Hesari nosti tuoreessa kuukausiliitteessään esille kattavasti Jehovan todistajien organisaation. Moni suhtautuu aiheeseen tunneperäisesti, mikä ei ole laisinkaan epätavallista. Reaktiot ovat sen mukaiset. Ihmettelen hieman myös oikeusministerin äkkinäistä reaktiota.
Kyse on pohjimmiltaan yksittäisen henkilön tunneperäisistä ratkaisuista, ja kun niissä alkaa kangerrella, ongelma koskettaa ja satuttaa yksilöä itseään.
Totta näet on, että Yhdysvalloista toista sataa vuotta sitten käyntiin lähtenyt uskonnollinen liike on koko historiansa ajan joutunut vetoamaan oikeuteen saamistaan kanteista ja voittanut aina - viimeistään Korkeimmassa oikeudessa, varsinkin niissä maissa, joissa oikeuslaitos toimii ja suhtautuminen on muutoinkin avarakatseisempaa.
Jehovan todistajat kyllä tietävät, miten maallinen hallinto toimii ja varsinkin sen tuomioistuinlaitokset.
Minulle Jehovan todistajat ovat erinomainen mittari sille, kuinka suvaitsevainen tai ahdasmielinen vallitseva yhteiskunta ylipäätään on suhteessaan vähemmistöihin, olivatpa nuo vähemmistöt alkuperältään kielellisiä, uskonnollisia tai etnisiä.
Ei ole mikään ihme se, että liike sai alkunsa tuosta niin sanotusta kansojen sulatusuunista, Yhdysvalloista, joka on perinteikkäästi suhteutunut mainittuihin vähemmistöihinsä liberaalisti.
Tietysti Jehovan todistajien kasvamista organisaationa on selittänyt myös teollistamisen aikakaudella lisääntynyt vapaa-aika, joka on ollut merkityksellinen tekijä kasvussa. Tänään tuo vapaa-aika tosin on hiipumassa.
Moneen Jehovan todistajat ovat vaikuttaneet häiritsevästi, vaikka he ovat veronmaksajina lainkuuliaisinta mahdollista väestönosaa. Niin sanottuihin yhteisiin asioihin he eivät osallistu eivätkä äänestä, mutta jos maailmalla sattuu jotain kamalaa, Jehovan todistajat ovat paikalla ennen kuin kukaan muu - niin kova tuo organisaatio on. Mainitsen vain pari tapahtumaa - tsunamit ja maanjäristykset.
Pari sanaa vielä menneestä, siitä suvaitsemattomuudesta ja suvaitsevuudesta. Jehovan todistajat eivät ota asetta käteen kuin korkeintaan itsepuolustuksekseen. Niin tärkeänä he pitävät elämää Jumalan, Jehovan lahjana. Mutta - heidän taistelunsa Stalinia ja Hitleriä vastaan ei jättänyt kenellekään epäselväksi, kenen puolella he seisoivat tuolloin - ja seisovat yhä tänään.
Puhuin siitä, että Jehovan todistajat ovat oivallinen yhteiskunnan suvaitsevaisuusmittari. Niin Hitler kuin Stalinkin sanoivat hävittävänsä "tämän pesueen" pois maapallolta. Hitlerin "tuhatvuotinen" valtakunta kaatui viidessä vuodessa, mutta Jehovan todistajat jatkavat, niin kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Hitlerin vainon kohteina olivat juutalaiset, romanit, homoseksuaalit ja Jehovan todistajat. Tämä on kiistämätöntä, ja tämän tulisi kyllä pysyä vastedeskin muun muassa suomalaisten ja varsinkin suomalaisten poliitikkojen mielissä, silloin kun kyseessä on heidän vähemmistönsä. Kyse on siitä, kenen joukoissa haluat seisoa, varsinkin kun tiedämme, että talouden lama-aikoina yhteiskunnallinen ilmasto kovenee.
Historiantutkijana opin jo varhain, etteivät proseminaari- tai pro gradu -työ läpäise professorin seulaa, jos työ rakentuu vain vastustajan luomille lähteille ja asiakirjoille. Tässäkin tapauksessa tulee sellainen olo, että järki on hylätty ja tilalle on otettu tunne.
Kuten sanoin, ongelma on lähinnä henkilökohtainen, ja sellaisena se on itsekunkin vastuullisen kansalaisen kannettava ja jaettava. Tämä tuntuu raa'alta, mutta raakaa on ollut myös se vaino, jonka kohteeksi monet Jehovan todistajat ovat joutuneet historiansa kuluessa. Heidän yhteisönsä on ollut se voimavara, jonka varassa he ovat kestäneet - jopa Stalinia ja Hitleriä vastaan.
Jehovan todistajat eivät ole vain suomalainen organisaatio, vaan maailmanlaajuinen yhteisö. joiden uskonnollinen ja yhteisöllinen kulttuuri kykenee kulkemaan samaa latua.
Jotenkin on sellainen olo, että "Koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee", kuten kiinalainen sananlasku sanoo. Jehovan todistajien omana kantana on ollut, ettei tällaista keskustelua kannata käydä, koska se ei juurikaan mitään rakenna.
Seuraan suurella mielenkiinnolla vastedes, miten suomalaisyhteiskunta ja sen lainsäädäntö jatkossa suhtautuvat esimerkiksi järjestäytymis- ja kokoontumisvapauteen. Putinin Venäjä on tässä suhteessa erinomainen tiennäyttäjä.
Kyse on pohjimmiltaan yksittäisen henkilön tunneperäisistä ratkaisuista, ja kun niissä alkaa kangerrella, ongelma koskettaa ja satuttaa yksilöä itseään.
Totta näet on, että Yhdysvalloista toista sataa vuotta sitten käyntiin lähtenyt uskonnollinen liike on koko historiansa ajan joutunut vetoamaan oikeuteen saamistaan kanteista ja voittanut aina - viimeistään Korkeimmassa oikeudessa, varsinkin niissä maissa, joissa oikeuslaitos toimii ja suhtautuminen on muutoinkin avarakatseisempaa.
Jehovan todistajat kyllä tietävät, miten maallinen hallinto toimii ja varsinkin sen tuomioistuinlaitokset.
Minulle Jehovan todistajat ovat erinomainen mittari sille, kuinka suvaitsevainen tai ahdasmielinen vallitseva yhteiskunta ylipäätään on suhteessaan vähemmistöihin, olivatpa nuo vähemmistöt alkuperältään kielellisiä, uskonnollisia tai etnisiä.
Ei ole mikään ihme se, että liike sai alkunsa tuosta niin sanotusta kansojen sulatusuunista, Yhdysvalloista, joka on perinteikkäästi suhteutunut mainittuihin vähemmistöihinsä liberaalisti.
Tietysti Jehovan todistajien kasvamista organisaationa on selittänyt myös teollistamisen aikakaudella lisääntynyt vapaa-aika, joka on ollut merkityksellinen tekijä kasvussa. Tänään tuo vapaa-aika tosin on hiipumassa.
Moneen Jehovan todistajat ovat vaikuttaneet häiritsevästi, vaikka he ovat veronmaksajina lainkuuliaisinta mahdollista väestönosaa. Niin sanottuihin yhteisiin asioihin he eivät osallistu eivätkä äänestä, mutta jos maailmalla sattuu jotain kamalaa, Jehovan todistajat ovat paikalla ennen kuin kukaan muu - niin kova tuo organisaatio on. Mainitsen vain pari tapahtumaa - tsunamit ja maanjäristykset.
Pari sanaa vielä menneestä, siitä suvaitsemattomuudesta ja suvaitsevuudesta. Jehovan todistajat eivät ota asetta käteen kuin korkeintaan itsepuolustuksekseen. Niin tärkeänä he pitävät elämää Jumalan, Jehovan lahjana. Mutta - heidän taistelunsa Stalinia ja Hitleriä vastaan ei jättänyt kenellekään epäselväksi, kenen puolella he seisoivat tuolloin - ja seisovat yhä tänään.
Puhuin siitä, että Jehovan todistajat ovat oivallinen yhteiskunnan suvaitsevaisuusmittari. Niin Hitler kuin Stalinkin sanoivat hävittävänsä "tämän pesueen" pois maapallolta. Hitlerin "tuhatvuotinen" valtakunta kaatui viidessä vuodessa, mutta Jehovan todistajat jatkavat, niin kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Hitlerin vainon kohteina olivat juutalaiset, romanit, homoseksuaalit ja Jehovan todistajat. Tämä on kiistämätöntä, ja tämän tulisi kyllä pysyä vastedeskin muun muassa suomalaisten ja varsinkin suomalaisten poliitikkojen mielissä, silloin kun kyseessä on heidän vähemmistönsä. Kyse on siitä, kenen joukoissa haluat seisoa, varsinkin kun tiedämme, että talouden lama-aikoina yhteiskunnallinen ilmasto kovenee.
Historiantutkijana opin jo varhain, etteivät proseminaari- tai pro gradu -työ läpäise professorin seulaa, jos työ rakentuu vain vastustajan luomille lähteille ja asiakirjoille. Tässäkin tapauksessa tulee sellainen olo, että järki on hylätty ja tilalle on otettu tunne.
Kuten sanoin, ongelma on lähinnä henkilökohtainen, ja sellaisena se on itsekunkin vastuullisen kansalaisen kannettava ja jaettava. Tämä tuntuu raa'alta, mutta raakaa on ollut myös se vaino, jonka kohteeksi monet Jehovan todistajat ovat joutuneet historiansa kuluessa. Heidän yhteisönsä on ollut se voimavara, jonka varassa he ovat kestäneet - jopa Stalinia ja Hitleriä vastaan.
Jehovan todistajat eivät ole vain suomalainen organisaatio, vaan maailmanlaajuinen yhteisö. joiden uskonnollinen ja yhteisöllinen kulttuuri kykenee kulkemaan samaa latua.
Jotenkin on sellainen olo, että "Koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee", kuten kiinalainen sananlasku sanoo. Jehovan todistajien omana kantana on ollut, ettei tällaista keskustelua kannata käydä, koska se ei juurikaan mitään rakenna.
Seuraan suurella mielenkiinnolla vastedes, miten suomalaisyhteiskunta ja sen lainsäädäntö jatkossa suhtautuvat esimerkiksi järjestäytymis- ja kokoontumisvapauteen. Putinin Venäjä on tässä suhteessa erinomainen tiennäyttäjä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.