William Miller pyysi anteeksi 1843/1844 erehdystään !

And on the other hand, those who stood with him on the time question in 1844, and have confessed to the world that they were in error, and have given up their past second-advent experience, virtually condemn his position and work, and can take, comparatively, but little interest in the history of his life, views, and labors. Both of these classes have departed from the position of Mr. Miller, and have denied, or, at least, hold very lightly their past second-advent experience, and have left the field to Seventh-day Adventists, who stand upon the "original advent faith." And while occupying the position we do relative to the past movement, the public have reason to expect that, while we hold that Mr. Miller moved in the providence of God in his work, we should publish the facts as they existed in his life, views, and labors, in explanation and defense, so far as such facts constitute a defense, of our position.

We still love the advent name, and hold it very dear. And while we hold the name, consistency would lead us to cherish and also hold dear the very means that made us Adventists. To still hold the advent name, and turn round and curse, or deny, or even hold lightly, the means God employed to make us what we are, seems the very climax of inconsistency. When Seventh-day Adventists can no longer honor the great second-advent movement, but feel called upon to confess to the world that the pioneers of the cause were mistaken on the very calculation that shook the world, and which resulted in making Adventists a separate people, then they will drop "Adventists" from their denominational name, and pass for simply Sabbatarian Christians.
JW
google käännös
Ja toisaalta ne, jotka seisoivat hänen kanssaan aikaa kysymykseen vuonna 1844, ja on tunnustanut maailmalle, että he olivat virhe, ja ovat luopuneet ohi toisen adventti kokemus, lähes tuomitsemaan hänen asemansa ja työtä, ja voi ottaa, verrattain, mutta vähän kiinnostusta historian elämästään, näkemyksiä ja työllä. Molemmat luokat ovat poikennut asema Mr. Miller, ja ovat kieltäneet, tai ainakin pitää hyvin kevyesti menneisyydestään toisen adventti kokemusta, ja jättäneet kentän seitsemännen päivän adventistit, jotka seisovat, kun "alkuperäinen adventti uskoa. " Ja vaikka miehittää asemaa teemme suhteessa menneisyyteen liikkeen, yleisöllä on syytä olettaa, että vaikka pidämme, että herra Miller muutti Jumalan kaitselmus työssään, meidän pitäisi julkaista tosiasioita sellaisina kuin ne olivat hänen elämänsä, näkemyksiä, ja vaivannäöissä, selitys ja puolustus, sikäli kuin tällaisia ​​seikkoja ovat puolustus, kantamme.

Meillä on vielä rakkautta kynnyksellä nimi, ja pidä se hyvin rakas. Ja kun pidämme nimi, johdonmukaisuus johtaisi meidät vaalia ja myös rakkaita hyvin keino sai meidät adventistit. Voit silti pitää kynnyksellä nimi ja käänny ympäri ja kirous, tai kieltää tai jopa pitää kevyesti, tarkoittaa Jumalaa palkattu tekemään meille, mitä me olemme, vaikuttaa erittäin huipentuma epäjohdonmukaisuutta. Kun Seitsemännen päivän adventistit voi enää kunnioittaa suurta toisen adventtiliikkeellä, mutta tuntuu kehotti tunnustamaan maailmalle, että pioneerit syy olivat erehtyy hyvin laskelman joka ravisteli maailmaa, ja joka johti tekemään adventistit erillisen ihmiset, ne varisevat sitten "adventistit" niiden kirkkokuntien nimi, ja siirtää yksinkertaisesti Sabbatarian kristittyjä.
JW

"(3) God in his providence is justifying the preaching of time by the light of the heavenly sanctuary, in connection with the third angel's message. JW "

James Whiten puheista ja kirjoituksista saa sellaisen kuvan kuitenkin, että William Miller olisi hyväksynyt sn. "Tutkivan tuomion" selityksen mutta Ellen G White puhuu toista kirjoituksessaan !

Tämä selviää kun lukee Ellen G Whiten kirjasta
Hengellisiä kokemuksia s.257


"Nämä toisistaan eriävät mielipiteet vaikuttivat kokemattomiin
järkyttäen heidän uskoaan. Jotkut tutkivat
raamattua pystyttääksensä oman, seurakunnasta riippumattoman
mielipiteen. ******* riemuitsi tästä kaikesta,
sillä hän tiesi voivansa vaikuttaa niihin, jotka irtaantuivat
ankkurista, erilaatuisten vääryyksien kautta
ja keikutella heitä moninaisissa opintuulissa. Monet,
jotka olivat johtaneet ensimmäisen ja toisen sanoman
työtä, kielsivät nyt sanomat, ja seurakunnassa vallitsi
erimielisyys, epäsopu ja epäjärjestys.
Huomioni kiinnitettiin William Milleriin.' Hän näytti
kiusaantuneelta ja tunsi huolta ja tujkaa oman kansansa
tähden. Ne, jotka olivat olleet yksimielisiä ja rakastaneet
toisiaan vuonna 1844, alkoivat kadottaa rakkautensa
ja vastustivat toisiaan vaipuen kylmään, välinpitämättömään
tilaan. Tätä katsellessaan murhe
kulutti hänen voimansa. Näin johtavien henkilöiden
pitävän häntä silmällä peläten, että hänkin vastaanottaisi
kolmannen enkelin sanoman ja Jumalan käskyt.
Ja kallistuessaan taivaallista valoa kohti nämä miehet
laativat jonkin suunnitelman kääntääkseen hänen mielensä
siitä pois. Inhimillisiä keinoja käyttäen häntä
koetettiin pidättää pimeydessä ja hänen vaikutustaan
koetettiin säilyttää niiden keskuudessa, jotka vastustivat
totuutta. Vihdoin William Miller koroitti äänensä
taivaan valoa vastaan. Hän erehtyi kieltäytyessään
vastaanottamasta sanomaa, mikä olisi täydelleen selittänyt
hänen pettymyksensä syyn luoden valoa ja kirkkautta
entisyyteen. Sanoma olisi elvyttänyt hänen
uupuneet voimansa, tehnyt hänen toivonsa valoisaksi
ja johtanut häntä kunnioittamaan Jumalaa. Hän nojautui
inhimilliseen viisauteen jumalallisen viisauden
sijasta. Mutta koska vaikea työ Mestarinsa palveluksessa
oli murtanut hänen voimansa ja koska hän oli jo
iäkäs, ei hän ollut siinä määrin vastuunalainen kuin ne,
jotka estivät häntä vastaanottamasta totuutta. He
ovat vastuunalaisia; heidän päällään synti lepää.
Jos William Miller olisi nähnyt kolmannen sanoman
kirkkauden, olisivat monet asiat, mitkä hänestä tuntuivat
epäselviltä ja arvoituksellisilta, saaneet selityksensä.
Mutta hänen veljensä teeskennellen osoittivat
niin suurta rakkautta ja mielenkiintoa häntä kohtaan,
ettei hän katsonut voivansa eroittautua heistä. Toisaalta
hänen sydämensä kallistui totuuteen, toisaalta
hän taas katsoi veljiinsä, jotka vastustivat totuutta.
Saattaisiko hän irtaantua niistä, jotka olivat seisoneet
hänen rinnallansa julistaen sanomaa Jeesuksen tulemisesta?
Hän ajatteli, etteivät he suinkaan johtaisi
häntä harhapoluille.
Jumala salli hänen joutua saatanan ja kuoleman vallan
alle, kätkien hänet hautaan niiltä, jotka herkeämättä
koettivat houkutella häntä pois totuudesta. Mooses
erehtyi, kun hän oli saapumaisillaan luvattuun maahan.
Samaten William Miller'kin, juuri kuin hän oli pian
pääsemäisillään taivaalliseen Kaanaaseen, erehtyi salliessaan
vaikutuksensa kääntyä totuutta vastaan. Toiset
häntä siihen johtivat; ja heidän täytyy siitä vasta -
takin. Mutta enkelit vartioitsevat Jumalan palvelijan
kallista tomua, ja hän on tuleva esiin viimeisen pasuunan
soidessa."

Eli tässä Ellen G White myöntää, että edes William Miller ei uskonut "tutkivaan tuomioon " eikä nähtävästi myöskään William Miller ei viettänyt sapattia lauantaisin niin kuin ei monet muutkaan pettymyksen vuoden 1844 jälkeen !

s.257
Lisälainaus: " Hän ( William Miller) erehtyi kieltäytyessään
vastaanottamasta sanomaa, mikä olisi täydelleen selittänyt
hänen pettymyksensä syyn luoden valoa ja kirkkautta
entisyyteen. " !!!!!

JA KERTAUKSEN VUOKSI

Amerikassa elettiin 1800-luvun alussa voimakasta Jeesuksen takaisintulon aikaa, joka synnytti lukuisia uusia uskonnollisia yhteisöjä, yksi näistä oli seitsemännen päivän adventistit.

- Adventismin perustajana voidaan käytännöllisesti katsoen pitää ent.armeijan kapteenia sittemmin farmariksi ryhtynyttä ent.Babtistia William Milleria ( 1782.1849)
William tutki raamattuaan ja vakuuttui tekemiensä Danielin kirjan ennustusten pohjalta, että Jeesus tulisi takaisin vuoden 1843 tai myöhemmin 1844 aikana ja tästä vakuuttuneena hän alkoi saarnata ja varoittaa ihmisiä.
Sitten tuli vuosi 1843 ja sen jälkeen vuosi 1844, mutta Jeesusta ei kuulunut !
Adventtikansa alkoi hajaantua, toiset lähtivät eri uskontosuuntia seuraamaan, ja adventistejakin oli tällöin eri lajeja:
1) Ensimmäisen päivän adventistit, jotka viettivät sapattia sunnuntaisin
2) 1844 perustettiin vielä " toisen adventin yhdistys", jotka myös viettivät sapattia sunnuntaisin.
3) Seitsemännen päivän adventistit, jotka viettivät sapattia lauantaisin.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12169211

KEITÄ OVAT ADVENTISTIT ?!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12073447