Mitä etua lapselle on kirkon jäsenyydestä?
Itse kannatan kirkon jäsenyydelle 18v ikärajaa ja lapsille uskonnoista vapaata kasvatusta.
Itse kannatan kirkon jäsenyydelle 18v ikärajaa ja lapsille uskonnoista vapaata kasvatusta.
Lapsen etu
Aikuinen°
5131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heippa
Mun mielestäni kirkon jäsenyyden tulee olla mahdollista myös lapsille. Minusta on oikein, että lapsen vanhemmat/huoltajat saavat päättää sen, mihin uskontokuntaan lapsi kuuluu. Miksi vanhemmat eivät saisi tähän vaikuttaa?
Mitäkö etua kirkon jäsenyydestä?
Lapsille ja nuorille seurakunnat tarjoavat monipuolista toimintaa: kerhoja, retkiä, partiota, rippikoulua, nuorten tapahtumia, kirkkovuoden juhlia, suomalaiseen juhlaperinteeseen liittyviä traditiota ja tapoja... Lapsille tarjotaan uskoon ja uskontoon liittyvää kasvatusta heidän ikäkauteensa sopivalla tavalla. Lisäksi näissä tapahtumissa voi kokea mm. yhteisöllisyyttä, iloa ja leikkiä. Seurakuntien lasten ja nuorten toiminta on monipuolista, siihen voi tutustua esim. oman seurakunnan nettisivuilta.
Mitä etua mielestäsi olisi uskonnosta vapaasta kasvatuksesta?
Olen sitä mieltä, että uskonnosta vapaata kasvatusta ei ole olemassakaan. Jos vanhemmat eivät huolehdi lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta, sen tekee joku muu. Siinä tapauksessa lapsi omaksuu uskoon ja uskontoon liittyvät käsitykset jostain muualta: telkkarista, peleistä, kavereilta, netistä… jne. Olisiko siis syytä jättää uskoon liittyvät asiat kokonaan näiden ”kasvattajien” varaan? Mitä hyvää se voisi tuottaa?
Usko ja uskontokasvatus liittyy mm. elämään ja sen tarkoitukseen, kuolemaan ja hyvään elämään, oikeaan ja väärään, eettisiin ja moraalisiin valintoihin. Siis nämä teematko pitäisi jättää kasvatuksessa sivuun?
Ystävällisesti kyseleepi
Päivi-pappi Hämeestä
"Minusta on oikein, että lapsen vanhemmat/huoltajat saavat päättää sen, mihin uskontokuntaan lapsi kuuluu. Miksi vanhemmat eivät saisi tähän vaikuttaa?"
Koska kyseessä on elämänkatsomus, mikä on yksilön oma asia, jonka jokaisen tulee muokata itse ilman lähimmäisten tai auktoriteettien painostusta tai ohjailua.
"Lapsille ja nuorille seurakunnat tarjoavat monipuolista toimintaa: kerhoja, retkiä, partiota, rippikoulua, nuorten tapahtumia, kirkkovuoden juhlia, suomalaiseen juhlaperinteeseen liittyviä traditiota ja tapoja... Lapsille tarjotaan uskoon ja uskontoon liittyvää kasvatusta heidän ikäkauteensa sopivalla tavalla. Lisäksi näissä tapahtumissa voi kokea mm. yhteisöllisyyttä, iloa ja leikkiä. Seurakuntien lasten ja nuorten toiminta on monipuolista, siihen voi tutustua esim. oman seurakunnan nettisivuilta."
Mikään näistä ei ole välttämättömyys tai mahdollista kokea vain uskonnollisessa yhteisössä.
"Olen sitä mieltä, että uskonnosta vapaata kasvatusta ei ole olemassakaan. Jos vanhemmat eivät huolehdi lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta, sen tekee joku muu."
Minä en ole saanut uskonnollisia vaikutteita edes kummeiltani. Kasvatukseeni ei ole kuulunut uskonto häitä, hautajaisia yms. lukuun ottamatta.
"Siinä tapauksessa lapsi omaksuu uskoon ja uskontoon liittyvät käsitykset jostain muualta: telkkarista, peleistä, kavereilta, netistä… jne."
Mikäli tarkoitat moraalikäsityksiä ja etiikkaa, voin kertoa sinulle, etteivät ne ole peräisin uskonnoista, vaan ne ovat yhteiskunnallisesti sovittuja ja ihmisen sisäisiin mekanismeihin perustuvia käsityksiä oikeasta ja väärästä. Uskontoa ei tässäkään tarvita.
"Usko ja uskontokasvatus liittyy mm. elämään ja sen tarkoitukseen, kuolemaan ja hyvään elämään, oikeaan ja väärään, eettisiin ja moraalisiin valintoihin. Siis nämä teematko pitäisi jättää kasvatuksessa sivuun?"
Nämä teemat eivät ole peräisin uskonnosta, eivätkä ne tarvitse uskontoa.
Olisihan se aika kauheata kirkon kannalta jos kirkko ei pääsisi muokkaamaan vielä kehittymätöntä mieltä helvetinpelolla ja muilla tarinoilla. On aika erikoista, että pappi hämeestä on erittäin vahvasti sitä mieltä, että ihminen ei ole kykenevä itse tekemään minkäänlaisia valintoja, vaan kirkon tulee ensimmäisenä päästä apajille muokkaamaan nuorta mieltä. Mielenkiintoista myös havaita, että ihmiselle ei tule antaa minkäänlaista mahdollisuutta tutustua erilaisiin uskontoihin ja sitten tahdä oma valintansa siitä, mihin oikeasti haluaa uskoa? Voi hyvin olla, että mielenkiinto kohdistuu johonkin muuhun uskontoon kun hämeen papin edustamaan, taikka sitten ihminen voi jopa pitää kaikkia uskontoon liittyviä asioita naurettavina eikä usko mihinkään.
Toki hämeen papin edustama suuntaus on taas kerran se ainoa ja oikea, mutta itse pidän mielenkiintoisena, että ihan samaa sanoo jokainen muukin uskonto? Helvettiin päädyt, jos et tee kuten käsketään.
Onneksi yhä harvempi lapsi kastetaan ja hänelle annetaan mahdollisuus itse ilmaista myöhemmällä iällä tahtonsa uskonnon suhteen. Tämä on toki kirkolle lopun alku...
Hei
Minun mielestäni ihminen on kyllä kykenevä tekemään valintoja, mutta joku muokkaa lapsen ja nuoren mieltä joka tapauksessa ja minusta on olennaista, että vanhemmat ja kasvattajat tiedostavat tämän. Kannatan myös muiden uskontojen opettamista.
Kannatan myös keskustelua kasvatuksesta, sekä kristillisestä kasvatuksesta että lasten kasvatuksesta ylipäätään. Siksi tartuin tähän ketjuun. Toivoisin tietenkin, että mielipiteeni olisi aina ”oikea”, mutta pahaa pelkään että olen toisinaan väärässä… :)
Jään tässä miettimään, millaista kasvatusta olet kirkon suunnalta saanut. Onko sinua peloteltu helvetillä?
Tervehtien Päivi-pappi Hämeestä
Ei suvivirret eikä jouluvirret ja kauniit Jumalanpalvelukset ahdistaneet lapsuuden kirkkojuhlissa, mutta kun kouluuni tuli lestadiolaispappi uskonnon opettajaksi ja haukkui meitä pahimmilla nimillä ja huutaen veti saarnaanomaista opetustaan niin kammo jäi siitä.
Onneksemme parin vuoden päästä saatiin ihana tavallinen luterilainen pappi, joka oli lempeä mies ja opetti kauniisti, niin toi helpotusta paljon.
Meidän pitää huolehtia siitä, että lestadiolaiset ja helluntalaiset eivät pääse lopullisesti pilaamaan omaa kirkkoamme ja puhdasta uskoa kauniine suvivirsineen.