkee Herran kädenjäljen. – Niin kuin tähän asti, niin on myös oleva tulevaisuudessa: tänään auttaa Herra. Kun huominen saapuu murheineen, saapuu myös Herra Jeesus. Tänään auttaa Herra, ja elää voi yhtä päivää kerrallaan.

Oi ihminen, mieleesi paina:
ei onnea maailma suo.
Ei kestä, ei säily se aina,
se tuskia, huolia tuo.
Siis maailman murhe nyt heitä
ja pakene turhuuden teitä,
käy uskossa Herrasi luo.
2.
Vai Luojaanko turvata voisit
ja palvella mammonaa maan?
Jos toiselle sydämen soisit,
et toista voi seuratakaan.
Oi ihminen, valitse parhain,
tuo sielusi Herralle varhain,
se hänelle tuo kokonaan.
3.
Ei huokaillen tarvitse surra:
"Voi, mistä nyt ruokani saan?"
Jos niukka on leipäsi, murra
se luottaen vain Jumalaan.
Saat kuormia tielläsi kantaa,
vaan Herrasi voimia antaa,
ei hylkää hän puutteessakaan.
4.
Kas lintu ei kylvä, ei niitä,
vaan ruokansa silläkin on.
Voi ihminen oppia siitä.
Hän miksi on oppimaton?
Saat suuretkin pelkosi suistaa,
kun Herramme linnutkin muistaa.
Hän kaikkien auttaja on.
Ei kehrätä voi kedon kukka,
vaan ei ole purppurakaan
niin kaunis kuin nurmien nukka,
kuin lilja on kukkiessaan.
Ei Salomo kunniassansa
niin loistanut istuimellansa
kuin loistavat kukkaset maan.
6.
Kas niillekin Luojamme verhon
niin kauniin ja säihkyvän loi.
Ne nyt ovat riemuna perhon,
vaan huominen surman jo toi.
Siis yksinkö jäisit nyt huoleen?
Jo katsahda Herrasi puoleen,
hän kaikessa siunata voi.
7.
Tee uskossa, toivossa työtä
ja leipäsi rauhassa syö.
Kun Herrasi armo on myötä,
niin murheetta nukkuos yö.
Kun Herralle itsesi annat
ja huolesi hänelle kannat,
on siunattu päiväsi työ.
8.
Pois maalliset surusi suista,
ne Herrasi hoitava on.
Yks vain yli kaiken sä muista:
sun sielusi kuolematon.
Siis käy valtakuntahan Herran,
niin muutkin hän lahjansa kerran
myös sinulle antava on.