Jehovan todistajat eivät tunne armo-käsitettä ollenkaan. Pelastus tulee Vartiotorniseurassa tekojen kautta, joita järjestö valvoo ja jolle todistaja on velvollinen teoistaan raportoimaan ....
Armo-käsitteen kristillinen sisältö on seurakuntalaiselle tuntematon, sillä heille asia on opetettu nimellä "Jehovan ansaitsematon hyvyys". Armon ja lahjan sijasta järjestön jäsen on uskossa, että hänen on jatkuvasti osoitettava ja todistettava uskonsa näkyvin teoin Jehovalle ja muille järjestön jäsenille – veljille ja sisarille. Järjestö on opettanut hänelle, että uskon pitää olla elävää ts. näkyvää ja siksi seurakuntalaiset saadaan tuntemaan huonoa omatuntoa, jos he eivät tee julistustyötä; käy sinun ja muiden ihmisten ovella. Todistustyö on kuin damokleen miekka, joka koko ajan muistuttaa seurakuntalaisia heidän velvollisuuksistaan osoittaa hengellisyytensä, jotta kukaan ei vain katsoisi heidän olevan "hengellisen vahvistuksen tarpeessa". Henkilö saatetaan pienemmissä yhteisössä katsoa "toimettomaksi julistajaksi", jos hän ei palauta henkilökohtaista palveluraporttiaan useaan kuukauteen. Tämä sosiaalinen häpeään joutuminen, muiden sisarien ja veljien paheksunta ehkäisee käytännössä vähin äänin henkilön osallistumista Valtakunnansalin kolmeen viikottaiseen kokoukseen. Kukapa haluaisi tuntea olonsa vaivautuneeksi ja olla toisten katseiden punnittavana.
Kristinuskossa tilanne on toinen. Pelastus tulee uskosta Jeesukseen ja Jumalan armosta. Kun sitten uskova on kokenut Jumalan suuren armon, niin hänelle Pyhän Hengen vaikutuksesta tulee suuri tarve tehdä hyvää - tehdä sitä mitä Jumala haluaa hänen tekevän. Ja näin alkaa ihana työ lähimmäisten ja evankeliumin työn parissa Jeesuksen kanssa.
Armo-käsitteen kristillinen sisältö on seurakuntalaiselle tuntematon, sillä heille asia on opetettu nimellä "Jehovan ansaitsematon hyvyys". Armon ja lahjan sijasta järjestön jäsen on uskossa, että hänen on jatkuvasti osoitettava ja todistettava uskonsa näkyvin teoin Jehovalle ja muille järjestön jäsenille – veljille ja sisarille. Järjestö on opettanut hänelle, että uskon pitää olla elävää ts. näkyvää ja siksi seurakuntalaiset saadaan tuntemaan huonoa omatuntoa, jos he eivät tee julistustyötä; käy sinun ja muiden ihmisten ovella. Todistustyö on kuin damokleen miekka, joka koko ajan muistuttaa seurakuntalaisia heidän velvollisuuksistaan osoittaa hengellisyytensä, jotta kukaan ei vain katsoisi heidän olevan "hengellisen vahvistuksen tarpeessa". Henkilö saatetaan pienemmissä yhteisössä katsoa "toimettomaksi julistajaksi", jos hän ei palauta henkilökohtaista palveluraporttiaan useaan kuukauteen. Tämä sosiaalinen häpeään joutuminen, muiden sisarien ja veljien paheksunta ehkäisee käytännössä vähin äänin henkilön osallistumista Valtakunnansalin kolmeen viikottaiseen kokoukseen. Kukapa haluaisi tuntea olonsa vaivautuneeksi ja olla toisten katseiden punnittavana.
Kristinuskossa tilanne on toinen. Pelastus tulee uskosta Jeesukseen ja Jumalan armosta. Kun sitten uskova on kokenut Jumalan suuren armon, niin hänelle Pyhän Hengen vaikutuksesta tulee suuri tarve tehdä hyvää - tehdä sitä mitä Jumala haluaa hänen tekevän. Ja näin alkaa ihana työ lähimmäisten ja evankeliumin työn parissa Jeesuksen kanssa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
>Kristinuskossa tilanne on toinen. Pelastus tulee uskosta Jeesukseen ja Jumalan armosta.>
Puhuit aivan oikeita asioita todistajista.
Entäpä kristinuskossa sitten, käsittääkseni pelastuksen saatuaan ihminen kai voi myös menettää tuon pelastuksen, vaikka väittäisikin uskovansa, mutta jos teot ei ole sopusoinnussa uskon kanssa.
Eli lopulta teot ratkaisee kristinuskossakin, kuten pakanallisessa jehovantodistajuudessakin?
Kaikkein helpointa lienee uskonnottomalla ihmisellä, joka ei tarvitse pelastusta, koska ei ymmärrä miltä pitäisi pelastua ja ei tarvitse ottaa uskonon raskasta taakkaa kannettavakseen.
Vai, mitä?
"Entäpä kristinuskossa sitten, käsittääkseni pelastuksen saatuaan ihminen kai voi myös menettää tuon pelastuksen, vaikka väittäisikin uskovansa, mutta jos teot ei ole sopusoinnussa uskon kanssa."
Uskossa olevan henkilön teot tulevat Jumalasta käsin Pyhän Hengen kautta. Jos ihmisen sydän on tähän altis niin teot ovat Jumalan tekoja.
Mitään ihmistekoista pakkoa tähän ei tarvita - asia Jumalan joka aiheuttaa tahtomisen ja tekemisen. Näinhän Raamatussa todetaan.
Fabiosona wrote >>Uskossa olevan henkilön teot tulevat Jumalasta käsin Pyhän Hengen kautta. Jos ihmisen sydän on tähän altis niin teot ovat Jumalan tekoja. >>
Entä jos myöhemmin sydän ei olekaan enää niin altis kuin alussa? Menettääkö ihminen silloin Pyhän Hengen ja pelastuksen?Seuraako semmoinen rangaistus?
Toteaako Jumala, että siitä huolimatta että teit Jumalan tekoja niin, kun heittäydyit laiskaksi ja syntiseksi, niin otanpa Henkeni ja pelastukseni pois tuommoiselta?
Miten Jumalaan voi luottaa näissä asioissa? Hänellähän on kaikki valta tehdä ihmiselle mitä haluaa, kuten tiedät Jobin, miten Jumala antoi hänet paholaisen rääkättäväksi ja tapattaa hänen perheensä ja tuhota hänen omaisuutensa?
Vaikka Jumala lopuksi palkitsi Jobin uudella vaimolla ja uudella perheellä, hänen entiset lapset silti menehtyivät ja Job eli onnellisena uusien lapsiensa kanssa?
Eikö tämä tunnu vähän oudolta?
Lahko, siis seura, ei takaa pelastusta vaan pitää mahdollisena parantaa omia mahdollisuuksiaan hyvällä ja ahkeralla lahkotyön tekemisellä, mutta varmuutta ei ole koskaan siitä maanpäällisparatiisista..
Kun lahkossa on ne toimettomat, jotka eivät käy ns kenttätyössä, ovilla jakamassa vartiotorneja, heitä pidetään lahkossa ei-suotavana seurana, niin heidän pelastusmahdollisuutensa täytyy olla kovin pieni, mutta sitä ei ilmeisestikään lausuta julki, koska se voisi enentää mahdollisuutta jättää lahko.
Sitten lahko pitää kortistoa taivaaseen pääsevistä, seuran, johtoelimen omat jäsenet täytyy olla sellaisia. Taivaaseen pääseväksi kuuluu, jos kirjauttaa itsensä sinne, sanotaan, että on kuullut Jehovan kutsun. Toisaalta sellaisen kutsutun saattaa ihmiset erottaa, jopa hallintoelimen jäsen Franz on erotettu, hänen jehovalta saamastaan kutsusta huolimatta.
Ja kun taivaspaikat olivat jo v. 1935 täynnä pomo Rutherfordin näkemän unen perusteella, joka otettiin vartiotorniin, niin kun niitä paikkoja kuitenkin jatkuvasti on auki, niin seura toteaa että jotkut ovat taivaspaikastaan luopuneeet ja siksi niitä vapautuu.
Usko pois
Eihän kaikki voi tehdä mitä tahansa työtä, ihmiset ovat erilaisia.
Siten on selvä että meillä todistajillakin, jotka olemme maailman onnellisin kansa, on omat takapenkin taunomme, jotka eivät saa itseään kentälle, mutta yritämme ymmärtää, vaikka anteeksi emme voi antaa sillä vain vartiotorniseura voi antaa anteeksi.
Pelastumme vain armosta. -Jumalan armosta.
Armoa ei voi ansaita, Se joko on, tai sitten ei.
Mutta miltä pitää pelastua?
Mihin pelastumista tarvitaan?
Jokainen on kuollut tähän mennessä, eikä kukaan ole pelastunut.
Jeesus nousi ylös.
Jokainen ihminen tarvitsee pelastusta Jeesuksen kautta - uskosta Jeesukseeen. Me pelastumme tästä maailmasta ja tämän maailman pahuudesta, joka suorastaan syöksyy silmillämme elämässämme ja median kautta. Ihminen ei ole tarkoitettu kadotuksen kauheisiin syövereihin, vaan Jumalan tahto on että jokainen pelastuu taivaaseen, jossa saamme elää paratiisimaisissa olosuhteissa ikuisuuden ajan.
JOH wrote >>Jeesus nousi ylös.>>
Kuinka voit olla noin varma, siitä on 2000 vuotta kun jotkut evankelistat sanoivat Jeesuksen nousseen ylös.
Entä jos niin ei ollutkaan? Helppohan se on kenen hyvänsä vaittää jonkun nousseen ylös taivaisiin, varsinkin noihin aikoihin kun ihmiset uskoivat sellaiseen ilman mitään todisteita.
Sitä paitsi raamattu on jälkikäteen kerrottua historiaa, joka vasta myöhemmin satojen vuosien päästä koottiin raamatuksi, siis varsinaiseksi kirjaksi ja kirkolliskokous päätti, mitä siihen otetaan perimätiedosta mukaan, mikä jätetään.
Muksi toinen otettiin, toinen tieto jätettiin? Mistä tiedettiin, mikä kannattaa sisällyttää raamattuun, ja mikä ei?
No, uskovainen sanoo, ettei tarvitse muuta kuin uskoa ja pelastua, eikä pohtia sellaisia, mutta kyllä tarvitsee.
Jos jumala on olemassa hän teki myös aivomme sellaisiksi, että kaipaamme uskollemme perusteita?
Epäilevää Tuomasta ei voi oikein saada uskomaan vaan sillä että sanotaan raamatun todistavan itse itsensä ym. vastaavien kehäpäätelmien avulla.
Ajatelkaapa rakkat uskovaiset, jos uskonne onkin turha. Kannattaako semmoisen varaan elämäänsä rakentaa, sanoo uskonsa menettänyt, joka rakensi hiekalle ja myrsky tuli ja vesisade ja tulva vei kaiken, eipä ollut kovin kestävää.
Entä jos teille käy samoin?
Eihän usko olisikaan uskoa, jos asiat tiedettäisiin varmuudella. Uskossa on enemmän kyse ihmisen omasta halusta ja kaipuusta johonkin suurempaan elämän tarkoitukseen, kuin jonkun kerrotun asian uskomisesta.
Raamattuun on valittu sellaiset kirjoitukset, jotka ovat keskenään yhtäpitäviä, eikä niissä ole pahoja ristiriitoja. Joissakin Raamatun versioissa on enemmänkin kirjoituksia.
Mitäpä se haittaa, jos usko osoittautuu turhaksi? Että kuoleman jälkeen ei olekaan mitään.Jos uskova on onnellinen uskovana, niin ei hänen elämänsä hukkaan mene. Sen sijaan, jos joutuukin epäuskon tai väärännuskon takia kadotukseen, on elämä menjyt täysin hukkaan.
vastinetta wrote >>Sen sijaan, jos joutuukin epäuskon tai väärännuskon takia kadotukseen, on elämä menjyt täysin hukkaan.>>
Mistä tietää uskon olevan väärää? Uskooko kukaan uskova oikeasti uskonsa olevan väärää, jos siihen kerran uskoo?
Miten voi osoittaa uskomansa uskon vääräksi, jos uskoo sen olevan oikea, jopa ainoa oikea?
Entä jos saa uskonsa todistettua vääräksi, niin mitä tilalle? Uusi uskoko? Kunnes sekin pitäisi todistaa taas vääräksi?
MIkä on kadotus? Mitä se tarkoittaa?
ex_uskova kysyi....
"Mistä tietää uskon olevan väärää? Uskooko kukaan uskova oikeasti uskonsa olevan väärää, jos siihen kerran uskoo?"
Kysymys on hyvä, ja sitä on varmasti hyvä pohtia.
Jos jokin asia halutaan todeta oikeaksi, niin on hyvä olla jokin mittari, millä se sitten voitaisiin mitata oikeaksi tai vääräksi.
Olisiko mittari tässä "uskon" asiassa esim. raamattu ?
Jos on, niin ensin täytyy tutkia, onko raamatun sanoma oikeaa, ja tosiasioihin perustuvaa?
Voidaanko raamatussa olevia asioita yleensä todistaa oikeaksi ?
Jos ja kun raamattu kertoo esim. historiallisia ja jopa maantieteellisiä tapahtumia ja kaupunkien sijaintia jne. ja että nämä voidaan todeta esim. argeologisin tutkimuksin oikeaksi, niin millä oikeudella me sitten hylkäisimme ne asiat raamatusta, joita ei välttämättä voi todistaa tieteellisin tutkimuksin?
Eli uskon toteamiseksi vääräksi tai oikeaksi, --- se on todettava mittarilla.
Ensin vain on löydettävä oikea mittari. Onko se kenties raamattu ?
Lopuksi esitit kysymyksen kadotuksesta ?
Eikö kadotus ole sama kun kuolema ?
Se, että kuolemaa voidaan siirtää---aina vain kauemmaksi ja kauemmaksi, se on voitu nykyaikana todeta.
Oikeat elämäntavat, oikea ravinto jne. jne. jatkavat elämää---nykytiedon mukaan jopa elämä on mahdollista satoja vuosiakin jos vain ravinto ja elintapa osuvat nappiin.
Periaatteessa elämä --tieteellisiin tutkimuksiinkin perustuen--voi olla myös ikuisesti mahdollista.
Eli kadotus voi olla esim. väärä elämäntapa.
Itsenäinen funtsija wrote >>Lopuksi esitit kysymyksen kadotuksesta ?
Eikö kadotus ole sama kun kuolema ?
... Eli kadotus voi olla esim. väärä elämäntapa. >>
Epäilen, että kadotus olisi uskovan mielestä vain tuo kuolema tai väärä elämäntapa.
Uskonnot tarvitsevat aina kepin ja porkkanan: porkkanan tulee olla tarpeeksi kiehtova: ikuinen elämä paratiisissa,joka edistää halua alkaa uskomaan,
ja kepin taas tulee olla riittävän pelottava: ikuinen kidutus helvetin tulessa, joka puolestaan edistää halua pysyä siinä uskossa.
Eli keppi ja porkkana ovat uskonnon käyttövoima.
Olen kysynyt usein ennenkin uskovaisilta, että mikä on se keppi heidän uskossaan, se kadotus,
mutta uskovat eivät oikein mielellään sano sitä suoraan. Mistä tämä johtuu?
Miksi salailu, miksi ei voi pakanalle sanoa suoraan päin naamaa, että kuule, jos et ala uskomaan tähän niin(ja sitten selittää mikä se kadotus on)?
No, itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että se olisi liian suorasukaista ja mahdollinen uskosta kiinnostunut kaikkoaisi heti, eikä kiinnostuisi enempää.
Uskonto on vain pitkälle hiottua psykologiaa.
ex_uskovalle...
Kysymykseesi kadotuksesta, ilmitoin mielipiteeni osittain epäselvästi, joka taas johti epäselvään päätelmään.
En varsinaisesti tarkottanut, että "väärä elämäntapa" olisi se kadotus, vaan tarkoitin, että väärä elämäntapa johtaa kadotukseen, eli kuolemaan.
Kyllä kuolema mielestäni on tarpeeksi suuri "keppi", ja taas porkkanana toimii hyvinkin pidennetty elämä ja mahdollisuus jopa elämä "ajan härään asti", eli ikuinen.
Se on vain niin, että tuo porkkana ja keppi menettää nopeasti merkityksensä, jos ihminen tulee huononpaan kuntoon eli toisin sanoen "väsyy" elämään, ja haluaa jo väsyneenä itsekkin pois lepoon.
Jos sen sijaan kunto pysyy hyvänä oikeiden elintapojen ja oikean ravinnon ansiosta, niin elämänhalukin säilyy.
Tämä kaikki nykyaikana on todella vaikeata, koska ravintomme on kyllästetty valtavilla määrillä erillaisilla lisäaineilla (jotta ne säilyisivät kauppojen hyllyillä pitkään pilaantumatta) .
Toki on myönnettävä, että nykyiseen suhteelliseen lyhyeen elämään on suurena syynä myös perimämme geenit ja kromosomit, jotka taas on lähtöisin esi-isien vääristä elintavoista ja ravinnosta, ja niihin meidän nyt on vakea vaikuttaa nopeasti, mutta kenties vähitellen tulevina vuosisatoina, jos vain sinnikkäästi opettelemme oikeisiin elintapoihin ja ravintoon---joka on täysin mahdollista.
Tuosta "ikuisesta elämästä" haluaisin vielä lisätä, että toinen vaihtoehto tuohon kysymykseen ---onko "ikuinen elämä" ylipäänsä ihmiselle mahdollista, --on se, että ikuinen elämä voi tarkoittaa myös --yleensä ihmiskunnan ikuista elämää maanpäällä, -- eikä niinkään yksilön ikuista elämää.
Yksilön kohdalla voidaan ajatella vain pidennettyä elämää jopa satoihin vuosiin.
Se, että kumpaa "ikuista elämää " tarkoitetaan---yksilön vai yleensä ihmissuvun--se jääköön loppujen lopuksi Luojan käsiin---ainakin toistaiseksi, ennenkuin siihen saadaan tarkempi selvennys.