Elämäntyylini, friikkeyteni.

---JATKUU KOSKA YHTENÄ TEKSTINÄ LIIAN PITKÄ---


Neljänneksi voitaneen nostaa luonteeni kokonaiskuva. En halua olla huomion keskipisteenä, yleensä siitä seuraa harmia ennemmin tai myöhemmin. Sen sijaan haluan ennemmin seurata taustalta ja katsoa, että kaikki sujuu hyvin. Omalla tavallaan minua voisi jopa kutsua "roudariksi." Esimerkiksi se on minulle OK, jos olen kuskina kavereilleni kun he menevät baariin/baareihin. Silloin keskityn siihen että heillä on kiva ilta ja että illan päätteeksi kaikki pääsevät kotiin, vaikka kantamalla. Muutenkin asuntoni ulkopuolella pyrin auttamaan niitä, jotka tarvitsevat apua, esim. joku tarvitsee pikaista kyytiä, joku pudottaa kukkaron yms. eikä huomaa sitä joten nostan sen ja annan omistajalle, varoittaa autolijaa lähes tyhjästä renkaasta kun tämä on juuri lähdössä eikä huomaa rengasta jne. Kertaalleen olen jopa vienyt tuntemattoman ihmisen sairaalaan kun tämä polkupyörällä ajaessaan selasi puhelintaan/MP3-soitintaan, ajoi kiitettävää vauhtia päin pylvästä ja sai vammoja. Näin tilanteen muutaman metrin päästä liikennevaloissa odottaessa, joten menin heti katsomaan miten kävi. Päätettiin siinä sitten että pyörä lukkoon läheiseen pyörätelineeseen ja lähtö ensiapuun kaiken varalta, joten kaveri takapenkille makuulle ja päivystykseen. En tiedä mitä hänelle tarkalleen tuli, koska kun sain hänet vietyä ensiapuun, en ole sen jälkeen nähnyt enkä kuullut. Toivon vain ettei käynyt paljoa vahinkoa. Mutta kun itselleni on käynyt sitä sun tätä, en saa kuin naurua. Hyvänä esimerkkinä oli viime kesä tullut nivelsidetulehdus nilkkaan, jonka takia en päässyt kävelemään, pahimmillaan nilkkaan sattui järkyttävästi vaikka olisi missä asennossa. Menin sen takia myös ensiapuun, jossa ei tehty muuta kuin naureskeltiin, annettiin kyynärsauvat ja käskettiin kotiin. En saanut edes kipulääkkeitä vaan jouduin selviämään onnettomilla Buranilla. Ko. vaivan takia en myös päässyt edes kaupassa käymään, joten oli pakko pyytää apua. Naapureista ketään ei piitannut ja kavereista yksi suostui vihdoin ja viimein kun suostuin maksamaan hakupalkkaa. Myöhemmin minulta on jopa kysytty, mitä hyötyä saan ihmisten auttamisesta.

Haluan olla avulias, olen siis friikki.

Viidenneksi ja viimeiseksi tulevat parisuhde- ja seksuaalielämän kysymykset. Olen sinkku, mutta en koska niin haluaisin. Edellä mainittujen asioiden ja muiden seikkojen takia minut katsotaan erilaiseksi kuin mitä ihmisen pitäisi ilmeisesti olla, joten en ole vuosiin ollut parisuhteessa. Edellisen kerran seurustelin 17-kesäisenä. Kyseessä oli etäsuhde, jonka aikana tapasin kumppanini muutaman kerran, mutta lähes joka päivä olimme yhteydessä. Emme harrastaneet seksiä tapaamisten aikana, sillä olimme päättäneet säästä sen aviota varten kunnioituksesta vanhempien toiveisiin. Noin vuoden jälkeen suhde päättyi, kun kumppanini joutui auto-onnettomuuteen. Voitte varmaan arvata miten siinä kävi... Sen jälkeen olen muutamaan otteeseen yrittänyt löytää uutta ihastusta, mutta vanha rakas muistuu aina mieleen. Ihmiset, jotka kuulevat tästä, ihmettelevät miksi en vain hanki toista naista. Muille se on ilmeisesti helppoa kuin uuden maitopurkin hakeminen kaupasta, mutta itse en ole koskaan "pikasuhteisiin" tai yhden illan juttuihin innostunut. Aina kun minulta kysytään: "Miks sua ei muka yhen illan jutut kiinnosta," vastaukseni on, että haluan sen olevan enemmän kuin vain seksiä.

En halua harrastaa seksiä tuntemattomien kanssa ja haluan aidon parisuhteen, olen siis friikki.


Näiden syiden takia olen ilmeisesti friikki, jonka takia olen jo lähes erakoitunut. En jaksa enää kuulla ilkkuvia kommentteja tai kestää pilkkaavia katseita, joten pysyn omissa oloissani ja annan maailman olla omissa oloissaan. Viime aikoina olen vain alkanut miettiä, onko tämä maailma oikeasti sellainen kuin pelkään sen olevan vai olenko vain ollut lähes koko elämäni "huonojen" ihmisten ympäröimänä?

Kertokaa, olenko todellakin yhteiskunnan silmissä friikki?

Niinhän se menee.. Ennenkuin luokittelee itsensä friikiksi, kannattaa tarkistaa, ettei ole kusipäiden ympäröimä.

Unohta lähipiirisi, olet vain aikustunut nopeammin, kypsempi kuin ne kännikalat. Keskity uran hankkimiseen, terveyden hoitamiseen, liikuntaan ja harrastuksiin.. Niin kyllä 'se oikea' sitten joskus ilmaantuu. Ei sitä baareista kannata alkaa etsimään.

Et ole varmasti ainoa kuka miettii itseään friikiksi. Minä lukeudun myös noihin (tätä kielii myös nimimerkkini valinta).
Aika paljon luettelemissasi oli itsellekin tuttuja ominaisuuksia. En yhdy autoon (en omista) enkä peleihin.

Mutta löytyy lisää friikkipuolia.
1. Tunnollisuus; en ole koskaan lintsannut koulusta/töitä surkeiden tekosyiden varjolla. Teen sen mitkä ovat velvollisuuksiani ja niitä tekemällä saan leivän pöytään.
2. Katson animea. Tämä on suurempi haloo-aihe ihmisille kuin pelit. Usko pois. Se tekee sinusta iljettävän fantasiamaailmassa uiskentelevan olion. Vaikka ei edes harrastuksiin kuulu cosplayaamiset ym, niin silti olen ja pysyn sen takia omituisena otuksena.
3. Viihdyn kotona. Olen nuori ja monet ihmettelevät miksi en liiku enempää ja tapaa enemmän ikäisiäni. Enkö saakaan olla siellä missä viihdyn? Tulen täältä kotikolostani ulos kun niin haluan. Tykkään mun kodista ja panostan siihen.
4. Sekä miehisiä että naisellisia piirteitä. No nythän menee omituiseksi. Eihän nämä piirteet voi sekoittua keskenään. Miehille kuuluu äijämäiset painiotteet kavereiden kanssa ja naisille kuuluu kynsilakkojen vertailu. Ja sitä rataa.

Ja kyllähän näitä riittäisi...

Se on vaan semmonen juttu, että erilaisia kaikki ollaan ja pitää löytää ihmisiä, jotka hyväksyy sut tollasenaan. Ei kannata muutaman kusipään kommenttiin tarttua ja sen takia heittää elämäniloa hukkaan. Ainakin ite meen miten tykkään, myös toisten mielipiteitä kunnioittaen tietty.

Suurin osa ihmisistä ei tiedosta, miten tärkeää on tarkastella sitä seuraa / niitä ihmisiä, jotka ovat vakutuiseen lähettyvilläsi tai vakituinen osa elämääsi.

Seura tekee kaltaisekseen. Vaihda seuraa ja huomaat muuttuvasi. Tämä pätee jokaiseen. Esimerkiksi kansanedustajat. Vaikka edustajaksi tulisikin valituksi henkilö, jolla on aidot arvot ja tavoitteet, niin ennen pitkää hän joko tulee savustetuksi ulos, lähtee itse (omat arvot ovat tärkeintä) tai lähes valtaosassa tapauksissa; hän tulee yhdeksi jäseneksi valikoitua kansan joukkoa (kansanedustajat), jotka etsivät ja vaalivat yksinomaan omaa etua. Samalla tietysti tämä joukko vaalii toistensa etua, koska haluavat suojella paikkaansa tässä valitussa kansan joukossa.

Vaihda seuraa, jossa liikut. Nykyinen seurasi määrittelee kuka olet ja millaiseksi tulet (elämäsi tai elämäsi friikkinä). Elämä on hienoa ja elämisen arvoista. Vaihda seuraasi. Uusi seura löytyy, kun ensin jätät vanhan.

Hei, "Mahdollinen friikki"!

Mielestäni sinä vaikutat enemmänkin paljon ikäistäsi vanhemmalta ja viisaammalta kuin friikiltä. Olet vastuuntuntoinen aikuinen. Kuka tahansa olisi onnellinen löytääkseen sinunlaisesi kumppanin.

Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa sillä että vaikuttaisit friikiltä. Yleensä sinun ikäisesi ovat jatkuvasti menossa kaikenlaisiin rientoihin, välittämättä kustannuksista tai seurauksista. Itse olen reilusti yli kolmekymppinen: sinkku ja lapseton, en viihdy kapakoissa, vietän aikaani enemmän kotona. Joskus tunnen itseni myös friikiksi kun kuuntelen perheellisten tuttujeni juttuja, jotka ovat kuin toisesta maailmasta. Välillä hävettää etten ole samanlainen kuin he.

Mielestäni sinulla ei ole mitään hävettävää tai välttämätöntä pakkoa muuttaa itseäsi toisten vuoksi, jotta vaikuttaisit vähemmän friikiltä. Ehkä voisit joskus ottaa vähän rennommin, mutta en lähtisi ohjeistamaan alkaisit kokeilemaan yhden illan juttuja vain miellyttääksesi ystäviäsi.

Jos nykyiset ystäväsi tuomitsevat sinut, mikset etsisi ihmisiä jotka pitävät sinusta ihan sellaisena kuin olet...?

MUT MÄ...... MÄ SE VASTA FRIIKKI OON.. KATTELEN PORNOO PÄIVÄT PITKÄT JA ELÄN SOSSU TUILLA.. MUT MULL O AINASKI 2000 FACE FRENDII ENKÄ EES OO YKSINÄINE MUT NAISTA EN OO SAANU PILLUKKAA VAAN KÄTEEN PAKKO VEDELLÄ ET JOS JOKU TUNNOLLINE TYTTÖ VOIS HELPOTTAA TÄN FRIIKI ELÄMÄÄ YHE YÖN SUHTEEL NII TÄNKS

Siis maksat laskusi, et ole alkoholisti, ja pelaat (kuten tekevät alle kolmevitosista käytännössä kaikki).
Huh. Tosi outo tyyppi. Olen hämmentynyt.

Teksti kertoi hyvin paljon minun luonteesta. Ainoastaan tietokonepeli jutut on minun kohdalla urheilu. Olen 25-vuotias sinkku jätkä. Ryyppääminen ei kiinnosta. Kuluttaminen ei kiinnosta. Baarit ei kiinnosta. Ihmettelen kerta toisensa jälkeen miten baarit on niin tylsyyden kehtoja.

Siis asia taitaa olla niin että pelkästään alkoholista kieltäytymisellä nousee riski syrjäytyä sosiaalisesta elämästä merkittävästi. Kun ei ole tekemisissä kavereitten kanssa silloin kun he ryyppäävät niin silloin myöhemmin heidän kanssa keskustellessa asioista yleensä puhutaan niistä yhteisistä hetkistä ja ne on niitä ryyppäämis iltoja jolloin minä en ole ollut mukana. Eikä minulla silloin ole mitään sanottavaa, koska en ole ollut paikalla.

Näin pikkuhiljaa kuilu kasvaa. Alkoholi merkitsee tässä kulttuurissa enempi kuin moni osaa tiedostaa. Täällä muodostuu ongelmaksi juomattomuus. Alkoholista kieltäytyminen aiheuttaa sosiaalisessa tilanteessa kännääjissä kiusaantumista. Miksi et juo? Ota nyt... Sille sosiaaliselle ryyppäämis hetkelle selväpäinen on sekoilutunnelman latistaja jolla ei taaskaan ole mitään sanottavaa, koska ei itse ryyppää eikä tilanne kosketa häntä mitenkään. Sosiaalinen kanssakäyminen ja alkoholi kulkee yhdessä tässä kulttuurissa. Ei ole ihme jos alkoholista kieltäytyjä tuntee itsensä ulkopuoliseksi tässä kulttuurissa.

Samoin kuluttamisen pakkomiele.