24 Ja ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, 25 jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän. (Heprealaisille 10:24,25)
Tämä raamatunkohta on erittäin usein lainattu Jehovan todistajien kokouksissa. Se on hyvä raamatunkohta. Erittäin hyvä! Mutta, mutta...
On kummallista, että tuosta kohdasta yleensä sovelletaan VAIN TUO "jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana". Kokouksiin kannustaminen on toki hieno asia, mutta samalla syyllistetään aina ne, jotka eivät jaksa tätä ylimitoitettua kokousohjelmaa. VIISI kokousta viikossa! Jeesuksen sanat päin vastoin korostavat kristityn elämäntavan KEVEYTTÄ. "Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä." (Matteus 11:29,30)
No, se asia, miksi tätä heprealaiskirjettä aioin hiukan käsitellä, on ne KAKSI ASIAA, JOTKA EDELTÄVÄT NOITA KOKOUSJAKEITA. Niissähän sanotaan: "Ja ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin." Meidän piti kannustaa toisiamme RAKKAUTEEN JA HYVIIN TEKOIHIN. Nämä olivat vielä tärkeämpiä asioita kuin kokoukset, koska ne mainittiin ENNEN kokousta.
Miten voimme kannustaa toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin? No esimerkiksi tutustumalla toisiimme MUUALLA kuin kokouksissa. Kun tunnemme toistemme olosuhteet ja tilanteet, voimme auttaa toisiamme, jos joku tarvitsee apua. Voimme tukea toisiamme, jos jollain on sairautta tai yksinäisyyttä. Voimme tehdä yhdessä retkiä ja viettää aikaa yhdessä keskustellen. Todelliset ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Näitä asioita on PALJON, kun vain tiedostamme tämän. Mutta, mutta... Tässä yhteydessä tulee se SUURI mutta. Kun ei kenelläkään ole enää aikaa seurustella toisten kanssa. On kokoukset, kenttäpalvelukset ja tutkimiset. Ei jää aikaa muulle, JOS juoksee todella siinä oravanpyörässä, jonka Brooklynin veljet meille ystävällisesti ovat valmistaneet.
Minun mielestäni on suorastaan vaarallista unohtaa nuo kaksi aluksi mainittua asiaa: rakkaus ja hyvät teot. Galatalaisille 6:10 kehottaa meitä: "Todellakin siis, niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa." Meidän piti ENSISIJAISESTI tehdä hyvää niille, jotka ovat sukua uskossa. Siis veljille ja sisarille. Kokoukset ja kenttäpalvelus tuli vasta TÄMÄN JÄLKEEN. Tämä on raamatun mukainen järjestys.
Nykyinen asiaintila on varsin surullinen. Valtakunnansalilla vaihdetaan pepsodent-hymyllä varustetut muutamat lauseet "smool tookkia" ja puhutaan, että "on ilmoja pidelly". Tunnemme vain muutamat ihmiset paremmin. Meillä on todellisuudessa vain hyvin harvoja "ystäviä", tuttavia toki on sadoittain.
Tarkoittikohan Jeesus kristityn elämän tällaiseksi?
Tämä raamatunkohta on erittäin usein lainattu Jehovan todistajien kokouksissa. Se on hyvä raamatunkohta. Erittäin hyvä! Mutta, mutta...
On kummallista, että tuosta kohdasta yleensä sovelletaan VAIN TUO "jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana". Kokouksiin kannustaminen on toki hieno asia, mutta samalla syyllistetään aina ne, jotka eivät jaksa tätä ylimitoitettua kokousohjelmaa. VIISI kokousta viikossa! Jeesuksen sanat päin vastoin korostavat kristityn elämäntavan KEVEYTTÄ. "Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä." (Matteus 11:29,30)
No, se asia, miksi tätä heprealaiskirjettä aioin hiukan käsitellä, on ne KAKSI ASIAA, JOTKA EDELTÄVÄT NOITA KOKOUSJAKEITA. Niissähän sanotaan: "Ja ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin." Meidän piti kannustaa toisiamme RAKKAUTEEN JA HYVIIN TEKOIHIN. Nämä olivat vielä tärkeämpiä asioita kuin kokoukset, koska ne mainittiin ENNEN kokousta.
Miten voimme kannustaa toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin? No esimerkiksi tutustumalla toisiimme MUUALLA kuin kokouksissa. Kun tunnemme toistemme olosuhteet ja tilanteet, voimme auttaa toisiamme, jos joku tarvitsee apua. Voimme tukea toisiamme, jos jollain on sairautta tai yksinäisyyttä. Voimme tehdä yhdessä retkiä ja viettää aikaa yhdessä keskustellen. Todelliset ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Näitä asioita on PALJON, kun vain tiedostamme tämän. Mutta, mutta... Tässä yhteydessä tulee se SUURI mutta. Kun ei kenelläkään ole enää aikaa seurustella toisten kanssa. On kokoukset, kenttäpalvelukset ja tutkimiset. Ei jää aikaa muulle, JOS juoksee todella siinä oravanpyörässä, jonka Brooklynin veljet meille ystävällisesti ovat valmistaneet.
Minun mielestäni on suorastaan vaarallista unohtaa nuo kaksi aluksi mainittua asiaa: rakkaus ja hyvät teot. Galatalaisille 6:10 kehottaa meitä: "Todellakin siis, niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa." Meidän piti ENSISIJAISESTI tehdä hyvää niille, jotka ovat sukua uskossa. Siis veljille ja sisarille. Kokoukset ja kenttäpalvelus tuli vasta TÄMÄN JÄLKEEN. Tämä on raamatun mukainen järjestys.
Nykyinen asiaintila on varsin surullinen. Valtakunnansalilla vaihdetaan pepsodent-hymyllä varustetut muutamat lauseet "smool tookkia" ja puhutaan, että "on ilmoja pidelly". Tunnemme vain muutamat ihmiset paremmin. Meillä on todellisuudessa vain hyvin harvoja "ystäviä", tuttavia toki on sadoittain.
Tarkoittikohan Jeesus kristityn elämän tällaiseksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokoukset ovat oivallinen paikka, jossa voi tavatessa kannustaa rakkauteen ja hyviin tekoihin.
Lähes jokaisella on perhevastuut ja ansiotyö, jotka vie suuren osan ajasta. Monikaan ei tapaa toisiaan muuten kuin kokouksessa.
Kokoukset ovat myös oivallinen paikka, jossa monet jt:t osoittavat ilman syytä paheksuntaa toisiaan kohtaan.
useinhan sanotaan juuri tuosta kokousten tärkeydestä rohkaisua ollessa kyseessä että "tule hyvissä ajoin ennen kokousta ja jää kokouksen jälkeen".. mitä tapahtuu tuon kahden tunnin aikana, jollei rohkaisua voi saada/antaa silloin?
oliko varhaiskristityillä vieraassa maassa suunnitellut kokousohjelmat joita he noudattivat joka ekklesiassa minuuttiaikataululla, vai ollaanko brooklynissä ymmärretty jotain (tarkoituksella) väärin?
... "Tässä yhteydessä tulee se SUURI mutta. Kun ei kenelläkään ole enää aikaa seurustella toisten kanssa. On kokoukset, kenttäpalvelukset ja tutkimiset. Ei jää aikaa muulle, JOS juoksee todella siinä oravanpyörässä, jonka Brooklynin veljet meille ystävällisesti ovat valmistaneet."
"Nykyinen asiaintila on varsin surullinen. Valtakunnansalilla vaihdetaan pepsodent-hymyllä varustetut muutamat lauseet "smool tookkia" ja puhutaan, että "on ilmoja pidelly". Tunnemme vain muutamat ihmiset paremmin. Meillä on todellisuudessa vain hyvin harvoja "ystäviä", tuttavia toki on sadoittain."
"Tarkoittikohan Jeesus kristityn elämän tällaiseksi? "
en todellakaan osaa vastata:)
vaikeaa vastata....
luin aivan ikäväkseni tuon kirjoituksesi, miksikö?Siksi, että olen surullinen koska kannat huolta asioista jotka eivät ole niin yksiselitteisiä. Jehova tietää olosuhteemme ja terveytemme. Älkäämme olko itsemme tuomareita. Itse olen ollut vakavasti sairas jo kohta kahdeksan vuotta ja miehelläni on pahanl.syöpä(sytöstaattihoitoineen).Sairaus on ollut vankkumaton osamme, siksi Jumalan lupaama paratiisi on toivomme uskomme. Kokouksissa käymme silloin kun jaksamme ja olemme joka kokouksesta kiitollisia, etenkin julkaisuista. Emme voi tuntea kaikkia ystäviä hyvin kuitenkin meilläkin on muutamia läheisiä ystäviä jotka tuntevat olosuhteemme. Sairauksillamme emme tarvitse enempää sääliä, meidän kuormamme on kantaa se. Elämme päivän kerrallaan, juuri eilen pääsin pois sairaalasta, huomisesta emme tiedä. Kaikille toivon hyvää vointia joka tämän luki!
Voimia teille hyvä Sabina! Itse ajattelen kristittynä tästä lihallisesta elämästä ja tulevaisuuden toivosta näin:
Nykyinen elämämme on leimattu jatkuvalla epävarmuudella. Vaikka itse eläisimme kuinka hyvää elämää tahansa terveellisine elämäntapoineen kaikkineen, niin sattumat ja ulkopuoliset tekijät - joihin emme voi itse juurikaan vaikuttaa - voivat tuoda elämäämme ikäviä yllätyksiä. Se ei tietenkään ole Jumalan rangaistus vaan seurausta perisynnin mukana tuomasta epävarmuudesta elämässä, ja siihen meidän on tietyssä mielessä tyytyminen. Onneksi kaikilla meillä jotka panemme luottamuksemme Kristukseen, Hänen sovitukseensa ja jotka haluamme elää Jumalan tahdon mukaisesti, on lupaus ja toivo, joka ei tuota pettymystä. Niinpä tämä nykyinen elämämme onkin vain eräänlainen 'eteinen' joka on vain välivaihe kohti sitä kirkkautta, joka Herraan uskovilla on edessä. Se on sitä todellista elämää, jossa suru ja murhe on poispyyhitty meidän kaikkien silmistä.
Voimia teidän perheellenne ja jaksamista näinä raskaina päivinä.
-Corrector-