Perheellinen, uskallatko muuttaa Seinäjoelle?
torstai 08.05.2014 Kommentit0
Aloitan omakohtaisella esimerkillä: aloin odottamaan lasta, toivotusti. Kukapa ei lasta toivoisi jossain vaiheessa elämää? Meillä heitä toki oli jo ennestään; ei siis ensimmäinen laatuaan.
Jo kuudennesta raskausviikosta alkaen tulokas kuitenkin teki selväksi, ettei äiti pääsisi helpolla. Pahoinvoinnit olivat hirveät! Mieheni ja lastemme isä joutui jäämään tilapäisesti pois töistä ja koulusta hoitamaan kotia ja perhettä. Hädissäni soittelin apuvoimia kaupungilta: tein lapsistamme päivähoitohakemukset ja kyselin apua myös lastensuojelusta.
Koska elämäntilanteemme oli valmiiksi melko haastava mieheni opintojen loppurutistuksesta johtuen, haimme päivähoitohakemuksilla lapsille hoitajaa kotiin. Ajatuksena oli minimoida mieheni työtaakka: säästyisi edes lasten hoitokuljetuksilta kun voisi vain lähteä ja palata. Jäljellehän jäisivät kuitenkin opinnäytetyön viimeistely, muutamien rästiopintojen suorittaminen ja työ (jota olimme määrällisesti valmiita vähentämään) sekä edellisten lisäksi minun täysipäiväinen työni (kodinhoidolliset työt ja lastenhoito iltaisin). Nämä eivät kuitenkaan olleet riittäviä perusteluita lastenhoitajan saamiseksi kotiin.
Nopein ja tehokkain lastenhoidollinen apu alkoi lopulta kuukausi hakemusten jättämisestä päiväkodissa 25 km päässä, aavistuksen samalla suunnalla kuin mieheni koulu, mutta työpaikan ja kodin suhteen täysin väärällä puolella kaupunkia. Kiitos tästä. Otimme paikan vastaan, koska meillä ei ollut vaihtoehtoja.
Päivähoitopaikkoja odotellessamme yritin saada tilapäistä apua kaupungin muilta tahoilta. Soitin lastensuojeluun. Meille luvattiin perhetyötä kolmeksi tunniksi viikossa. Pyysin, anelin ja rukoilin enemmän. Lopuksi jopa suutahdin. Vastaus oli silti tyly: jos tarjottu kolme tuntia ei riitä, lapsillemme voidaan etsiä sijaisperhe. Kiitos ei. Niinpä mieheni päätyi jäämään kotiin, perheensä vuoksi.
Päätöksillä, niin omillamme kuin kaupunginkin, on ollut hintansa: kuukauden työstä poissaolon jälkeen mieheni työsopimusta ei jatkettu. Jos hän valmistuu toiveiden mukaan tänä keväänä, syy on opettajien ymmärtäväisyyden; kaupunki ei antanut perheelliselle mahdollisuutta suorittaa.
Kirjoittamani kieli on karua, eikä kaupungilla ole varaa selittelyyn. Kun minulle soitettiin päivähoitotoimistosta ja esiteltiin tämä sensaatiomainen päivähoitojärjestely, kysyin, eikö mieheni opiskelijataustalla ja haastavalla elämäntilanteella todella järjestyisi toivomaamme kotihoitoa? Sain edelliseen vastaukseksi lähinnä piikittelevän kysymyksen: ”Sinäkö olet sitä mieltä, että meidän tulisi järjestää kaikille perheellisten opiskelijoiden lapsille kotihoito?”
Entäpä lastensuojelu? Kyllä, meille tarjottiin sijaisperheen lisäksi mahdollisuutta käyttää MLL:n maksullista lastenhoitoapua. Minimaalisen toimeentulomme vuoksi olisimme jopa voineet saada siitä hyvityksen toimeentulotuessa, mutta hoitaja hoitoaikoineen olisi pitänyt sopia itse ja palkka hänelle maksaa ensin omilla euroilla kunkin hoitokerran päätteeksi. Kysyn vain millä voimavaroilla ja millä rahalla?
Voi tuntua epätodelliselta, miten työpaikka, voimavarat ja rahantulo noin vain loppuvat kuukaudessa. Helpostikin, kun toinen tukipilari perheessä menee toimintakyvyttömäksi. Sinä perheellinen, joka ehkä pohdit muuttoa työn perässä Seinäjoelle tai sinä toinen, joka ehkä päätät alkaa rakentamaan taloa. Et välttämättä suunnittele hankkivasi lasta kyseiseen elämäntilanteeseen.
Entä jos puolisosi sairastuu vakavasti? Apu kaupungin taholta on esitelty edellä. Riittääkö se? Enemmän pyytäminen hädän hetkellä on jo myöhäistä. Tässä kaupungissa ei toistaiseksi tehdä perheitä konkreettisesti jaloilleen auttavaa kriisityötä.
Mirka Kupari
kotiäiti ja ihminen Seinäjoki
Valitettavasti tälläinen käytäntö ei ole ainoastaan seinäjoen ongelma.
Mielestäni voitaisiin ottaa takaisin käytäntöön televisiossa pyörineet "tietoisku", jossa esitettäisiin, mitä hyvinvointivaltiossamme todella maksetuilla verovaroilla saamme.
Ihmisille annetaan kuva, että ongelmapaikoissa on aina apu saatavissa, koulutus ja terveydenhuolto on ilmaista ja vanhuudesta huolehditaan. Tiedotusvälineiisä esiintulleet epäkohdat ovat vain paikkakunta kohtaisia ongelmia.
Mikään ei ole katkerampaa, kuin huomata apua tarvitessaan tulleensa petetyksi.
torstai 08.05.2014 Kommentit0
Aloitan omakohtaisella esimerkillä: aloin odottamaan lasta, toivotusti. Kukapa ei lasta toivoisi jossain vaiheessa elämää? Meillä heitä toki oli jo ennestään; ei siis ensimmäinen laatuaan.
Jo kuudennesta raskausviikosta alkaen tulokas kuitenkin teki selväksi, ettei äiti pääsisi helpolla. Pahoinvoinnit olivat hirveät! Mieheni ja lastemme isä joutui jäämään tilapäisesti pois töistä ja koulusta hoitamaan kotia ja perhettä. Hädissäni soittelin apuvoimia kaupungilta: tein lapsistamme päivähoitohakemukset ja kyselin apua myös lastensuojelusta.
Koska elämäntilanteemme oli valmiiksi melko haastava mieheni opintojen loppurutistuksesta johtuen, haimme päivähoitohakemuksilla lapsille hoitajaa kotiin. Ajatuksena oli minimoida mieheni työtaakka: säästyisi edes lasten hoitokuljetuksilta kun voisi vain lähteä ja palata. Jäljellehän jäisivät kuitenkin opinnäytetyön viimeistely, muutamien rästiopintojen suorittaminen ja työ (jota olimme määrällisesti valmiita vähentämään) sekä edellisten lisäksi minun täysipäiväinen työni (kodinhoidolliset työt ja lastenhoito iltaisin). Nämä eivät kuitenkaan olleet riittäviä perusteluita lastenhoitajan saamiseksi kotiin.
Nopein ja tehokkain lastenhoidollinen apu alkoi lopulta kuukausi hakemusten jättämisestä päiväkodissa 25 km päässä, aavistuksen samalla suunnalla kuin mieheni koulu, mutta työpaikan ja kodin suhteen täysin väärällä puolella kaupunkia. Kiitos tästä. Otimme paikan vastaan, koska meillä ei ollut vaihtoehtoja.
Päivähoitopaikkoja odotellessamme yritin saada tilapäistä apua kaupungin muilta tahoilta. Soitin lastensuojeluun. Meille luvattiin perhetyötä kolmeksi tunniksi viikossa. Pyysin, anelin ja rukoilin enemmän. Lopuksi jopa suutahdin. Vastaus oli silti tyly: jos tarjottu kolme tuntia ei riitä, lapsillemme voidaan etsiä sijaisperhe. Kiitos ei. Niinpä mieheni päätyi jäämään kotiin, perheensä vuoksi.
Päätöksillä, niin omillamme kuin kaupunginkin, on ollut hintansa: kuukauden työstä poissaolon jälkeen mieheni työsopimusta ei jatkettu. Jos hän valmistuu toiveiden mukaan tänä keväänä, syy on opettajien ymmärtäväisyyden; kaupunki ei antanut perheelliselle mahdollisuutta suorittaa.
Kirjoittamani kieli on karua, eikä kaupungilla ole varaa selittelyyn. Kun minulle soitettiin päivähoitotoimistosta ja esiteltiin tämä sensaatiomainen päivähoitojärjestely, kysyin, eikö mieheni opiskelijataustalla ja haastavalla elämäntilanteella todella järjestyisi toivomaamme kotihoitoa? Sain edelliseen vastaukseksi lähinnä piikittelevän kysymyksen: ”Sinäkö olet sitä mieltä, että meidän tulisi järjestää kaikille perheellisten opiskelijoiden lapsille kotihoito?”
Entäpä lastensuojelu? Kyllä, meille tarjottiin sijaisperheen lisäksi mahdollisuutta käyttää MLL:n maksullista lastenhoitoapua. Minimaalisen toimeentulomme vuoksi olisimme jopa voineet saada siitä hyvityksen toimeentulotuessa, mutta hoitaja hoitoaikoineen olisi pitänyt sopia itse ja palkka hänelle maksaa ensin omilla euroilla kunkin hoitokerran päätteeksi. Kysyn vain millä voimavaroilla ja millä rahalla?
Voi tuntua epätodelliselta, miten työpaikka, voimavarat ja rahantulo noin vain loppuvat kuukaudessa. Helpostikin, kun toinen tukipilari perheessä menee toimintakyvyttömäksi. Sinä perheellinen, joka ehkä pohdit muuttoa työn perässä Seinäjoelle tai sinä toinen, joka ehkä päätät alkaa rakentamaan taloa. Et välttämättä suunnittele hankkivasi lasta kyseiseen elämäntilanteeseen.
Entä jos puolisosi sairastuu vakavasti? Apu kaupungin taholta on esitelty edellä. Riittääkö se? Enemmän pyytäminen hädän hetkellä on jo myöhäistä. Tässä kaupungissa ei toistaiseksi tehdä perheitä konkreettisesti jaloilleen auttavaa kriisityötä.
Mirka Kupari
kotiäiti ja ihminen Seinäjoki
Valitettavasti tälläinen käytäntö ei ole ainoastaan seinäjoen ongelma.
Mielestäni voitaisiin ottaa takaisin käytäntöön televisiossa pyörineet "tietoisku", jossa esitettäisiin, mitä hyvinvointivaltiossamme todella maksetuilla verovaroilla saamme.
Ihmisille annetaan kuva, että ongelmapaikoissa on aina apu saatavissa, koulutus ja terveydenhuolto on ilmaista ja vanhuudesta huolehditaan. Tiedotusvälineiisä esiintulleet epäkohdat ovat vain paikkakunta kohtaisia ongelmia.
Mikään ei ole katkerampaa, kuin huomata apua tarvitessaan tulleensa petetyksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
MItä tämä on? Kenen syy?