tarina, jossa hän ja minä kierrämme toisiamme kuin ornamentti korussani, on mitä kummallisin.
Suljen silmäni ja näen meidät istumassa vierekkäin. Muistan hänen kätensä ja niiden ihonsävyn.
Kumma miten juuri sitä tai niitä hetkiä kaipaan eniten.
Ehkä siksi, että niissä opimme eniten toisistamme.
Joku kysyi uskommeko ihmeisiin.
Uskon. Se mitä meillä on ollut, on kai jonkilainen ihme alusta alkaen.
Suljen silmäni ja näen meidät istumassa vierekkäin. Muistan hänen kätensä ja niiden ihonsävyn.
Kumma miten juuri sitä tai niitä hetkiä kaipaan eniten.
Ehkä siksi, että niissä opimme eniten toisistamme.
Joku kysyi uskommeko ihmeisiin.
Uskon. Se mitä meillä on ollut, on kai jonkilainen ihme alusta alkaen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihmeisiin kannattaa uskoa.