Heips,
kirjoittelin saman viestin jo tuonne yleisen palstan puolelle, mutta koska vastauksia ei kauheasti tullut, ajattelin kokeilla, onnistaisiko täällä.
Olen siis parikymmpinen nuorimies ja olen noin 8 kk:n ajan kärsinyt ilmeisesti jonkinlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä. Olen siis käynyt YTHS:n yleislääkärillä, joka diagnosoi ahdistuneisuuden.
Nyt minua kuitenkin mietityttää – vaikka veritesteissä kävinkin – voiko ahdistuneisuuden taustalla olla psyykkisten tekijöiden lisäksi jotain fyysistä aiheuttajaa, jotkin oireet kun eivät omasta mielestäni täysin täsmää stressioireiden kanssa.
Olen jotenkin onnistunut haalimaan itselleni lähes kaikki autonomisen kiihotustilan oireet. Voisin listata joitakin niistä tähän, siltä varalta että joku osaisi niistä jotain sanoa:
kuumat aallot
raajojen puutuilu
voimakas hikoilu ja yöhikoilu
lisääntynyt virtsaamistarve
unettomuus ja heräily yöllä
hengenahdistus ja hapen loppumisen tunne
rinta- ja vatsakipu
väsymys
vapina
sydämen tihentynyt, voimistunut syke
lihasjäykkyys
päässä humahtelu ja tasapainon heittäminen
päänsärky
näköhäiriöt (sumuinen näkökenttä ja tarkentamisvaikeudet; välkähtely silmissä)
päässä pimeneminen ylösnoustessa
tinnitus ja humina päässä
tiheä haukottelu (jopa satoja kertoja tunnissa)
voimakas, jatkuva paine päässä
pulssin tuntuminen kasvoissa, jatkuva paine kasvoissa
pään puutuminen ja voimakas kipu takaraivossa
tunne, että pään läpi valuu jotain nestemäistä
”sähköiskut” pohkeissa ja jatkuva penikkatauti
todella voimakas, jalat alta vievä kipu vasemmalla puolella päätä ja kasvoja (fyysisessä rasituksessa)
Lisäksi usein oksettaa niin paljon, että ruoan saaminen sisään on melko haastavaa.
Henkisellä puolella oireita ovat mm.:
sekoamisen tunne ja tunne siitä, että on tullut hulluksi
”pelkokohtaukset”
unenomainen olo ja depersonalisaatio
jatkuva ahdistava tuntemus
voimakas henkinen pahoinvointi, ”psyykkinen oksetus”
todella huono psyykkinen suorituskyky (muisti ja keskittyminen, kuluneen päivän tapahtumia ei pysty palauttamaan mieleen kirveelläkään)
”masennuskohtaukset”
ajatusten hallitsemattomuus
tunne, että kohta lähtee taju
tunne, että päässä on ”aukko” tai sumua; ajattelun vaikeus
tyhjyyden tunne ja tunteiden lukkiutuminen
kohtauksenomainen voimakas ärtyneisyys
hyvin sekavat, vaihtelevat olotilat
No, nyt kun sain tämän nälkävuottakin pidemmän listan naputeltua, huomasin itsekin, että eipä siellä (kai) mitään fyysiseen tekijään viittaavaa taida olla :P
Kysytäänkin sen sijaan, mitä minun olisi fiksuinta nyt tehdä. Olen YTHS:llä jonossa psykiatriselle puolelle (olen ollut jo 7 kuukautta), mutta luvattu aika on aina lykkääntynyt eteenpäin. Näillä näkymin pääsen kallonkutistajan juttusille noin puolen vuoden päästä syksyllä.
Ajattelin varailla aikaa kunnalliselle puolelle, mutta sinne en taida päästä, sillä kuulun YTHS:n hoidon piiriin.
Niin siis, olen hyvin kiitollinen asiallisista kommenteista ja neuvoista! Help please :)
Ahdituksen oireistoa?
38
4732
Vastaukset
- andalucian
Melkoinen lista. Todella kurjaa silti, että joudut kärvistelemään noinkin kattavan oirekirjon kanssa.
Sulle ei ole sen tarkempia tutkimuksia tehty? Saitko itse nähdä veritestisi tulokset? Entä kuinka sun syömiset ja liikkumiset? Huolehdi omasta kehostasi mahdollisimman hyvin, tuntui henkisesti miltä tahansa. Syö vaikkei tekisikään mieli. Kannattaa myös hankkia hyvät vitamiinilisät, jos tuntuu, ettei monipuolinen ruoka maita. Hyviä rasvoja ennenkaikkea - sun aivot tarttee nyt paljon rakennuspalikoita.
Omien kokemuksieni pohjalta tulee ensimmäisenä mieleen, että sun niskat mahtaa olla täysin tukossa. Aivot ei saa happea, kun veri ei kierrä ( - tuo tiheä haukottelu, säryt ym viittaisi siihen). Ja mitä enemmän jännität, sitä enemmän aiheutat niskajumeja. Pirullinen kehä. Ja alhainen verenpaine tuppaa aiheuttamaan nuo pimenemiset ylösnoustessa, niitä ei kannata säikähtää - on todella yleisiä. Suosittelen myös, että varaat muutamat käyntiajat hyvälle hierojalle, joka koulisi hieman kallonpohjaa ja hartiaseutua.
Autonominen hermosto kun lyö ylikierroksille, tuntuu se olevan suht.pitelemätön. Moisessa tilanteessa itse suosin rauhoittavaa liikuntaa - pitkiä kävelylenkkejä kunnon sykkeiden sijaan. Myös kaikki stimulantit poies (kahvit, tupakit, alkoholit, mitä näitä nyt on). Ja venyttelyt. Venyttele päivittäin ja muista hengittää.
Onko sun elämässä ollut kriisejä tai ylipäätään vaikeita kokemuksia, joita et ole saanut käsiteltyä? Vaikeiden asioiden reaktiovaihehan pitää sisällään paljon henkisiä ja fyysisiä oireita - nimenomaan nuita autonomisen hermoston kierroksia ja paniikkifiiliksiä sekoamisenpelkoineen. E-mielenterveys.fi sivuilta kopsattuna: "Reaktiovaiheessa olevien tuntemukset ovat usein samankaltaisia ja niistä käytetään yllättävän samanlaisia ilmauksia kuten ”luulen tulevani hulluksi”, ”pää ei kestä”, ”selviänkö tästä ikinä?”, ”elämä tuntuu vuoristoradalta”, ”jatkuuko tämä tuska aina?”"
Hyvä silti kuulla, että olet jonottelemassa terapiaan. Puhuminen ja purkaminen oikeasti auttaa, saat mielenrauhaa ja huolet alkaa unohtua arjen tieltä. Kannattaa myös kirjoittaa miehekkäästi päiväkirjaa. Purkaa akuutisti sinne tuntojaan, jotka tuntuu aiheuttavan kierroksia. Oikeasti toimiva keino - älä jää liiaksi miettimään asioita oman pään sisään.:)
Itsekin omaan suht.kattavat oirekirjon ja olen ollut todella vakuuttunut kaikenmaailman fyysisistä sairauksista, mutta täällä yhä porskutan ja oon lääkärissä käynyt poissulkemassa milloin mitäkin. Ahdistus oikeasti voi aiheuttaa todella epämiellyttäviä fyysisiä tuntemuksia.
Itselläni tässä tovissa on muunmuassa seuraavaa:
- Pään humahtelu ja huimaus, sellainen keinuttavan sumuinen olo (todella inhottava!)
- Paineen tunne etenkin otsalla ja epämääräiset tuntemukset päässä (tukkoinen ja puuduttava olo)
- Lihaskivut ja kramppailut
- Niskajäykkyys (Kannattaa googlettaa tension neck-hakusanalla, löydät paljonkin tietoa niskojen aiheuttamista oireista)
- Ahdistus ja ruokahaluttomuus, etova olo
- Sekoamisen pelko, hallinnan menettämisen pelko
- Henkisesti hauras olo. Tätä on vaikea selittää. Sitä sulkeutuu ajoittain kuin omaan kuplaansa - kaikki ulkopuolinen informaatiotulva tuntuisi olevan liikaa. Mutta mieli kuulemma suojaa siten itseään - käsittelee asioita pala kerrallaan. Sinäänsä siis ymmärrettävää.
Tällä hetkellä oma oirekirjoni on suht.vähäinen, mutta sitäkin kettumaisempi. Taannoin kärsin myös mainitsemastasi depersonalisaatiosta ja epätodellisesta olosta, mutta voin vakuuttaa, että ne menee kyllä ajallaan ohi, kunhan pääset purkamaan sitä vyyhtiä, mikä sua kuormittaa.
Itse tiedän omat syyni, mikä tämänhetkiset oireeni aiheuttaa. Mitkään tunteet ei tunnu ilman syytä, se on fakta.:)
Mutta. Anna itsellesi aikaa palautua. Koeta ymmärtää itseäsi - on normaalia reagoida asioihin. Ja lisää netistä kopsattua: "..Käynnistyneitä kriisireaktioita ei kannata myöskään yrittää kieltää. Reaktioiden yhteydessä tapahtuu voimakkaita fyysisiä, esim. hormonaalisia, muutoksia ja toipumisen kannalta on eduksi, että reaktiot pääsevät etenemään luonnollista tietään.
Tehokkainta on tunnistaa reaktiot ja muistaa, että ne pohjimmiltaan pyrkivät suojaamaan elämää, vaikka ovat joskus hämmentävän ja pelottavankin tuntuisia".
Ja pahoittelen pitkää sepustustani. Olen informaatiopesusieni ja kokenut itsekin vastaavanlaisia oloja, joten tulos on tämä. Toivottavasti tästä oli edes hieman apuja.:) Mutta kaikki järjestyy, et ole sekoamassa, etkä ole yksin. :) Voimia hirmuisesti sulle!- andalucian
Ja vielä hieman lisäystä:
Kannattaa ottaa myös selvää tuosta, pääsisitkö julkisen kautta terapiaan. Ihan järjettömän kauan olet jo jonotellut! Eikö YTHS:llä ole minkäänlaista hoitotakuuta? Tuolla sivuillahan näyttäisi lukevan, että mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on 3kk (kuten muuallakin). Sinuna ottaisin sinne yhteyttä ja tiedustelisin asiaa. Hoitotakuu on käsittääkseni ihan läkisääteinen juttu.
Käsittääkseni jokaisella paikkakunnalla on myös kriisikeskuksia, jonne voi päästä akuutisti juttelemaan asioista, jos tuntuu, että pää ei kestä. Ei kannata suotta kärvistellä yksin.
- mää
KIITOS todella paljon vastauksestasi!
Tämän sekavan tilanteen keskellä olenkin alkanut kiinnittää aiempaa enemmän huomiota siihen, mitä suuhuni laitan ja kuinka paljon liikun; monipuolisen syömisen lisäksi on tullut popsittua ravintolisäpilleri poikineen ja liikuntaa harrastan päivittäin ihan jo hyötyliikunnankin muodossa, ja lisäksi olen käynyt salilla lihaskuntoa nostamassa.
Ainut mikä mättää on sosiaalinen puoli; kun tuntuu, että pää räjähtää paineesta, on melko hankalaa olla kenenkään kanssa missään tekemisissä. Lisäksi päähän pulpahtavat äärimmäisen ahdistavat ajatukset ovat omiaan lisäämään eristäytymistä. Eli juurikin tuo "ajatusten hallitsemattomuus" on melko iso ongelma; saatan ajatella kadulla kadulla vastaan tulevasta ihmisestä ihan mitä tahansa ja todellakin IHAN MITÄ TAHANSA. Ihan kuin en ollenkaan hallitsisi ajatuksiani. Ja voin sanoa, että keskustelu jonkun kanssa on todella ahdistavaa, jos samalla ajattelet tekeväsi kyseiselle henkilölle jotain sanoin kuvaamattoman kamalaa. Ja minä kun luulin, että olisin ihan hyvä ihminen ja pystyisin välittämään muista...
Niskajäykkyydestä sen verran, että niskani olivat jokin aika (ehkä noin 4 kuukautta?) sitten jumiset. Nyt ne kuitenkaan eivät jäykistele, mutta päässä on silti ajoittain todella kova paine. Mistä sitten johtunee..
Veritestien tuloksia en itse saanut nähdä, mutta kuulemma ainakin hemoglobiini, kilpirauhasarvot ja verensokeri olivat ihan ok.
Niin joo ja päiväkirjaa kirjoitin yhdessä vaiheessa noin 4-5 kuukauden ajan, mutta lopulta se muuttui niin ahdistavaksi oireluetteloksi, etten enää jaksanut vaan heitin sen pois. (Tai oikeastaan sain niin pahan raivarin, kun kirjoitin sinne että pitää varmaan kohta tappaa itseni, että revin koko roskan riekaleiksi ja poltin :D) Kiitos vielä kerran vastauksesta!!- andalucian
Voih, pakko vastata sulle samantien. Varmasti oletkin hyvä ja välittävä ihminen, ihan oikeasti. :) Nuo ajatukset, joista puhut, on nimeltään pakkoajatuksia (googlesta löytyy vaikka kuinka paljon tietoa). Ovat ahdistuneilla hyvinkin yleisiä ja moisia saavat ennenkaikkea ne tunnollisimmat ja kilteimmät ihmiset, jotka eivät tekisi pahaa edes kärpäselle.
Itsekin joskus kärvistelin moisten kanssa ja olin aivan kauhuissani, miten MINÄ pystyin ajattelemaan jotain niin järjetöntä ja kamalaa! Olivat siis kaikinpuolin järjen- ja luonteenvastaisia ajatuksia. Mutta voin oikeasti luvata sulle, että et ole paha tai viallinen tai muutoinkaan sekopää. :) Ne ajatukset on ahdistuksen syytä, se on oireilua. Ja se oireilu ei ole sen vaarallisempaa kuin paniikkikohtauksetkaan vaikka nekin tuntuu sietämättömiltä. Sulla on vain todella paljon tunnekuormaa. Pakkoajatuksetkin jäävät kyllä pois nekin, kun saat mieltäsi rauhoitettua.
Onko sulla lainkaan sellaista kaveria, jolle pystyisit puhumaan noista asioista? Sellaista, joka ymmärtäis eikä ihan heti torppais sun tilannetta? Sekin voisi jo helpottaa, jos löytäisit lähipiiristäsi sellaisen ihmisen, jonka kanssa jakaa tuntoja. Vertaistuellisessakin mielessä.
Mutta vielä mitä tuohon niskajumiin tulee.. Ei sitä itse välttämättä tunne, jos ovat jumissa. Yleensä ne niskan syvimmät lihakset aiheuttaa pahimman oirehdinnan, joten kannattaa käydä kyllä testaamassa, saisitko hieronnasta apuja. Ei tuossa mitään menetä. :)
Heh.. Ja olisitpa vain nähnyt minun päiväkirjat. :D Niin armottoman säälittävää luettavaa, että ärsytti itseänikin. Tulin siis tulokseen, etten lainkaan lue omia kirjoituksiani vaan kirjoitan ja samantien unohdan - pääasia, että saa jonnekin purettua.
- mää
Kiitos taas vastauksesta!
Kysyisin vielä yhtä asiaa:
YTHS:n (yleis)lääkäri suosittelisi minulle serotoniinintakaisinotonesto-lääkitystä (on suositellut jo pitkään). Yhdessä vaiheessa söin Escitalopram actavis -nimistä lääkettä 5 mg/päivä, mutta tästä ei ollut minulle mainittavaa hyötyä, joten lopetin sen käyttämisen. Kannattaisiko minun kokeilla kyseistä lääkitystä - vaikkapa eri lääkemerkillä - uudestaan?
Lääkäri kovasti tuputtaisi lääkettä ja väittää, ettei tropilla ole haittavaikutuksia. Olen kuitenkin lukenut liikaa suomi24:n keskusteluja, ja pelkään, että tällainen lääkitys johtaisi johonkin ei-toivottavaan tilanteeseen (kuten että lakkaisin tuntemasta tunteita ja tulisin jonkinlaiseksi tunteettomaksi zombieksi).
Kiitos jo etukäteen vastauksista! Toivoisin myös kokemuksia yhtälöstä ahdistus lääkkeet.- ...
Noista haittavaikutuksista, vaikka lääkärit sanovat ettei niitä ole niin se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Lääkärit ei edes tunne kirjoittamiensa lääkkeiden sivu- ja yhteisvaikutuksia.
Mullekin on kirjoitettu sellaista lääkettä, mitä en selosteenkaan mukaan saisi ottaa vaikka lääkäri tiesi mun oireista. Onneksi googlasin lääkkeen enkä sitten hakenut sitä ollenkaan. Ahdistuslääke oli kyseessä. Yritän nyt pärjätä ilman.
Mutta jos tilanne on tosi huono etkä jaksa muuten niin kyllä sitten lääkehoitoa kannattaa harkita. Mutta varaudu sivuvaikutuksiin ja vieroitusoireisiin lopetusvaiheessa. - muuttolintunen
Mistä ahdistuksesi johtuu? Mitä oireita sinulla on ja miten ne vaikuttavat elämääsi? Eikö kukaan ole ehdottanut asioiden setvimistä ja ahdistuksen syiden selvittämistä ja ratkaisemista? Lääkärit tykkäävät tyrkyttää vastuuttomasti näitä huumausaineita niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin karmaisevin seuraamuksin. Äskettäin oli hyvä kirjoitus tästä lääkkeiden järjettömästä tyrkyttämisestä ongelmien ratkaisemisen sijaan. http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/tampereen-malli-ketipinoria-nuorille-kuin-nallekarkkeja-tipotien-nuorisopsykiatrisella-asiantuntijuus-tipotiessn#comments
Lääkemerkin vaihtaminen ei tuone mitään uutta ja koska olet aikaisemmin käyttänyt jo SSRI:tä on vaara, että aivosi ovat siihen jo jotenkin reagoineet ja mahdollisuus huonoon reaktioon on kasvanut.
"Lääkäri kovasti tuputtaisi lääkettä ja väittää, ettei tropilla ole haittavaikutuksia."
Tällaiset väitteet ovat hyvä osoitus lääkäri osaamattomuudesta ja tietämättömyydestä asiaa koskien. SSRI:llä on erittäin merkittäviä ja yleisiä haittavaikutuksia lievistä ahdistusoireista ja painomuutoksista, vakaviin ja pysyviin aivovaurioihin. SSRI:t toimivat lamaamalla aivotoimintoja, joka näkyy muun muassa kognitiivisten toimintojen heikkenemisena sekä tunteiden latistumisena tai katoamisena. Muita erittäin vakavia riskejä ovat pysyvät seksuaalitoimintojen (impotenssi) ja mielihyvän tunteen kokemiskyvyn katoaminen (anhedonia).
Lyhyesti tiivistettynä lääkärisi on ammattitaidoton käsittelemään ja tiedottamaan sinua psyykenlääkkeiden vaikutuksia ja riskejä koskien. Suosittelen hakeutumaan seuraavalle. Lisätietoja yleisistä virhekäsityksistä liittyen psyykenlääkkeisiin saat esimerkiksi osoitteesta www.cepuk.org. - andalucian
muuttolintunen kirjoitti:
Mistä ahdistuksesi johtuu? Mitä oireita sinulla on ja miten ne vaikuttavat elämääsi? Eikö kukaan ole ehdottanut asioiden setvimistä ja ahdistuksen syiden selvittämistä ja ratkaisemista? Lääkärit tykkäävät tyrkyttää vastuuttomasti näitä huumausaineita niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin karmaisevin seuraamuksin. Äskettäin oli hyvä kirjoitus tästä lääkkeiden järjettömästä tyrkyttämisestä ongelmien ratkaisemisen sijaan. http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/tampereen-malli-ketipinoria-nuorille-kuin-nallekarkkeja-tipotien-nuorisopsykiatrisella-asiantuntijuus-tipotiessn#comments
Lääkemerkin vaihtaminen ei tuone mitään uutta ja koska olet aikaisemmin käyttänyt jo SSRI:tä on vaara, että aivosi ovat siihen jo jotenkin reagoineet ja mahdollisuus huonoon reaktioon on kasvanut.
"Lääkäri kovasti tuputtaisi lääkettä ja väittää, ettei tropilla ole haittavaikutuksia."
Tällaiset väitteet ovat hyvä osoitus lääkäri osaamattomuudesta ja tietämättömyydestä asiaa koskien. SSRI:llä on erittäin merkittäviä ja yleisiä haittavaikutuksia lievistä ahdistusoireista ja painomuutoksista, vakaviin ja pysyviin aivovaurioihin. SSRI:t toimivat lamaamalla aivotoimintoja, joka näkyy muun muassa kognitiivisten toimintojen heikkenemisena sekä tunteiden latistumisena tai katoamisena. Muita erittäin vakavia riskejä ovat pysyvät seksuaalitoimintojen (impotenssi) ja mielihyvän tunteen kokemiskyvyn katoaminen (anhedonia).
Lyhyesti tiivistettynä lääkärisi on ammattitaidoton käsittelemään ja tiedottamaan sinua psyykenlääkkeiden vaikutuksia ja riskejä koskien. Suosittelen hakeutumaan seuraavalle. Lisätietoja yleisistä virhekäsityksistä liittyen psyykenlääkkeisiin saat esimerkiksi osoitteesta www.cepuk.org.Oon edellisten kirjoittajien kanssa samoilla linjoilla. En ihan kevein perustein lähtisi SSRI-lääkkeitä syömään, kun faktahan on se, että ovat nykyään kovaa bisnestä. Katsoin vastikään tämän dokkarin: http://www.youtube.com/watch?v=1HVtYexfd1E
Puhutteleva!
Itse olen kärvistellyt todella vaikeiden ahdistusoireiden kanssa - moiset iski joskus päälle postraumaattisena stressinä ja olin reilu kaksi vuotta epätodellisessa olossa ja sekoamisen pelossa. Siinä vaiheessa olin jo niin epätoivoinen, että jopa pyysin lääkäriltäni lääkkeitä. Tämä onneksi sanoi suoraan, ettei niitä mulle määrää - en tarvitsisi niitä. Hämmentävän suoraa puhetta lääkäriltä. Tuolloin kävin intensiivisesti terapiassa purkamassa omia ahdistuksiani ja sitämukaa myös olot helpottui. Söin tarvittaessa vain Oxaminia - tuota meni korkeintaan yksi nappi (15mg) päivässä, eikä lainkaan jokapäiväisenä.
Joten. Ap:n tilanteessa ja omien kokemuksien pohjalta - en suosittele SSRI-lääkkeitä minäkään. - andalucian
andalucian kirjoitti:
Oon edellisten kirjoittajien kanssa samoilla linjoilla. En ihan kevein perustein lähtisi SSRI-lääkkeitä syömään, kun faktahan on se, että ovat nykyään kovaa bisnestä. Katsoin vastikään tämän dokkarin: http://www.youtube.com/watch?v=1HVtYexfd1E
Puhutteleva!
Itse olen kärvistellyt todella vaikeiden ahdistusoireiden kanssa - moiset iski joskus päälle postraumaattisena stressinä ja olin reilu kaksi vuotta epätodellisessa olossa ja sekoamisen pelossa. Siinä vaiheessa olin jo niin epätoivoinen, että jopa pyysin lääkäriltäni lääkkeitä. Tämä onneksi sanoi suoraan, ettei niitä mulle määrää - en tarvitsisi niitä. Hämmentävän suoraa puhetta lääkäriltä. Tuolloin kävin intensiivisesti terapiassa purkamassa omia ahdistuksiani ja sitämukaa myös olot helpottui. Söin tarvittaessa vain Oxaminia - tuota meni korkeintaan yksi nappi (15mg) päivässä, eikä lainkaan jokapäiväisenä.
Joten. Ap:n tilanteessa ja omien kokemuksien pohjalta - en suosittele SSRI-lääkkeitä minäkään.Ja lisäystä: Tuohon dokumenttiin saa valittua myös suomenkielisen tekstityksen, mikäli jollekulle ei englanti aukea. :)
- mää
Katsoin tuon tiededokkarin. Varsin mielenkiintoinen, ja sieltä sainkin vastauksen siihen, voiko minusta tulla "haitattoman" lääkkeen naukkailusta elävä kuollut.
En siis tahtoisi kajota lääkkeisiin. Mutta kun tätä ongelmaa - olipa sitten ahdistusta tai mitä hyvänsä - on jatkunut jo sen 8 kuukautta, alan väkisinkin pikkuhiljaa taipua etsimään jonkinlaista "oikotietä" pois tästä tilasta.
Kuten jo ihan viestiketjun alussa valittelin, on minulla melkoinen määrä fyysisiä oireita (liittyvätkö sitten kaikki ahdistukseen, en tiedä). Kaikkein ärsyttävintä tällä haavaa on se, että päässä ja kasvoissa tuntuu jatkuva paine;
on kuin joku puristaisi yhtä mittaa kädellä naamasta. Minua ei oikein ole ahdistanutkaan enää pitkilleen, mutta olo on silti päivästä toiseen todella huono. Lisäksi välillä pään sisällä tuntuu vaikeasti kuvailtavaa tunnetta, jonkinlaista fyysisen ja psyykkisen kivun sekoitusta. Tavallinen särkylääke tuntuisi lievittävän tuota tuntemusta.
"Mistä ahdistuksesi johtuu? Mitä oireita sinulla on ja miten ne vaikuttavat elämääsi?"
Itse olen tullut siihen (kenties väärään) johtopäätökseen näiden kahdeksan kuukauden aikana, että tämä henkinen helvetti on monen yksittäisen tekijän summa. Olen mm. ollut tähän saakka aivan liian yksinäinen. Ironista on, että koko homma laukesi käsiin juuri sillä hetkellä, kun sain opiskelun aloitettuani ympärilleni paljon uusia ystäviä.
Oireeni listasinkin jo ensimmäisessä viestissäni, mutta toden totta mainitsematta jäi se pikkuseikka, että ne invalidisoivat minut lähes täysin; en oikein onnistu opiskelemaan, enkä tekemään työtäkään sen puoleen. Päivät kuluvat siihen, että yritän saada päätäni järjestykseen. Tästä syystä olen alkanut uudelleen harkita lääkityksen aloittamista - pääsisin edes jotenkin jaloilleni.Ymmärrän täysin tuon fiiliksen, että haluaisi löytää sen oikotien. Ja voi kun olisikin olemassa "oikotie onneen".
Uskon, että varmasti lääkitysasiaa mielessäsi punnitset ja loppuviimeksi se onkin ihan sun oma päätös, mutta kannattaa erityisesti ottaa huomioon ne tosiseikat, että lääkitys ei poista syytä sun oireiden taustalla - se lykkää sun oireita tuonnemmaksi (jollet ala käymään ohessa myös terapiassa; käsittelemässä niitä varsinaisia ongelmia). Ja toinen seikka; lääkityksellä on useasti noita ikäviä haittavaikutuksia ja monesti kuulee sanottavan "oikeaa lääkitystä ei ole vielä löytynyt", eli voi olla, että joudut testaamaan jopa useampaakin nappia ja miten se sitten vaikuttaa aivokemiaan - mene ja tiedä.
Useimmitenhan ahdistus on vyyhti, jonka taustalle pakkautuu paljonkin eri suuruisia asioita; Elämänmuutoskriisit, traumahistoria, työstressi, sosiaaliset paineet.. Lista on loputon. Aina ei tarvitse olla edes suuria asioita - hyvätkin muutokset saattaa saada samanlaiset tunnereaktiot aikaan.
Mutta loin vartavasten tunnuksen tälle saitille, jos haluat laittaa viestiä? En ole pelottava kukkahattutäti, vaan varsin normaali 26-vuotias, jolla sattuu olemaan samanmoisia ongelmia. :) Joten laita toki viestiä, jos tulee sellainen fiilis, että haluat akuutisti purkaa sun tuntoja.- selvinnyt 55v
Olen ollut elämässäni vastaavassa tilanteessa kuin sinä olet nyt. Jouduin tekemään vaikean valinnan, vauhtoehtoja oli kaksi. 1, en käytä lääkkeitä ja voin huonosti. 2. Aloitan lääkityksen ja pystyn elämään ns normaalia elämää. Valitsin 2, siitä on aikaa 25v ja olen valintaani tyytyväinen. Kaksi kahjakasta lasta, voimassa oleva hyväkuntoinen avioliitto, työpaikka. Mieti mikä sinulle on parempi. Sivuoireet ovat yksilöllisiä ja lääkekohtaisua. Täällä on niin monenlaisia kirjoittajia..
- ystävää vailla
Voi luoja, ihan kun olisin itse nuo listat oireista kirjoittanut...
Olen siis 20-vuotias nainen ja minulla on kaikki nuo samat oireet kuin sinulla, ollut jo monia vuosia. Tiedostan itse, että olen koko ajan todella ahdistunut, mutta en ole siitä mihinkään lääkäriin mennyt.
Olen todella yksinäinen, vaikka olen jo 3 vuotta onnellisesti seurustellut avomieheni kanssa. Mutta ei hänkään voi 24/7 olla vierelläni vain sen takia, etten joutuisi olemaan yksin. Hänellä on muitakin ystäviä, joiden kanssa hän voi käydä ulkona ja tehdä asioita. Minulla ei. Olen aina onneni kukkuroilla kun saan lähteä mieheni ja hänen kavereidensa mukaan ulos.
Olen ollut joulukuusta 2013 asti työtön. Sitä ennen yritin käydä lukiota ja kahta eri ammattikoulua, niistä ei tullut yhtään mitään. Suurin osa ongelmista johtui siitä, että liikuin huonossa seurassa ja poissaoloja tuli liikaa.
Kun muutimme miesystäväni kanssa yhteen asumaan 2012 vuoden alussa, minulta lähti siinä samalla kaikki "kaverit", joiden kanssa olin hengannut ennen yhteenmuuttoamme. Aikuistumiseni kannalta se oli aivan loistava asia ja nyt kun heitä todella mietin, eivät he mitään kavereita loppujenlopuksi olleetkaan. Tällä hetkellä ainoat ihmiset, joille voin puhua, ovat miesystäväni, perheeni ja yksi ystävä, joka asuu todella kaukana ja jota näen ehkä kerran puolessa vuodessa. Perheenikin asuu toisella paikkakunnalla.
Työttömänä ollessani, minulta on kadonnut päivärytmi kokonaan. Heräilen koska sattuu, istuskelen koko päivän vain sohvalla tai jotain vastaavaa. Syön todella huonosti ja olen koko ajan tylsistynyt. Raha on myös TODELLA suuri tekijä ahdistukseni kanssa. Minulla ei ole edes rahaa maksaa vuokraa kokonaan, koska karenssi. Saan asumistukea 220€/kk ja minun osuuteni vuokrasta on 280€/kk ... Joudun joka kk lainaamaan joko perheeltäni tai mieheltäni rahat vuokraan, ja loppukuun elämme mieheni opintotuella... Rahat loppuvat kyllä yleensä jo kuun puolessa välissä tai aikaisemmin. Sossusta ei saa rahaa, he vain yrittävät saada mieheni ottamaan opintolainaa...
Ja luonnollisesti, koska ei ole rahaa, ei voi tehdä mitään. Ainoa, mitä nyt olen keksinyt tehdä, on käydä lenkillä. Koko kesä pelkkää lenkkeilyä. En siis päässyt kesätöihin, en ole koskaan päässyt minkään sortin töihin, eikä siihen anneta edes mahdollisuutta. Miesystäväni sai hyvän kesätyöpaikan ja olen onnellinen hänen puolestaan. Tosin en siitä, että joudun olemaan koko kesän yksin ja elämään hänen siivellään...
Mieheni ehdotti yhtä asiaa, mikä saattaisi piristää minua. Koira. Kyllä, olen aivan samaa mieltä, että se parantaisi elämänlaatuani 200%:lla, mutta taas tulee se raha esteeksi....... Olisin maailman onnellisin ihminen jos saisimme hankittua koiran. En olisi enää koskaan yksin. Kuulostaa varmasti ihan hirveältä, kun sanon olevani yksin, vaikka minulla on rakastava mies vierellä, mutta minkäs minä tuntemuksilleni voin. Olen aina todella onnellinen ja iloinen kun saan olla mieheni kanssa, enkä sen takia haluaisi päästää häntä lähtemään mihinkään.
Voivoi, tätä tekstiä voisi jatkaa loputtomiin, mutta eihän tätä nytkään varmaan jaksa kukaan lukea. Tätä se juuri on; tarve avautua, muttei ole ketään kelle avautua. Nytkin vain makaan sängyssä itku kurkussa odottaen miestä kotiin kaverinsa luota... Elämäni oli niin erilaista, kun minulla oli "kavereita", mutta valehtelisin jos väittäisin, että olin silloin onnellisempi. Olen nyt onnellinen tässä elämäntilanteessa, kun saan olla rakkaani kanssa. Muissa tilanteissa olen todella ahdistunut, enkä löydä siihen helpotusta..- anom
Oli pakko vastaa vaikken koskaa mitää tänne kirjottele,tsemii älä missää vaiheessa luovuta hyvät päivät on vielä edessä :) vitamiinit ja kuntoilu auttaa paljon ja pysy päihteestä erossa
- eräs mahdollisuus
Tuli vaan mieleen sellainen, että voisiko aloittajalla olla jonkin ravintoaineen puutosta? B-vitamiineista oli vasta juttua, erityisesti B12 puutos voi aiheuttaa psyykkisenkin puolen ongelmia. Toiset taas ovat saaneet apua magnesiumista ja/tai kalaöljyistä.
Tuossa vielä tuo Hesarin juttu:
"Aivot kaipaavat B-vitamiinia rauhoittuakseen. Stressi, masennus sekä muistin takkuaminen voivat olla yhteydessä B-vitamiinin puutteeseen."
http://www.hs.fi/terveys/a1398840583347- joskus säikähtänyt
Selvästi psyykkisperäisiltä ahdistuksesi vaikuttaa. Aikanaan itselläni yli kymmenen vuotta olleet ahdistustilat ja pelot laukesivat voimakkaisiin paniikkikohtauksiin (päänsärky, leposyke 180, hartioiden lukkiutuminen..). Moni sanoo ja puhuu varmasti totta, että "kohtaus" on vaaraton (se ennenkaikkea voi tuntua vaaralliselta) ja opituilla nikseillä se menee ohi. Itse uskon paniikkihäiriöiden olevan yksilöllisiä; selvästi korken verenpaineen ja sykkeen takia minun oli turvauduttava ensiapuun, jossa sain bentsoja rauhoittuakseni. Oman kokemukseni perusteella varoittaisin näiden pitkäaikaiskäytössä koukuttavaa ominaisuutta (etenkin, jos annokset suurenevat jatkuvassa käytössä).
Sivuseikkana, mikä ei varmasti koske Sinua, sanoisin oireiden muistuttavan paljon myös eri päihteiden vieroitusoireita (älköön kukaan suuttuko tästä!). Ilmeisen paljon Sinulla on fyysisiä vaivoja, joten arvelen esim. terapian lisäksi tarpeelliseksi jonkin lääkkeen, mitä lääkärit nykyisin aiempaa onnistuneemmin osaavat tarjota. Mieleeni tulee myös kilpirauhashormoonien tarkistaminen. Aiemmissa viesteissä on hyviä neuvoja. Älä hätäänny vaikeiltakin tuntuvista oireista. Tärkeää on lähteä hakemaan ammattiapua. Toivottavasti sopiva terapia sekä juuri Sinulle käyvä lääkekin löytyisi pian. Monella on kokemuksia samantapaisista oireista ja myös avun saamisesta niihin. Voimia ja rohkeutta Sinulle!
Olipas perusteellinen luettelo! No täältä tulee konkarin neuvoja! Syö b-vitamiinia, erityisesti B12 vitamiinia ja rentoudu. Hommaa vaikka piikkimatto ja luonnonääni, tms. kasetti. Hommaa myös semmoinen liikuntaharrastus, jossa saat pahat tunteet puskettua ulos hallitusti ja niin kovaa, että ei sen päälle ahdista. Asetu taisteluasemiin.
Ahdistumisesta toipumiseen on olemassa yksi hyvä opaskirja: Edmund J Bourne, Vapaaksi ahdistuksesta. Siitä on uudempi ja vanhempi painos, molemmat OK! Itse en kunnolla ymmärtänyt koko sairautta ennen kirjan läpikahlaamista. Lue se!! Varaa kirjastosta ja lue! Kirja on ostettavana iso ja hintava. Jollet muuten, niin siksi, että minä missasin jumpan tämän takia. No onneksi on vielä yksi jumppa tänään...Ja joo, unohdin tuon seuraavan ystävää vailla nimimerkin koira asian. Itselläni on kissa. Ne on halvempia. Toinen kissa on menossa, sillä eka oli tarkoituksellisesti tosin , paljon kärsinyt löytöeläin ja tämä toka on kallis rotupentu, jonka sain puoleen hintaa, kun sillä oli infektio, jonka takia ei kelvannut näyttelyyn. eikä siitokseen. Tosin en tiennyt syytä, koska ekalla kissalla ilmennyt tappava sairaus aiheutti semmoisen paniikin, että olisi saatava kissa jonka alkuperä on tarkassa tiedossa .ja tällä oli paperit kohdallaan isoiso isään saakka...
Joka tapauksessa löytöeläimen ottaminen tarjoaa haastetta, samoin tietty lapsen saanti, mutta varattomalla juuri se ettei elämässä voi edetä ahdistaa. Minä tiedän työtön kun olen. Liity eläinsuojeluyhdistykseen ja hanki löytöeläin tietoutta, sillä lemmikki on ihana!- ystävää vailla
herttarouva73 kirjoitti:
Ja joo, unohdin tuon seuraavan ystävää vailla nimimerkin koira asian. Itselläni on kissa. Ne on halvempia. Toinen kissa on menossa, sillä eka oli tarkoituksellisesti tosin , paljon kärsinyt löytöeläin ja tämä toka on kallis rotupentu, jonka sain puoleen hintaa, kun sillä oli infektio, jonka takia ei kelvannut näyttelyyn. eikä siitokseen. Tosin en tiennyt syytä, koska ekalla kissalla ilmennyt tappava sairaus aiheutti semmoisen paniikin, että olisi saatava kissa jonka alkuperä on tarkassa tiedossa .ja tällä oli paperit kohdallaan isoiso isään saakka...
Joka tapauksessa löytöeläimen ottaminen tarjoaa haastetta, samoin tietty lapsen saanti, mutta varattomalla juuri se ettei elämässä voi edetä ahdistaa. Minä tiedän työtön kun olen. Liity eläinsuojeluyhdistykseen ja hanki löytöeläin tietoutta, sillä lemmikki on ihana!Kiitos vinkistä, mutta emme pidä kissoista ja mieheni on kissoille allerginen.
Rescue-koira olisi aivan mahtava, mutta todella harvoin löytyy pelastettavia koiranpentuja.
Haluamme siis 8-12 viikon ikäisen pennun, koska pentuaika on parasta aikaa ja silloin koirasta saa muokattua juuri sellaisen, kuin itse haluaa.
Aikuisen koiran on kasvattanut joku muu, eikä se koskaan tuntuisi omalta koiralta, jos sitä ei olen pennusta asti saanut kasvattaa.
- tebba
Mulla on yleinen ahdistuneisuushäiriö ja niska hartia vaivoja,joiden takia olen tuloksetta juossut fysioterapeuteilla ja hierojilla ilman minkäänlaista apua.Vihdoin olen huomannut,ettei niihin kannata rahojaan tuhlata,koska silloin kun psyykkinen puoli on paremmassa kunnossa,on myös hartiavaivat poissa.Eli pää kuntoon,niin häviää fyysisetkin oireet.
- mää
Jälleen kiitokset vastauksista! Ja erityisesti sinulle, andalucian - olen otettu siitä että olet nähnyt niin paljon vaivaa vuokseni. Laitan toden totta sinulle viestiä, jos alkaa siltä tuntua :)
Olen nyt miettinyt, olisiko minun ehkä jossain vaiheessa syytä käydä myös neurologilla tai vastaavalla. Tai siis voiko ahdistus todella aiheuttaa niin valtavan paineen päähän?
Lisäksi tinnituskin on niin kova, että se peittää alleen jo joitakin ympäristön ääniä (ja minusta tuntuu, että en saa välillä oikein selvää edes ihmisten puheesta).
B-bitamiiniasiasta vielä sen verran, että pyrin yleensä syömään varsin monipuolisesti, ja lisäksi otan vitamiinia päivittän myös purkista.- ...
Voithan toki käydä, mutta kyllä sekä ahdistus että niska/hartiaseudun jumit voi aiheuttaa tinnitusta ja paineentuntua. Noissa on aika ikävä kierre päällä kun oireista ahdistuu vielä lisää... Hyvää kesää aloittajalle kaikista ikävistä jutuista huolimatta :)
- mää
Kävin nyt sitten neurologilla ja sain reseptin Klotriptyl-nimiselle lääkkeelle. Kuulemma auttaisi jotenkin, en nyt ihan saanut selvää että miten (jotenkin liittyy välittäjäaineisiin kuitenkin). Kellään kokemuksia moisesta?
- Anonyymi
Olis kiva tietää miten tällä miehellä menee tänään 10 vuotta myöhemmin. Onko päässyt vaivoistaan eroon
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olis kiva tietää miten tällä miehellä menee tänään 10 vuotta myöhemmin. Onko päässyt vaivoistaan eroon
Toivon ainakin näin. Itse olen nuori miehen alku ja kärsinyt ilmeisesti ”ahdistuneisuushäiriöstä” en ole viemä varma olenko itselle sitä hyvänsynyt mutta nämä oireet ovat kyllä kattavat ja laajat.
Itselle fyysiset oireet eivät ole niin pahat kuin pään sisäinen ”tuska”
En pysty ajattelemaan kun tuntuu että pää on niin täynnä ja välillä rupee ahdistaa olla oman pään sisällä joka tuo taas lisää ahdistusta ja paniikkia. Lääkäreissä on jumpattu ja psykkareilla
Joista onkin ollut apua.
Itse en vielä näin nuorena ja huolettomana osaa ajatella mikä minuun on tullut kun aina ollut kaikki hyvin ja elänyt elämää täysillä.
En tiedä katsooko kukaan tätä mutta kuhan sain ahistusta purattua.
- Anonyymi
Mua on ahdistanut monta kertaa kuten vaikka nyt siis mun kaveri sano et se oli itkenyt joo ja vielä koulussa luulen ja pelkään et se liittyy muhun kun olin vähän ilkeee 😰😰😰😰😰😰😰😰😰😰😭😭😭😭😭😭😭
- Anonyymi
Hei
Olen 42v mies ja kärsinyt ahdistushäiriöistä ja oireista jo yläasteikäisestä asti. Oireita on ollut laidasta laitaan, fyysisiä että psyykkisiä. Käynyt melkoisen lääkelistan lävite ja yhden psykoterapiankin. Tästä tulisi romaani jos kävisin koko sairashistorian tässä lävite. Nyt on taas menossa erittäin paha kausi.
Oireilua oli jo pitempään ahdistuksen ja junnaavien ajatuksien kanssa. Peliongelma ja yhden ihmissuhteen tapaisen jutun loppuminen loppukeväästä edesauttoi vyyhdin kertymistä. Siihen vielä melko tiivis soittokeikka -ja työputki ennen lomaa joka alkoi elokuun puolivälissä, oli sitten kai viimeinen pisara. Sain pahan tuskaisuuskohtauksen yksi yö töiden jälkeen. Olin hyvin ahdistunut koko viikon ja nukkumiseen otin opamoxia. Aloitin omin päin sertraliinin ottamisen 25mg.llä joka oli käytössä puolen vuoden verran viime syksystä kevääseen. Mut tällä kertaa lääke nosti vain lisää kierroksia päähän. (Kyllä, lääkkeet yleensä huonontavat alkuun oloa) mutta tämä on/oli erilaista. Lääkäri kehoitti nostamaan annoksen viikon jälkeen 50mg.hen ja sen jälkeen lähti viimeisetkin unet. Kierrokset päässä ja tuskaisuus nousi valtavaksi. Esim vuosi sitten tällaista reaktiota ei ollu. Kolme päivää sinnittelin annoksen kanssa ja nukuin ehkä kuutisen tuntia kolmen yön aikana. Menin uudestaan lääkärille ja tämä lääkäri sanoi että jätetään sertralin pois ja aloitti triptylin 25mg yöksi ja kirjoitti xanoria opamoxin tilalle. Nyt oon vkon verran käyttänyt triptyliä ja xanoria mahd vähän. Nukkuminen on pahin ongelma. Vaikka on väsynyt nii päässä on valtava paine ja tuskaisuus. Kierrokset ikäänkuin peittävät väsymyksen ja uni on todella huonoa. Sellaista pinta unta, heräilyä jne. Nyt eilen nostin triptylin 50mg.hen ja sen väsyttävä vaikutus tuli kovempana. Nyt sairaslomalla ja askel askeleelta eteenpäin. Nuo pään kierrokset ja paine on pahin ja pelottavin vaiva. Labrat oli ok. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia että joskus ahdistus/sairaus tulee näin erilaisena että aiemmin käytetty lääke reagoi kroppaan täysin eri tavalla? Jos vielä yritän kuvailla paremmin tuota pään sisäistä ja fyysistä tunnetta. Eli pää on paineessa. Koko ajan sellaisissa kierroksissa ja voisi kai käyttää sanaa hälytys-tilassa. Tunne on erittäin inhottava ja rentoutuminen on hankalaa. Mukana on tinnitusta tai ainaki se pahentaa sitä. Välillä tulee ajatus jostain vakavammasta m.t häiriöstä mutta kukaan lääkäri ei ole koskaan mitään muuta diagnosoinu. Eikä myöskään mitkään oireilut viittaisi mihinkään sellaiseen? (Menisi lujaa tai olisi harhoja jne jne jne). Paineen tunne päässä on ehkä ensimmäinen fyysinen oire minkä olen kyllä tuntenut ja tiedostanut ahdistuksen aiheuttamaksi mutta koskaan sairashistoriassa ei ole ollut ihan tällä tavalla näin pahana mikä vaikuttaa ja häiritsee tosi paljon unta..... Tämä pelottaa
Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta jne? Kiitos - Anonyymi
Täälläkin järjetön ahdistus vaivaa ja tuntuu ettei mitenkään pääse eroon. Yöunet mennyt ja pelottaa mennä nykyään nukkumaan kun tietää ettei saa nukuttua hyvin.Tämä on kestänyt vaihtelevasti jo yli vuoden. Pelottaa kuinka tässä oikein käy. Minulla ihme oireita niin ne pelottaa. Eniten oireilee jalat, voimattomat ja raskas kävellä. Tietenkin tulee mieleen onko vakavaa. Tuntuu niin kuin hermosto olisi jotenkin sekaisin.
- Anonyymi
Miten siis nukut? Pätkissä? Heräillen? Onko nukkumiseen mitään lääkettä annettu tai ylipäätään onko mitään lääkitystä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten siis nukut? Pätkissä? Heräillen? Onko nukkumiseen mitään lääkettä annettu tai ylipäätään onko mitään lääkitystä?
Jos multa kysyt. Pätkissä mutta jos herään ei toivoakaan saada unta kun pumppu hakkaa ylikierroksilla. Mirtazapin palanen nukkumiseen ja välillä nukahtamislääkkeitä. Ei ole mielialalääkitystä kun ne ei toimi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos multa kysyt. Pätkissä mutta jos herään ei toivoakaan saada unta kun pumppu hakkaa ylikierroksilla. Mirtazapin palanen nukkumiseen ja välillä nukahtamislääkkeitä. Ei ole mielialalääkitystä kun ne ei toimi.
Joo sulta kysyin.. onko siis kokeiltu "masennuslääkkeitä" useitakin? Lääkäri ei ole rauhoittavaa kirjoittanut? Olen itse ainaki hyvin lääkevastainen, tai ainaki hyvin varovainen ja bentson käyttäminen nukkumiseen, tai nukahtamiseen on nyt vähintäänkin pelottanut. Toisaalta taas pelko lisää taas ahia ja se ei ole hyvä. Saisin ohjeen mukaan ottaa enemmänkin mutta en ota päivällä ja illalla on ottanut mahd pienen määrän. Valvominen ei ainakaan päätä rauhoita 😞
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos multa kysyt. Pätkissä mutta jos herään ei toivoakaan saada unta kun pumppu hakkaa ylikierroksilla. Mirtazapin palanen nukkumiseen ja välillä nukahtamislääkkeitä. Ei ole mielialalääkitystä kun ne ei toimi.
Onko sullakin päässä paineen tuntua? Kierroksia?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo sulta kysyin.. onko siis kokeiltu "masennuslääkkeitä" useitakin? Lääkäri ei ole rauhoittavaa kirjoittanut? Olen itse ainaki hyvin lääkevastainen, tai ainaki hyvin varovainen ja bentson käyttäminen nukkumiseen, tai nukahtamiseen on nyt vähintäänkin pelottanut. Toisaalta taas pelko lisää taas ahia ja se ei ole hyvä. Saisin ohjeen mukaan ottaa enemmänkin mutta en ota päivällä ja illalla on ottanut mahd pienen määrän. Valvominen ei ainakaan päätä rauhoita 😞
Joo, olen itsekin lääkevastainen mutta on tämä todella rankkaa olla näin ahdistunut. Minkä merkkisiä lääkkeitä sulla on tähän. Mulla on joku 15vuotta sitten kokeiltu masennuslääkkeitä eikä ne toiminut. Nyt uusi tämä ahdistus, kun terveyden kanssa ongelmaa eikä syytä tahdo löytyä. Onko sinulla kuinka kova toi ahdistus ? Voitko rentoutua ja katsella vaikka teeveetä rauhassa. Minä olen tosi levoton ja huokailen koko ajan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo, olen itsekin lääkevastainen mutta on tämä todella rankkaa olla näin ahdistunut. Minkä merkkisiä lääkkeitä sulla on tähän. Mulla on joku 15vuotta sitten kokeiltu masennuslääkkeitä eikä ne toiminut. Nyt uusi tämä ahdistus, kun terveyden kanssa ongelmaa eikä syytä tahdo löytyä. Onko sinulla kuinka kova toi ahdistus ? Voitko rentoutua ja katsella vaikka teeveetä rauhassa. Minä olen tosi levoton ja huokailen koko ajan.
En pahimmillaan oo kyllä todellakaan ollu rentoutunut tässä lähiaikoina. Päätä hieronut jatkuvasti paineen tunteen takia. Nyt tällä hetkellä triptyl ja xanor. Cisordinolia olisi myös purkki. Se oli joskus ainoana lääkkeenä käytössä reilu 10v sitten pahan romahtamisen aikaan. Silloin Venlafaxin nosti niin kauheet kierrokset miniannoksella että muutaman pvän jälkeen oli pakko lopettaa. Silloin pää/kroppa oli samankaltaisessa tilassa kuin nyt. Olin nimittäin venlaa käyttänyt ensimmäisenä masislääkkeenä jo 20v sitten... On tämä sairaus kyllä helvettiä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En pahimmillaan oo kyllä todellakaan ollu rentoutunut tässä lähiaikoina. Päätä hieronut jatkuvasti paineen tunteen takia. Nyt tällä hetkellä triptyl ja xanor. Cisordinolia olisi myös purkki. Se oli joskus ainoana lääkkeenä käytössä reilu 10v sitten pahan romahtamisen aikaan. Silloin Venlafaxin nosti niin kauheet kierrokset miniannoksella että muutaman pvän jälkeen oli pakko lopettaa. Silloin pää/kroppa oli samankaltaisessa tilassa kuin nyt. Olin nimittäin venlaa käyttänyt ensimmäisenä masislääkkeenä jo 20v sitten... On tämä sairaus kyllä helvettiä.
Onko sulla kauan kestänyt tämä kausi. Toi Cisordonoli melko kauhea lääke mitä luin. Ei tämän asian kanssa ole kyllä helppoa. Mitenkäs sitä sais pidettyä ahdistuksen loitolla. Minulla huono kun on nyt tätä terveydellistä haastetta ettei pääse edes liikkumaan mihinkään niin pahenee jo senkin takia tilanne. Verikokeissa ei näy mitään ongelmaa. Mulla olis Diapamia mutta se ei kestä kun vähän aikaa niin ei enään auta. Sulla Xanorissa mikä annostus. Söin sitä viime keväänä kun oli tosi vaikeaa ja sain sitten lopetettua, mutta nyt on taas kova tilanne, varmaankaan ei lääkäri sitä enään kirjoita. Huono maine tuolla Xanorilla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko sulla kauan kestänyt tämä kausi. Toi Cisordonoli melko kauhea lääke mitä luin. Ei tämän asian kanssa ole kyllä helppoa. Mitenkäs sitä sais pidettyä ahdistuksen loitolla. Minulla huono kun on nyt tätä terveydellistä haastetta ettei pääse edes liikkumaan mihinkään niin pahenee jo senkin takia tilanne. Verikokeissa ei näy mitään ongelmaa. Mulla olis Diapamia mutta se ei kestä kun vähän aikaa niin ei enään auta. Sulla Xanorissa mikä annostus. Söin sitä viime keväänä kun oli tosi vaikeaa ja sain sitten lopetettua, mutta nyt on taas kova tilanne, varmaankaan ei lääkäri sitä enään kirjoita. Huono maine tuolla Xanorilla.
Nyt tää pahin aika 3-3,5 vkoa. Pahimmat uniongelmat viimeistään silloin ku sertraa kokeiltiin nostaa 50mg.hen, kohta 2vkoa sitten. Xanoria saisin ottaa 1-2kpl 0,5mg Max 3krt pvä. Nyt on mennyt yhteensä 13 tabl. 10pvä aikana. Vedän nii minimillä ku vaan pystyn. Nukkumiseen
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko sulla kauan kestänyt tämä kausi. Toi Cisordonoli melko kauhea lääke mitä luin. Ei tämän asian kanssa ole kyllä helppoa. Mitenkäs sitä sais pidettyä ahdistuksen loitolla. Minulla huono kun on nyt tätä terveydellistä haastetta ettei pääse edes liikkumaan mihinkään niin pahenee jo senkin takia tilanne. Verikokeissa ei näy mitään ongelmaa. Mulla olis Diapamia mutta se ei kestä kun vähän aikaa niin ei enään auta. Sulla Xanorissa mikä annostus. Söin sitä viime keväänä kun oli tosi vaikeaa ja sain sitten lopetettua, mutta nyt on taas kova tilanne, varmaankaan ei lääkäri sitä enään kirjoita. Huono maine tuolla Xanorilla.
Mut tosiaan päivät sietää vaikka hammasta purren ja pakottaa itteä tekemään jotain että ees vähän ajatuksia saisi muualle. Yöt ja siis nukkuminen on se pahin peikko nyt .... Kun kierrokset vievät unet.. Oon käynyt uimassa, lenkkeilee, soitellut haitarilla, sulista pelaamassa, marjassa, sienessä.......
- Anonyymi
Onko kilpirauhas koetta otettu ?
Sekin voi aiheuttaa sanomattomia ongelmia .
Monia mistä kirjoitit .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta354592Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä203185Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2692331Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui532197- 1642056
Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu891670- 171653
Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3601651Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1131622M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti151279