herätystä

Aloituksessa ja -Brina-:n kommentissa tuli esille just se, miten täällä opitaan. Meillä on ollut monenlaisia toitottajia ja huutavan ääniä korvessa. Joskus nämä ovat onnistuneet jossain määrin muuttamaan vallitsevaa yhteisöä, kuten esim. L.L.Laestdius, vaikkei mikään valaistunut ollutkaan. Hän muutti silloisen juopottelevan lappalaisen pienoiyhteiskunnan rappioituneista juopottelijoista raittiiksi.

Suuremman vaikutuksen saa aikaan kantapään kautta oppiminen, joka tulee kuin itsestään. Synnymme uudestaan ja uudestaan, aina vaan. Tämä hioo meitä niinkuin kivestä särmiä hiotaan. Meistä tulee monipuolisia ja taitavia monessa asiassa, varsinkin ihmissuhdeasioissa.

Muistan kuinka minulla on ollut niin paljon ystäviä matkan varrella, joita ei enää näe tässä elämässä. Niin paljon on nyt toisissa maissa, hyviäkin ystäviä, jopa Venäjällä.
Serbiassakin taitaa olla joku.
On myös tuttuja toisella puolella, ja riemu on suuri kun saamme jälleen nähdä kuoleman rajan toisella puolen. Joku voi tulla esittäytymään...ja muistimme hissukseen herää. Ei ihan heti välttämättä.

Kun synnyin, näin että joudun eroon lähes kaikista tutuista. Tämä Suomi on kyllä opettanut paljon, täällä on saanut tavata ihan uusia ihmisiä. Mutta sitä joskus kaipaa vanhaa. Onneksi me saamme noita vanhoja tavata vielä joskus, voi olla ettemme vaan ihan heti heitä tunnista.

Testimme onkin, että näemmekö ihmisten silmissä vanhat ystävämme? Onko ystävyys henkistä, onko se todellista? Osissa tapauksista on, sillä olen voinut tunnistaa jonkun vanhan.

Pitkä syntymisen taipaleemme tekee meistä todellakin kuin sisaruksia toisillemme. Viimeistään silloin, kun lopullinen muisti avautuu...silloin huomaamme että olemme olleet sisaruksia ja naapureita hyvin monet keskenämme!
Jos voimme nähdä kanssakulkijan kasvoissa ystävän ilman muistia, se on vieläkin arvokkaampaa. Silloin sodat loppuvat. Kuka taistelisi sodassa rakkaita vanhempiaan ja velijiään, siskojaan vastaan?

Koska elämme kehityksessä eritasoissa niin siksi koskaan ihmiskunta ei kasva sellaiseen yhteyteen ja yhteisymmärrykseen joka toisi kaikille onnen. Ihmisen itsekkyys ja ahneus hallitsee kehittymttömiä,eli koska vain harvat ovat ne jotka pääsevät kierrosta tämän maailman tarkoitus ei olekaan olla onnela.

v3vv4v kirjoitti:

Koska elämme kehityksessä eritasoissa niin siksi koskaan ihmiskunta ei kasva sellaiseen yhteyteen ja yhteisymmärrykseen joka toisi kaikille onnen. Ihmisen itsekkyys ja ahneus hallitsee kehittymttömiä,eli koska vain harvat ovat ne jotka pääsevät kierrosta tämän maailman tarkoitus ei olekaan olla onnela.

Lue lisää

Näen tämän asian etten pääse kierrosta ennenkuin nämä kaikki toverini ovat päässeet. Elämien aikainen toverillisuus kestää tosi pitkään, kenties ikuisesti. Jotain meissä on sellaista, joka ei katoakaan kokonaan kuolemassa.

Juuri tämä matkan aikana (monet elämät) tehty huomaamaton turvaverkko on se, joka on turvananne pitkällä tähtäimellä. Yksikään ei voi vapautua käsittääkseni, ellei ole varmistanut muidenkin kohtaamiensa vapautusta. Tällainen äärimmäinen tukemisen tunne tulee sisältä, tahtoo panna kaikki kortensa kokoon. Tällainen on sitä täydesti elämistä ja juuri tämän vuoksi luultavasti monet kiertävät yhä uudelleen ja uudelleen. Vasta nyt aloin tätä oivaltaa, että perheemme ei olekaan missään taivaassa, vaan maan päällä kiertämässä ja oppimassa!

Niiden tehtävä on, jotaka muistavat, muistuttaa tästä, vaikkei se tuottaisikaan tulosta. Että olemme yhtä perhettä koko ihmiskunta.

Oletko Valmis ihminen suhteen mitä Suomalaisessa ja muun maalaisessa ja salaseuroissa valmiutta sydämelläsi ..... - Jeesus Tulee ......... Tule Herra Jeesus Kristus ............ Parantajamme ja AUTTAJAMME ......... ammattiauttajien ja ei ammatti auttajien ........... Jeesus pysyisitkö ongelmakohtaisessa vierellämme ...