Kysymyksiä suhteessa oleville

"Onko teillä hyvä parisuhde?"

Onko minulla hyvä olla? Ei. Voisiko olla paremmin? Ei.

"Millainen on hyvä parisuhde?"

Sellainen, jossa molemmat viihtyvät paremmin kuin yksin.

"Oletteko olleet nuoresta asti yhdessä, miten suhde on toiminut, jos ette ole olleet muiden kuin toistenne kanssa?"

Olemme. Sanotaan, että tuskin olisi voinut paremmin toimia.

"Saatteko seksiä ja läheisyyttä, ja onko teillä pelkoja että toinen pettää vai tarvitseeko pelätä."

Ei saada. Ei ole pelkoja.

"Onko teillä käsissänne ''Se Oikea'' jonka kanssa tiedätte olevanne elämän loppuun asti?"

On.

"Oletteko olleet suhteessa vain jonkun ulkoisen seikan takia, esim. ei uskalla erota?"

Tärkein yhdessäolon syy on lapset.

"Itsellä oli kamala halu itsenäistyä, asua yksin, viettää villiä sinkkuelämää, matkustella. Matkustella haluan vielä lisää, mutta taisin tajuta että jos on se oikea niin ei se ole este millekkään. Toki suhteessa pitää tehdä kompromisseja."

Onni riippuu puolisosta ja on siksi pitemmän päälle mahdotonta. Kompromissit tekevät yhteiselon mahdolliseksi mutta estävät onnen. Monet katkeroituvat sitten puolisolleen, ikään kuin puolison velvollisuus olisi täyttää toisen tarpeet.

Pidän suhdettamme ihan hyvänä. Tottakai kaikissa suhteissa on ylä ja alamäkensä, riitoja normaalissa suhteessa kuuluukin olla, ja niistä pitää myös päästä yli. Kummatkin ollaan nuoria, yhdessä se 1,5v oltu, ja syystä tai toisesta ollaan kummatkin työttömiä. Itse en kestä vain loikoilua, vaan hakeuduin harjotteluun että saa edes jotain tekemistä, ja tottakai tämä "valmentaa" tulevaisuuden töitä varten. Myös toinen puolisko alkaa olemaan kyllästynyt vain olemaan neljän seinän sisällä, ja yrittää ehkä pikkuhiljaa tehdä asialle jotain. Hänellä on hyvä syy kumminkin olla työtön, joten en ole patistamassa häntä mihinkään, kunhan asioiden selvittyä hankkii työpaikan että saadaan "arki rullaamaan".

Itsellä on isoja suunnitelmia tulevaisuudelle, opiskelua sun muuta, ja toinen puolisko on aika tukevana tässä mukana. Asun vielä kotona, ja vaikka on yrittänyt houkutella saman katon alle asumaan, toivon muuttavani omilleni jos opiskelupaikka syksyksi avautuu. Haluan ensin kokeilla asumista omillani, että opin maksamaan laskut ja huolehtimaan omista menoista, ennenkuin sekoitetaan yhteisiä menoja ja rahoja. Rahoista puheenollen, voisin hiukan kuvailla myös meidän rahajakoa, sillä vietän paljon aikaa hänen luonaan.

Ruokaostokset menee noin 50/50. Jos toisella sattuu olemaan enemmän rahaa, maksaa hän ostokset sillä kertaa. Senttejä ei ruveta laskemaan, mutta esim alkoholit maksaa kummatkin omansa. Tietty jos on saunailta tulossa voi toinen kustantaa toisen pari olusta tai vastaavaa, mutta jos meinaa ihan pullokaupalla lastata juominkia, menee ne omasta taskusta. Yhteisen katon alla pätee sitten varmaan hiukan erilaiset säännöt, mutta ne eivät tosiaan ole meille vielä ajankohtaisia :)

Hiukan eksyin kysymysaiheista, joten siirrytäänpä takaisin. Kyllä, saan seksiä ja läheisyyttä, naispuolisena puoliskona on ehkä hiukan enempi "valtaa" siitä, milloin sitä seksiä harrastetaan, mies kun on aina valmis :) En pelkää että pettää, oppinut olen luottamaan. Alussa olin erittäinkin epävarma, sillä edellinen poikaystävä petti, ja pelkäsin että nykyinenkin tekee näin. Ajan kanssa olen oppinut omaksumaan asenteen, että pettää jos pettää, sillä ei tarvitse vaivata päätään jos ei ole ajankohtainen huolenaihe. Lisään tähän vielä, että meidän suhde toimii jopa aika-ajoin paremmin, kun ei olla yhdessä. Meidän suhde ei vain kestä, jos katotaan toisen naamaa 24/7 :) Alkuhuuma on asia erikseen, mutta täytyy sitä omaakin vapautta olla.

Tuo käsite "Se Oikea" on mielestäni erittäin monimutkainen. Toisaalta uskon että jokaiselle on joku, mutta mihinkään sielunkumppaniin en usko. Suhteessa ollaan niin kauan kun se tuntuu hyvältä. Parit jotka elävät vuosia onnettomana (esim juuri tuon takia ettei "uskalla" erota) ovat kyllä mielestäni aika surullisia tapauksia. Elämää ei uskalleta elää täysillä. Joo, ei arki aina voi olla kivaa, eikä sen kuulukkaan aina olla sitä, mutta kyllä sen toisen puolen pitää vielä miellyttää, muuten suhteessa ei ole järkeä. Nämä "kulissiliitot" ovat kanssa aika kakspiippuinen juttu. Niistä en kommenttoi sen enempää.

Vielä sen vertaa haluan sanoa, että jos/kun eron aika tulee suhteessa, kannattaa oikeasti ensin antaa suhteelle aikaa, olla varma ettei ala katumaan tekosiaan. Sitten kun on täysin varma, ja alkaa ehkä hiukan pelottaa, mieti oletko suhteessa koska tämä on niin sanotusti tuttu ja turvallinen- suhde. Tämän takia venytin viime suhteen eroa puoli vuotta, vaikka tiesin etten koskaa toipuisi tämän miehen aiheuttamasta tuskasta jos pysyisin shteessa hänen kanssaan. Muista myös antaa toiselle puoliskolle omaa tilaa, liian kiintynyt ei saa olla. Omia harrastuksia ja juttujakin saa mielellään olla, ettei tosiaan ole 24/7 yhdessä, sillä silloin pinna kiristyy helposti. Ihmiset ja suhteet on erilaisia, tällainen meidän on, ja toivottavasti tästä oli jotain apua :) onnea ja metsästyksessä ei ole mitään kiirettä!

Voi elämä taas näitä entisiä sängystä toiseen hyppijöitä, jotka aina tulee selittelemään käytöstään sillä että kun pelkäsivät että tulevat jätetyksi ja olihan vanhemmissakin jotain vikaa, minä olin vain olosuhteiden uhri.

Myöntäkää vaan että harrastitte seksiä ihan vaan sen takia että kun te vaan pystyitte. Aina oli joku mies joka tarjoutui sängyn lämmittäjäksi ja te tartuitte tarjoukseen ettekä sitten ajatelleet yhtään sen pidemmälle että sängystä toiseen hyppimällä harvoin sitä kumppania löydetään, ja vieläkin harvemmin sillä miesten kunnioitusta saadaan.

"Onko teillä hyvä parisuhde? "

On, erittäin hyvä.

Millainen on hyvä parisuhde?

Sellainen jossa tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi.

"Oletteko olleet nuoresta asti yhdessä,"

Melko nuoresta. Vähän päälle parikymppisiä oltiin. Ei siis ihan lapsia mutta kyllä vielä aika kaukana kypsästä aikuisesta. Nyt yhdessä jo 20 vuotta.

" miten suhde on toiminut, jos ette ole olleet muiden kuin toistenne kanssa?"

Ihan hyvin. Minulle suhde oli ihan ensimmäinen oikea suhde, vaimolla oli pari hyvin pientä ja lyhyttä "viritystä" ennen minua.
Ole kuitenkin aina tuntenut että olen löytänyt niin hyvän ihmisen että sen takia ei kannata haikailla muualle. Tuskin se niin paljon ihmeellisempää kenenkään muunkaan kanssa olisi.

"Saatteko seksiä ja läheisyyttä, ja onko teillä pelkoja että toinen pettää vai tarvitseeko pelätä."

Saan seksiä. Voisi olla enemmänkin mutta rajoitteena on lähinnä lapsiperheen kiireinen elämä, ei halu.
Pettämistä ei tarvitse pelätä. Tunnen puolison niin hyvin että tiedän mitä hän tekee ja haluaa tehdä. Joku voi pitää tätä ajattelua naiivina ja sanoa että kaikki pettää kun sopiva tilaisuus tulee. Itse en tätä kuitenkaan usko, on myös uskollisia ihmisiä.

"Onko teillä käsissänne ''Se Oikea'' jonka kanssa tiedätte olevanne elämän loppuun asti?"

Ehdottomasti. Tajusin sen melkein heti alussa. Toisen kanssa oli vain niin uskomattoman helppo olla ja ajatukset kohtasivat tavalla jota en ole sitä ennen tai sen jälkeen koskaan kokenut muiden kanssa.

" Oletteko olleet suhteessa vain jonkun ulkoisen seikan takia, esim. ei uskalla erota?"

En ole koskaan miettinyt eroa.

"Onko teillä hyvä parisuhde? Millainen on hyvä parisuhde?"

-Kyllä on. Hyvä parisuhde tyydyttää kummankin osapuolen sekä henkiset että fyysiset tarpeet. Hyvä parisuhde myös antaa enemmän kuin ottaa. Se on voimavara, ei kuluttava asia.

"Oletteko olleet nuoresta asti yhdessä"

-Onneksi ei! ;D
Ei ehkä tietäisi kuinka onnekas on jos ei olisi tullut kokeiltua muitakin vaihtoehtoja.

"Saatteko seksiä ja läheisyyttä, ja onko teillä pelkoja että toinen pettää "

-Seksi ja läheisyys ovat olennainen osa parisuhdetta. Jos en niitä saisi tarpeeksi niin ei parisuhdekkaan kauaa toimisi.
Mitä pettämiseen tulee, ni ainahan se on teoriassa mahdollista. Toista kun ei voi seurata 24/7. Eli joko luotat toiseen tai sitten et.
Ei siinä muutakaan voi...

"Onko teillä käsissänne ''Se Oikea''

-En usko mihinkään "se oikea" hölynpölyyn.
Parisuhde toimii kunnes se lakkaa toimimasta. En lähde tänään murehtimaan sitä, että kenen kanssa mahdollisesti olen 30v päästä. ;)
Enkä ole koskaan ollut parisuhteessa minkään ulkoisen seikan takia.

"Sinkkuvuodet vietin villisti bailaten ja hyppien sängystä toiseen. Tolla ei kyllä pitäis ylpeillä..."

-Tuo ei ole ylpeilyn aihe sen enempää miehelle kuin naisellekkaan.

Sanotaan vaikka niin, että meillä on riittävän hyvä parisuhde. TheOne määritteli hyvin: se antaa enemmän kuin ottaa, se on voimavara. Kukaan ei voi täyttää kaikkia tarpeitani, mutta silti puolison kanssa on hyvä olla. Onni lähtee itsestä, mutta toki suhde tuo siihen omalta osaltaan edellytyksiä.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä hyvin nuoresta. "Miten suhde on toiminut, jos ette ole olleet muiden kuin toistenne kanssa?" Hyvin se on toiminut, miksei olisi? Jos tietää saaneensa hyvän puolison, miksi pitäisi kokeilla muita? Seksiä ja läheisyyttä on aina ollut, enkä koskaan ole ollut haluton. Pettämistä en pelkää. Ei kenestäkään voi takuuseen mennä, mutta itse haluan olla uskollinen. Miksen voisi uskoa samaa puolisostani? Haluan olla mieheni kanssa elämäni loppuun saakka ja tiedän, että hän arvostaa suhdettamme samalla lailla.

Ehkä onni onkin sitä, että haluaa sitä, mitä saa. Tyytymistä, voisi joku sanoa, mutta yhtä lailla sitä, että osaa nähdä ja arvostaa sitä, mitä on saanut. Onko siinä mitään vikaa, jos on hyvä olla? Ehkä onni tuleekin siitä, että on tehnyt päätöksensä ja voi keskittyä nykyhetkeen?

Mielestäni itselläni ja avomiehellä on hyvä suhde,ollut sitä kohta 18 vuotta.Tunsimme muutaman vuoden ennen kuin aloimme yhdessä olemaan ja kyllä ainakin itsellä vaan jotenkin "kolahti"toinen yhtäkkiä.

Parisuhde on mielestäni silloin hyvä kun molemmilla on hyvä olla yhdessä ja ovat onnellisia.Tietty näidenkin vuosien aikana on ollut aikoja kun on tullut mietittyä että onko tuo ihminen se "oikea".Mutta ainakin vielä tällä hetkellä siltä tuntuu!

Lasten tulon myötä suhde on paljon muuttunut,seksiä harvemmin kun ei aina ole virtaa tai aikaa,hermoja kiristelee arjen pyöritys,mutta aina välillä löytyy aikaa hoitaa parisuhdetta ja huomioida puolisoaan.Sitä enemmän sitä yhteistä aikaa arvostaa kun sitä on vähän harvemmin.

Päivä kerrallaan mennään ja välillä täytyy pysähtyä ja olla kiitollinen siitä mitä meillä on...

Kiitos kysymästä, on hyvä parisuhde. Hyvä parisuhde on sellainen, jossa viihtyy toisen kanssa, arkisetkin asiat sujuvat yhdessä, suhde perustuu luottamukseen ja realistiseen näkökykyyn, eikä laiminlyödä toista fyysisesti, henkisesti, emotionaalisesti tai seksuaalisesti.

Yhdessäolomme on alkanut vasta keski-ikäisinä yli neljänkymmenen, kummallakin pitkä liitto ja lyhyt myrskyisempi takana. Yhdessäolon ajan olemme usein osanneet arvostaa myös aiempia kokemuksiamme ja haluamme ottaa niistä oppia.

Suhteessamme on paljon läheisyyttä ja myös seksiä. On aikoja, kun emme olosuhteista johtuen ole niin paljon yhdessä, jolloin tulee "puutostilaa", mutta jota paikkailemme sitten yhdessäollessa. Suhteemme on perustuu nimenomaan suhteeseen ilman pelkoja. Kertaakaan ei ole kumpikaan pelännyt toisen rikkovan luottamusta tai pettävän.

Se Oikea tuntuu sanana yliromantisoidulle, mutta kyllä niin voi sanoa. Uskomme viettävämme loppuelämämme toistemme kanssa. Molemmilla on myös kokemusta suhteesta, jossa on yritetty pärjätä eikä eroaminen eri syistä ole ollut helpoimmasta päästä.

Jokaisella on varmasti erilaisia kokemuksia sinkkuudesta ja parisuhteista. Mitä useammin elämässään ryssii, sitä useammin on myös mahdollisuus oppia virheistään. Ja ettei liian ankara olisi itselleen; onko ne aina edes ryssimistä, vai elämänkokemuksia...?

Jossain vaiheessa pitää vain tajuta se, ettei maailma ole itseä tai meitä varten. Eikä loputon elämysten saalistus vie nälkää minnekään, vaan tajuaa sen ettei mikään riitä. Niin kauan kuin tuo nälkä on jäljellä, on tasapainoinen parisuhdekin tavoittamattomissa. Kukaan ei voi elää elämäänsä toista varten, ei toisen vuoksi, eikä odottaa toisen olevan läsnä vain siksi, että itsellä on hyvä olla. Parisuhde itsessään on vuorovaikutusta; lahjoittamista ja vastaanottamista, itsestäänselvyyksiä mutta ilman ihmisen itsestäänselvyytenä pitämistä. Se on juuri hetkessä elämistä, itsenäisenä mutta tarvittuna, toinen huomioonottaen.

Onko teillä hyvä parisuhde? Millainen on hyvä parisuhde?
On ihan ok. Luotetaan, tytkätään toistemme seurasta, puhutaan avoimesti kaikesta.

Oletteko olleet nuoresta asti yhdessä, miten suhde on toiminut, jos ette ole olleet muiden kuin toistenne kanssa? Ei onneksi, mutta olin 20 kun alettiin seurustelemaan, olin silloin villi sinkku ja jotenkin aika lapsellinen. Ehkä liian aikaisin aloitin näin vakavan parisuhteen. Alkuvuodet oli aika hankalia kun olin tottunut olemaan itsenäinen niin pitikin sitten kuunnella toista myös.. ja "totella". En ollut tottunut kompromisseihin koska olin aika hemmoteltu tyttö silloin.

Saatteko seksiä ja läheisyyttä, ja onko teillä pelkoja että toinen pettää vai tarvitseeko pelätä. Ei pelätä pettämisiä enää, alkuun mies oli äärettömän mustasukkainen. Nykyään molemmat antavat toisilleen tilaa, ja saa käydä kavereiden kanssa juhlimassa yms. Seksiä haluaisin enemmän, joka päivä olisi ideaali.

Onko teillä käsissänne ''Se Oikea'' jonka kanssa tiedätte olevanne elämän loppuun asti? Oletteko olleet suhteessa vain jonkun ulkoisen seikan takia, esim. ei uskalla erota? On oikea ehdottomasti. Mutta on ollut aikoja jolloin olisin halunnut erota, mutta se ei ollut taloudellisesti mahdollista enkä uskaltanut. Oltiin me kerran viikko erossa, kävin jopa baarissa mutta kaikki miehet näyttivät mitättömiltä kun vertasin omaani. Lisäksi oli kamalaa nukkua yksin.

Onni on itsestä kiinni, ja itsenäisen vapaan sielun kannattaa pysyä itsenäisenä sinkkuna kunnes kolahtaa oikein kunnolla, niin että silmissä vilisee sydämet ja vatsaan sattuu ;)

Välillä tunnen itseni todella onnelliseksi, välillä en. Olen miestä henkisempi ja muuttunut aika paljon alkuajoista. 20-30 ikävuosien välillä ihminen kasvaa todella paljon. Välillä meidän suhde tuntuu melko pinnalliselta, mutta ei se miestä pahenna. Mies on ollut aika samanlainen koko ajan, joskin rauhoittunut eikä ole enää niin temperamenttinen.