usko sairastuttaa jopa niin että taju todellisuudesta hämärtyy: mörköjä loikkii kaikkialla.
Mitä yleisö on mieltä ja onko tuollainen tavallistakin, missä menee terveen ja sairaan raja? Uskoon ja uskontoon kun kuitenkin liittyy myös usko persoonalliseen pahaan.
Mitä näistä pitäisi ajatella ja miten olis oikein suhtautua erilaisiin näkemyksiin persoonallisesta pahasta ja se vaikutuksesta..
Mitä yleisö on mieltä ja onko tuollainen tavallistakin, missä menee terveen ja sairaan raja? Uskoon ja uskontoon kun kuitenkin liittyy myös usko persoonalliseen pahaan.
Mitä näistä pitäisi ajatella ja miten olis oikein suhtautua erilaisiin näkemyksiin persoonallisesta pahasta ja se vaikutuksesta..
Vastaukset 18
Vanhimmat
Täältä löytyy henkilöitä jotka oikeasti uskovat mentalisti Noora Karman olevan oikea noita, oikeilla taikavoimilla. Tällaiset henkilöt ovat jo selvästi "rajan toisella" puolella ja henkisesti sairaita. He ovat myös se vaarallisin elementti, he voivat esimerkiksi ottaa aseen ja yrittää tappaa Nooran luullen sen olevan heidän jumalansa tahto.
"Voivat ottaa aseen..." No kyllä sullakin mielikuvituksessa löytyy...
Onko sitten polittikkakin sairastuttanut ihmisiä, kun taas tapetaan entisiä naapureita ja ystäviä ja koko maailma on jälleen suuren sodan partaalla? Kysymyksellä tarkoitan juuri tuota, että kaikki ääriaines -ismistä riippumatta on vaarallista. Silloin kun järki sammuu ja ääriajattelu ja provokaatio tulevat tilalle, ihminen on kuin mielenvikainen, vaikka ei uskovainenkaan olisi. Siksi kovin vaarallista ja epä-älykästä on kirjoitella vain omista peloistaan suhteessa uskontoon. Tieteen ja politiikan äärisuuntien uhreja taitaa olla tänä päivänä paljon enemmän kuin sairaalloisen uskonnollisuuden uhreja, varsinkin kun seuraa kansainvälistä politiikkaa, lempiaihettani.
Entisen Jugoslavian alueelta tuli meidän kyläänkin ihmisiä. he ihmettelivät kovasti kuinka yhdessä hetkessä esimerkiksi heidän naapurinsa alkoi vainota muuta talonväkeä ja surmasikin pari. Ennen tämä mies oli hyvin seurallinen ja pidetty, mutta propaganda teki hänestä, kuten monista muistakin siellä ihan hirviöitä.
Siispä politiikka sairastuttaa.
'albaani
Silloin kun järki sammuu ja ääriajattelu ja provokaatio tulevat tilalle, ihminen on kuin mielenvikainen, vaikka ei uskovainenkaan olisi.'
Totta, eihän mikään mustavalkoista toki ole.
Uskonnollisella uskolla ja henkisellä sairaudella on positiivinen riippuvuus, mutta syy ja seuraus on yleensä toisin päin. Kansan keskuudessa on kyllä yleisenä käsitys, että joku meni sekaisin, kun rupesi liikaa ajattelemaan uskonasioita, mutta yleensä on toisinpäin.
Todellisuudessa on niin, että varsinkin skitsofrenian yllättäessä, mutta muutenkin mielisairauksissa, ihminen etsii apua uskosta, kun mikään muukaan ei auta. Skitsofreniaan kuuluu jo ihan muutenkin oireena, että näkee ympärillään niin maahisia kuin menninkäisiäkin, nykyaikana usein avaruusolentoja, jotka kontrolloivat kauko-ohjauksella tahtoa.
Uskonnollisen uskon ja sairauden välillä ei ole mitään selvää rajaa. Kumpikin esiintyy eriasteisena ja menee osin limittäin.
Tätä nettiä kun joskus selailee ja koittaa jonkun ns.oikean uskovan kanssa
jonkun sanan vaihtaa, niin ei vaan tahdo tulla mitään - aina on jonkinlaisen epäilyksen kohteena kysy mitä kysyi, sanoi mitä sanoi se on aina väärin, toisinaan jopa demonin puhetta.
Onko oikeat uskovat noin kauhean vainoharhaisia ja seurakunnissaan peloteltuja nykyään. lopunajan eksytyksistä, etteivät uskalla epäilemättä puhua kellekään joka ei puhu sitä tuttua 'kaanaankieltä'.
Kyselen tässä sitä että mitä ihmettä uskovalle sietää puhua ilman että se herättää epäilyksiä tai muuten loukkaa? Homma näyttää vain pahenevan ei täällä vaan voi vaihtaa normaalisti mielipiteitä, kun eihän niitä saa kertakaikkiaan olla.
- Sanoako vaan että kyllä, kyllä ja joo, joo sillä eihän sellainen ihminen joka ei edusta sitä omaa uskonkäsitystänne, uskovaiset te oikeat, - voi osata puhua uskoasioista sanakääntein jotka teitä miellyttää, jos on vain yksi ainut oikea tapa puhuakin?
Mutta jos kaikki muu epäilyttää, niin minkäs teet. Ainoiksi sanoiksi jää silloin vaan kyllä ja joo.
"Tätä nettiä kun joskus selailee ja koittaa jonkun ns.oikean uskovan kanssa
jonkun sanan vaihtaa, niin ei vaan tahdo tulla mitään"
Täällä taitaa suurimpana ongelmana olla se, että täällä on kaikkein suurisuisimpia ne jotka ovat vähiten asioista perillä ja tunnetusti "tyhjät tynnörit kolisevat eniten"
Jos todella haluaa uskonasista jutella niin silloin on parempi pysyä täältä pois ja mennä suoraan kahdenkeskiseen jutteluun uskovien kanssa. Tai sitten on mentävä sellaisille keskustelufoorumeille joille vaaditaan kirjautuminen ja omalla nimellä kirjoittaminen, silloin saa vastauksia niihin asioihin joita myös kysytään.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. :D
Kun pelko ja tietämättömyys ohjaa elämää ja ajattelua, loihtii mielikuvitus mitä kummalisempia ”mörköjä”. Kun jotain oikein etsii, sitä alkaa pian löytämään jokapaikasta.
On helppoa tyrmätä toinen sanomalla häntä demoniksi. Sen jälkeen kun on laittanut ”kaanaankieliset” vahvatulpat korviin, on aivan sama mitä toinen sanoo tai tekee – se voidaan aina tulkita juuri halutulla tavalla. Joten, jos sen leimat joku otsaasi antaa, vain tuo toinen sen voi poistaa sen – jos haluaa.
Ymmärrän kyllä on pelko ja arkuus luovat melkoiset suojamuurit. Kaikki erilainen ja asioita kyseenalaistava puhe huojuttaa haurasta maailmankuvaa. Oikeastaan tuolloin reagoidaan vaan siihen omaan ahdistukseen jota koetetaan hallita ulkoistamalla se johonkin sijaiskohteeseen.
Toisaalta, voihan heitä ymmärtää ja koettaa käsitellä silkkihansikkain, ainakin useimmiten.
Otetaas uusiksi:
Epäuskoinenko suhtautuu elämään luottavaisesti ja uskova pelokkaasti?
Täällä nyt vain haukutaan erästä kristittyä tuollaisella kierolla tavalla, kun ollaan häneen ärsyynnytty.
Eiköhän ole niin että riippumatta siitä, onko uskova vai ei, joillakin pelko ohjaa elämää. Se voi heijastua mm. uskon kysymyksissä niin, että pelon kautta luodut mielikuvat näkevät vain pahaa ympärillä ja he antavat niille uskonnolliset merkityksen.
Jos oma usko on vakaa, ei siihen sisällä henkimaailman loihtimista tai sen pelkoa.
Pelkoon voi olla monta syytä, niitä ei ole saatu purettua ja näin ne heijastuvat myös uskonnollissa näkemyksissä liian painokkaasti.
Miksi uskova pelkäisi henkivaltoja. Uskovaan ei henkivallat pysty. Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta. Pelkoa ei rakkaudessa ole, sillä täydellinen rakkaus karkottaa pelon.
Kaikkien pelkojen taustalla on kuoleman pelko. Eihän uskovan tarvitse pelätä kuolemaa.
Olen samaa mieltä. Näin voisi olettaa...
Empä enää oikein kovin paljon jaksa kummastella edes sitä, että 'pahuuden' pelkojen takia on joskus jopa poltettu noitinakin ihmisiä - jotka eivät ole sopineet kulloisiinkin 'hyvyys' määritelmiin esim. uskon näkökulmasta katsottuna.
Ainakin täällä netissä loikkii tinalakkisia vippaskimpuloita, joiden peräkammaripäivät täyttyvät Ufoista, reptiileistä, riivaajamöröistä, salaliitoista ja uhkaavista mikrosiruista.
Nimimerkille, Ihanko varmasti?
Näin on: valitettavasti se näyttää ja kuullosta siltä että monesti 'epäuskoinen' suhtautuu elämään paljonkin luottavaisemmin kuin 'uskova'.
Uskovat itse sen niin monesti todistavat tuon asian omilla lausumillaan ja sanomisillaan todeksi - että uskova pelkää....toisinaan omaa varjoaankin.
Jostain syystä ne uskovat eivät itse hoksaa tätä tosiasiaa, jotka eniten pelkäävät..elämää.
Tarkennus
Jos jäi jotenkin epäselväksi - en suinkaan tarkoittanut sitä kirjoituksellani että 'epäuskoisilla' ei olisi lainkaan pelkoja.