Onko onni jo löytynyt?

>>Käsi ylös ne, jotka ovat vakaumuksensa suhteen rauhallisilla mielin.>>

En ymmärrä mitä rauhattomuutta vakaumus voisi edes herättää. Vakaumusta voi myös muuttaa, mikäli sellaiseen löytyy tarpeeksi aihetta. Miksi ylipäänsä roikkua jossain valmiiksi ulkoa annetussa?

Mitä ylipäänsä tarkoitat vakaumuksella? Voihan elämään suhtautua terveellä uteliaisuudella ja kriittisyydellä ja muodostaa sitten oma käsitys näkemänsä ja kokemansa perusteella. Kun kokemukset lisääntyvät, myös näkemys saattaa muuttua.

>>Oletteko onnellisia, vai etsittekö vielä elämän ja olemassaolon tarkoitusta?>>

Olen onnellinen. En etsimällä etsi elämän tarkoitusta. Eiköhän se tässä matkan varrella pikkuhiljaa selviä itsekullekin. ;-)

>>Joko teillä on vastaus elämän suuriin kysymyksiin?>>

Suurimmalta osin. Kerrotko vielä selvyyden vuoksi, mitä tarkoitat "elämän suurilla kysymyksillä"? Olisi helpompi sitten antaa vastauksia.

>>Kiinnostaako ylipäätään?>>

Kaikki kiinnostaa!

>>En nosta omaa kättäni, minun totuuteni on vielä kysymysmerkki.>>

Mikset nostaisi. Kysymysmerkki on erittäin fiksu totuus ainakin minun mielestäni.

Ateistina voin olla rauhallisin mielin.

Nostaa kännyn pystöön! :)
Jeesus on minun Kuninkaani!

Että onniko? No ei nyt vielä. Vasta muutamia vuosia sitten käsitin, että olin siihen asti kulkenut täysin väärään suuntaan, se hiukan kirpoo.

Suunta on nyt tarkistettu. Se on hyvin yksinkertainen antiikin filosofien ohje: tunne itsesi ja kohtuus kaikessa.
Noiden parissa teen työtä ja luulen sitä riittävän hamaan hautaan asti. Jännitävää nähdä pääsenkö lähellekään sitä (onnea), vai käykö kuten Moosekselle, näkee mutta ei pääse perille.