Tarinani keuhkoembolista (keuhkoveritulppa)

Paljonko syöt kalaa viikossa ja mitä kalaa?

Kalan rasvat ohentaa verta ja ihmisen kuuluu syödä kalaa paljon tai ainakin kalaöljyä.

Kiitos Embolikko tarinastasi. Minä sain keuhkoveritulpan vähän yli vuosi sitten. Se oli todellinen yllätys, ja kaksi viikkoa sitä ensin hoidettiinkin väärin keuhkokuumeena työterveyshuollossa. Sukulaislääkärin kautta sain yhteyden keuhkolääkäriin ja sitten päivystykseen.

Minulta on löytynyt syy: pysyvä korkea faktori VIII. On elinikäinen Marevan. Tiedäthän Embolikko, että sinulla tulee olla voimassa oleva resepti napapiikeille. Jos edessä on yli 4 tunnin istuminen, niin kannattaa pistää napapiikki etukäteen.

Minulla kesti monta kuukautta ennen kuin pystyin harrastamaan liikuntaa kunnolla. Kesti lähes vuoden, ennen kuin pulssi tasaantui entiselleen. Tämä on oikeasti kauhea sairaus, mutta onneksi olemme selvinneet.

Kalan rasvoilla on tehty suuri määrä erilaisia hoitokokeita. Niissä on voitu vähentää esim. sydänpotilaiden äkkikuolemia pitkissä satunnaistetuissa eteepäin suuntautuvissa tutkimuksissa. Tähän nähden omega-3 rasvahappoihin ei mielestäni suhtauduta riittävällä vakavuudella. Useampi kala-ateria viikossa tai omega-3 rasvahapot lisäravinteena kuuluvat sydänpotilaan hoitoon rutiinina. Kalan rasvoilla on todettu hyödyllisiä vaikutuksia seuraavissa tapauksissa:

Sydän- ja verisuoniterveys

Astma ja allergia

-mikä arvo oli sinulla d-dimeeri verikokeessa? Itseltäni otettiin sellainen kun P-FIDD, joka oli koholla, eli oli 0.7. Onko tämä sama, ainakin kuulemma se kertoo jos on tukos. Onko tuo kohoama tarpeeksi kuitenkaan kun lääkärini ohitti sen TÄYSIN ja sanoi että sen pitäisi olla pahemmin koholla? outoa!!
-onko kalapuikot hyvä syödä että saisi niitä hyviä rasvoja?

Oli mielenkiintoista lukea tarinasi, sillä itse koin hiljattain saman. Minulla löydettiin myös pari kuukautta sitten keuhkoembolia. Huomasin samaa mistä kerroit tarinassasi, terveyskeskuksessa minuakaan ei otettu tosissaan, ajateltiin että ei näin nuorella (18v) mitään voi olla, ja vaikka CRP oli yli 300, minut passitettiin antibiootit kourassa kotiin. Hengenahdistusta en edes suoraan sanottuna huomannut, sillä minulla oli samaan aikaan munuaisaltaantulehdus ja järkyttävät selkäkivut.
Pari viikkoa sinnittelin ennen kuin lähdin TAYSiin diagnoosina munuaisaltaantulehdus, ja siellä CT-kuvassa sattumalta löydettiin molemmista keuhkoista veritulpat. Vietin sillä reissulla sairaalassa viikon, ja oltuani kotona vajaan viikon palasin sinne vielä 12 vuorokaudeksi, sillä munuaisaltaantulehduksen aiheuttama bakteeri ei ollut parantunut.
Mainitsemiasi paniikkikohtauksia minulla ei ole ollut, vaikkakin eräänlaista vainoharhaisuutta olen huomannut. Jos tunnen pohkeissani kipua, olen varma, että tulppa uusii. Minulla siis todettiin geneettinen taipumus saada veritulppia, enkä siis tiedä koska pystyn "unohtamaan" tapahtuneen ja olemaan stressaamatta jokaisesta tuntemuksesta alaraajoissani. Marevania syön näillä näkymin 6kk eli lokakuulle asti.

Tulppa-nainen: Minulla ei ole voimassa olevia reseptejä napapiikkeihin eikä myöskään marevaniin. Tapauksessani todennäköisyys saada uusi veritulppa on kuitenkin melko olematon.

Kysymyksiä: P-FIDD arvoni oli muistaakseni 1,1. Raja-arvo taitaa olla 0,5, joten se oli ihan merkittävästi koholla. 0,7 ei välttämättä tarkoita vielä tukosta. Itselläni arvo oli kerran tässä jälkeenpäin juuri 0,7. (olen muutaman kerran pyytänyt sen ottamaan jos olen muissa asioissa käynyt lääkärissä).

Itselläni ei onneksi löytynyt mitään perinnöllisiä tekijöitä tms. Tulpan sain vain äärettömän huonon tuurin takia tms.

En nyt ymmärrä miksi täällä ihmiset puhuvat jotain kalajuttuja väliin. Onhan kalaa hyvä syödä, mutta niin on monia muitakin asioita. :D Veritulppariski taitaa pysyä alhaalla parhaiten säännöllisen liikunnan avulla.

Tsemppiä kaikille muillekkin veritulppien uhreille! :)

Hyvä tarina.
Minullakin oli pariviikkoa kärsimystä, kun syytä ei löytynyt.
Itse tiesin, että jotain on pahasti vinossa.
Lopulta menin kaikkien tutkimuspaprujen kanssa sairaalaan ja piikityshoito aloitettiin. Kuvissa näkyi tukokset molemmissa keuhkoissa.
Marevania olen syönyt, kun ei siitä mitään haittaakaan ole.

Hei. Viestiketju on jo vanha mutta haluaisin alkuperäisen viestin kirjoittajalta (ja muiltakin keuhkoveritulpan kokeneilta) kysyä millainen oli toipuminen? Itse makaan kuudetta päivää sairaalassa saatuani ko diagnoosin. Jo täällä ollessani huomaan että oireita ja kipuja tulee tarkkailtua melkein hulluuteen asti. Että kuuluuko toipumiseen siis myös "huonot päivät" jolloin tuntee olonsa huonommaksi kuin edellispäivänä tms, ja silti mitään hätää ei ole? Huomaan että heti kun tulee joku vihlaisu keuhkoon tai kipu selkään niin pelkään ettei lääke autakaan ja tulpat pahenee...