Olen entinen vakaumuksellinen feministi. Pidin hyvin loukkaavina väitteitä, ettei naisista olisi johtajiksi samalla tavalla kuin miehistä. Sittemmin käytännön kokemusta elävästä elämästä on tullut siinä määrin, että olen joutunut muuttamaan mieltäni.
Olen myöskin vakaumuksellinen kristitty ja liikun paljon kuvioissa, joissa on kristittyjä naisia ja naispuolisia pappeja. Olen hyvin kiinnostunut, naisille epätyypilliseen tapaan, seellaisista asioista kuin hengellinen elämä, Jeesus, Jumala, filosofiset kysymykset, arvot, moraali, politiikka, maailmanmeno. Hyvä ja paha, oikea ja väärä. Oma hengellinen tila ja kasvu. Nämä ovat myöskin puheenaiheita, joista kaipaan saada puhua. Hyvin harvoin kukaan nainen näistä haluaa kanssani puhua. Miehet tekevät jostain syystä niin paljon mieluummin. Mielestäni pappina toimimisen ehdoton edellytys on, että on valmius puhua tällaisista aiheista ja että ylipäätään tajuaa niistä jotain. Papin tehtävä kuitenkin on olla ensisijassa paimen, johtaja, opettaja ja neuvoja. Olen syvästi pettynyt naissukupuoleen siinä, millaista vieroksuntaa ja kummeksuntaa saan osakseni, kun yritän näistä aiheista luoda keskustelua. Samoin naiset välttelevät konfliktiherkkiä aiheita, koska haluavat säilyttää sovun ja pelkäävät riitoja ja leimautumista yleisen mielipiteen vastustajaksi. Nyt siis tämähän on mahdoton asenne papille, joka ilman muuta kristillisine arvoineen ja oppeineen joutuu vastakkainasetteluun ei-kristityn maailman kanssa. Paitsi jos tinkii sanomastaan. Ja sitähän moni naispappi tekee, jos kyllämoni miespappikin, mutta kyllä tästä on ihan tutkimustietoakin, että naispapit suuremmissa määrin irtisanoutuvat kristinuskon sanomasta ja opetuksesta kuin miespapit. Ja liberaalien naispappien taholta Raamattuun pitäytyvä nainen saa ensisijassa oudoksuntaa osakseen.Vaikka pitäisi saada tukea ja vahvistusta uskolle! Hei, sitä ihan oikeasti tarvittaisiin! Pappi ei ole kelvollinen tehtäväänsä, ellei ruoki laumansa lampaita!
Sitten naiset eivät tykkää ottaa isoa vastuuta. Kun tulen naispuolisen neuvojan pakeille melkeen missä vaan, niin on aina ilmassa sellanen oletus, että olen itse jo suunnilleen perillä kaikesta. He eivät tykkää silleen äidin ottein selittää asioita alusta asti selkeästi. Minä olen sellainen hiukan asperger-tyylinen, vaikeuksia hahmottaa asioita, joten tarvisin todella usein neuvoja suunnilleen kädestä pitäen. Miehissä on usein paljon enemmän sellaista isällisyyttä, että ei vaivauduta siitä kun joudutaan selittämään juurta jaksain, vaan mielellään autetaan ja kerrotaan ja neuvotaan eikä siinä ole kenellekään mitään vaivaannuttavaa. Tuntuu, että naiset, joilla on paljon johtajan vastuuta, eivät kuitenkaan tykkää siitä johtajuudesta, vaan herkästi delegoivat valtaa muille, ettei olisi sitä vastuuta niin paljon. Enkä tarkoita vastuulla työmäärää, vaan sitä, että suuret ratkaisut olisivat sitten sen naisjohtajan vastuulla todella ja hänen nimissään.
Ja ainakin itsestäni löydän saman:naiselle on raskasta pelätä sitä, että joku ei tykkää minusta. Olen jossain määrin joutunut vapaaehtoisena kantamaan vastuuta seurakunnassa, sellaista jota ei moni pappikaan kanna. Ja kyllä se osaa olla raskasta! Kai sitä naisena on niin sosiaalinen olento, että yhteisön tuki ja hyväksyntä on hyvin tärkeä asia, liiankin. Torjunta ja sulkeminen yhteisön ulkopuolelle tuntuu hirveän pahalta ja vaikuttaa helposti naisen omaan minä-kuvaankin. Alkaa itsekin pitää itseään epäkelpona. Luulen että naisen identiteettiin on vahvasti rakennettu tämä tarve kelvata. (Unelmien) miehelle, ihmisyhteisölle. Tätä kuvastaa myöskin vertaukset seurakunnasta Kristuksen morsiamena. Toki naisenkin pitää vahvistua kestämään ei-uskovan maailman vastustus ja muutenkin.
Naiset keskittyvät yleensä pieniin asioihin. Oman elämän ja perheen asioihin. Se on totta kai tärkeää, mutta johtajan on kyllä osattava ja uskallettava ajatella vähän laajemmin asioita esim. valtion/yrityksen/koulun tms näkökulmasta. Ja jälleen, jos kristitty meinaa olla, niin pitäisi vähän pystyä kiinnostumaan myös vähän laajemmin asioista, kuten Jumalan tahdosta. Ja ottaa sieltä Raamatusta myös niitä nykyaika niin epämuodikkaita mielipiteitä monesta asiasta.
Toki miehissä on sitten mm. se sika, että niillä menee tällainen puhe naisen suusta päähän ja johtajan asema päähän, niin että ei enää sitten kunnioiteta naisia ollenkaan, vaikka niinkään ei toki saisi käydä. Tiedä sitten, mikä tässä olisi paras...
Olen myöskin vakaumuksellinen kristitty ja liikun paljon kuvioissa, joissa on kristittyjä naisia ja naispuolisia pappeja. Olen hyvin kiinnostunut, naisille epätyypilliseen tapaan, seellaisista asioista kuin hengellinen elämä, Jeesus, Jumala, filosofiset kysymykset, arvot, moraali, politiikka, maailmanmeno. Hyvä ja paha, oikea ja väärä. Oma hengellinen tila ja kasvu. Nämä ovat myöskin puheenaiheita, joista kaipaan saada puhua. Hyvin harvoin kukaan nainen näistä haluaa kanssani puhua. Miehet tekevät jostain syystä niin paljon mieluummin. Mielestäni pappina toimimisen ehdoton edellytys on, että on valmius puhua tällaisista aiheista ja että ylipäätään tajuaa niistä jotain. Papin tehtävä kuitenkin on olla ensisijassa paimen, johtaja, opettaja ja neuvoja. Olen syvästi pettynyt naissukupuoleen siinä, millaista vieroksuntaa ja kummeksuntaa saan osakseni, kun yritän näistä aiheista luoda keskustelua. Samoin naiset välttelevät konfliktiherkkiä aiheita, koska haluavat säilyttää sovun ja pelkäävät riitoja ja leimautumista yleisen mielipiteen vastustajaksi. Nyt siis tämähän on mahdoton asenne papille, joka ilman muuta kristillisine arvoineen ja oppeineen joutuu vastakkainasetteluun ei-kristityn maailman kanssa. Paitsi jos tinkii sanomastaan. Ja sitähän moni naispappi tekee, jos kyllämoni miespappikin, mutta kyllä tästä on ihan tutkimustietoakin, että naispapit suuremmissa määrin irtisanoutuvat kristinuskon sanomasta ja opetuksesta kuin miespapit. Ja liberaalien naispappien taholta Raamattuun pitäytyvä nainen saa ensisijassa oudoksuntaa osakseen.Vaikka pitäisi saada tukea ja vahvistusta uskolle! Hei, sitä ihan oikeasti tarvittaisiin! Pappi ei ole kelvollinen tehtäväänsä, ellei ruoki laumansa lampaita!
Sitten naiset eivät tykkää ottaa isoa vastuuta. Kun tulen naispuolisen neuvojan pakeille melkeen missä vaan, niin on aina ilmassa sellanen oletus, että olen itse jo suunnilleen perillä kaikesta. He eivät tykkää silleen äidin ottein selittää asioita alusta asti selkeästi. Minä olen sellainen hiukan asperger-tyylinen, vaikeuksia hahmottaa asioita, joten tarvisin todella usein neuvoja suunnilleen kädestä pitäen. Miehissä on usein paljon enemmän sellaista isällisyyttä, että ei vaivauduta siitä kun joudutaan selittämään juurta jaksain, vaan mielellään autetaan ja kerrotaan ja neuvotaan eikä siinä ole kenellekään mitään vaivaannuttavaa. Tuntuu, että naiset, joilla on paljon johtajan vastuuta, eivät kuitenkaan tykkää siitä johtajuudesta, vaan herkästi delegoivat valtaa muille, ettei olisi sitä vastuuta niin paljon. Enkä tarkoita vastuulla työmäärää, vaan sitä, että suuret ratkaisut olisivat sitten sen naisjohtajan vastuulla todella ja hänen nimissään.
Ja ainakin itsestäni löydän saman:naiselle on raskasta pelätä sitä, että joku ei tykkää minusta. Olen jossain määrin joutunut vapaaehtoisena kantamaan vastuuta seurakunnassa, sellaista jota ei moni pappikaan kanna. Ja kyllä se osaa olla raskasta! Kai sitä naisena on niin sosiaalinen olento, että yhteisön tuki ja hyväksyntä on hyvin tärkeä asia, liiankin. Torjunta ja sulkeminen yhteisön ulkopuolelle tuntuu hirveän pahalta ja vaikuttaa helposti naisen omaan minä-kuvaankin. Alkaa itsekin pitää itseään epäkelpona. Luulen että naisen identiteettiin on vahvasti rakennettu tämä tarve kelvata. (Unelmien) miehelle, ihmisyhteisölle. Tätä kuvastaa myöskin vertaukset seurakunnasta Kristuksen morsiamena. Toki naisenkin pitää vahvistua kestämään ei-uskovan maailman vastustus ja muutenkin.
Naiset keskittyvät yleensä pieniin asioihin. Oman elämän ja perheen asioihin. Se on totta kai tärkeää, mutta johtajan on kyllä osattava ja uskallettava ajatella vähän laajemmin asioita esim. valtion/yrityksen/koulun tms näkökulmasta. Ja jälleen, jos kristitty meinaa olla, niin pitäisi vähän pystyä kiinnostumaan myös vähän laajemmin asioista, kuten Jumalan tahdosta. Ja ottaa sieltä Raamatusta myös niitä nykyaika niin epämuodikkaita mielipiteitä monesta asiasta.
Toki miehissä on sitten mm. se sika, että niillä menee tällainen puhe naisen suusta päähän ja johtajan asema päähän, niin että ei enää sitten kunnioiteta naisia ollenkaan, vaikka niinkään ei toki saisi käydä. Tiedä sitten, mikä tässä olisi paras...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siis vika, ei sika, tällä kertaa.
Mut tosiaan, mun itsetunto on säännöllisesti heikoilla tän naisten harjoittaman oudoksunnan takia. Naiset hylkii syvällisiä ajattelevaa naista, eivät hyväksy joukkoonsa. Elleivät satu olemaan samanlaisia... kai miehet ovat sitten vähän syvällisempiä noin keskimäärin? Tai rennompia, pystyvät antamaan tilaa keskustelullekin, eikä aina vaan kiireille ja velvollisuuksille. Vaikka toisaalta, kyllä naisillakin on aikaa jutella sitten vaikkapa kosmetiikasta ja hiusväreistä.
" Naiset hylkii syvällisiä ajattelevaa naista, eivät hyväksy joukkoonsa. Elleivät satu olemaan samanlaisia... "
Todennäköisesti eivät ole. Olen tavannut elämäni aikana tuhansia naisia mutta ne harvat jotka kykenevät todella ajattelemaan järkevästi on laskettavissa yhden käden sormilla - jos pari sormea on mennyt tehdasonnettomuudessa.
Suomalaisessa yhteiskunnassa näkyy selvästi yltiönaisistumisen (ja feminismin) tuhoisat vaikutukset. Esimerkiksi peruskouluissa isoin osa opettajia on naisia. Oppilaat häiriköivät enemmän kuin koskaan aiemmin mutta naisellisen suhtautumisen takia heitä ei saa kurittaa mitenkään. Toisaalta naisten päästäminen inttiin laskee vääjäämättä fyysisiä kuntovaatimuksia, politiikassa potkut ovat oikeaa venäläistä rulettia. Ilkka Kanerva joutui eroamaan ministeriydestä ylistettyään jonkun 16-vuotiaan tytön ulkonäköä, mutta Urpilainen valehteli tukiaisista ja jatkoi kaikessa rauhassa valtionvarainministerinä.
>>Esimerkiksi peruskouluissa isoin osa opettajia on naisia. Oppilaat häiriköivät enemmän kuin koskaan aiemmin mutta naisellisen suhtautumisen takia heitä ei saa kurittaa mitenkään.
Nykyäänhän se menee niin että ensin tehdään tutkimussuunnitelmaa vuoden. Sitten feministi tutkii viisi vuotta. Sitten pidetään paljon seminaareja ja feministiasiantuntijat puhuvat mediaan. Koko projektiin meni viisi miljoonaa euroa ja kymmenen vuotta. Ja yhtä lässytystä kaikki. Aikakin aijanut ohi tuossa vaiheessa.
Nyt on sama sähläys meneillään koskien valtakunnan "miesliikettä". Sitä on nyt "tutkittu" yli 5 vuotta ja muutama seminaarikin jo pidetty. Mutta yhtä lässytystä kaikki. Kuin peukalot keskellä kättä.
Näille pitäisi asettaa aikarajat ja tulosvaatimukset. Tulos tai ulos.
Äh. Täytyy vähän perua puheita. Kyllä naisissakin on aivan uskomattomia auktoriteetteja myös opettajien joukossa. Joiden tunneilla ei hiiskahdetakaan. Ja miehiä, joiden tunneilla saa häiriköidä miten lystää. Kai se on kuitenkin enemmän persoonasta kiinni.
Naisen aivot ei ole tehty ratkomaan vaikeita ongelmia. Naisen konformistinen luonnevaatii turvallisuutta ja sitä on miehen pystyttävä tuottamaan jottanainen voi lisääntyä ja turvallisesti hoita/kasvattaa jälkeläisiä. Tämä on ihan genettinen tosiasia ja jos näin ei olisi, ei kukaan miestä tässä nyt kirjoittaisi mitää vaan ihmislaji olisi kuollut sukupuuttoon jo miljoonia vuosia sitten. Marxilaispohjainen feminismi yrittää kieltää todellisuudewn kuten itse marxismikin ja kummatkin aiheuttavat rappiota ympäristössään sairailla uskomuksillaan. Siksi naispappikin on tavallaan kädetön ja avuto laumansa paimen.
On erittäin huolestuttavaa,että feminismin marxilasoppeja tungetaan päiväkerhoihinkin ja yritetään tehdä pojista tyttöjä ja tytöistä poikia. Ilmeisesti tarkoitus on vesittää kaikki elämästä tasapaksuksi ja tasapäiseksi mitättömyydeksi. Kun katsoo miltä virkafeministit norsunluuviroissaan näyttävät, ei voi muuta kuin todeta, että erittäin hyvin ovatonnistuneet toimissaan ainakin itsensä kohdalla.
Saattaahan olla, että feministeiksi ajautuu henkilöitä joiden seksuaalinen suuntautuminen naisiin kohdistuvaa kiinnostustaja tämä sitten taas johtaa yleistyksiin, että kaikkien muidenkin pitäisi perinteiseen dogmaattiseen marxilaiseen tapaan olla samanlaisia. Huudetaa oikeuksia erilaisuudelle,muttahalutaan tasapäistää ja vesittää kaikki...
Syy paremmalle johtajuudelle löytyy myös biologiasta.
Miehillä on enemmän testosteronia kehossaan, ja ne miehet, joilla sitä on eniten ovat usein luonnostaan parempia johtajia.
Ihmisen lisäksi on tutkittu myös muita laumaeläimiä, ja on huomattu että lauman johtajaksi valikoituu lähes aina uros, jolla on kaikista korkeimmat testosteroniarvot.