POLIISIIN KYLLÄSTYNYT
Suomi –Miksi väkivaltarikokset ovat yleistyneet? Kuka on vastuussa tästä venäläismielisen leväperäisyyden lisääntymisestä maassamme?
Ei kulu yhtä ainoata viikkoa, ettei lehdestä saa lukea jonkun suomalaisen olympiamitalistin seikkailuista, milloin on tapeltu ja milloin puukotettu jotain ihmistä hengiltä.
Ei kulu ainokaista viikkoa, ettei joka päivä olisi iltapäivälehdessä jokin juttu suomalaisen suorittamasta raa’asta tappamisesta. Milloin aseena on ollut kirves tai leipäveitsi ja uhri on paloiteltu, tai poliisin myöntämä käsiase, jolla tappelun nujakassa on teloitettu säälittä vastapuoli.
Ei kulu yhtä ainokaista kuukautta, ettei jostain saa lukea viranomaisten toimenpiteiden seurauksena jonkun äidin menettäneen lapsensa tai kokonaisen perheen riistäneen itseltään hengen.
Kun poliisi hoitaa tehtävänsä edesvastuuttomasti, niin voi vain odottaa milloin seuraava tapaus ylittää julkisensanan mediakynnyksen. 60- ja -70 luvulla valmistuneet poliisiviranomaiset ovat mitättömillä tai vanhentuneilla tiedoilla tekemässä päätöksiä, jotka näkyvät yhteiskunnan rappeutumisena. Samaa voi sanoa maan oikeuslaitoksen edustajista.
Aselupia myönnetään miten sattuu kaikenlaisille sekopäille, mutta ammatissaan asetta tarvitseville sitä ei suoda – toisin kuten Amerikan Yhdysvaltojen käytäntö on menetellä. Suomen asenne on aseistaa tavalliset ihmiset ja jättää ammatissaan aseita tarvitsevat ilman suojaa siinä pelossa, että tulevat pian poliisin kimppuun. Ei se mikään ihme enää ole, jos tavallinen Matti Meikäläinen marssii katukauppaa ostamaan aseensa vähemmällä byrokratialla ja suuremman turvan saattelemana kuin aloittaa taistelun tuulimyllyjä vastaan poliisilaitoksen kansliassa. Loppujen lopuksi on kyse omasta hengestä, jolloin suosittelen kaikille tervejärkistä harkintaa lupien sijasta. Suomessa ei ole oikeutta ja maa on muuttunut siinä määrin turvattomaksi, ettei ole syytä enää liikkua ilman mahdollisuutta puolustaa itseänsä.
”Miksi et tee rikosilmoitusta?” kysyy jälleen se nariseva vanha mummo tai vaari, jonka aivojen verisuonten poikkipinta-alasta on suurin osa kalkkeuman tukkimana estänyt normaalin happimäärän saannin aivoille. Yritykset tai yhtiö eivät enää halua tehdä rikosilmoituksia. Rikosilmoituksia tekevät vain valtiollisten yhtiöiden edustajat, sekä valtion laitokset ja virastot. Yksityinen sektori ei halua kinata tai kiistellä poliisilaitoksen tiskillä opistotasoisten poliisien kanssa, sillä heille aika on rahaa, eikä raha ole tarkoitettu idioottien kanssa riitelemiseen.
Yliopistoihmiset herjasivat 80- ja 90-luvulla sitä, miten kauppaopistoista valmistuneilla ihmisillä ei ollut mitään yhteiskunnallista funktiota. Nyt tilanne on poliisien kanssa täysin sama; poliisit ovat käyneet läpi sellaisen koulutuksen, joka ei palvele mitään älyllistä tai tieteellistä funktiota. Kun poliisiviranomaisen pitäisi tutkia jotain rikosta, niin tutkinnan lopputulos on jotain vallan muuta. Yleensä nämä myöhemmin poliiseiksi lukeneet kuuden ällä ylioppilaat kuvittelevat itsestänsä liikoja ja löytävät itsensä tonkimasta yhtiötä sen tekemän rikosilmoituksen sijasta. Poliisi on yksinkertaisesti sairas ja hänen irtosuhteessa elävä petikaverinsa oikeuslaitos ahne. Ei poliisilla enää tee mitään. Instituutio ei palvele mitään yhteiskunnallista tarkoitusta, paitsi tahallisen vahingon aiheuttamisen osalta. Kukaan ei enää usko tai ota poliisia vakavasti.
”Mutta mielipidemittausten mukaan meihin kyllä uskotaan?” sanoo poliisiylijohtaja, joka varmasti saattaa uskoa myös joulupukkiin, sillä idea on molemmissa aivan sama; joku on joskus kertonut asioiden hoituvan tai joulupukin elävän korvatunturilla, mutta käytäntö on osoittanut asioiden oleva kentällä täysin eri tavalla.
Poliisista on tullut rikollinen, joka yhdessä oikeuslaitoksen kanssa juonii kansaa vastaan. Syynä tähän ilmiöön on heidän huono sivistystasonsa ja oudot ajatuksen valtion toiminnasta ottaen huomioon mihin tai millaisiin johtopäätöksiin he ovat kykeneviä.
Ihmiset eivät enää halua olla poliisin tai oikeuslaitoksen kanssa tekemisissä. He mieluiten pakenevat toiseen maahan tai pakoilevat vääriä tuomioitansa kotimaassa. Kukaan ei enää kutsu poliisia tai tuomaria paikalle. He mieluiten jakavat nyt suoraa oikeutta itse kansalleen.
Suomi –Miksi väkivaltarikokset ovat yleistyneet? Kuka on vastuussa tästä venäläismielisen leväperäisyyden lisääntymisestä maassamme?
Ei kulu yhtä ainoata viikkoa, ettei lehdestä saa lukea jonkun suomalaisen olympiamitalistin seikkailuista, milloin on tapeltu ja milloin puukotettu jotain ihmistä hengiltä.
Ei kulu ainokaista viikkoa, ettei joka päivä olisi iltapäivälehdessä jokin juttu suomalaisen suorittamasta raa’asta tappamisesta. Milloin aseena on ollut kirves tai leipäveitsi ja uhri on paloiteltu, tai poliisin myöntämä käsiase, jolla tappelun nujakassa on teloitettu säälittä vastapuoli.
Ei kulu yhtä ainokaista kuukautta, ettei jostain saa lukea viranomaisten toimenpiteiden seurauksena jonkun äidin menettäneen lapsensa tai kokonaisen perheen riistäneen itseltään hengen.
Kun poliisi hoitaa tehtävänsä edesvastuuttomasti, niin voi vain odottaa milloin seuraava tapaus ylittää julkisensanan mediakynnyksen. 60- ja -70 luvulla valmistuneet poliisiviranomaiset ovat mitättömillä tai vanhentuneilla tiedoilla tekemässä päätöksiä, jotka näkyvät yhteiskunnan rappeutumisena. Samaa voi sanoa maan oikeuslaitoksen edustajista.
Aselupia myönnetään miten sattuu kaikenlaisille sekopäille, mutta ammatissaan asetta tarvitseville sitä ei suoda – toisin kuten Amerikan Yhdysvaltojen käytäntö on menetellä. Suomen asenne on aseistaa tavalliset ihmiset ja jättää ammatissaan aseita tarvitsevat ilman suojaa siinä pelossa, että tulevat pian poliisin kimppuun. Ei se mikään ihme enää ole, jos tavallinen Matti Meikäläinen marssii katukauppaa ostamaan aseensa vähemmällä byrokratialla ja suuremman turvan saattelemana kuin aloittaa taistelun tuulimyllyjä vastaan poliisilaitoksen kansliassa. Loppujen lopuksi on kyse omasta hengestä, jolloin suosittelen kaikille tervejärkistä harkintaa lupien sijasta. Suomessa ei ole oikeutta ja maa on muuttunut siinä määrin turvattomaksi, ettei ole syytä enää liikkua ilman mahdollisuutta puolustaa itseänsä.
”Miksi et tee rikosilmoitusta?” kysyy jälleen se nariseva vanha mummo tai vaari, jonka aivojen verisuonten poikkipinta-alasta on suurin osa kalkkeuman tukkimana estänyt normaalin happimäärän saannin aivoille. Yritykset tai yhtiö eivät enää halua tehdä rikosilmoituksia. Rikosilmoituksia tekevät vain valtiollisten yhtiöiden edustajat, sekä valtion laitokset ja virastot. Yksityinen sektori ei halua kinata tai kiistellä poliisilaitoksen tiskillä opistotasoisten poliisien kanssa, sillä heille aika on rahaa, eikä raha ole tarkoitettu idioottien kanssa riitelemiseen.
Yliopistoihmiset herjasivat 80- ja 90-luvulla sitä, miten kauppaopistoista valmistuneilla ihmisillä ei ollut mitään yhteiskunnallista funktiota. Nyt tilanne on poliisien kanssa täysin sama; poliisit ovat käyneet läpi sellaisen koulutuksen, joka ei palvele mitään älyllistä tai tieteellistä funktiota. Kun poliisiviranomaisen pitäisi tutkia jotain rikosta, niin tutkinnan lopputulos on jotain vallan muuta. Yleensä nämä myöhemmin poliiseiksi lukeneet kuuden ällä ylioppilaat kuvittelevat itsestänsä liikoja ja löytävät itsensä tonkimasta yhtiötä sen tekemän rikosilmoituksen sijasta. Poliisi on yksinkertaisesti sairas ja hänen irtosuhteessa elävä petikaverinsa oikeuslaitos ahne. Ei poliisilla enää tee mitään. Instituutio ei palvele mitään yhteiskunnallista tarkoitusta, paitsi tahallisen vahingon aiheuttamisen osalta. Kukaan ei enää usko tai ota poliisia vakavasti.
”Mutta mielipidemittausten mukaan meihin kyllä uskotaan?” sanoo poliisiylijohtaja, joka varmasti saattaa uskoa myös joulupukkiin, sillä idea on molemmissa aivan sama; joku on joskus kertonut asioiden hoituvan tai joulupukin elävän korvatunturilla, mutta käytäntö on osoittanut asioiden oleva kentällä täysin eri tavalla.
Poliisista on tullut rikollinen, joka yhdessä oikeuslaitoksen kanssa juonii kansaa vastaan. Syynä tähän ilmiöön on heidän huono sivistystasonsa ja oudot ajatuksen valtion toiminnasta ottaen huomioon mihin tai millaisiin johtopäätöksiin he ovat kykeneviä.
Ihmiset eivät enää halua olla poliisin tai oikeuslaitoksen kanssa tekemisissä. He mieluiten pakenevat toiseen maahan tai pakoilevat vääriä tuomioitansa kotimaassa. Kukaan ei enää kutsu poliisia tai tuomaria paikalle. He mieluiten jakavat nyt suoraa oikeutta itse kansalleen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Poliisin tärkein tehtävä on turvata parhaiten toimeentulevan väestönosan turvallisuus ja oikeudet.