Ajankohtainen

Viestisi kosketti minua hyvin voimakkaasti ja syvästi. Kuinka voin löytää täältä viestin, joka puhuu suoraan minulle! Olen huokaillut Jumalan edessä, ja käyttänyt juuri tuota sanaa! - olen kuin koira. Olen ollut kristillisessä työssä ja joutunut omantuntoni tähden lähtemään pois, menettänyt toimeentuloni, kotini ja tapaan puolisoani n. kahden viikon välein hänen saatuaan työtä kaukaa kotipaikkakunnaltamme. Entisen normaalin toimeentulon sijasta olemme nyt velkaantuneet. Olen jäänyt totaalisen yksin ja ihmettelen vain, kuinka on mahdollista, että uskovina itseään pitävät elävät räikeässä synnissä ja tekevät vääryyksiä.

Tässä hieman kokemaani: evankeliumia julistanut johtaja käytti kristillisen järjestön autettavia naisia seksuaalisesti hyväkseen, talouspäällikkö myönsi minulle, että järjestössä harrastettiin talousasioissa vääryyttä. Monet uskovat helluntaiystäväni olivat mukana maamme suurimmassa taloushuijauksessa, Win Capitassa. Oman edun ja työpaikan säilymisen tähden vääryyksistä vaiettiin ja vääryydentekijöitä kehuttiin. Kaikki ”uskovat työtoverini” kaikkosivat pois jouduttuani ahdistuksiin. Koin, että toistuvasti yhdessä sovituissa asioissa minut petettiin, omantuntoni tähden jouduin työttömäksi eikä minulla ole kotiseurakuntaa eikä uskovia ystäviä.

Kukaan ei näytä kiinnittävän mitään huomiota siihen, että kristillisen järjestön työntekijät elävät haureudessa. Työntekijäksi on valittu ihminen, joka meni ensin seksisuhteeseen asiakkaan kanssa, eräs työyhteisön vastuunkantajaksi muuttanut hylkäsi muutossa perheensä ja lankesi haureuteen työtoverinsa kanssa. Kaikki tämä uskovien elämää – kaikki vääryys ja pahuus katsotaan vain sormien läpi. Julistuksesta vastaava eli haureellisessa suhteessa, jäi kiinni pornografiasta ja laittomasta uhkauksesta – ja samalla hän julisti evankeliumia ja hymyili autuaan leveästi puhuessaan Jumalan rakkaudesta ja armosta. Masennukseni keskellä olen kokenut syyllisyyttä siitä, että en jaksanut ottaa vääryyksiä esille ja kehottaa tekemään yhdessä parannusta. Joudun tunnustamaan, että pelkäsin toimeentuloni puolesta ja narsistisen johtajan seuraa. Tapasin erään järjestöstä myös pois lähteneen, joka myönsi tehneensä suuren virheen jäätyään sinne töihin pitkäksi aikaa ja että kaikki oli vain yhteistä mielistelyä. Hän sanoi, ettei halua olla enää missään tekemisissä uskovien kanssa kaiken kokemansa jälkeen.

Aivan liikuttavaa oli lukea: ”Syntiä ja synnintekijöitä he rakastavat, minun omani he ovat hylänneet”. Minun on ollut erittäin raskasta jakaa edes jossain määrin kokemaani, sillä minut on tuomittu negatiiviseksi, katkeraksi ja panettelijaksi. Armon ja rakkauden tähden kaikki on vain hyväksyttävä – armosta ja rakkaudesta puhutaan, mutta Hengen vapauden sijasta täällä eletään lihan vapaudessa. Juud. 1:4 ”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.”

Kiitos jakamastasi sanasta. Minä on vaikea uskoa, että Jumala vielä kääntäisi minun kohtaloni ja saisin nähdä toisenlaisia päiviä, enkä eläisi päivästä toiseen sydän raskaana. Uskovien kohtaaminenkin on vaikeaa, kun mieleeni tulee, että hekin saattavat minua sanoillaan lyödä – niin kuin Jobin ystävät tekivät. Tänään jaksan kuitenkin nostaa katseeni Taivasta kohti ja odottaa Jumalan auttavan vielä minua. Kirjoituksesi antoi minulle – olen kuin Aabraham: Room. 4:18 ”Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut”. Kirjoituksesi oli niin koskettava, että Jumalan edessä olen aivan sanaton. Kiitos sinulle ja siunausta päivääsi!

Kiitos jakamastasi kokemuxesta !!!!.

Sanoisin että en ihmettelee yhtään koska tuon niinsanottu hengellisyyden ohjaa troronton voima jossa ei kukaan muu kun Reijo ruotsalainen oli mukana ohjamaan ja puolustamaan net missiossa.