Päivystykseen viestin takia?!

välil on välil ei

Ihan h*lvetin paskamainen olo ollut öö maanantaista asti. Sit eilen laitoin siskolle viestiä kaikesta, joka liittyy vaan kaikkeen. Sit loppuun laitoin että vietä hyvä elämä, mä hyppään partsilta...

Jälkikäteen ajateltuna se oli aika typerästi tehty, mut ei sitä enää saa tekemättömäks.

Tuli poliisit ja sen jälkeen ambulanssi. Arvasin heti, että päivystykseen ne vie kummiskii mitään kyselemättä. No niin tekivät, toki ne ensin pyys lääkäriä tekemään virka-apupyynnön. Siellä päivystyksessä kaikki hoitajat, vartija ja lääkärikin oli sitä mieltä, että joudun osastolle. Väitin niille kokoajan vastaan, että en todellakaan ole menossa suljetulle, en varmasti, enkä jää päivystykseenkään yöks. Kun sanoin lääkärille, että tänään tapaan psykologin, ni se oli sit sitä mieltä, että parempi jutella tästä sen kanssa kuin että menisin osastolle ja taas jollekii uppo-oudolle.

Noo, se sano, että joko jäät päivystykseen yöks tai osastolle, ellei kukaan pääse sun luo yöks. Yksin eivät uskaltaneet päästää, ku lääkäri sano, että mitä jos mä päästän sut kotiin, ni meetkö sä sit hyppäämään sieltä parvekkeelta. Sit se kamala eukko sano, että jos sinä et suostu jäämään tänne, niin me päätetään siitä sitten. Ton jälkeen virnuili/hymyili silleen tosi v-mäisesti, "hähää, sä et mahda mitään, mä voin tehdä mitä vaan."-virnuiluaan.

Sittenpä keksin, että soitan äitille, joka tuli hakemaan. Mentiin eka lääkärin perässä johonkii huoneeseen. Siinä se alkoi minun tietoja kertomaan ihan tosta noin vaan. Olis voinu varottaa etukäteen, ei tarvii minkään äitin tietää mun asioista mitään! Tähän tiedoks, että olen täysikäinen ja äitinkaa h*lvetin huonot välit, joten eipä hirveenä miellyttänyt se, että se kertoo jotain MINUN TIETOJA SILLE! Sit äiti sano, että mene ulkopuolelle odottaa, että se saa jutella lääkärinkaa kahestaan. Astuin sit huoneen ovesta ulos. Ihan tarkoituksella menin aluks seisoo siihen oven eteen, josta pääsee nopeeta lähtee. Avasin oven ja kävelin ulko-ovelle, josta juoksin sit vähän matkaa, että pääsin sairaala-alueelta pois, kun eiks se niin oo, että vartija voi ottaa kiinni sairaala-alueella? Vartija tuli vaan siihen ulko-ovelle kattoo, että mihin häivyin.

Kokoajan sai olla säikkynä siitä, että tuleeko kytät perään. Sit menin kotiin, enkä tehnyt sitä, mitä se lääkäri veikkas mun tekevän. En oo koskaan suunnitellutkaan niin tekeväni, mut se ei uskonut sitä, kun sanoin, että laitoin vaan viestin, kun oli niin paska olo, mut ei se sitä tarkoita, että tekisin niin! Siitä huomas, että heti oli lähettämässä suljetulle. Sinne en mene ikinä, ikinä, ikinä!!! Nin karmiva paikka, että oksat pois!

Mä en tiiä miten sen välillä tulevan paskamaisen olon saa pois.. Juttelu toki välillä auttaa, mut harvemmin yöllä on ketään, jonka kanssa vois jutella.

86

2401

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jviugiegiuer

      Tuo vaitiolovelvollisuuden rikkominen on törkeän väärin.

      Muutoin en oikein tavoita, miksi olet pettynyt ja vihainen, kun sinusta huolestutaan ja pyritään varmistamaan hengissäselviytymisesi.

      Sanasi otettiin vakavasti ja nyt sinua kiukuttaa.

      Mieti missä meni pieleen....olisiko siinä ihan alussa.. se tekstiviesti..

      • Ei ikinä enää

        Hei vaan sinulle
        Ymmärrän sinua kun oikein ahdistaa ei välttämättä tajua mitä viestejä ystäville ja perheen jäsenille laittaa.
        Mutta pitää tajuta se että he ovat huolissaan ja kun soittavat hätäkeskukseen ja siellä on tieto että harkitset itsemurhaa.
        Niinhän siinä käy että joko poliisit tai myös ambulanssi tulee paikalle ja vievät päivystykseen.
        Sinulla oli kieltämättä aika outoa käyttäytmistä hoitohenkilö kunnan suhteen.
        Mites eivätkä he ole ottaneet sinuun mitään yhteyttä kun karkasit sieltä,tuntuu todella oudolta??
        Minulle on käynyt samoin olin joskus niin masentunut,et laitoin ystävälle epätoivoisen viestin.
        Hän soitti kriisikeskukseen eivät tavoittaneet minua ja kohta oli poliisit ovella.
        Siinä ei selittelyt auttaneet veivät minut päivystykseen ja olivat niin kauan kun pääsin lääkärille.
        Siihen se apu loppuikin lääkäri totesi etten ole harhainen tai akuutin avun tarpeessa.
        Kotia vaan ja aamulla tilaamaan omalle lääkärille aikaa.
        Sen jälkeen en ole viestejä lähetellyt vaikka ahdistus on ollut kamala,se oli noloa.
        Ambulanssin ymmärrän mutta poliisit jotka vartioivat jokaista liikettä,toki sen ymmärtää mutta minä ainakin
        opin läksyni.
        Itsemurha ajatuksilla ei kannata pelleillä,se on vakava asia.
        En sano että sinä tai minä niin olisimme tehneet mutta ehkä minä liiottelin tilannetani kun
        jälkeenpäin sitä olen miettinyt.
        Voinia sinulle.

      • ap..
        Ei ikinä enää kirjoitti:

        Hei vaan sinulle
        Ymmärrän sinua kun oikein ahdistaa ei välttämättä tajua mitä viestejä ystäville ja perheen jäsenille laittaa.
        Mutta pitää tajuta se että he ovat huolissaan ja kun soittavat hätäkeskukseen ja siellä on tieto että harkitset itsemurhaa.
        Niinhän siinä käy että joko poliisit tai myös ambulanssi tulee paikalle ja vievät päivystykseen.
        Sinulla oli kieltämättä aika outoa käyttäytmistä hoitohenkilö kunnan suhteen.
        Mites eivätkä he ole ottaneet sinuun mitään yhteyttä kun karkasit sieltä,tuntuu todella oudolta??
        Minulle on käynyt samoin olin joskus niin masentunut,et laitoin ystävälle epätoivoisen viestin.
        Hän soitti kriisikeskukseen eivät tavoittaneet minua ja kohta oli poliisit ovella.
        Siinä ei selittelyt auttaneet veivät minut päivystykseen ja olivat niin kauan kun pääsin lääkärille.
        Siihen se apu loppuikin lääkäri totesi etten ole harhainen tai akuutin avun tarpeessa.
        Kotia vaan ja aamulla tilaamaan omalle lääkärille aikaa.
        Sen jälkeen en ole viestejä lähetellyt vaikka ahdistus on ollut kamala,se oli noloa.
        Ambulanssin ymmärrän mutta poliisit jotka vartioivat jokaista liikettä,toki sen ymmärtää mutta minä ainakin
        opin läksyni.
        Itsemurha ajatuksilla ei kannata pelleillä,se on vakava asia.
        En sano että sinä tai minä niin olisimme tehneet mutta ehkä minä liiottelin tilannetani kun
        jälkeenpäin sitä olen miettinyt.
        Voinia sinulle.

        Ei oo ottaneet mitään yhteyttä, se muakin ihmetyttää, nimittäin ku ekalla tollasella kerralla, joka oli ainoastan äitin kostosta, ni ne sano, että jos lähet sieltä, ni poliisit tulee perään. Mut ei oo kuulunu eikä näkynyt, eikä toisaalta tarviikaan...

        Eipähän tartte ainakaan omalle lääkärille aikaa varailla, ku se oli se lääkäri, joka uhkas tai ei uhannut, mut sano kokoajan että lähet osastolle.

      • ap..

        Muutuin helkkarin äkäseks heti ku näin, että kytät kaartaa pihaan. Kytät aiheuttaa sellasta ahistusta, että oksat pois!!! Ei niille voi puhua normisti. Ja sama kai se oli, että miten puhuu tai suostuuko lähtee päivystykseen vai ei, ku joutu kummiskii väkisin lähtee!

        Jännä että kaikkialla netissä lukee, että kytät tulee kotoo hakee, jos lähtee lätkii luvatta päivystyksestä!

      • Ei ikinä enää
        ap.. kirjoitti:

        Muutuin helkkarin äkäseks heti ku näin, että kytät kaartaa pihaan. Kytät aiheuttaa sellasta ahistusta, että oksat pois!!! Ei niille voi puhua normisti. Ja sama kai se oli, että miten puhuu tai suostuuko lähtee päivystykseen vai ei, ku joutu kummiskii väkisin lähtee!

        Jännä että kaikkialla netissä lukee, että kytät tulee kotoo hakee, jos lähtee lätkii luvatta päivystyksestä!

        Niin kyllä minusta on aika outoa että poliisit laitetaan tälläisiin tilanteisiin ambulanssin ymmärrän täysin,heillä on sitä
        ammattitaitoa hoitaa ja kohdata potilas.
        Minua ihan suoraannsanoen nauratti vaikka ei se tilanne naurun asia ollut,kun kaksi kaljua poliisia seisoo leveässä
        haaraasennossa ja koettavat kysellä mikä on tilanne.
        Selitin ihan rauhalllisesti mikä minun tilanteeni on ja lähden ihan suosiolla ,jos siitä minulle apua on.
        Naapureille se ainakin oli suuri draama ja siitä varmaan puhuttiin koko kesä,minulta ei titenkään kukaan asiasta kysynyt.
        Toinen poliisi jankkasi koko ajan tämä on meidän vastuulla jos kotiin jäät,kysyin onko tässä tärkeintä minä vai se ettei tämä
        jää teidän vastuulle???
        Sitten se hyytyi täysin ja menoksi.
        Mutta siitä on jo aikaa ja omaa työtähän he tekivät.
        Mutta ei siellä missä sinäkin asut asiat kohdallaan ole,jos eivät mitään yhteyttä ole mistään ottaneet.

      • ap..
        Ei ikinä enää kirjoitti:

        Niin kyllä minusta on aika outoa että poliisit laitetaan tälläisiin tilanteisiin ambulanssin ymmärrän täysin,heillä on sitä
        ammattitaitoa hoitaa ja kohdata potilas.
        Minua ihan suoraannsanoen nauratti vaikka ei se tilanne naurun asia ollut,kun kaksi kaljua poliisia seisoo leveässä
        haaraasennossa ja koettavat kysellä mikä on tilanne.
        Selitin ihan rauhalllisesti mikä minun tilanteeni on ja lähden ihan suosiolla ,jos siitä minulle apua on.
        Naapureille se ainakin oli suuri draama ja siitä varmaan puhuttiin koko kesä,minulta ei titenkään kukaan asiasta kysynyt.
        Toinen poliisi jankkasi koko ajan tämä on meidän vastuulla jos kotiin jäät,kysyin onko tässä tärkeintä minä vai se ettei tämä
        jää teidän vastuulle???
        Sitten se hyytyi täysin ja menoksi.
        Mutta siitä on jo aikaa ja omaa työtähän he tekivät.
        Mutta ei siellä missä sinäkin asut asiat kohdallaan ole,jos eivät mitään yhteyttä ole mistään ottaneet.

        No poliisit tuli eka ja sit ne jostain puhelimestaan kysy ambulanssia, joka oli kutsuttu eka, mut ei kuitenkaan tullu samaan aikaan ku poliisit.

        Senhän takia poliisit tuli, koska en tod. olis vapaaehtoisesti sinne lähtenyt. Tosin kyllä mä ite ambulanssiin kuitenkii kävelin. Poliisi vahtas siinäkii..

        Aina kuulemma jos on joku laittanu itsetuhoisuuteen viittaavaa, ni tulee ambulanssi ja poliisit. Ambulanssityypit kyselee ja poliisit vaan takaa sen, että se ihminen sinne kans lähtee, jos ei itse, ni poliisien viemänä.

        Mut jos olis vaikka se lääkäri laittanu poliisit perään eilen, ni eiköhän ne olis jo kyytiinsä poimineet. o.O Mut ei se varmaan laittanut. Tai jos laitto ni senhän näkee huomenna että ottaako poliisit kiinni kun pitää käyä kytiksellä...

        Äiti sano, että lääkäri kerto sille, että minut oli tuotu ambulanssilla koska oli niin huono olo. 3 eri ihmistä on sanonu, että lääkäri rikko vaitiolovelvollisuuttaan. Äiti vaan vähättelee sitäkii ja sanoo, ettei se oo mitään tehnyt.

      • 16+9
        Ei ikinä enää kirjoitti:

        Niin kyllä minusta on aika outoa että poliisit laitetaan tälläisiin tilanteisiin ambulanssin ymmärrän täysin,heillä on sitä
        ammattitaitoa hoitaa ja kohdata potilas.
        Minua ihan suoraannsanoen nauratti vaikka ei se tilanne naurun asia ollut,kun kaksi kaljua poliisia seisoo leveässä
        haaraasennossa ja koettavat kysellä mikä on tilanne.
        Selitin ihan rauhalllisesti mikä minun tilanteeni on ja lähden ihan suosiolla ,jos siitä minulle apua on.
        Naapureille se ainakin oli suuri draama ja siitä varmaan puhuttiin koko kesä,minulta ei titenkään kukaan asiasta kysynyt.
        Toinen poliisi jankkasi koko ajan tämä on meidän vastuulla jos kotiin jäät,kysyin onko tässä tärkeintä minä vai se ettei tämä
        jää teidän vastuulle???
        Sitten se hyytyi täysin ja menoksi.
        Mutta siitä on jo aikaa ja omaa työtähän he tekivät.
        Mutta ei siellä missä sinäkin asut asiat kohdallaan ole,jos eivät mitään yhteyttä ole mistään ottaneet.

        Eipä taida todellakaan poliiseille ja useille lääkäreillekkään tärkeintä olla ihmiset vaan se että joku homma ei vaan jää heidän vastuulleen jos joku tekee jotain itselleen. He pelkäävät vain oma työpaikkansa puolesta. Toisaalta kyllä varmaan itsekin pelkäisin jos olisin kovalla vaivalla saanut opiskeltua itseni poliisiksi tai lääkäriksi.

    • kuulostatTeiniltä

      Nyt perkeleen typerä ala käyttämään sitä päätäsi. Ensinnäkin, katkaiset yhteydet joka helvetin ikiseen vajaaseen, joka soittaa ihmiset hakemaan sut lukkojen taakse. Jos et katkase, niin sitten menet sinne lukkojen taakse. Kumpi on tärkeämpää, välit vajaiden ihmisten kanssa, vai kituminen lukkojen takana? Kaksi vaihtoehtoa.
      Ja mitä järkeä niiden on sua RANKAISTA siitä, että kärsit niin pahasti, että haluat kuolla? Ihansama, vaikka se estäisi hetkeksi itsemurhan, se on silti rangaistus, joka pahentaa henkistä oloa ja koko tilannetta. Kun pääset sieltä pois, voit ihan samalla lailla tappaa itsesi.
      Itselläni on suuret traumat lukittuna olemisesta, vapauden menettämisestä ja olen sanonut, että heti kun aikovat minut hakea, asia laukaisee minut tekemään itsemurhan siihen paikkaan. Olen siinä kunnossa, että nyt odottelen rohkeutta siihen itsemurhaan, eikä kukaan voi sitä estää. Ei kukaan voi pakottaa toista elämään. Ei sitä voida laittaa loppu elämäksi siteisiin, koska eihän se edes ole elämistä, se on sama asia, kuin kuolema.
      Jos on ihminen tarpeeksi kauan kärsinyt, eikä jaksa enää, hän saa vapaasti itse päättää asioista.

    • Ap..

      Eilen monta kertaa väiteltiin tai no huudettiin toisillemme äitinkaa puhelimessa siitä, että tekikö lääkäri virheen. Laitoinpa sitten eräälle taholle viestiä, joka laitto mm näin; Lääkärin alkuperäinen ajatus oli varmaan, että henkilö, kuka tulee Sinua hakemaan, tarvitsee jotain tietoa tilanteesta. Lupa keskustella asioistasi olisi tullut kuitenkin siinä selkeästi kysyä ja sopia.

      Sinänsä joo hyvä ajatus, että halus kertoo jotain äitille, mut ei se nyt niin mene, että se kertoo jotain musta, kysymättä multa mitään!!!!!

      Äskenkii vielä väiteltiin senkaa asiasta, tullen siihen tulokseen, että se on aina oikeassa joka hemmetin asiassa ja muuta mukavaa. Ehkä irtiotto siitä ihmisestä tekiskii ihan hyvää. Maisemanvaihdoskin ollut mielessä, mut en pysty. Siskojen perheet on liian tärkeitä siihen, että muuttaisin usean sadan km:n päähän...

      Mä en aio tehä itelleni mitään lopullista... Se käy välillä mielessä, mut mitä esim mun maailman rakkaimmille karvakuonoille kävis? Eläinsuojaan ettimään uutta kotia vai lopetukselle? Entäs pienet siskon lapset ihmettelis, minne täti hävis??

      • Pikkasen outoa toimintaa

        Mitä itseäsi kiusaat ota lääkäriin tai potilasasiamieheen yhteyttä jos asia sinua vaivaa,tosin voi olla vaikeata kun läksit sieltä karkuun??
        Ei ollut hyvä ratkaisu asioitten pakeneminen ei hyödytä yhtään mitään,kun seuraavan kerran haet apua tämä varmasti odottaa sinua.
        Jos on pienikin epäilys että henkilöllä voi olla itsari ajatuksia,en voi oikein uskoa ettei sinuun jälkee päin ole otettu yhteyttä,todella outoa.
        Tiedän jonkin verran näistä asioista.

      • ap..
        Pikkasen outoa toimintaa kirjoitti:

        Mitä itseäsi kiusaat ota lääkäriin tai potilasasiamieheen yhteyttä jos asia sinua vaivaa,tosin voi olla vaikeata kun läksit sieltä karkuun??
        Ei ollut hyvä ratkaisu asioitten pakeneminen ei hyödytä yhtään mitään,kun seuraavan kerran haet apua tämä varmasti odottaa sinua.
        Jos on pienikin epäilys että henkilöllä voi olla itsari ajatuksia,en voi oikein uskoa ettei sinuun jälkee päin ole otettu yhteyttä,todella outoa.
        Tiedän jonkin verran näistä asioista.

        Kävin tänään poliisiasemalla tekemässä ilmoituksen siitä lääkärin vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta. Ja otin potilasasiamieheen yhteyttä, se käski lähettää sille osoitetiedot, jotta sen muistutuksen lääkärin toiminnasta voi tehdä kirjallisena.

        Ei ne sieltä ilmeisesti poliiseja perään laittaneet, koska eikös ne olis tullut kotoa etsimään tai kaipa ne olisivat jotain sanoneet siinä vaiheessa, kun poliisiasemalla kävin ja kysy henkilötunnusta ilmoituksen tekoa varten. Ja kun eilen kävin myös poliisiasemalla täysin eri asiasta, mut jo sillon juttelin poliisinkaa tosta lääkärin toiminnasta ja siitä, että miks jouduin päivystykseen, poliisi vaan tokas, että et sinä kyllä kovin itsetuhoiselta vaikuta.

        Mut en tiiä mistä tää paha olo oikein puskee, kun tuntuu taas, että kohta on taas sellanen p*ska olo... Auttaisko jos menis jonnekii suljetulle osastolle? (mistään ei oo niin pahoja traumoja kuin sieltä..) Miten ne sais olon paremmaks? Olisko se sitä vaan, että lääkkeitä, lääkkeitä, lääkkeitä?! En ole tekemässä itelleni mitään, mut v*tuttaa tää paska olo, joka tollein yhtäkkiä tulee, tai no nyt tiiän jo valmiiks että kohta on paska olo, on vaan sellanen tunne..

        Oli kuulemma lääkäri sanonut äitille senkin, että seuraavalla kerralla automaattisesti suljetulle. Mitenhän se tollastakaan voi sanoa ku ei olis saanut sanoa minusta MITÄÄN!

        Mitenhän se omalääkärin vaihto onnistuu, kun sehän vaatii yhden käynnin sen luona? :O Mut entä ku tavallaanhan jo kävin, koska se päivystyksessä ollut lääkäri on mun omalääkäri. Se selvis vasta jälkeenpäin.. (polvessa on tässä muutamana päivänä ollut hirvee turvotus ja omituiset kivut, vaikkei enää ollenkaan yleensä koske, arvatenkii nestettä täynnä, mut eipä sitä niin vain poistamaan mennä, kun en sen omalääkärin luo ole menossa.) Tai jos menisin, ni laittaisko se sitten suljetulle?

        Tai sit jos pitää käyä sen omalääkärin luona, ni mitäköhän pitää ajanvarauksessa sanoa? Haluan varata omalääkärille ajan sen takia, että vaihto onnistuu. o.O

        Ei kai se sieltä päivystyksestä pois lähteminen mitään asiaa ratkaisekaan, mut enpä vaan halunnut jäädä kuuntelee, että mitä p*skaa se äiti sille lääkärille syöttää tai että mitä kaikkee se lääkäri vielä kertoo sille äitille. Jos se olis kertonut, että oli puhetta siitä, että seur.päivänä olis ollut psykologille aika, ni siitähän olis vasta riemu revennyt, kun sen olis kuullut...

        Luin jostain sivulta, että joku oli lähteny litomaan päivystyksestä ni oli poliisit ollut heti kotiovella vastassa, mut ei niitä ainakaan täällä näy, joten tuskin lääkäri niitä perään pistäny.

    • ap..

      Taas tuntu äsken, että paha olo puskee jostain. Makasin sängyssä ja itkin ihan helkkaristi, kun oli sellanen olo, että mikään ei auta tähän. Sitten kuitenkii rupes olemaan parempi olo, ku nous ylös ja meni keittiöön aikomuksena laittaa ruoka uuniin. Mut kokoajan on sellanen olo että se pahaolo tulee takas vielä pahempana..

      Kaikki sanoo, että puhuminen auttaa pahaan oloon, mut siskoille tai vanhemmille en tästä vaan voi puhua, eikä toi kissakaan oikeen vastaa ku sille puhuu..

    • sos-kriisikeskus
    • asdfghjklöä

      voi äitiparkaas

      • ap..

        No sitä pitääkin erityisesti sääliä.

        Hohhoijaa!

      • asdfghjklöä
        ap.. kirjoitti:

        No sitä pitääkin erityisesti sääliä.

        Hohhoijaa!

        Hohhoijaa ittelles vaan. Teidän päävikaisten paras talentti on just kaikenlainen vastaan inttäminen ja tarttuminen raivolla kaikkeen vähemmän tärkeään. Tuossa yläpuolella Sos-kriisikeskus tarjoaa apuaan, mutta minun vähäpätöinen viestini sai sen sijaan huomiosi. Noh, olet ihan syystäkin avun tarpeessa. Se suljettu vois olla sulle ihan hyvä paikka. Sais äitiparkasikin mielenrauhan, kun tietäisi ainakin että sekaisin oleva lapsensa on lukkojen takan "tallessa" ja ei pysty murhaamaan itseään ainakaan parvekkeelta hyppäämällä. Sä oot muutenkin aivan vi-tun sekaisin, kun mietit vaan kaikkia rikosilm. tekemisiä lääkäriä vastaan ym. poliisien "vit_tumaisuutta", kun asia no.1 olis saada sun pää kuntoon ja siihen apua!? Noh, toivottavasti saat apua tuohon surkeuteen.

      • ap..
        asdfghjklöä kirjoitti:

        Hohhoijaa ittelles vaan. Teidän päävikaisten paras talentti on just kaikenlainen vastaan inttäminen ja tarttuminen raivolla kaikkeen vähemmän tärkeään. Tuossa yläpuolella Sos-kriisikeskus tarjoaa apuaan, mutta minun vähäpätöinen viestini sai sen sijaan huomiosi. Noh, olet ihan syystäkin avun tarpeessa. Se suljettu vois olla sulle ihan hyvä paikka. Sais äitiparkasikin mielenrauhan, kun tietäisi ainakin että sekaisin oleva lapsensa on lukkojen takan "tallessa" ja ei pysty murhaamaan itseään ainakaan parvekkeelta hyppäämällä. Sä oot muutenkin aivan vi-tun sekaisin, kun mietit vaan kaikkia rikosilm. tekemisiä lääkäriä vastaan ym. poliisien "vit_tumaisuutta", kun asia no.1 olis saada sun pää kuntoon ja siihen apua!? Noh, toivottavasti saat apua tuohon surkeuteen.

        Mä huomasin ton Sos-kriisikeskuksen viestin vasta myöhemmin, että sen takia kiinnitin huomiota tohon vähäpätöiseen viestiisi.

        Toisekseen ei ole ihan yksinkertaista ja helppoo soittaa johonkii kriisipuhelimeen tmv ja kertoo jolleki tuntemattomalle yhtikäs mitään.

        Huomenna selviää, tekikö lääkäri oikein vai ei. Potilasasiamies sanoi, että Lääkärin olis pitänyt selkeästi kysyä ja sopia, että saako puhua äitinkaa mun asioista.

    • ap..

      Kuulemma ei sais tehdä rikosilmoitusta, tutkintapyyntöö, mikä lie olikaan, siitä lääkäristä, ku ei lääkäriä vastaan kannata alkaa tappelemaan, sehän on lääkäri ja voi tehdä mitä vaan. Kuulemma jos teen siitä valituksen, ni se laittaa siitä hyvästä mut suljetulle. Noin se äiti taas tnä sano, kun sen pitää puolustella sitä lääkäriä, koska sen mielestä ks. lääkäri oli mukavempi kuin sen omalääkäri.

      Joo-o, ei oo se lääkäri todellakaan ainakaan minnekään suljetulle laittamassa. En tule käymään tk:ssa omalääkärin luona, en vaikka asiaa oliskii, ainakaan niin kauan, kun ks. lääkäri on omalääkärinä, mut siihenkii tulee muutos kun laittaa kirjallisen pyynnön sen vaihdosta...

    • Kalju Pitkätukka

      Kerronpa toisenlaisen näkökannan aiheeseen.

      Ystäväni poika laittoi sekavan viestin, jossa viittasi itsemurhaan.

      Poliisi meni pojan asuntoon, jossa tämä nukkui.

      Poliisi kiikutti pojan psyk. päivystykseen, josta muotoseikkojen takia heppu heitettiin sitten ulos.

      Itsemurhalla uhkaileva nuori mielellään kiikutetaan päivystykseen ja pistetään kaappiin rauhoittumaan.

      Mitä sitten, jos potilas tekisikin itsarin?

      Ketä syytettäisiin?

      Lääkäriä ja poliisia.

      Poliisi tarvitaan itsariuhkauksissa, koska epätoivoinen ihminen voi olla yhteistyöhaluton ja mahdollisesti vaarallinen.

      Jospa aloittaja yrittäisit keskittyä lääkäreiden ja viranomaisten syyttelyn sijaan samaan olosi paremmaksi.

      Mikä elämässäsi mättää?
      Saatko mitään apua masennukseesi, masennuspalstalle kun kirjoittelet?

      • 13+183

        erittäin hyvä näkökanta! Noiden itsestäänselvyyksien tajuamiseen ei tosin sairas ja häiriintynyt ihminen vaan aina pysty. Koska on sairas.

      • ap..

        Ei mulla mitään masennusta ole diagnosoitu... Psykologi kysy viime käynnillä, että tunnetko itsesi masentuneeksi. Sanoin että en, vaikka oikeesti totuus on aivan toisenlainen...

        Kyllähän sitä lääkäriä saa syytellä, koska se rikkoi vaitiolovelvollisuutta.

        Ei tässä elämässä tavallaan mikään mätä, mä vaan oon syyllinen kaikkeen. Mm. siihen, että kävin poliisikuulustelussa erääseen pahoinpitelyyn ja uhkaukseen liittyen joissa olen todistaja ja toisessa asianomistaja. Sain siitä äitiltä syytökset päälleni, että mitä mä tollasia järjestän. Eka se puhuu asioista ihan normaalisti, kunnes yhtäkkiä väittelee samasta asiasta vastaan, ihan vaan siks, että saa väittelemisen ilosta vaan väitellä.

        Pitää vaihtaa puhelinnumeroo jos haluaa laittaa välit siihen poikki. Ainoo vaan, että jos annan sen numeron siskoille ym, ni kohta se on äitilläkii...

        Kyllä siihen välillä tulevaan p*skaan oloon vaikuttaa asiat, joita on lapsena tapahtunut. Mm. vuosia kestänyt pahoinpitely, laitossijoitukset ja kaikki...

      • Voi hyvä ihminen
        ap.. kirjoitti:

        Ei mulla mitään masennusta ole diagnosoitu... Psykologi kysy viime käynnillä, että tunnetko itsesi masentuneeksi. Sanoin että en, vaikka oikeesti totuus on aivan toisenlainen...

        Kyllähän sitä lääkäriä saa syytellä, koska se rikkoi vaitiolovelvollisuutta.

        Ei tässä elämässä tavallaan mikään mätä, mä vaan oon syyllinen kaikkeen. Mm. siihen, että kävin poliisikuulustelussa erääseen pahoinpitelyyn ja uhkaukseen liittyen joissa olen todistaja ja toisessa asianomistaja. Sain siitä äitiltä syytökset päälleni, että mitä mä tollasia järjestän. Eka se puhuu asioista ihan normaalisti, kunnes yhtäkkiä väittelee samasta asiasta vastaan, ihan vaan siks, että saa väittelemisen ilosta vaan väitellä.

        Pitää vaihtaa puhelinnumeroo jos haluaa laittaa välit siihen poikki. Ainoo vaan, että jos annan sen numeron siskoille ym, ni kohta se on äitilläkii...

        Kyllä siihen välillä tulevaan p*skaan oloon vaikuttaa asiat, joita on lapsena tapahtunut. Mm. vuosia kestänyt pahoinpitely, laitossijoitukset ja kaikki...

        Mitä hyötyä on psykologilla käymisestä, jos ei edes kerro totuutta siitä miltä tuntuu?

      • Vökkeli

        "Poliisi tarvitaan itsariuhkauksissa, koska epätoivoinen ihminen voi olla yhteistyöhaluton ja mahdollisesti vaarallinen."

        Eikä tarvita. Henkilö, joka haluaa tehdä itsarin on tuskin vaarallinen muita kohtaan ja toisekseen miten niin yhteistyöhaluton? Mihin pitäisi olla yhteistyökykyinen? Jos henkilö haluaa päättää elämänsä hänellä on siihen oikeus (kunhan ei vaaranna muita teollaan) ja muilla ei ole oikeutta vangita tai estää häntä, jos itsemurha on henkilön oma tahto. Itsemurhasta itsestään ei saa syyttää ketään, siihen johtaneista edeltävistä syistä ja tapahtumista, kuten koulu- tai työpaikkakiusaamisesta, pahoinpitelyistä, raiskauksesta, petoksesta ja niin edelleen, voidaan.

      • mentori
        Vökkeli kirjoitti:

        "Poliisi tarvitaan itsariuhkauksissa, koska epätoivoinen ihminen voi olla yhteistyöhaluton ja mahdollisesti vaarallinen."

        Eikä tarvita. Henkilö, joka haluaa tehdä itsarin on tuskin vaarallinen muita kohtaan ja toisekseen miten niin yhteistyöhaluton? Mihin pitäisi olla yhteistyökykyinen? Jos henkilö haluaa päättää elämänsä hänellä on siihen oikeus (kunhan ei vaaranna muita teollaan) ja muilla ei ole oikeutta vangita tai estää häntä, jos itsemurha on henkilön oma tahto. Itsemurhasta itsestään ei saa syyttää ketään, siihen johtaneista edeltävistä syistä ja tapahtumista, kuten koulu- tai työpaikkakiusaamisesta, pahoinpitelyistä, raiskauksesta, petoksesta ja niin edelleen, voidaan.

        mitä lahopää nyt oikein selität? "Henkilö, joka haluaa tehdä itsarin on tuskin vaarallinen muita kohtaan ja toisekseen miten niin yhteistyöhaluton?". Ihmiset on tehneet itsemurhia ajelemalla autolla rekkoja päin ym. vastaavaa. Et sä saa varantaa muiden ihmisten turvallisuutta hyppimällä parvekkeelta alas kerrostalossa, jossa asuu muitakin ihmisiä!!? Totta hel_vetissä siinä tarvitaan poliisia estämään moiset järjenköyhät touhut ja turvaamaan sivullisten henkin! Ja jos joku paskahousumasentuja on veitsi kurkulla kotonaan, kun ambulanssi saapuu paikalle, niin poliisin tehtävä on vääntää se veitsi pois lahopään kädestä voimakeinoja käyttäen, eikä ensihoitajien. Eli poliisi taltuttaa ja tarvittaessa laittaa käsirautoihin, jos hullu sätkii liikaa. Ja voi olla että usein ei paskahousuitsariluuseri olekaan vaarallinen muille, kuin itselleen, mutta ne harvatkin kerrat halutaan eliminoida kookonaan pois, siksi poliisi mukaan.

      • Kalju Pitkätukka
        Vökkeli kirjoitti:

        "Poliisi tarvitaan itsariuhkauksissa, koska epätoivoinen ihminen voi olla yhteistyöhaluton ja mahdollisesti vaarallinen."

        Eikä tarvita. Henkilö, joka haluaa tehdä itsarin on tuskin vaarallinen muita kohtaan ja toisekseen miten niin yhteistyöhaluton? Mihin pitäisi olla yhteistyökykyinen? Jos henkilö haluaa päättää elämänsä hänellä on siihen oikeus (kunhan ei vaaranna muita teollaan) ja muilla ei ole oikeutta vangita tai estää häntä, jos itsemurha on henkilön oma tahto. Itsemurhasta itsestään ei saa syyttää ketään, siihen johtaneista edeltävistä syistä ja tapahtumista, kuten koulu- tai työpaikkakiusaamisesta, pahoinpitelyistä, raiskauksesta, petoksesta ja niin edelleen, voidaan.

        Vökkeli:

        "Jos henkilö haluaa päättää elämänsä hänellä on siihen oikeus (kunhan ei vaaranna muita teollaan) ja muilla ei ole oikeutta vangita tai estää häntä, jos itsemurha on henkilön oma tahto."

        Mitä päässäsi liikkuu?

        Tänne kirjoittelee masentunut nuori henkilö, joka on uhannut itsarilla(vaikkakin pikaistuksissaan).
        Huolestuneet omaiset soittivat viranomaiset hätiin.

        Sun mielestä viiranomaiset ovat tehneet väärin kun tulivat estämään oletetut aikeet?

        Kaipa ihmisellä on oikeus hypätä kiikkuun, jos siltä tuntuu, mutta nuorella ihmisellä on elämä vielä edessään.
        Tämä ihminen vielä pyytää apua, sinä olet yllyttämässä itsetuhoon?

        Häpeä sa*tana!

      • Vökkeli
        mentori kirjoitti:

        mitä lahopää nyt oikein selität? "Henkilö, joka haluaa tehdä itsarin on tuskin vaarallinen muita kohtaan ja toisekseen miten niin yhteistyöhaluton?". Ihmiset on tehneet itsemurhia ajelemalla autolla rekkoja päin ym. vastaavaa. Et sä saa varantaa muiden ihmisten turvallisuutta hyppimällä parvekkeelta alas kerrostalossa, jossa asuu muitakin ihmisiä!!? Totta hel_vetissä siinä tarvitaan poliisia estämään moiset järjenköyhät touhut ja turvaamaan sivullisten henkin! Ja jos joku paskahousumasentuja on veitsi kurkulla kotonaan, kun ambulanssi saapuu paikalle, niin poliisin tehtävä on vääntää se veitsi pois lahopään kädestä voimakeinoja käyttäen, eikä ensihoitajien. Eli poliisi taltuttaa ja tarvittaessa laittaa käsirautoihin, jos hullu sätkii liikaa. Ja voi olla että usein ei paskahousuitsariluuseri olekaan vaarallinen muille, kuin itselleen, mutta ne harvatkin kerrat halutaan eliminoida kookonaan pois, siksi poliisi mukaan.

        "Et sä saa varantaa muiden ihmisten turvallisuutta hyppimällä parvekkeelta alas kerrostalossa, jossa asuu muitakin ihmisiä"

        Jos henkilö haluaa päättää elämänsä hänellä on siihen oikeus (kunhan ei vaaranna muita teollaan). [11.5.2014 08:57]

        Opettele lukemaan kommentit loppuun niin et anna itsestäsi niin tyhmää kuvaa. Tosin sinun koko kommenttisi typeryyden kohdalla sitä ei pelasta mikään.

      • Vökkeli
        Kalju Pitkätukka kirjoitti:

        Vökkeli:

        "Jos henkilö haluaa päättää elämänsä hänellä on siihen oikeus (kunhan ei vaaranna muita teollaan) ja muilla ei ole oikeutta vangita tai estää häntä, jos itsemurha on henkilön oma tahto."

        Mitä päässäsi liikkuu?

        Tänne kirjoittelee masentunut nuori henkilö, joka on uhannut itsarilla(vaikkakin pikaistuksissaan).
        Huolestuneet omaiset soittivat viranomaiset hätiin.

        Sun mielestä viiranomaiset ovat tehneet väärin kun tulivat estämään oletetut aikeet?

        Kaipa ihmisellä on oikeus hypätä kiikkuun, jos siltä tuntuu, mutta nuorella ihmisellä on elämä vielä edessään.
        Tämä ihminen vielä pyytää apua, sinä olet yllyttämässä itsetuhoon?

        Häpeä sa*tana!

        Tarkoitukseni ei ole yllyttää ketään itsemurhaan... päinvastoin. Puhuin yleisellä tasolla, että jokaisella on oikeus päättää elämänsä, jos niin tahtoo eikä kellään ole oikeutta sitä estää. Tietenkin olisi tärkeää, että henkilö joka on itsetuhoinen saisi kaiken haluamansa tuen, avun ja kannustuksen jatkaa elämässä eteenpäin ja pyrkiä selvittämään mieltä niin pahasti vaivaavat asiat tai tapahtumat, jotka ovat ajamassa henkilöä päätymään itsemurhaan.

        Ap kirjoittaja nimen omaan kritisoi sitä kohtelua mitä on saanut, kun on halunnut apua. Sen sijaan, että häneltä on kysytty miten häntä voitaisiin auttaa, on alettu uhkailemaan pakkohoidolla. Miten mitään joka on pakotettua voidaan kutsua hoidoksi on minulle käsittämätöntä. Ihmistä voi auttaa vain siten miten hän haluaa tulla autetuksi, ei uhkailemalla, vangitsemalla, pakkopiikittämällä aineita, joita ei tahdo tai kiristämällä.

        AP: "Väitin niille kokoajan vastaan, että en todellakaan ole menossa suljetulle, en varmasti, enkä jää päivystykseenkään yöks."

        Ap sanoo, että on jälkeenpäin katunut mitä on viestittänyt siskolleen, mikä osoittaa, että hänen viestinsä on ollut enemmänkin avunhuuto kuin aito uhkaus tappaa itsensä. Ymmärrettävästi sisko, kuten varmasti 9/10:stä ihmisestä tulkitsee viestin väärin ja soittaa palokunnan paikalle, ymmärrän sen hyvin.

        AP: "[lääkäri/psykiatri] sano, että jos sinä et suostu jäämään tänne, niin me päätetään siitä sitten."

        Missä kohtaa AP:lla tai muilla vastavassa tilanteessa olleella on ollut oma päätösvalta siitä mitä hoitoa tai apua ottaa vastaan? Jokaisella on oikeus kieltäytyä tarjotusta hoidosta, se on perus ihmisoikeus. Lääkärin etiikkaan kuuluu, ettei potilasta tai henkilöä saa hoitaa tai käsitellä ilman hänen tahtoaan. Moni lääkäri pitää tätä ammattiylpeyteen liittyvänä kunnianasiana, henkilöä ei pakkohoideta/-käsitellä. Kun hoito tehdään pakolla muuttuu se "hoidoksi".

        AP: "Astuin sit huoneen ovesta ulos. Ihan tarkoituksella menin aluks seisoo siihen oven eteen, josta pääsee nopeeta lähtee. Avasin oven ja kävelin ulko-ovelle, josta juoksin sit vähän matkaa, että pääsin sairaala-alueelta pois"

        Tällainen tilanne kertoo enemmän kuin tuhat minun tai kenenkään muun kirjoittamaa sanaa siitä miten älytöntä pakko"hoito" ja pakottaminen missään terveyteen liittyvässä asiassa on. Poliisi ja oikeuslaitos ovat ainoita instansseja, joilla on ja pitäisi olla oikeus pakottamiseen. Jos rikkoo lakia joutuu vastuuseen ja tarvittaessa pakotetaan vankilaan eli vangitaan. Eikö ole älytöntä, että psyykkisen terveyden hoitoa joutuu pelkäämään ja pakenemaan? Jos hoito hyvästä ja positiivinen asia, miten voi olla mahdollista, että henkilö juoksee pakoon ettei joudu tähän "hoitoon"? Joku ei täsmää. Sama ilmiö on havaittavissa ympäri maailmaa. Tässä varmasti miettimistä koko kansalle.

        Ap:ltä voisi kysyä, uskallatko yhä hakeutua mielenterveyshoidon piiriin silloin, kun sinun on todella huono olla ja tahtoisit apua? Kuinka monta kertaa te muut uskaltaisitte hakeutua tällaiseen laitokseen, missä joudutte pelkäämään menettävänne itsemäärämisoikeutenne sen takia, että joku on jotain mieltä siitä mitä teille pitäisi tehdä eikä kuuntele millaista apua haluaisitte? Kun menette tavallisen lääkärin vastaanotolle valittamaan kuumetta tai pahoinvointia voitte olla 100%:n varmoja, että pääsette ulos eikä teidän tarvitse ottaa tarjottua reseptiä tai muutakaan hoitoa vastaan, jos ette niin halua. Tämä koskee myös syöpäpotilaita. He saavat kieltäytyä hoidosta, jos niin haluavat vaikka kuolisivat sen päätöksen myötä. Miksi hoidosta ei saa kieltäytyä, jos on tullut avioero, kuollut läheinen, tullut koulukiusatuksi tai menettänyt rahansa, minkä johdosta masentunut?

      • Kalju Pitkätukka
        Vökkeli kirjoitti:

        Tarkoitukseni ei ole yllyttää ketään itsemurhaan... päinvastoin. Puhuin yleisellä tasolla, että jokaisella on oikeus päättää elämänsä, jos niin tahtoo eikä kellään ole oikeutta sitä estää. Tietenkin olisi tärkeää, että henkilö joka on itsetuhoinen saisi kaiken haluamansa tuen, avun ja kannustuksen jatkaa elämässä eteenpäin ja pyrkiä selvittämään mieltä niin pahasti vaivaavat asiat tai tapahtumat, jotka ovat ajamassa henkilöä päätymään itsemurhaan.

        Ap kirjoittaja nimen omaan kritisoi sitä kohtelua mitä on saanut, kun on halunnut apua. Sen sijaan, että häneltä on kysytty miten häntä voitaisiin auttaa, on alettu uhkailemaan pakkohoidolla. Miten mitään joka on pakotettua voidaan kutsua hoidoksi on minulle käsittämätöntä. Ihmistä voi auttaa vain siten miten hän haluaa tulla autetuksi, ei uhkailemalla, vangitsemalla, pakkopiikittämällä aineita, joita ei tahdo tai kiristämällä.

        AP: "Väitin niille kokoajan vastaan, että en todellakaan ole menossa suljetulle, en varmasti, enkä jää päivystykseenkään yöks."

        Ap sanoo, että on jälkeenpäin katunut mitä on viestittänyt siskolleen, mikä osoittaa, että hänen viestinsä on ollut enemmänkin avunhuuto kuin aito uhkaus tappaa itsensä. Ymmärrettävästi sisko, kuten varmasti 9/10:stä ihmisestä tulkitsee viestin väärin ja soittaa palokunnan paikalle, ymmärrän sen hyvin.

        AP: "[lääkäri/psykiatri] sano, että jos sinä et suostu jäämään tänne, niin me päätetään siitä sitten."

        Missä kohtaa AP:lla tai muilla vastavassa tilanteessa olleella on ollut oma päätösvalta siitä mitä hoitoa tai apua ottaa vastaan? Jokaisella on oikeus kieltäytyä tarjotusta hoidosta, se on perus ihmisoikeus. Lääkärin etiikkaan kuuluu, ettei potilasta tai henkilöä saa hoitaa tai käsitellä ilman hänen tahtoaan. Moni lääkäri pitää tätä ammattiylpeyteen liittyvänä kunnianasiana, henkilöä ei pakkohoideta/-käsitellä. Kun hoito tehdään pakolla muuttuu se "hoidoksi".

        AP: "Astuin sit huoneen ovesta ulos. Ihan tarkoituksella menin aluks seisoo siihen oven eteen, josta pääsee nopeeta lähtee. Avasin oven ja kävelin ulko-ovelle, josta juoksin sit vähän matkaa, että pääsin sairaala-alueelta pois"

        Tällainen tilanne kertoo enemmän kuin tuhat minun tai kenenkään muun kirjoittamaa sanaa siitä miten älytöntä pakko"hoito" ja pakottaminen missään terveyteen liittyvässä asiassa on. Poliisi ja oikeuslaitos ovat ainoita instansseja, joilla on ja pitäisi olla oikeus pakottamiseen. Jos rikkoo lakia joutuu vastuuseen ja tarvittaessa pakotetaan vankilaan eli vangitaan. Eikö ole älytöntä, että psyykkisen terveyden hoitoa joutuu pelkäämään ja pakenemaan? Jos hoito hyvästä ja positiivinen asia, miten voi olla mahdollista, että henkilö juoksee pakoon ettei joudu tähän "hoitoon"? Joku ei täsmää. Sama ilmiö on havaittavissa ympäri maailmaa. Tässä varmasti miettimistä koko kansalle.

        Ap:ltä voisi kysyä, uskallatko yhä hakeutua mielenterveyshoidon piiriin silloin, kun sinun on todella huono olla ja tahtoisit apua? Kuinka monta kertaa te muut uskaltaisitte hakeutua tällaiseen laitokseen, missä joudutte pelkäämään menettävänne itsemäärämisoikeutenne sen takia, että joku on jotain mieltä siitä mitä teille pitäisi tehdä eikä kuuntele millaista apua haluaisitte? Kun menette tavallisen lääkärin vastaanotolle valittamaan kuumetta tai pahoinvointia voitte olla 100%:n varmoja, että pääsette ulos eikä teidän tarvitse ottaa tarjottua reseptiä tai muutakaan hoitoa vastaan, jos ette niin halua. Tämä koskee myös syöpäpotilaita. He saavat kieltäytyä hoidosta, jos niin haluavat vaikka kuolisivat sen päätöksen myötä. Miksi hoidosta ei saa kieltäytyä, jos on tullut avioero, kuollut läheinen, tullut koulukiusatuksi tai menettänyt rahansa, minkä johdosta masentunut?

        Onhan se jonkinlainen kynnys hakea apua ollut.
        Leimautumisen pelko ja "hullun kirjoihin" joutuminen on syy, miksi ei aiemmin ole masennustaan hoidattanut.

        Mutta jos tuntuu siltä, että ei enää elämässä muuten selviä eteenpäin, pakko sitä apua on hakea.

        Mielenterveysneuvola on se, mistä apua masennukseen saa.

        Ainahan sitä voi yrittää omin päin selvitä, mutta jos itsemurha pyörii mielessä, ei
        enää psykologilla käynti tilannetta voi pahentaa.

        Ei ne täysi-ikäistä enää niin helposti vasten tahtoa kaappiin pistä, jos ei oikeasti ole vaaraksi itselleen tai muille.

        Nuorille ei kovin helposti kai määrätä masennukseen lääkkeitä, itse sain suurimman avun lääkkeistä, joiden turvin pystyn itse tarttumaan asioihin.

        Masennuksen kourissa ei nauti harrastuksista, ei ole aloitekykyä jne.

      • Vökkeli
        Kalju Pitkätukka kirjoitti:

        Onhan se jonkinlainen kynnys hakea apua ollut.
        Leimautumisen pelko ja "hullun kirjoihin" joutuminen on syy, miksi ei aiemmin ole masennustaan hoidattanut.

        Mutta jos tuntuu siltä, että ei enää elämässä muuten selviä eteenpäin, pakko sitä apua on hakea.

        Mielenterveysneuvola on se, mistä apua masennukseen saa.

        Ainahan sitä voi yrittää omin päin selvitä, mutta jos itsemurha pyörii mielessä, ei
        enää psykologilla käynti tilannetta voi pahentaa.

        Ei ne täysi-ikäistä enää niin helposti vasten tahtoa kaappiin pistä, jos ei oikeasti ole vaaraksi itselleen tai muille.

        Nuorille ei kovin helposti kai määrätä masennukseen lääkkeitä, itse sain suurimman avun lääkkeistä, joiden turvin pystyn itse tarttumaan asioihin.

        Masennuksen kourissa ei nauti harrastuksista, ei ole aloitekykyä jne.

        "Mutta jos tuntuu siltä, että ei enää elämässä muuten selviä eteenpäin, pakko sitä apua on hakea."

        Totta kai ja sehän on ymmärrettävää. Aikaisemmalla viestilläni otin vain esiin psykiatriassa esiintyvän tilanteen, jossa "hoitoa" tai "hoitoon" joutumista pelätään. Joskus pyritään karkaamaan tai välttämään "hoito". Em. asiat jo kertovat, että jokin on pielessä käytännöissä, jos henkilö kokee "hoidon" niin negatiiviseksi, että mielummin välttää sen. Jos hoidosta olisi aitoa apua henkilöille eihän kukaan pakoon juoksisi tai siitä kieltäytyisi.

        Haastan jokaisen miettimään itse minkä takia tällaista ilmiötä esiintyy. Vastaavaa ei tavata muualla terveydenhoidon puolella, kuten syöpien, flunssien tai vaikka sydän- ja verisuonitautien hoidon yhteydessä.

        "jos itsemurha pyörii mielessä, ei enää psykologilla käynti tilannetta voi pahentaa."

        Miksi ei voisi? Mikä muu siihen voi auttaa kuin puhuminen, keskustelu ja asioiden pohdiskelu ja ratkaisujen hakeminen ja keksiminen. Silloinhan mielestäni juuri psykologista tai muusta kuuntelevasta henkilöstä on paras apu. Olettaen tietenkin, että psykologi on ammattitaitoinen ja ymmärtävä, mikä ei ole todellakaan itsestään selvyys valitettavasti.

        "Ei ne täysi-ikäistä enää niin helposti vasten tahtoa kaappiin pistä, jos ei oikeasti ole vaaraksi itselleen tai muille."

        Minulla on hyvin erilainen käsitys asiasta. Olen lukenut paljon ja nähnyt läheltä, että psykiatrian pihteihin joutuu hälyttävän helposti. Toiseksi se, että ihminen on vaaraksi itselleen ei oikeuta vangitsemiseen/laitokseen sulkemiseen ja, jos taas henkilö on vaaraksi muille kuuluu asia poliisille.

        "Nuorille ei kovin helposti kai määrätä masennukseen lääkkeitä"

        Minulla on taas täysin vastakkainen näkemys ja kokemus asiasta. Pillereitä tyrkytetään aktiivisesti niin nuorille teineille kuin vanhemmillekin ihmisille. Johtuu osittain siitä, että psykiatrit ovat kädettömiä auttamaan mitenkään muutoin. Heille ei opeteta ihmisten kohtaamista koulutuksessaan. Lisäksi psykologit on opetettu uskomaan lääkkeiden parantavaan voimaan ja kunnioittamaan ja olemaan kyseenalaistamatta psykiatrin päätöksiä.

      • Kalju Pitkätukka
        Vökkeli kirjoitti:

        "Mutta jos tuntuu siltä, että ei enää elämässä muuten selviä eteenpäin, pakko sitä apua on hakea."

        Totta kai ja sehän on ymmärrettävää. Aikaisemmalla viestilläni otin vain esiin psykiatriassa esiintyvän tilanteen, jossa "hoitoa" tai "hoitoon" joutumista pelätään. Joskus pyritään karkaamaan tai välttämään "hoito". Em. asiat jo kertovat, että jokin on pielessä käytännöissä, jos henkilö kokee "hoidon" niin negatiiviseksi, että mielummin välttää sen. Jos hoidosta olisi aitoa apua henkilöille eihän kukaan pakoon juoksisi tai siitä kieltäytyisi.

        Haastan jokaisen miettimään itse minkä takia tällaista ilmiötä esiintyy. Vastaavaa ei tavata muualla terveydenhoidon puolella, kuten syöpien, flunssien tai vaikka sydän- ja verisuonitautien hoidon yhteydessä.

        "jos itsemurha pyörii mielessä, ei enää psykologilla käynti tilannetta voi pahentaa."

        Miksi ei voisi? Mikä muu siihen voi auttaa kuin puhuminen, keskustelu ja asioiden pohdiskelu ja ratkaisujen hakeminen ja keksiminen. Silloinhan mielestäni juuri psykologista tai muusta kuuntelevasta henkilöstä on paras apu. Olettaen tietenkin, että psykologi on ammattitaitoinen ja ymmärtävä, mikä ei ole todellakaan itsestään selvyys valitettavasti.

        "Ei ne täysi-ikäistä enää niin helposti vasten tahtoa kaappiin pistä, jos ei oikeasti ole vaaraksi itselleen tai muille."

        Minulla on hyvin erilainen käsitys asiasta. Olen lukenut paljon ja nähnyt läheltä, että psykiatrian pihteihin joutuu hälyttävän helposti. Toiseksi se, että ihminen on vaaraksi itselleen ei oikeuta vangitsemiseen/laitokseen sulkemiseen ja, jos taas henkilö on vaaraksi muille kuuluu asia poliisille.

        "Nuorille ei kovin helposti kai määrätä masennukseen lääkkeitä"

        Minulla on taas täysin vastakkainen näkemys ja kokemus asiasta. Pillereitä tyrkytetään aktiivisesti niin nuorille teineille kuin vanhemmillekin ihmisille. Johtuu osittain siitä, että psykiatrit ovat kädettömiä auttamaan mitenkään muutoin. Heille ei opeteta ihmisten kohtaamista koulutuksessaan. Lisäksi psykologit on opetettu uskomaan lääkkeiden parantavaan voimaan ja kunnioittamaan ja olemaan kyseenalaistamatta psykiatrin päätöksiä.

        Nuorella säikeen aloittajalla on elämä solmussa, suhteet läheisiin ongelmalliset, ei töitä, ei koulua...

        Jonkun kanssa asioista on keskusteltava, jos lähiomaisten kanssa ei onnistu ja ei sopivia kavereita ole(päätellen avautumisesta täällä), miksi sitten ei psykologi.

      • Anonyymi
        mentori kirjoitti:

        mitä lahopää nyt oikein selität? "Henkilö, joka haluaa tehdä itsarin on tuskin vaarallinen muita kohtaan ja toisekseen miten niin yhteistyöhaluton?". Ihmiset on tehneet itsemurhia ajelemalla autolla rekkoja päin ym. vastaavaa. Et sä saa varantaa muiden ihmisten turvallisuutta hyppimällä parvekkeelta alas kerrostalossa, jossa asuu muitakin ihmisiä!!? Totta hel_vetissä siinä tarvitaan poliisia estämään moiset järjenköyhät touhut ja turvaamaan sivullisten henkin! Ja jos joku paskahousumasentuja on veitsi kurkulla kotonaan, kun ambulanssi saapuu paikalle, niin poliisin tehtävä on vääntää se veitsi pois lahopään kädestä voimakeinoja käyttäen, eikä ensihoitajien. Eli poliisi taltuttaa ja tarvittaessa laittaa käsirautoihin, jos hullu sätkii liikaa. Ja voi olla että usein ei paskahousuitsariluuseri olekaan vaarallinen muille, kuin itselleen, mutta ne harvatkin kerrat halutaan eliminoida kookonaan pois, siksi poliisi mukaan.

        Miten parvekkeelta alas hyppäävä vaarantaen mielestäsi muiden ihmisten turvallisuuden samalla? Tuota en ihan ymmärrä.......Miten siinä muiden ihmisten turvallisuus vaarantuu, kun joku hyppää parvekkeelta alas, sitenkö, että tippuu jonkun ihmisen päälle/niskaan?
        😐😆😆
        Sen ymmärrän, jos autolla meinaa ajaa liikenteessä vaikka nyt sitä rekkaa päin, sillon vaarantaa kyllä totaalisesti myös muiden ihmisten turvallisuuden, mutta siten, että hyppää parvekkeelta alas ja putoaa maahan, niin en ymmärrä - eihän siinä loukkaa kuin itteään loppupeleissä........?
        Myös tuo Väkivaltainen puheesi voimakeinojen käytöstä itsetuhoista kohtaan on jokseenkin sairasta....... Ensisijaisesti itsetuhoista henkilöä tulis lähestyä mun mielestä empaattisesti ja ymmärtäväisesti tietyllä lempeydellä etenkin, jos se itsetuhoinen ei ole aggressiivinen sua kohtaan eikä pistä poliisille hanttiin.......Jotkut voi olla vaan hysteerisiä ja itkuisia, jolloin kyseistä henkilöä tulis lähestyä rauhoitellen ja empaattisesti eikä käyttää heti jotain väkivaltaisia voimakeinoja henkilöä kohtaan, jos asian voi hoitaa toisellakin tavalla.
        Joku itsetuhoinen voi suostua antamaan vaikka sen puukon pois ihan ilman vastarintaa tai puhumalla........ Tekstisi on oikeasti ihan kammottavaa, sairasta väkivaltaista paskaa, että
        jos mä yllättäisin sut käyttämästä voimakeinoja eli satuttamasta itsetuhoista ilman, että se Itsetuhoinen olis aggressiivinen ja Väkivaltainen sua kohtaan, mä vetäisin sua turpaan.......
        Mun mielestä voimakeinoja ei sais käyttää ku vain sillon, jos joku ihminen tekee vastarintaa tai on Väkivaltainen ja aggressiivinen ja niillä voimakeinoilla ei sais satuttaa vastarintaa tekevää itsetuhoista, jos se ei yritä satuttaa ketään muuta kuin itteään, muuten noi voimakeinot on mun mielestä sairasta väkivaltaa toista ihmistä kohtaan........
        Myös se, että nimittelet itsemurhaa yrittäviä lahopääksi, kertoo siitä, ettet ymmärrä/tiedä mun mielestä masennuksesta ja mielenterveysongelmista mitään, miten helvetillisiä ne voi ihmiselle olla.......
        Kuulostat myös sairaalta, väkivaltaiselta sadistilta, jolla on mielestään oikeus vetää itsetuhoaikeista olevaa ihmistä vaikka turpaan itsemurhan estämiseksi, joten
        mun mielestä sun kaltaiset ihmiset pitäis ruoskia vankilassa kunnolla...... HÄPEÄ.......
        Itsemurhaa aikovat eivät loppupeleissä halua tehdä pahaa kenellekään muulle kuin itselleen eikä vaarantaa kenenkään muun ihmisen turvallisuutta kuin omansa, ainakin valtaosa heistä ja voimakeinot on yleensä se viimeinen keino, jos mikään muu ei auta ja niitä saa käyttää vain siinä määrin, mitä kenenkin tilanne vaatii, ei suoranaisesti vahingoittamaan/satuttamaan itsemurha vaarassa ja aikeissa olevaa ihmispoloista, vitun sairas, kuvottava sadistipaska.......

    • Kalju Pitkätukka

      Tottakai vaikuttaa masennukseen jos lapsuudessa on kokenut kovia.

      Kerro vain psykologille kaikki asiasi, ei hän muuten voi auttaa.

      Asenteesi on perin nurinkurinen.

      Kirjoittelet masennuskeskusteluun, koska haluat saada apua masennukseesi(kaiketi?).

      Olet käynyt psykologilla, mutta et kerro hänelle olevasi masentunut.

      Sanot siskollesi tappavasi itsesi ja kun sisko hälyttää apua, siität avun tarjoajia ja uhkaat rikosilmoituksilla.

      Puret auttavaa kättä.

      Jospa unohtaisit katkeruuden viranomaisia ja lääkäriä kohtaan ja ottaisit tarjotun avun vastaan?

      Olen keski-ikäinen kääpä, ja masennus iskee aina välillä kuin verokarhu.

      Psyk. sairaanhoitajan kanssa keskustelun ja lääkityksen turvin olen noussut tolpilleni.

      • ap..

        En mä ole kylläkään ketään uhannut rikosilmoituksella. Arvaapa tekikö mieli jäädä sinne päivystykseen odottaa, että äiti sepittää täysin omiaan sille lääkärille.

        En oo kertonut psykologille että olisin masentunut, mut viimeks muutama päivä sit kuitenkii puhuttiin siitä pahasta olosta ym.

        Sitäpaitsi ku vähän aikaa sitten sain tietää, että se nyk.psykologi vaihtuu, just kun on kerinnyt tottua siihen, että pystyy puhumaan sille, ni yhtäkkiä paukauttaa, että vaihtuukin. Ni ei oo sen jälkeen tehnyt mieli puhua sille melkein mistään. Ja taas on seuraava aika vasta 3-viikon päästä, vaikka normisti on 2-viikon välein...

        Mä oon miettinyt sitä suljettua, että jos sinne joutuis, ni millasta se nyt täysikäisenä olis? Alaikäisenä oli yhtä piinaavaa aikaa, tiesi kyllä, että millon pääsee pois, mut silti yhtä h*lvettiä, kun huijasivat käymään siellä tutustumiskäynnillä, "et voi jäädä tänne." Ja sit yhtäkkiä. "Meillä on tuolla sulle huone valmiina, sä jäät tänne NYT" Ja auttaisko se jossain suljetulla oleminen? To-del-la ah-dis-ta-va paik-ka! Ens viikolla otan siskon koiran hoitoon ja testaan yhtä juttua. Nimittäin sitä, että jos huomaa, että pa*ka olo tulee, ni lähenkii koirankaa ulos kävelee pitkän lenkin. Jotenkii tuntuu, että se saattais hälventää sitä oloa.

        Mut joo, kai sitä vois mennä nukkuu, kun on huomenna poliisikuulustelu siitä lääkärihommasta.

      • ap..
        ap.. kirjoitti:

        En mä ole kylläkään ketään uhannut rikosilmoituksella. Arvaapa tekikö mieli jäädä sinne päivystykseen odottaa, että äiti sepittää täysin omiaan sille lääkärille.

        En oo kertonut psykologille että olisin masentunut, mut viimeks muutama päivä sit kuitenkii puhuttiin siitä pahasta olosta ym.

        Sitäpaitsi ku vähän aikaa sitten sain tietää, että se nyk.psykologi vaihtuu, just kun on kerinnyt tottua siihen, että pystyy puhumaan sille, ni yhtäkkiä paukauttaa, että vaihtuukin. Ni ei oo sen jälkeen tehnyt mieli puhua sille melkein mistään. Ja taas on seuraava aika vasta 3-viikon päästä, vaikka normisti on 2-viikon välein...

        Mä oon miettinyt sitä suljettua, että jos sinne joutuis, ni millasta se nyt täysikäisenä olis? Alaikäisenä oli yhtä piinaavaa aikaa, tiesi kyllä, että millon pääsee pois, mut silti yhtä h*lvettiä, kun huijasivat käymään siellä tutustumiskäynnillä, "et voi jäädä tänne." Ja sit yhtäkkiä. "Meillä on tuolla sulle huone valmiina, sä jäät tänne NYT" Ja auttaisko se jossain suljetulla oleminen? To-del-la ah-dis-ta-va paik-ka! Ens viikolla otan siskon koiran hoitoon ja testaan yhtä juttua. Nimittäin sitä, että jos huomaa, että pa*ka olo tulee, ni lähenkii koirankaa ulos kävelee pitkän lenkin. Jotenkii tuntuu, että se saattais hälventää sitä oloa.

        Mut joo, kai sitä vois mennä nukkuu, kun on huomenna poliisikuulustelu siitä lääkärihommasta.

        Jos joutuisin suljetulle, ni olis varmaan yhtä tuskaa. Tai jos siitä olis jtn apua siihen oloon, ni joutuis veljeltä ja etenkii äitiltä kuuntelee v*ttuilua ja naljailua. "itepähän jouduit hullujenhuoneelle" ym tollasta. Ja veli haukku edellisten suljetulla olon jälkeen hulluks ja pöpiks. Varmaan lähinnä sillee leikillä tai jotai, mut kummiskii.

        Ainoastaan pikkusisko tietää siitä, että käyn sen psykologin luona. Tai äitikii ehkä tietää sen, jos sisko on kielloista huolimatta kertonu.. Sisko käy joka viikko siivoomassa yhes paikas, jossa ne psykologin tmv käynnit jatkuu. Se ei siis tiiä että alan käymään siellä. Se haukku sen paikan ihan pystyyn. Hyvä ku kuulemma peloissaan joutuu siivoomaan siellä ku ovista lappaa sekopäitä, mielisairaita hulluja. Mä en sanonu siihen mitään ku ne veljenkaa arvosteli sitä paikkaa, mietin vaan, että minkälainen se paikka oikeesti on. Ei oo kuulemma sairaalamainen vaan enempi sellanen koulumainen. Ja ne voi sieltä käydä myös muualla esim kotona juttelee. Mut en mä halua kotiin mitään psykologia tai muutakaan tyyppiä.

      • Vökkeli

        "Jospa unohtaisit katkeruuden viranomaisia ja lääkäriä kohtaan ja ottaisit tarjotun avun vastaan?"

        Moni apua hakenut ihminen on menettänyt terveytensä, elämänsä ja jopa henkensä otettuaan vastaan psykiatrista "apua". Psykiatrinen "hoito" ei ole niin yksinkertainen asia kuin luulet.

      • Kalju Pitkätukka
        Vökkeli kirjoitti:

        "Jospa unohtaisit katkeruuden viranomaisia ja lääkäriä kohtaan ja ottaisit tarjotun avun vastaan?"

        Moni apua hakenut ihminen on menettänyt terveytensä, elämänsä ja jopa henkensä otettuaan vastaan psykiatrista "apua". Psykiatrinen "hoito" ei ole niin yksinkertainen asia kuin luulet.

        Eipä varmaan.

        Mutta katkeruus on varmimpia keinoja pilata elämänsä.

        Psykologilla käynti tuskin on pahasta, jos elämän suunta on hukassa ja tekee mieli hypätä parvekkeelta.

        Elämä on toisinaan aika harmaata ja koulu ja työ pakkopullaa, mutta
        näin se menee.

        Lähdenpä pupertamaan sitä pakkopullaa, vaikka äitienpäivä onkin...

    • Kalju Pitkätukka

      " Ens viikolla otan siskon koiran hoitoon ja testaan yhtä juttua. Nimittäin sitä, että jos huomaa, että pa*ka olo tulee, ni lähenkii koirankaa ulos kävelee pitkän lenkin. Jotenkii tuntuu, että se saattais hälventää sitä oloa."

      Hyvä ajatus.

      Käy pitkillä lenkeillä, vaikka olo olisi hyväkin.
      Se on kivaa, ja saat hieman reserviä kallopalloon kestää sitä huonompaakin oloa.

      Onko sinulla koulua, töitä yms. mielekästä tekemistä päivisin?

      • ap..

        En oo enää koulussa, koska se oli pakko lopettaa syksyllä järkyttävien polvikipujen takia. Mut oon miettiny sellasta pajajuttua, jossa vois käydä. Ja syksyllä toivottavasti takas kouluun, kunhan vaan polvikivut pysyiskii poissa.

      • Kalju Pitkätukka
        ap.. kirjoitti:

        En oo enää koulussa, koska se oli pakko lopettaa syksyllä järkyttävien polvikipujen takia. Mut oon miettiny sellasta pajajuttua, jossa vois käydä. Ja syksyllä toivottavasti takas kouluun, kunhan vaan polvikivut pysyiskii poissa.

        Onko polvesi tutkittu, mikä siinä on vikana?

        Tekeekö liikunta hyvää(kuten yleensä tekee), vai pitääkö sitä varoa?

        Mielekäs päivärytmi on yksi mielenterveyden aakkosista.

        Jos joutuu ulos työ- ja koulukuvioista, putoaa helposti kelkasta.
        Nukkuu päivät, kukkuu yöt, ei huvita mikään "tylsä" jne.

        Kokeilepa nousta varhain, käydä sen koiran kanssa(ja jos ei ole vielä sitä koiraa niin ilman koiraa) lenkillä polvi huomioiden, pura mielesi roskasäkkiä psykologin kanssa, mene ajoissa nukkumaan.
        Tee asioita, joista nautit.

        Ja syksyllä sinne kouluun, mikäli mahdollista!

      • ap..
        Kalju Pitkätukka kirjoitti:

        Onko polvesi tutkittu, mikä siinä on vikana?

        Tekeekö liikunta hyvää(kuten yleensä tekee), vai pitääkö sitä varoa?

        Mielekäs päivärytmi on yksi mielenterveyden aakkosista.

        Jos joutuu ulos työ- ja koulukuvioista, putoaa helposti kelkasta.
        Nukkuu päivät, kukkuu yöt, ei huvita mikään "tylsä" jne.

        Kokeilepa nousta varhain, käydä sen koiran kanssa(ja jos ei ole vielä sitä koiraa niin ilman koiraa) lenkillä polvi huomioiden, pura mielesi roskasäkkiä psykologin kanssa, mene ajoissa nukkumaan.
        Tee asioita, joista nautit.

        Ja syksyllä sinne kouluun, mikäli mahdollista!

        Tähystyksen mukaan siinä on eturistiside osittain revennyt, mut magneettikuvissa, jotka otettiin tähystyksen jälkeen yhtäkkiä pahenevien kipujen vuoksi, ei löytynytkään sitä, joten ortopedin mielestä sitä ei sit ollutkaan. Ja fysiatri, jonka luona oon käyny polven takia 2 kertaa, ei suostunut ottamaan kantaa, että onko siinä mitään vai ei. Polvilumpion? muljahtelu on se pahin, mikä tulee kävellessä, nyt kun muita kipuja ei enää tunnu olevan. Mut se muljahtelu johtuu heikoista lihaksista ja fysioterapia siihen kuulemma auttaa. Pitäs vaan varata aika sille fysioterapeutille..

        Pyöräily tekee hyvää ja kävelykin myös, mut kävelyssä on jotain 2-3km rajana, jonka jälkeen rupee polvessa joku muljahtelemaan ja sit pitää pysähtyä parin metrin välein.

    • Ahdistunut mies

      Minusta taas tuntuu että mikään lässytys lääkäreiden eikä myöskään psykoterapeuttien kanssa auta minua ja lääkkeitä en todellakaan suostu syömään. On tullut jo monta vuotta käytyä lääkäreillä ja terapeuteilla jauhamassa samaa paskaa ja tuntuu että asiat on menneet vain huonompaan suuntaan.

      Suorastaan ärsyttää kun kaikki terapeutit lässyttää tekopirteinä aina vain sitä samaa paskaa. Minua on myös yritetty saada kaikenmaailman yksilövalmentajien luo, erilaisille kursseille, harrastuksiin ja ryhmiin josko rohkaistuisin sellaisien avulla. Sekin kuitenkin vain pahentaa minun olotilaani entisestään. Ei kyllä tosiaan kannata uhkailla tekevänsä itsemurhaa jos ei halua lähetettä suljetulle osastolle, ehkä kannattaisi vain tehdä se itsemurha kaikessa hiljaisuudessa.

      • Ahdistunut mies

        Päästäisivät edes eläkkeelle mutta siitä nyt ei ole toivoakaan näin nuorena.

      • Ahdistunut mies
        Ahdistunut mies kirjoitti:

        Päästäisivät edes eläkkeelle mutta siitä nyt ei ole toivoakaan näin nuorena.

        Välillä on niin paha olo tästä omasta tilanteesta että tuntuu ettei ole kohta enää minkäänlaista ruokahaluakaan. Sama kai se vaikka sitten alottais syömälakon.

      • Kalju Pitkätukka
        Ahdistunut mies kirjoitti:

        Välillä on niin paha olo tästä omasta tilanteesta että tuntuu ettei ole kohta enää minkäänlaista ruokahaluakaan. Sama kai se vaikka sitten alottais syömälakon.

        Psykoterapeutteja on varmasti moneen lähtöön.

        Eräällä kurssilla tapasin psykoterapeutin, joka oli täysin todellisuudesta irti oleva pösilö.

        Psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka kanssa olen keskustellut, on OK.

        SSRI- lääke on kohdallani auttanut.

    • ap..

      Juttelin tänään puhelimessa erään ihmisen kanssa, joka soittaa huomenna tutulle lääkärilleen ja kysyy siltä, mitä auttais siihen p*skamaiseen oloon ja mitä sen mielestä pitäis tehdä.

      Juteltiin myös siitä osastosta, josta kerroin että hirveet traumat ks. paikasta. Nyt olis toki asiat hieman erilaisia, kun oon täysikäinen ja sillee eikä ne voi pakkohoitoon määrätä, ellei kriteerit täyty ym. Mut sehän se pahin olis, kun ei tietäis, että millon pääsis sieltä pois. Ja en kyllä minkään osastop*skan takia jättäis eläimiä yksin kotiin, edes sillein, että joku kävis päivittäin hoitamassa, ei onnistu.

      Sit se sano, että asennoituis siihen paremmin, ni saattais auttaa siihen p*skaan oloonkii sen, mut jotenkii vielä sopii epäillä.

      Tänään on paljon pirteempi olo kuin esim eilen tai lauantaina. Kun vaan jaksais ruveta siivoomaan, ni olis hyvä. :)

      • ap..

        Ja sit se, jonka kanssa puhuin puhelimessa, sanoi, että vaihtoehtoja on vähän tarjolla, että ne on joko avopalvelut, eli mulla se terapeutti ja tukihenkilö, toinen vaihtoehto on sit osastohoito. Sit se kuitenkii sano, että myös lääkehoito on varmaan yks vaihtoehto.

        Joskus kun olin osastolla, ne pakotti syömään jotain mielialalääkettä, jota ei olis saanut edes alaikäiselle määrätä. Mä olin sillon täyttäny vasta 14-vuotta. Siitä lääkkeestä ei ollu minkäänlaista hyötyä, lopetin sen sit aika pian sieltä päästyäni salaa. Laitoksessa sit olevinaan joka päivä sen otin, mut kun ohj kääns selkänsä, heitin sen lääkkeen roskiin. Söin sitä ehkä 3-4viikkoo sillon. Haittoja enempi ku hyötyä, nimittäin 3kk kestävä järkky päänsärky, joka ei meinannu millään loppua.

      • osastosta+corruption
        ap.. kirjoitti:

        Ja sit se, jonka kanssa puhuin puhelimessa, sanoi, että vaihtoehtoja on vähän tarjolla, että ne on joko avopalvelut, eli mulla se terapeutti ja tukihenkilö, toinen vaihtoehto on sit osastohoito. Sit se kuitenkii sano, että myös lääkehoito on varmaan yks vaihtoehto.

        Joskus kun olin osastolla, ne pakotti syömään jotain mielialalääkettä, jota ei olis saanut edes alaikäiselle määrätä. Mä olin sillon täyttäny vasta 14-vuotta. Siitä lääkkeestä ei ollu minkäänlaista hyötyä, lopetin sen sit aika pian sieltä päästyäni salaa. Laitoksessa sit olevinaan joka päivä sen otin, mut kun ohj kääns selkänsä, heitin sen lääkkeen roskiin. Söin sitä ehkä 3-4viikkoo sillon. Haittoja enempi ku hyötyä, nimittäin 3kk kestävä järkky päänsärky, joka ei meinannu millään loppua.

        Vaikka oot täysikänen, ne valehtelee sulle. Siinä ovella ne sanoo, että pääset huomenna pois, mutta kun sinne menet, ne ei sieltä pois päästäkkään. Ja jos käyttäydyt vihaisesti, kuin masentunut ja elämään kyllästynyt normaalistikkin käyttäytyy, saat sieltä huonoa kohtelua ja haukkuja, vaikket fyysisesti keneenkään käy kiinni, tai käytä sopimatonta kieltä.
        Oot selvästi sellanen ihminen, joka sieltä ei pääse pois, jos sinne menee. Ite onneksi onnistuin suoraan haukkumaan ne pystyyn, niin vaikka ne epäili pois päästämistä (vaikka niin kuin sanoin, ovella luvattiin jo, että heti seuraavana päivänä saa kävellä pois, jos haluaa), niiden oli pakko päästää pois, koska ne huomas, että mulla oli enemmän järkeä päässä, kuin ite paikan päälääkärillä. Sain sen ihan inisemään mulle, että "teen vaan tässä työtäni", kun haukuin niitä, kuinka turhaan ne oli sinne mua jättämässä.
        Sain siis jo erittäin huonoa kohtelua jo ennen tätä tapahtumaa. Olin alakuloinen ja surullinen ja hoitajat vaan inttivät vastaan palaverissa.
        Ja muuten, vaikka se uskomattomalta kuulostaa, oon muuallakin tavannu, mutta juuri siellä osastolla ne ihmiset oli juuri kuin elokuvissa: siellä näkyi ihmisiä, jotka selvästi piti huonosti kohtelemisesta ja varsinkin niitä, jotka näytti jotenkin.... sairaan rauhallisilta ja iloisilta. Se on niin uskomatonta, kuinka tuollaisia psykopaatteja oikeasti löytyy juuri sieltä. Ne jotenkin hehkui mustaa. Oot varmasti koulussa tavannu iloisia ihmisiä, jotka hehkuu valoa. Metafoorisesti nyt puhun tavallaan, mutta toivottavasti ymmärrät. Eli ilmapiiri niiden ympärillä näkyy. Mitähän tapahtuu, jos semmoiselle tekoiloiselle psykolle sanoo, että vaikka se näyttää rauhalliselta ja onnelliselta, se hehkuu pelkkää mustaa psykoottimaisenomaisesti.
        Ja toinen aivan uskomaton juttu: kun siellä yön olin, koin keskellä yötä ENSIMMÄISTÄ KERTAA ELÄMÄSSÄNI psykoottista oiretta. (taas puhun psykoosijuttuista, monet on todenneet, ettei minulla ole edes siihen viittaavaa, oon yksi järkevimmistä ihmisistä ketä tuut tapaamaan) Heräsin yhtäkkiä ja näin näkyjä siitä, että hämähäkki olisi laskeutumassa mun päälle. Olin niin väsyny, etten säikähtäny, mutta se katos yhtäkkiä. Se ei ollut oikea hämähäkki. Myöhemmin olen lukenut, että stressi aiheuttaa tällaisia näkyjä normaaleillekin ihmisille, mutta tuo oli ensimmäinen kerta mun elämässä. Jotain siinä paikassa pitää olla, kerran tuommosta yhtäkkiä tapahtuu.
        Usko pois, maailma on hirveä sisältä päin, vaikkei sitä näe.
        Paras ja ainoa tapa, miten selviät on, että monistat monta kaverinhakuilmoitusta pitkin lähistöä, kerrot, että tarvit apua ja haet jotain kaveria, jolla on aikaa.

      • ap..
        osastosta+corruption kirjoitti:

        Vaikka oot täysikänen, ne valehtelee sulle. Siinä ovella ne sanoo, että pääset huomenna pois, mutta kun sinne menet, ne ei sieltä pois päästäkkään. Ja jos käyttäydyt vihaisesti, kuin masentunut ja elämään kyllästynyt normaalistikkin käyttäytyy, saat sieltä huonoa kohtelua ja haukkuja, vaikket fyysisesti keneenkään käy kiinni, tai käytä sopimatonta kieltä.
        Oot selvästi sellanen ihminen, joka sieltä ei pääse pois, jos sinne menee. Ite onneksi onnistuin suoraan haukkumaan ne pystyyn, niin vaikka ne epäili pois päästämistä (vaikka niin kuin sanoin, ovella luvattiin jo, että heti seuraavana päivänä saa kävellä pois, jos haluaa), niiden oli pakko päästää pois, koska ne huomas, että mulla oli enemmän järkeä päässä, kuin ite paikan päälääkärillä. Sain sen ihan inisemään mulle, että "teen vaan tässä työtäni", kun haukuin niitä, kuinka turhaan ne oli sinne mua jättämässä.
        Sain siis jo erittäin huonoa kohtelua jo ennen tätä tapahtumaa. Olin alakuloinen ja surullinen ja hoitajat vaan inttivät vastaan palaverissa.
        Ja muuten, vaikka se uskomattomalta kuulostaa, oon muuallakin tavannu, mutta juuri siellä osastolla ne ihmiset oli juuri kuin elokuvissa: siellä näkyi ihmisiä, jotka selvästi piti huonosti kohtelemisesta ja varsinkin niitä, jotka näytti jotenkin.... sairaan rauhallisilta ja iloisilta. Se on niin uskomatonta, kuinka tuollaisia psykopaatteja oikeasti löytyy juuri sieltä. Ne jotenkin hehkui mustaa. Oot varmasti koulussa tavannu iloisia ihmisiä, jotka hehkuu valoa. Metafoorisesti nyt puhun tavallaan, mutta toivottavasti ymmärrät. Eli ilmapiiri niiden ympärillä näkyy. Mitähän tapahtuu, jos semmoiselle tekoiloiselle psykolle sanoo, että vaikka se näyttää rauhalliselta ja onnelliselta, se hehkuu pelkkää mustaa psykoottimaisenomaisesti.
        Ja toinen aivan uskomaton juttu: kun siellä yön olin, koin keskellä yötä ENSIMMÄISTÄ KERTAA ELÄMÄSSÄNI psykoottista oiretta. (taas puhun psykoosijuttuista, monet on todenneet, ettei minulla ole edes siihen viittaavaa, oon yksi järkevimmistä ihmisistä ketä tuut tapaamaan) Heräsin yhtäkkiä ja näin näkyjä siitä, että hämähäkki olisi laskeutumassa mun päälle. Olin niin väsyny, etten säikähtäny, mutta se katos yhtäkkiä. Se ei ollut oikea hämähäkki. Myöhemmin olen lukenut, että stressi aiheuttaa tällaisia näkyjä normaaleillekin ihmisille, mutta tuo oli ensimmäinen kerta mun elämässä. Jotain siinä paikassa pitää olla, kerran tuommosta yhtäkkiä tapahtuu.
        Usko pois, maailma on hirveä sisältä päin, vaikkei sitä näe.
        Paras ja ainoa tapa, miten selviät on, että monistat monta kaverinhakuilmoitusta pitkin lähistöä, kerrot, että tarvit apua ja haet jotain kaveria, jolla on aikaa.

        Se siinä just pahin pelko olis, ettei tietäis, millon pääsee pois! Vaikka ei ne voi pakkohoitoon määrätä, ellei kriteerit täyty, mut mistäpä tietää sitäkään..

        Ja toisekseen missä eläimet olis sen ajan? Äitin luona? Ööh, ei, jos se pitää partsin ovee auki, ni varmaan tuo 9kuinen leikkaamaton kissanpentu lähtee lätkimään tai sit vaan vahingossa putoo partsilta. Saati sit kani, johon kukaan siskoista eikä äiti tai iskäkään uskalla koskea. "sehän voi hyökätä kimppuun!"

        Ja se myös, että jos siellä on vaik p*skaa ruokaa, ni ne käskis kuitenkii syömään sitä. Esim sillon ekalla kerralla kun olin 14-vuotiaana siellä kuukauden(koska en puhunut psykologille) ni en syönyt pinaattikeittoa ku pari lusikallista, ni sit ruuan jälkeen joku hoitaja tuli valittamaan siitä etten syönyt. Sairaalaruoka on muutenkii niin p*skaa!

        Ja eihän sieltä pääsis edes alussa ulos! Pää hajoo jos joutuu olemaan jossain 4seinän sisällä, lukittujen ovien takana.. Siitä ahistuksesta ei koskaan tulis loppua, jos sinne joutuisin. Nimittäin kävin erään tyypin luona ls-laitoksessa, jossa oli sellanen pitkä käytävä, siitä tuli ihan se suljettu osasto mieleen = hirvee ahdistuskohtaus, tuntui etten saa henkee!!! Ja samoin sit se paikka, jossa se psykologin käynnit aluks oli. Niin ahdistava paikka, ettei siellä voinut puhua asioista, ni miten sit jossain suljetulla, josta ne kaikki pahimmat muistot tulis??

        Toisekseen jos ne näkis arvet käsissä, ni jotenkii tuntuu, että siellä joutuisin vähintään viikkotolkulla olemaan! Eläimistä erossa, siskonlapsista erossa, normaalista elämästä erossa!

      • Ei jatkuvaa valittamista
        ap.. kirjoitti:

        Se siinä just pahin pelko olis, ettei tietäis, millon pääsee pois! Vaikka ei ne voi pakkohoitoon määrätä, ellei kriteerit täyty, mut mistäpä tietää sitäkään..

        Ja toisekseen missä eläimet olis sen ajan? Äitin luona? Ööh, ei, jos se pitää partsin ovee auki, ni varmaan tuo 9kuinen leikkaamaton kissanpentu lähtee lätkimään tai sit vaan vahingossa putoo partsilta. Saati sit kani, johon kukaan siskoista eikä äiti tai iskäkään uskalla koskea. "sehän voi hyökätä kimppuun!"

        Ja se myös, että jos siellä on vaik p*skaa ruokaa, ni ne käskis kuitenkii syömään sitä. Esim sillon ekalla kerralla kun olin 14-vuotiaana siellä kuukauden(koska en puhunut psykologille) ni en syönyt pinaattikeittoa ku pari lusikallista, ni sit ruuan jälkeen joku hoitaja tuli valittamaan siitä etten syönyt. Sairaalaruoka on muutenkii niin p*skaa!

        Ja eihän sieltä pääsis edes alussa ulos! Pää hajoo jos joutuu olemaan jossain 4seinän sisällä, lukittujen ovien takana.. Siitä ahistuksesta ei koskaan tulis loppua, jos sinne joutuisin. Nimittäin kävin erään tyypin luona ls-laitoksessa, jossa oli sellanen pitkä käytävä, siitä tuli ihan se suljettu osasto mieleen = hirvee ahdistuskohtaus, tuntui etten saa henkee!!! Ja samoin sit se paikka, jossa se psykologin käynnit aluks oli. Niin ahdistava paikka, ettei siellä voinut puhua asioista, ni miten sit jossain suljetulla, josta ne kaikki pahimmat muistot tulis??

        Toisekseen jos ne näkis arvet käsissä, ni jotenkii tuntuu, että siellä joutuisin vähintään viikkotolkulla olemaan! Eläimistä erossa, siskonlapsista erossa, normaalista elämästä erossa!

        Huomenta sinulle
        Luin kirjoituksiasi ja en nyt jaksa ymmärtää mitä elämältä hakuat ja haluatko yleensä mitään apua??
        Sinut on viety päivystykseen mistä karkasit ei tuo ainainen valitus johda mihinkään.
        Ja onhan niitä muitakin osastoja kuin pakkohoito jos olet lääkärin mukaan joslus osasto hoitoa vailla??
        Vaikea sinua on kenenkään auttaa jos et apua ota vastaan,ja varmadti lemmikkisi saisivat jostain paikan.
        Älä käytä sitä tekosyynä,tässä maassa on paljon ihmisiä jotka voivst huonosti.
        Olen itsekkin ollut aikoinaan hyvinkin masentunut ja osastolla ei se herkkua ollut mutta sain itseni parempaan kuntoon.
        Lääkkeitä ei enää ole mutta tie patanemiseen on ollut hyvin pitkä, ja vaikea.
        Sinuna yrittäisin itse tehdä jotain elämällesi,en osaa sanoa mitä mutta yritä edes.

      • 264j
        Ei jatkuvaa valittamista kirjoitti:

        Huomenta sinulle
        Luin kirjoituksiasi ja en nyt jaksa ymmärtää mitä elämältä hakuat ja haluatko yleensä mitään apua??
        Sinut on viety päivystykseen mistä karkasit ei tuo ainainen valitus johda mihinkään.
        Ja onhan niitä muitakin osastoja kuin pakkohoito jos olet lääkärin mukaan joslus osasto hoitoa vailla??
        Vaikea sinua on kenenkään auttaa jos et apua ota vastaan,ja varmadti lemmikkisi saisivat jostain paikan.
        Älä käytä sitä tekosyynä,tässä maassa on paljon ihmisiä jotka voivst huonosti.
        Olen itsekkin ollut aikoinaan hyvinkin masentunut ja osastolla ei se herkkua ollut mutta sain itseni parempaan kuntoon.
        Lääkkeitä ei enää ole mutta tie patanemiseen on ollut hyvin pitkä, ja vaikea.
        Sinuna yrittäisin itse tehdä jotain elämällesi,en osaa sanoa mitä mutta yritä edes.

        Millä tavalla se osasto sua helpotti?

      • Ninä vain
        264j kirjoitti:

        Millä tavalla se osasto sua helpotti?

        Eihän siellä helppoa ollut kun moni potilas oli minua huonomassa kunnossa ja nuoria tyttöjä,jotka kärsivät anoreaksiasta.
        Minä koin vaikean alun jälkeen siellä turvallisen olon aina oli joku hoitaja jolle pystyi puhumaan,ja lääkkeitten aloitus oli
        helpompaa.
        Alussa en pystynyt katsomaan telkkua olin koko ajan paniikissa ja jopa syöminen oli tuskaa.
        Pikku hiljaa rupesin juttelemaan muille potilaille ja osallistuin ryhmä juttuihin,aikaa se vei.
        Monä olin Keskussairaalan psykiatrisella osastolla voimien mukaan kävin kahviossa tai ulkona kävelemässä.
        Masennus on niin erlaista jokaisella monä olin ohan pohjalla,vieläkin joskus olo pahenee.
        Mutta nyt osaan siihen suhtautua ja tarvittaessa hakea apua.
        Tiedän ihan tarkkaan kun mieli on musta ei sitä osaa apua hakea,mutta jos sitä on tarjolla ei kannata
        kieltäytyä.
        Ehkä tärkeintä minulla alussa siellä oli se että olin itseltäni turvassa.
        Vettaistuki on äärimmäisen tärkeää mutta on hyvä muistaa se asia että,muustakin pitää puhua kuin masennuksesta.

      • ap..
        Ei jatkuvaa valittamista kirjoitti:

        Huomenta sinulle
        Luin kirjoituksiasi ja en nyt jaksa ymmärtää mitä elämältä hakuat ja haluatko yleensä mitään apua??
        Sinut on viety päivystykseen mistä karkasit ei tuo ainainen valitus johda mihinkään.
        Ja onhan niitä muitakin osastoja kuin pakkohoito jos olet lääkärin mukaan joslus osasto hoitoa vailla??
        Vaikea sinua on kenenkään auttaa jos et apua ota vastaan,ja varmadti lemmikkisi saisivat jostain paikan.
        Älä käytä sitä tekosyynä,tässä maassa on paljon ihmisiä jotka voivst huonosti.
        Olen itsekkin ollut aikoinaan hyvinkin masentunut ja osastolla ei se herkkua ollut mutta sain itseni parempaan kuntoon.
        Lääkkeitä ei enää ole mutta tie patanemiseen on ollut hyvin pitkä, ja vaikea.
        Sinuna yrittäisin itse tehdä jotain elämällesi,en osaa sanoa mitä mutta yritä edes.

        En tietääkseni ole sanonut, etten halua mi-tään apua? Vai olenko? Päivystyksessä ainoo apu tuntui olevan lähete suljetulle, mut ei kiitos, sinne en oo todellakaan koskaan enää jalallanikaan astumassa.

        Eräs tyyppi lupas olla psykologiin yhteyksissä, joka sit laittaa lähetteen jollekii lääkärille, joka sit osais ehkä jossain auttaakin. Esim jotain lääkitystä..

        Tukihenkilö sanoi, että yleensä suljetulla osastolla ne jaksot ovat viikon mittaisia. Viikko olis todellakii liikaa siellä!

      • 264j
        Ninä vain kirjoitti:

        Eihän siellä helppoa ollut kun moni potilas oli minua huonomassa kunnossa ja nuoria tyttöjä,jotka kärsivät anoreaksiasta.
        Minä koin vaikean alun jälkeen siellä turvallisen olon aina oli joku hoitaja jolle pystyi puhumaan,ja lääkkeitten aloitus oli
        helpompaa.
        Alussa en pystynyt katsomaan telkkua olin koko ajan paniikissa ja jopa syöminen oli tuskaa.
        Pikku hiljaa rupesin juttelemaan muille potilaille ja osallistuin ryhmä juttuihin,aikaa se vei.
        Monä olin Keskussairaalan psykiatrisella osastolla voimien mukaan kävin kahviossa tai ulkona kävelemässä.
        Masennus on niin erlaista jokaisella monä olin ohan pohjalla,vieläkin joskus olo pahenee.
        Mutta nyt osaan siihen suhtautua ja tarvittaessa hakea apua.
        Tiedän ihan tarkkaan kun mieli on musta ei sitä osaa apua hakea,mutta jos sitä on tarjolla ei kannata
        kieltäytyä.
        Ehkä tärkeintä minulla alussa siellä oli se että olin itseltäni turvassa.
        Vettaistuki on äärimmäisen tärkeää mutta on hyvä muistaa se asia että,muustakin pitää puhua kuin masennuksesta.

        Kuulostat kyllä niin erillaiselta ihmiseltä, kuin minä. Ei toimis mun kohdalla. Oon yksinäinen susi, en suvaistuja, muiden jaloissa pyörijä, plus viisas, aivan väärä persoona tuommoseen vankilaan, jossa pitää kyetä olla kivenä, että sitä paikkaa kestää.

      • 264j
        ap.. kirjoitti:

        En tietääkseni ole sanonut, etten halua mi-tään apua? Vai olenko? Päivystyksessä ainoo apu tuntui olevan lähete suljetulle, mut ei kiitos, sinne en oo todellakaan koskaan enää jalallanikaan astumassa.

        Eräs tyyppi lupas olla psykologiin yhteyksissä, joka sit laittaa lähetteen jollekii lääkärille, joka sit osais ehkä jossain auttaakin. Esim jotain lääkitystä..

        Tukihenkilö sanoi, että yleensä suljetulla osastolla ne jaksot ovat viikon mittaisia. Viikko olis todellakii liikaa siellä!

        Elä kuuntele, mitä ihmiset sanoo niiden pituuksista. Se vaan on faktaa, että ne mulle valehteli, että saan päivän päästä lähteä ja yhtäkkiä ne puhui seuraavana päivänä, etten sieltä pääsisikään, vaan pitää olla juuri sen jakson siellä ja EHKÄ sitten pääsisi. Elkää eläväiset ihmiset menkö sinne, ne kirjaimellisesti vangitsee teidät. Kivet voi sinne mennä, niillä ei ole ongelmaa, niillä on sen verran yksinkertainen mieli, että ei ne osaa edes ajatella ympärillä tapahtuvaa kauheutta, ne vaan on.

      • ap..
        264j kirjoitti:

        Elä kuuntele, mitä ihmiset sanoo niiden pituuksista. Se vaan on faktaa, että ne mulle valehteli, että saan päivän päästä lähteä ja yhtäkkiä ne puhui seuraavana päivänä, etten sieltä pääsisikään, vaan pitää olla juuri sen jakson siellä ja EHKÄ sitten pääsisi. Elkää eläväiset ihmiset menkö sinne, ne kirjaimellisesti vangitsee teidät. Kivet voi sinne mennä, niillä ei ole ongelmaa, niillä on sen verran yksinkertainen mieli, että ei ne osaa edes ajatella ympärillä tapahtuvaa kauheutta, ne vaan on.

        Tuskin olen menossakaan, eihän sieltä ees pihalle pääsis ku hyvällä tuurilla tyyliin 15min päivässä ja sekii jonkii hoitajankaa.

        Sillon ekalla kerralla sain viikon siellä olon jälkeen tietää, että oon siellä kuukauden. Sit ne vikana päivänä sanon että mitäs jos jäisit vielä kahdeksi viikoksi. Onneks eivät sentään pakottaneet jäämään!

        Puhuttiin siitä erään tyypinkaa paljonkii. Että jos olis oikee asenne sinne menoon ym ja sit tuli puhetta pakkohoidosta, että ei ne voi sinne määrätä ilman perusteita, ni se vaan jotain että no jos sä kokoajan oot haista paska-asenteella ja näytät keskaria kokoajan. En kyllä tuollasta ikinä tee, mut ei noi voi olla pakkohoidon perusteetkaan.

        Ja sit oli puhetta, että pakko siihen saada joku apu, ku ei oo hyvä että on tyyliin 4päivää putkeen paskaolo. Tuohon kuulemma se osasto vois auttaa ku siellä on aina jutteluapua saatavilla.. Sehän se sit onkii, ettei mitään omaa rauhaa. En mä tykkää nukkua muualla kuin kotona, omien eläintenkaa on parasta nukkua! Varsinkaan jossain sairaalassa, hyi, hyi, hyi!! Ja sit jos joutuis sinne pidemmäks aikaa, ni olis aika iso ongelma, kani rupee syömälakkoon, jos on musta erossa viikkoa pidempään, testattu juttu!

        Ja oli sen erään ihmisenkaa puhetta myös siitä, että en syö mitää sairaalan ruokaan se tokas vitsillä, että tilaat sinne kato joka pv pitsan. :D Siellä oli muistaakseni viimeks joka toinen ruoka joku keitto, muutenki sairaalaruoka tosi ällöö, ni siitäkii ne urputtai, jos ei syö tai syö liian vähän.. Tai en mä tierä millasta aikuisten osastolla olis, ku oon vaan nuorten osastolla ollu, mut luultavasti yhtä kamalaa, ellei vielä kauheempaa..

    • gffdgfdgfdgdfgfdgfdg

      No miksi olette niin tyhmiä että menette kertomaan tuollaisia asioita muille ihmisille? Normaali reaktio on soittaa 112:seen ja kertoa sama asia niille, miettikää vähän

      • niin tehnyt lukuisas

        Se ei taas p*skan vertaa sulle kuulu!

      • ap..

        Kukaan ei oo sanonut, ettei noin olis saanut tehdä? Vai onko?

        Mä en tiiä mitä teen, tää paska olo on viikon ajan ollut sillei, että ei-paskaolo-päiviä on ollu 1 tai 2. Pe-ma oli melkein kokoajan paskaolo ja nyt on taas!! Mä en jaksa enää tätä paskaa, mut en pysty menee paskan olon takia varsinkaan päivystykseen, ei oo muutenkaan viime vuosina ollu mitään hyviä kokemuksia lääkäreistä, viime kertasen jälkeen kynnys mennä sinne vaan kasvoi lisää. Ja omalääkärille ei oo mahollista varata tän takii aikaa ennenku se vaihtuu!

    • katkeeraaaa...

      En tiedä onko sairaanhoito alueitten välillä eroja mutta Vantaalla kun menee päivystykseenkin niin odotat 4h että pääset lääkäriin ja kukaan ei edes katso tapatko itsesi sillä välin.
      Lienee pointti Vantaalla ja HUS:lla että säästyy rahaa kun hyppää junan alle siinä odotellessa.
      Eli muuta Vantaalle täällä ei joudu viestien takia hoitoon. Luultavasti peijaksessa joku vielä avustaa itsemurhan tekemisessä..

    • hopefornothing

      kuka väittää että suljetulla jaksot vain viikon mittaissia, vitut on. mä olin osastolla vittu 5kk vain sen takia kun sanoin haluavani tappaa itseni. masennus diagnosoitiin jälkeenpäin ja psykoosiaki epäiltiin. nykyää oon takas siinä paskassa ellei jopa pahemmassa jamassa ja terapeutti vakuuttaa että mun pitäis mennä takasin sinne. mut vittu mähä en vietä puolta vuotta suljetulla ihan vaan huvin vuoks niinku sillo ekalla kerralla. veisin vaa muilta tilaa. mut oon ihan 100% valmis viiltämää valtimot auki. joko valitsen osastolle menon tai itsemurhan ja kun en ite sairaana osaa päättä. en haluu menettää vielä toivoa.

    • ei uhkailuja

      sääntö numero 1:
      Jos et aio tehdä itsaria, niin älä missään nimessä uhkaa sillä missään!
      Ne otetaan kirjaimellisesti ja tosissaan.

      saa syyttää vain itseään jos viedään suljetulle, itsari uhkauksen jälkeen.
      Lisäksi ilmeisti jää merkinnät poliisin sekä sairaalan tietoihin.

      Jos sattuu parantumaan masennuksesta tai alkaa voimaan paremmin, niin "itsari uhkaus" merkintä on kauan haittana tiedoissa.

      • ap..

        Sillon ku oon jonku "hyppään partsilta"-tyylisen viestin laittanu, ni sillon on ollutkii sellanen olo, että vois jotain tehdä. Yks tyyppi sano erittäin viisaasti ku puhuttiin ks. Asiasta. Se sano, että mieti noita karvaturrejas, mitä niille kävis, minne ne joutuis ym.

        Ja se ihan eka päivystysreissu viestin takia johtui ihan siitä, että eräs ihminen halus kostaa mulle sen, että sisko soitti häkeen siitä sen tekemisestä ja sit sen luo oli menny poliisit ja ambulanssi. Sillon mä olin laittanu sille viestin, jossa luki vaan, että onko muka polvikipua pakko kestää ikuisuus?!

        Ks. Ihminen vielä seur.päivänä myönsi, että se oli kosto..

        Välillä kun on monena päivänä putkeen paska olo, ni en todellakaan tiiä että mikä siihen auttais. Terapeutin kautta ei oo mahiksii kovin nopeeta saaha lääkäri-aikaa, ku sillä on kaikki ajat varattuna, ja omalääkärille en mene ainakaan ennenku se vaihtuu..

      • Pelottaa niin paljon
        ap.. kirjoitti:

        Sillon ku oon jonku "hyppään partsilta"-tyylisen viestin laittanu, ni sillon on ollutkii sellanen olo, että vois jotain tehdä. Yks tyyppi sano erittäin viisaasti ku puhuttiin ks. Asiasta. Se sano, että mieti noita karvaturrejas, mitä niille kävis, minne ne joutuis ym.

        Ja se ihan eka päivystysreissu viestin takia johtui ihan siitä, että eräs ihminen halus kostaa mulle sen, että sisko soitti häkeen siitä sen tekemisestä ja sit sen luo oli menny poliisit ja ambulanssi. Sillon mä olin laittanu sille viestin, jossa luki vaan, että onko muka polvikipua pakko kestää ikuisuus?!

        Ks. Ihminen vielä seur.päivänä myönsi, että se oli kosto..

        Välillä kun on monena päivänä putkeen paska olo, ni en todellakaan tiiä että mikä siihen auttais. Terapeutin kautta ei oo mahiksii kovin nopeeta saaha lääkäri-aikaa, ku sillä on kaikki ajat varattuna, ja omalääkärille en mene ainakaan ennenku se vaihtuu..

        Huonenta
        Tälle palstalle kirjoittaa moni joka ei tiedä yhtään mitään masennuksesta ja itsari uhksuksista,on vaan niin helppo kommentoida.
        Minä olen ollut hyvin pitkään masentunut ja epätoivoinen monien eri asioitten takia,töitä on tosi vähän laskut kasaantuu jne.
        Olen apua koettanut hakea masennushoitalle pääsin ja hän yrittää nopeasti hommata minulle lääkärille aikaa.
        Hän kysyi onko synkkiä ajatuksia viitaten juuri itsari ajatuksiin,vastasin ei ole mikä tietenkin oli väärin.
        Mutta valitettavasti olen yhden kerran masennuksen kourissa laitellut kaverille viestiä,ja kohta oli poliisit ovella.
        Olin suljetulla osastolla kaksi kuukautta lääke pöhnässä,kun pääsin pois oli työpaikka nennyt koska olin koeajalla.
        Sossusta sain rahaa ja viinein kelalta takautuvasti sairasloma rahaa,en lääke pöhnässä pystynyt mitään papereita toimittamaan.
        Asunto olisi mennyt ellei isä olisi hoitanut vuokria.
        Joten ymmärrän pelkosi suljettua osastoa kohtaan,minulle se oli maailman karmein kokemus.
        Tästä on nyt viisi vuotta ja vieläkin pelottaa apua hakea,mutta nyt olen niin pohjalla joten pakko oli toimia.
        Kirjoittele miten jaksat?

      • ap..
        Pelottaa niin paljon kirjoitti:

        Huonenta
        Tälle palstalle kirjoittaa moni joka ei tiedä yhtään mitään masennuksesta ja itsari uhksuksista,on vaan niin helppo kommentoida.
        Minä olen ollut hyvin pitkään masentunut ja epätoivoinen monien eri asioitten takia,töitä on tosi vähän laskut kasaantuu jne.
        Olen apua koettanut hakea masennushoitalle pääsin ja hän yrittää nopeasti hommata minulle lääkärille aikaa.
        Hän kysyi onko synkkiä ajatuksia viitaten juuri itsari ajatuksiin,vastasin ei ole mikä tietenkin oli väärin.
        Mutta valitettavasti olen yhden kerran masennuksen kourissa laitellut kaverille viestiä,ja kohta oli poliisit ovella.
        Olin suljetulla osastolla kaksi kuukautta lääke pöhnässä,kun pääsin pois oli työpaikka nennyt koska olin koeajalla.
        Sossusta sain rahaa ja viinein kelalta takautuvasti sairasloma rahaa,en lääke pöhnässä pystynyt mitään papereita toimittamaan.
        Asunto olisi mennyt ellei isä olisi hoitanut vuokria.
        Joten ymmärrän pelkosi suljettua osastoa kohtaan,minulle se oli maailman karmein kokemus.
        Tästä on nyt viisi vuotta ja vieläkin pelottaa apua hakea,mutta nyt olen niin pohjalla joten pakko oli toimia.
        Kirjoittele miten jaksat?

        Niin on mullekii ollut kaikista pahin kokemus osastojaksot. Sehän se oliskii pahin, että jos menis sinne ja sit ku ne sanois, että oot vaikka viikon, sit jos näyttää sen paskan olon, ni joo ootkin viikon lisää. Mistäpä tota tietää, mitä tapahtuis. Tai jos pääsis ulos, eikä palais takas, ni varmaan olis pakkohoitomääräys sen jälkeen tehty. :O Mistään ei oo niin pahat traumat, kuin osastolta ja viimeisimmästä laitoksesta, muisuttivat niin paljon toisiaan, heti jos ohjaajalla palo hermo, ni sen jälkeen joutuikii päivystykseen josta ambulanssilla tai poliisiautolla osastolle.. En voi ees käyä erään tutun laitoksessa, kun tulee pitkästä käytävästä niin kova ahistus, että huhuh!

        Nyt on kolmas päivä peräkkäin, kun ei oo paskaa oloa! Tosin nyt välillä tuntuu, että se paska olo tulee kohta, mut eiköhän se hellitä ku lähtee siskon koirankaa ulos ja sen jälkeen kauppaan ja ottaa aurinkoo partsille. Eilen oli ihan huippu päivä, ettei käyny mikää p*skaolo ees mielessä! Ehkä se ei tulis, jos olis kokoajan tekemistä?!

      • r750
        ap.. kirjoitti:

        Niin on mullekii ollut kaikista pahin kokemus osastojaksot. Sehän se oliskii pahin, että jos menis sinne ja sit ku ne sanois, että oot vaikka viikon, sit jos näyttää sen paskan olon, ni joo ootkin viikon lisää. Mistäpä tota tietää, mitä tapahtuis. Tai jos pääsis ulos, eikä palais takas, ni varmaan olis pakkohoitomääräys sen jälkeen tehty. :O Mistään ei oo niin pahat traumat, kuin osastolta ja viimeisimmästä laitoksesta, muisuttivat niin paljon toisiaan, heti jos ohjaajalla palo hermo, ni sen jälkeen joutuikii päivystykseen josta ambulanssilla tai poliisiautolla osastolle.. En voi ees käyä erään tutun laitoksessa, kun tulee pitkästä käytävästä niin kova ahistus, että huhuh!

        Nyt on kolmas päivä peräkkäin, kun ei oo paskaa oloa! Tosin nyt välillä tuntuu, että se paska olo tulee kohta, mut eiköhän se hellitä ku lähtee siskon koirankaa ulos ja sen jälkeen kauppaan ja ottaa aurinkoo partsille. Eilen oli ihan huippu päivä, ettei käyny mikää p*skaolo ees mielessä! Ehkä se ei tulis, jos olis kokoajan tekemistä?!

        sehän on päivän selvää, että jos olisi 24 7 tekemistä, huonon olon unohtaa ja lopulta paranee

      • Pelottaa niin paljon
        ap.. kirjoitti:

        Niin on mullekii ollut kaikista pahin kokemus osastojaksot. Sehän se oliskii pahin, että jos menis sinne ja sit ku ne sanois, että oot vaikka viikon, sit jos näyttää sen paskan olon, ni joo ootkin viikon lisää. Mistäpä tota tietää, mitä tapahtuis. Tai jos pääsis ulos, eikä palais takas, ni varmaan olis pakkohoitomääräys sen jälkeen tehty. :O Mistään ei oo niin pahat traumat, kuin osastolta ja viimeisimmästä laitoksesta, muisuttivat niin paljon toisiaan, heti jos ohjaajalla palo hermo, ni sen jälkeen joutuikii päivystykseen josta ambulanssilla tai poliisiautolla osastolle.. En voi ees käyä erään tutun laitoksessa, kun tulee pitkästä käytävästä niin kova ahistus, että huhuh!

        Nyt on kolmas päivä peräkkäin, kun ei oo paskaa oloa! Tosin nyt välillä tuntuu, että se paska olo tulee kohta, mut eiköhän se hellitä ku lähtee siskon koirankaa ulos ja sen jälkeen kauppaan ja ottaa aurinkoo partsille. Eilen oli ihan huippu päivä, ettei käyny mikää p*skaolo ees mielessä! Ehkä se ei tulis, jos olis kokoajan tekemistä?!

        Kiva kuulla että sinulla on parempia päiviäkin.olet kuitenkin aika rankkoja juttuja käynyt läpi.
        Minulla on myös pelko sairaalaan joutunisesta tosi voimakas,olen monta kertaa ollut ja se on vaan pahentanut oloa.
        Mutta ymmärrän ettei minun tapauksessa ollut vaihtoehtoja siinä vaiheessa,siksi avun hakeminen on nykyään vaikeaa.
        Tänne kirjoittelu on minua auttanut kun ei ketään joka jaksaa kuunnella.
        Jaksan toivoa että pääsisin parempaan kuntoon.
        Sinulle voimia.

      • ap..
        Pelottaa niin paljon kirjoitti:

        Kiva kuulla että sinulla on parempia päiviäkin.olet kuitenkin aika rankkoja juttuja käynyt läpi.
        Minulla on myös pelko sairaalaan joutunisesta tosi voimakas,olen monta kertaa ollut ja se on vaan pahentanut oloa.
        Mutta ymmärrän ettei minun tapauksessa ollut vaihtoehtoja siinä vaiheessa,siksi avun hakeminen on nykyään vaikeaa.
        Tänne kirjoittelu on minua auttanut kun ei ketään joka jaksaa kuunnella.
        Jaksan toivoa että pääsisin parempaan kuntoon.
        Sinulle voimia.

        Taas on ihan v*tun paskaolo. Mä en jaksa!!!

      • ap..
        ap.. kirjoitti:

        Taas on ihan v*tun paskaolo. Mä en jaksa!!!

        Taas tuo kirottu polvikipu on lisääntyny, just ku oli kuukauden koskematta, just ku tottu siihen.

        Välillä kävellessä tulee järkky kipu polven sisäsivulle, sellanen, ettei voi sillon kävellä vaikka kävellessä se tulee.

        Mä en oikeesti enää jaksa. Polvee on tutkittu ja hutkittu, eikä ole mitään! Jos siinä ei ole mitään, ni miks siihen koskee.

    • ap..

      Nytte on taas hyvä olo, kun ei tartte olla siellä asuinkaupungissa, jossa asun, vaan saa olla kaupungissa, jossa asuin elämäni ekat 15-vuotta!!

    • ap..

      Se p*ska olo tuli välittömästi kun tulin tänään asuinkaupunkiin. Tosin se johtui erittäin vastenmielisestä ihmisestä, joka tuli eilen yöks sinne paikkaan, jossa olin. Kokoajan haukku ja nälvi mua joka asiassa, vaikka olisin ollut tekemättä mitään ni siitäkii keksi haukun aiheet!

    • eiseoleitsari

      Näillä asioilla ei ole leikkiminen..Sitä joko ON tosissaan tai sitten EI ole.
      Kyllä kai sitä jokainen läheinen läheisensä vaika pakkohoitoon yrittäisi saada jos uhkaa itsemurhalla, h***ti!

      Oletan että jos sellaisesta puhuu on myös tosisssaan! Minä ainakin otan sellaisen tosissaan. Olen oman lapseni toimittanut poliisille ja sitä kautta sairaalaan apua saamaan. Ei vaan sitä apua tullut (vaikkalopulta sitä itsekin halusi) ja nyt hän makaa hautausmaalla!

      Että älkää hyvä ihme pelleilkö näillä asioilla; minä en niitä ainakaan pelleilynä ottaisi. Joka siitä puhuu apua myös tarvitsee ja piste!

      • ggh76ih

        turhaa sitä mihinkään poliisille toimittaa - pitentää vaan pahaa oloa - jos jollakin on niin paha olo, että aikoo tehä itsemurhan, ei ne poliisit sitä estä - en hauku sun lasta, haukun tätä hirveää maailmaa, joka saisi jo kaatua

      • ap...

        Vaikka puhuukin toisinaan itsemurhasta ym, ni en todellakaan ole tekemässä itelleni mitään. Mitä järkee siinä olis? Mitä se ratkaisis? Kaikki tärkeet ihmiset jäis ikävöimään ja sitä tuskaa en niille haluu.

        Välillä en todellakaan tiiä mikä siihen paskaan oloon auttaa. Puhuttiin siskonkaa yleisesti itsemurhasta ku moni tuttu, jonka tiiän, on tehnyt sen. Sanoin siinä siskolle, ettei se ole rikos ym. No kohta soittikin poliisi, että ootko tekemässä itelles jotain ja sanoin vaa niille, että eipä se niille pätkäm vertaa kuulu ku ei se ole rikos. Joo, ei oo rikos, mut poliisitehtävä jos niille joku ilmottaa, että joku aikoo tehä itsarin. Sanoin vaa että en oo tekemäs mitään itelleni.

        Välillä on ihan h*lvetin paska olo, enkä tosiaan tiiä mikä siihen auttais. Päivystykseen en ainakaan vois sen takia enää mennä enkä omalääkärille ku se rikko vaitiolovelvollisuutta sillon. Sen terapeutin kautta saa ajan lääkärille, mut mitä sen luona käyminen auttaa? Sehän haluaa heti ekaks määrätä lääkettä, tuntuu että kaikki lääkärit on pienempäänkin vaivaan tuputtamassa lääkettä.

        Eka päivystysreissuhan tuli ainoastaan sen takia ku olin laittanu äitille viestin jossa luki että onko pakko kestää polvikipua ikuisuus. Ja ku olin vielä laittanu ton viestin monta päivää aiemmin ennenku se häkeen soitti, myöhemmin myönsi soiton syyksi koston..

        Ekat itsetuhoiset ajatukset tuli sen jälkeen ku aloin syömään polvikipuun triptyliä, jossa on haittavaikutuksena tollaset ajatukset. Ei tarvii enää sitä syödä polvikipuun ku fysiatri sano yrittävänsä keksiä jonkin vastaavan tilalle, joka auttais polvikipuun, mut en tiiä haluanko mitään lääkettä siihen syödä...

      • 317+16
        ap... kirjoitti:

        Vaikka puhuukin toisinaan itsemurhasta ym, ni en todellakaan ole tekemässä itelleni mitään. Mitä järkee siinä olis? Mitä se ratkaisis? Kaikki tärkeet ihmiset jäis ikävöimään ja sitä tuskaa en niille haluu.

        Välillä en todellakaan tiiä mikä siihen paskaan oloon auttaa. Puhuttiin siskonkaa yleisesti itsemurhasta ku moni tuttu, jonka tiiän, on tehnyt sen. Sanoin siinä siskolle, ettei se ole rikos ym. No kohta soittikin poliisi, että ootko tekemässä itelles jotain ja sanoin vaa niille, että eipä se niille pätkäm vertaa kuulu ku ei se ole rikos. Joo, ei oo rikos, mut poliisitehtävä jos niille joku ilmottaa, että joku aikoo tehä itsarin. Sanoin vaa että en oo tekemäs mitään itelleni.

        Välillä on ihan h*lvetin paska olo, enkä tosiaan tiiä mikä siihen auttais. Päivystykseen en ainakaan vois sen takia enää mennä enkä omalääkärille ku se rikko vaitiolovelvollisuutta sillon. Sen terapeutin kautta saa ajan lääkärille, mut mitä sen luona käyminen auttaa? Sehän haluaa heti ekaks määrätä lääkettä, tuntuu että kaikki lääkärit on pienempäänkin vaivaan tuputtamassa lääkettä.

        Eka päivystysreissuhan tuli ainoastaan sen takia ku olin laittanu äitille viestin jossa luki että onko pakko kestää polvikipua ikuisuus. Ja ku olin vielä laittanu ton viestin monta päivää aiemmin ennenku se häkeen soitti, myöhemmin myönsi soiton syyksi koston..

        Ekat itsetuhoiset ajatukset tuli sen jälkeen ku aloin syömään polvikipuun triptyliä, jossa on haittavaikutuksena tollaset ajatukset. Ei tarvii enää sitä syödä polvikipuun ku fysiatri sano yrittävänsä keksiä jonkin vastaavan tilalle, joka auttais polvikipuun, mut en tiiä haluanko mitään lääkettä siihen syödä...

        Kuule. Lopeta muitten ihmisten rasittaminen. Kuormitat lähipiiriäsi ja virkavaltaa. Niillä on muutakin tekemistä kuin juosta jokaisen huomionkipeän kahjon perässä. Et tarvitse psykiatrista hoitoa vaan selkärangan jotta lopettaisit jatkuvan ruikutuksen.

      • Jalaa1
        ap... kirjoitti:

        Vaikka puhuukin toisinaan itsemurhasta ym, ni en todellakaan ole tekemässä itelleni mitään. Mitä järkee siinä olis? Mitä se ratkaisis? Kaikki tärkeet ihmiset jäis ikävöimään ja sitä tuskaa en niille haluu.

        Välillä en todellakaan tiiä mikä siihen paskaan oloon auttaa. Puhuttiin siskonkaa yleisesti itsemurhasta ku moni tuttu, jonka tiiän, on tehnyt sen. Sanoin siinä siskolle, ettei se ole rikos ym. No kohta soittikin poliisi, että ootko tekemässä itelles jotain ja sanoin vaa niille, että eipä se niille pätkäm vertaa kuulu ku ei se ole rikos. Joo, ei oo rikos, mut poliisitehtävä jos niille joku ilmottaa, että joku aikoo tehä itsarin. Sanoin vaa että en oo tekemäs mitään itelleni.

        Välillä on ihan h*lvetin paska olo, enkä tosiaan tiiä mikä siihen auttais. Päivystykseen en ainakaan vois sen takia enää mennä enkä omalääkärille ku se rikko vaitiolovelvollisuutta sillon. Sen terapeutin kautta saa ajan lääkärille, mut mitä sen luona käyminen auttaa? Sehän haluaa heti ekaks määrätä lääkettä, tuntuu että kaikki lääkärit on pienempäänkin vaivaan tuputtamassa lääkettä.

        Eka päivystysreissuhan tuli ainoastaan sen takia ku olin laittanu äitille viestin jossa luki että onko pakko kestää polvikipua ikuisuus. Ja ku olin vielä laittanu ton viestin monta päivää aiemmin ennenku se häkeen soitti, myöhemmin myönsi soiton syyksi koston..

        Ekat itsetuhoiset ajatukset tuli sen jälkeen ku aloin syömään polvikipuun triptyliä, jossa on haittavaikutuksena tollaset ajatukset. Ei tarvii enää sitä syödä polvikipuun ku fysiatri sano yrittävänsä keksiä jonkin vastaavan tilalle, joka auttais polvikipuun, mut en tiiä haluanko mitään lääkettä siihen syödä...

        Lopeta oikeesti muiden ihmisten rasittaminen turhalla uhkailulla/huomion haulla. Tollasen asian suhteen on tosissaan tai sitten ei ole. Sä et selkeesti ole, mutta jostain syystä kerjäät säälipisteitä/huomiota muilta. Et tunnu ajattelevan ollenkaan muita ihmisiä, miltä heistä tuntuu, kun lauot suustasi tuollaista. Mun silmissä tuollainen on todella munatonta touhua. Riittävän pitkään, kun jatkaa perätöntä uhkailuaan, niin sua ei ota vakavasti enää kukaan.

      • krukutaukiturhilta
        Jalaa1 kirjoitti:

        Lopeta oikeesti muiden ihmisten rasittaminen turhalla uhkailulla/huomion haulla. Tollasen asian suhteen on tosissaan tai sitten ei ole. Sä et selkeesti ole, mutta jostain syystä kerjäät säälipisteitä/huomiota muilta. Et tunnu ajattelevan ollenkaan muita ihmisiä, miltä heistä tuntuu, kun lauot suustasi tuollaista. Mun silmissä tuollainen on todella munatonta touhua. Riittävän pitkään, kun jatkaa perätöntä uhkailuaan, niin sua ei ota vakavasti enää kukaan.

        kun on hirveä olo, ei sitä tillon aattele muita ja että mikä on munatonta ja mikä ei.

        melko vajaita vastauksia

      • Jalaa1
        krukutaukiturhilta kirjoitti:

        kun on hirveä olo, ei sitä tillon aattele muita ja että mikä on munatonta ja mikä ei.

        melko vajaita vastauksia

        Uikuti uikuti. Mut asiat ei vaan sillä uhkailulla muutu miksikään. Vajaat ajatukset on ainoastaan niillä, jotka uhkailee tekevänsä itselleen jotain, mutta eivät kuitenkaan tee.

      • ap...
        317+16 kirjoitti:

        Kuule. Lopeta muitten ihmisten rasittaminen. Kuormitat lähipiiriäsi ja virkavaltaa. Niillä on muutakin tekemistä kuin juosta jokaisen huomionkipeän kahjon perässä. Et tarvitse psykiatrista hoitoa vaan selkärangan jotta lopettaisit jatkuvan ruikutuksen.

        Sähän tiiätkii totuuden näille jutuille... Ja tiedokses, että enpä oo kertaakaan ite niitä hemmetin poliiseja kotiini kutsunut. Ihan on muiden pyynnöstä tulleet...

        Se eka päivystysreissu tuli erään v-mäisen eukon tahdosta, koska viikkoa aiemmin se sanoi mulle että pian sunkin luo tulee virkavalta ja ambulanssi ku sillon soitimme sille ne.

        Ja sillon ku on se hemmetin paska olo, ni sillon on sellanen olo että vois vaikka hypätä sillalta tms, mut en voi niin tehdä. Mitä eläimilleni kävis? Joutuis eläinsuojaan tai lopetettais, vaan sen takia että tekisin itelleni jotain?

      • ??-??
        Jalaa1 kirjoitti:

        Uikuti uikuti. Mut asiat ei vaan sillä uhkailulla muutu miksikään. Vajaat ajatukset on ainoastaan niillä, jotka uhkailee tekevänsä itselleen jotain, mutta eivät kuitenkaan tee.

        Pitäskö sun mielestä sit tehdä jotain itelleen jos uhkailee kerta ?

      • ap...
        Jalaa1 kirjoitti:

        Lopeta oikeesti muiden ihmisten rasittaminen turhalla uhkailulla/huomion haulla. Tollasen asian suhteen on tosissaan tai sitten ei ole. Sä et selkeesti ole, mutta jostain syystä kerjäät säälipisteitä/huomiota muilta. Et tunnu ajattelevan ollenkaan muita ihmisiä, miltä heistä tuntuu, kun lauot suustasi tuollaista. Mun silmissä tuollainen on todella munatonta touhua. Riittävän pitkään, kun jatkaa perätöntä uhkailuaan, niin sua ei ota vakavasti enää kukaan.

        Joka kerta ku on tullu laitettua viestiä ni on ollu ihan helvet**linen ahistus, mut enpä mä sitä ahistusta millekään poliisille tai ambulanssityypeille näytä, ei se päivystyksessä mitään voi sille paskalle ololle tehä, se on nähty.

      • Jalaa1
        ??-?? kirjoitti:

        Pitäskö sun mielestä sit tehdä jotain itelleen jos uhkailee kerta ?

        Ei tietenkään pidä. Toi on vaan pimeetä, että uhkaillaan, kun se ei yleensä auta asioita etenemään.

      • TilläTuttiTuuhun
        Jalaa1 kirjoitti:

        Ei tietenkään pidä. Toi on vaan pimeetä, että uhkaillaan, kun se ei yleensä auta asioita etenemään.

        ihansama, puhuit kuitenkin tässä tilanteessa muiden ajattelemisesta ja munattomuudesta, eli puhuit vajaita, eli sulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tähän

    • hakattulapsi

      mullaki kävi niin et mutsi ja faija hakkas mua niin kauan et sanoin et tapan itteni ja sit ne passittiki mut suljetulle (olin alaikäne). sattuu vielläki niinn pirusti mun lapsuus, ottaa sydämen kohalta miten väärin mua kohdeltii. en ees tajunnu sillon enkä uskaltanu puhua. ja itken ees nytki ku kirjotan tätä vaikken ny hirveen yksityiskohtasest tilittänykää:(tsemppii ap ja muut

      • hakattulaps

        ja tuskin kukaan noilla asioilla pelleilee ... siillon ne ajatukset tuntuu niin todelta itelleki vaik järki estää jotenkuten. ku ei nää mitään muuta vaihtoehtoo vaik ei haluaiskaa kuolla. mä en saanu mun vanhempia lopettaa väkivaltaa lapsena paitsi sitte ku kasvoi ja annoin samalla mitalla takasin. oon niin surullinen siitä kaikesta :( itelläki itsemmurha-ajatuksii mut emmä jaksa enää puhua kellee/luottaa kehenkää ties vaikka poliisit ois kohta ovella ja mitä se auttais vaik muille kertoisinki :/

      • ap..
        hakattulaps kirjoitti:

        ja tuskin kukaan noilla asioilla pelleilee ... siillon ne ajatukset tuntuu niin todelta itelleki vaik järki estää jotenkuten. ku ei nää mitään muuta vaihtoehtoo vaik ei haluaiskaa kuolla. mä en saanu mun vanhempia lopettaa väkivaltaa lapsena paitsi sitte ku kasvoi ja annoin samalla mitalla takasin. oon niin surullinen siitä kaikesta :( itelläki itsemmurha-ajatuksii mut emmä jaksa enää puhua kellee/luottaa kehenkää ties vaikka poliisit ois kohta ovella ja mitä se auttais vaik muille kertoisinki :/

        Mulla oli hyvä lapsuus siihen johonkii 10-vee asti. Äiti teki jotain sillon jonka jälkeen meiän välit rupes muuttuu pikkuhiljaa. Sillon rupesin eka kertaa lintsaa koulusta. Ekalle poissaololle oli hyvä syy, meiän koiranpentu karkas ovesta, sen jälkeen ei koskaan sitä nähty.. Sit niitä poissaoloja rupes nelosluokalla tulemaan koulukiusaamisen vuoksi lisää. Sit vitosluokalla en ollu yhtä ainoaa päivää poissa, kunnes menin kutoselle ja sillon ne poissaolot vasta alkoikii. Sit sossu sijotti perhetukikeskukseen. En viihtyny siellä tuntemattomien seassa, joten kotilomilta en palannu sinne vapaaehtoisesti. Iskä sai sossulta käskyn viiä mut laitokseen "keinolla milöä hyvänsä, vaikka väkivaltaisesti". Ja kerran sen laitoksen tyypitkii repi väkisin..

        Iskä mm. pahoinpiteli toisen laitossijoituksen aikaan sillein että jouduin leikkaukseen ym...

        Varmaan noi kaikki vaikuttaa siihen paskaan oloon, joka on nyttenkii, mut tuntuu helpottavan.. Erään tyypin piti soittaa ku jutteluhan auttaa, mut ei vissiin soita.. Ja eniten ahistaa/v*tuttaa se että polvee ei koskaan tule saamaan normaaliks... Tai niin eräs fysioterapeutti sano..

        Yks hyvä juttu ainakii, pääsen syksyllä kouluun parhaan kaverinkaa. :) Enkä anna minkään hiton polven enää estää koulunkäyntiä..

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      66
      3085

    2. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      26
      2153

    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      68
      1739

    4. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      25
      1597

    5. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      16
      1341

    6. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1311

    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      6
      1226

    8. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      28
      1190

    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1137

    10. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      62
      1041
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt