Ko. keskustelu paisui älyttömän pitkäksi ja lähti rönsyilemään, kuten yleensä, punaisen langan seuraaminen oli vaikeaa.
No, yhtä kaikki, alkuun reissattiin Hki-Tallinna väliä pitkään, muutto Tallinnaan, kihloihin ja nyt sitten ollaan naimisissa. Vaimo opiskeli ja valmistui, on töissä eli elämä on rullannut tasaisesti.
Sitten tuli jättiyllätys vaimon puolelta eilen illalla, kertoi olevansa raskaana. Ei meinannut tulla uni silmään, juteltiin pitkään asiasta. Minusta taitaa tulla isukki, olo on vieläkin sellainen, että ei oikein osaa keskittyä mihinkään. Mutta onnellinen olen.
No, yhtä kaikki, alkuun reissattiin Hki-Tallinna väliä pitkään, muutto Tallinnaan, kihloihin ja nyt sitten ollaan naimisissa. Vaimo opiskeli ja valmistui, on töissä eli elämä on rullannut tasaisesti.
Sitten tuli jättiyllätys vaimon puolelta eilen illalla, kertoi olevansa raskaana. Ei meinannut tulla uni silmään, juteltiin pitkään asiasta. Minusta taitaa tulla isukki, olo on vieläkin sellainen, että ei oikein osaa keskittyä mihinkään. Mutta onnellinen olen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No ehkä tärkeintä tässä vaiheessa olisi selvittää tulevan lapsen isä ,koska joku muu se kuitenkin on ja sinusta on tarkoitus höynäyttää sille se n.s biologinen isä paskanmarjat maksumies sä oot kun muijas kyttää sun rahojas ja perintöä .
Kun varakas nainen/mies saa ystävän rinnalleen se on hyvä asia. Yhdessä on kiva olla ja matkustella. Molemmilla matka (elämä) kuluu miellyttävästi.
Se että toinen on varakas, ei ole huono asia. Se on hyvä asia. Senhän ymmärtää lapsikin. Jos molemmat ovat varakkaita niin sehän on vielä paremmin. Toisaalta jos molemmat ovat vähävaraisia niin tilanne on huono. Tämä rajoittaa heidän elämistä. Hyvä elämäkö kun ei ole pelkkää olemista.
Muita aivan lapsellisen itsestään selviä asioita on ikä. Sillä ei ole mitään merkitystä jos kaksi ihmistä haluaa olla yhdessä. Esim. 20 v. ja 60 v. Ymmärrät pointin kun käännät tilanteen toisin päin. Onko ok jos pari 27/27 ovat yhdessä, vaikka toinen tai molemmat eivät sitä halua. Tämä on toiseksi huonoin tilanne. Kaikista huonoin on että lisäksi edes toinen heistä ei ole varakas.
Rakkaus myös on suuri harha josta vaahdotaan. Lasta, koiraa ja kissaa voi vain oikeasti rakastaa. Se on pyyteetöntä. Se ei tuomitse ja ei ole vastavuoroisesti mitään vailla ja kaiken se antaa anteeksi.
Kahden aikuisen välinen suhde ei ole rakkautta , vaan syvää ihastusta muuttuen voimakkaaksi ystävyyssuhteeksi.
Kun suhde syventyy (oma mieli tottuu siihen), niin mielessämme se vavistuu ja uskallamme olla enemmän huolestumatta. Lopussa ikään kuin täydellisyyden saavuttamana molemmat uskaltavat roikkua ilman suojaverkkoa toistensa varassa. Tässä tilanteessa suhde on toimivimmillaan.
Tällöin luonnollisesti ei eletä enää suljetussa suhteessa ja molemmilla voi olla liiton ulkopuolisia liittoa tukevia suhteita, joista puhutaan ja joille nauretaan. Tällaisessa liitossa ei ole sijaa mustasukkaisuudelle ja sitä ei myöskään tarvita. Se on hyödytöntä.
Myös ajatukset siitä kuka ja miten käyttää toista hyväksi ovat lapsellisia. Yhdessä nautitaan. Toinen kyllästyy ja lähtee tai kuolee. Toinen kuolee perässä.
Oleellista on että elämässä on hyvää aikaa. Kuukausi on enemmän kuin viikko ja vuosi enemmän kuukausi. Jokainen päivä on arvokas. Uskon että on pareja joilla ei ole yhtään hyvää päivää yhdessä. Se ei auta yhtään jos ollaan samanikäisiä. Ei liioin tippaakaan myös se ollaanko avo-/avioliitossa. Päin vastoin. Turhat sitoumukset ja "kahleet" vain hidastavat aidon ja terveen suhteen kehitystä.
Kun kaksi tällaista henkisesti pitkälle kehitykselle kykenevää löytää toisensa niin todellakaan iällä ei ole sen enempää merkitystä kuin kengän koolla.