Olen kristitty ortodoksi. Kirjoitan tänne yleiselle kristinuskon palstalle enkä ortodoksiselle, koska tiedän, että kirkkoni ei yleisesti ottaen ainakaan maailmalla hyväksy avioliittoa kristityn naisen ja muslimimiehen välillä. En itsekään oikeastaan edes halunnut muslimimiestä. Etsiessäni aviomiestä monen monituisen vuoden ajan niin pitkään kieltäydyin muslimimiesten lähestymisyrityksistä. Mutta lopulta sitten kuitenkin avioiduin muslimimiehen kanssa. Tuntui, että kristittyjä miehiä ei ole missään...tai he eivät ainakaan halua avioliittoa...tai ainakaan minun kanssani. Aloimme odottaa vauvaa. Kesken raskautta mieheni pakkasi tavaransa ja lähti, koska ilmoitti, että ei voi olla isä krititylle kastetulle lapselle. Hän kuitenkin tuli takaisin, katui sanojansa ja lupasi, että saan kastaa lapsen, eikä hän lähde pois. Lapsi syntyi ja iloitsin jo etukäteen tulevasta kastejuhlasta, kunnes yksi päivä mieheni tuli kotiin ja ilmoitti, että jos kastan lapsen tai vien hänet kirkkoon, niin hän eroaa minusta samantien. Maailman romahti ympärilläni ja siitä päivästä olen vain tuntenut tuskaa sydämessäni. Lapsni sielu on arvokkainta, mitä minulle on uskottu, että pitäisin huolta...ja toisaalla pelottaa mieheni menettäminen. Hän on koko raskauden ajan uhkaillut erolla erilaisista asioista ja olen kokenut kerta toisensa jälkeen hänen menettämisensä pelon ja surun. Iloitsen, että hän en edelleen mieheni, mutta olen aivan ymmälläni, mitä tehdä lapsemme kasteen suhteen. Suo siellä, vetelä täällä...se tuntuu nyt pätevän...joko menetän mieheni...tai sitten lapseni sielu menehtyy, jos hänelle sattuu jotain ennen kuin hän voi päättää itse kasteesta 12 vuoden iässä, jos nyt en salli häntä kastettavan...Enkä tiedä, mistä hakisin tukea tai apua tähän ristiriitaiseen tilanteeseen. Harmittaa, että kaste on liitetty viralliseen rekisteröintiin kirkkoon...muutenhan lapsi voisi saada kasteen...
suo siellä, vetelä täällä...
epätoivoinen
169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kimurantti tilanne. Ja varmasti huolestuttaa.
Sellainen tuli mieleen, että kristinuskossa sielun pelastuminen on uskosta kiinni. Seurakunnan jäsen ei ole pakko olla. Riittää siis, että kasvatat lapsesi kristilliseksi, vaikkei häntä nyt olisikaan ihan heti kastettu.
Voisitko sopia miehesi kanssa, että jos saat mennä lapsen kanssa kirkkoon tai käydä seurakunnan kerhossa, niin sinulle sopii ettei häntä kasteta. Tai toisinpäin.
Monet miehet kyllä rauhoittuvat kun asiasta ei tee numeroa, tulee osassa asiassa vastaan, niin hänkin tulee vastaan. Lohdutat häntä ettei hän ole lastaan menettämässä, etkä sinäkään. Ja teille kaikille on parempi kun saatte asian jonkinlaisen sovun. Tuskin se on kenekään kannalta täydellinen, paitsi että psytytte jatkamaan yhdessä, joka on täydellinen onnistuminen teille. Muuhan on vähän sivuseikka. Perhe on tärkein, ainakin minulle.