Kokemukset opettaa, joskus jopa huonompaan suuntaan. Olen ollut hevosen omistaja nyt 2 vuotta. mutta tämän hevosen olen aina tiennyt. matkamme alkoi ratsastustallilta. hieno, komea 3 vuotias suomen ori. mailman kiltein luonne! harjailin välillä pienenä tätä oria. Luulin aina että kaikki orit olivat sekopäitä ja vaarallisia. noh, tämä oli eri maata :)
Rupesimme yhdessä äitini kanssa vuokraamaan tätä hevosta, noin vuonna 2009-10, ruunahan se tässävaiheessa oli. kovin mukava tapaus mutta mitään kummosta yhteyttä ei ollut..
noh aikaa kului ja kokemuksia tuli ja meni. kunnes pari vuotta sitten, kaikkien hankaluuksien jälkeen olin hevosen omistaja. Wau, kaiken tämän jälkeen omistan hevosen! huonokuntosen, mutta hevosen kummiskin.
puoli vuotta kului. Vaihdoimme tallia, hevonen lihoi, lihaksia rupesi syntymään, oikea valmentaja löytyi. joten kaikki hyvin. Kaiken tämän hyvän takana on luottamus, ostin hevosen joka oli ennestään tuttu. Se oli hyvä päätös, opiskelimme ahkerasti toisiamme, ja pikkuhiljaa tunsimme toisemme. aikaa se vei, mutta tässä sitä ollaan!
Nyt, kun saavun tallille, hevonen on tarhassaan yksin, muut hevoset tietty vieressä. Huomaan heti, millä päällä hevoseni on, katson korvia, katson missä kohtaa tarhaa ja miten päin hevonen seisoo. tiedän, koska hevoseni antaa tarhasta kiinni ja koska ei.
Olen oppinut hevosista paljon matkan varrella. Tiedän jokaisen pienenkin eleen, mutta vain omasta hevosestani :)
Muilla ei saata kärsivällisyys riittää, saalistamaan hevosta tarhasta. Mutta minä nautin siitä. Nautin että hevosella on luonnetta, niin se pitää. Saatan olla vaikka 3h tarhassa, ja koitan saada hevosen kiinni. En väkivallalla, tai ajamisella, ei semmosia, minä en tarvitse semmosia apukeinoja. luottamus,hevosmiestaito ja hevosen tunteminen riittää minulle.
Eihän sitä koskaan tule ajatelleeksi kuinka paljon on kehittynyt ratsukkona. Niin maasta kuin selästä käsin. Tunnen hevoseni maasta sekä selästä, tiedän heti jos joku on vikana. Hevonen myös huomaa, jos itse olen surullinen tai väsynyt tai kärttynen. Eli minä en vain tunne hevosta, vaan hevonen tuntee minutkin. Tämä on hieno saavutus. Luotan hevoseeni 100% ja hän minuun. Tämä on se piste, mihin toivon kaikkien pääsevän. Olen nuori, hevosenikin on, mutta eise silti estä. myös nuorella tytöllä voi olla vahva suhde isoon hevoseen.
Kehitymme esteillä huimasti. toivon, tai arvelen että jo ensivuonna me kilpailemme kansallisella tasolla! katsoo sitä sm-tasoo sitten myöhemmin.. ;)
Kiitos kun jaksoit lukea! Laittakaa ihmeessä kommenttia mitä piditte :) ja kysyäkkin saa :)
Rupesimme yhdessä äitini kanssa vuokraamaan tätä hevosta, noin vuonna 2009-10, ruunahan se tässävaiheessa oli. kovin mukava tapaus mutta mitään kummosta yhteyttä ei ollut..
noh aikaa kului ja kokemuksia tuli ja meni. kunnes pari vuotta sitten, kaikkien hankaluuksien jälkeen olin hevosen omistaja. Wau, kaiken tämän jälkeen omistan hevosen! huonokuntosen, mutta hevosen kummiskin.
puoli vuotta kului. Vaihdoimme tallia, hevonen lihoi, lihaksia rupesi syntymään, oikea valmentaja löytyi. joten kaikki hyvin. Kaiken tämän hyvän takana on luottamus, ostin hevosen joka oli ennestään tuttu. Se oli hyvä päätös, opiskelimme ahkerasti toisiamme, ja pikkuhiljaa tunsimme toisemme. aikaa se vei, mutta tässä sitä ollaan!
Nyt, kun saavun tallille, hevonen on tarhassaan yksin, muut hevoset tietty vieressä. Huomaan heti, millä päällä hevoseni on, katson korvia, katson missä kohtaa tarhaa ja miten päin hevonen seisoo. tiedän, koska hevoseni antaa tarhasta kiinni ja koska ei.
Olen oppinut hevosista paljon matkan varrella. Tiedän jokaisen pienenkin eleen, mutta vain omasta hevosestani :)
Muilla ei saata kärsivällisyys riittää, saalistamaan hevosta tarhasta. Mutta minä nautin siitä. Nautin että hevosella on luonnetta, niin se pitää. Saatan olla vaikka 3h tarhassa, ja koitan saada hevosen kiinni. En väkivallalla, tai ajamisella, ei semmosia, minä en tarvitse semmosia apukeinoja. luottamus,hevosmiestaito ja hevosen tunteminen riittää minulle.
Eihän sitä koskaan tule ajatelleeksi kuinka paljon on kehittynyt ratsukkona. Niin maasta kuin selästä käsin. Tunnen hevoseni maasta sekä selästä, tiedän heti jos joku on vikana. Hevonen myös huomaa, jos itse olen surullinen tai väsynyt tai kärttynen. Eli minä en vain tunne hevosta, vaan hevonen tuntee minutkin. Tämä on hieno saavutus. Luotan hevoseeni 100% ja hän minuun. Tämä on se piste, mihin toivon kaikkien pääsevän. Olen nuori, hevosenikin on, mutta eise silti estä. myös nuorella tytöllä voi olla vahva suhde isoon hevoseen.
Kehitymme esteillä huimasti. toivon, tai arvelen että jo ensivuonna me kilpailemme kansallisella tasolla! katsoo sitä sm-tasoo sitten myöhemmin.. ;)
Kiitos kun jaksoit lukea! Laittakaa ihmeessä kommenttia mitä piditte :) ja kysyäkkin saa :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.