KIRKON VAPAAMUURARI -JÄSENET

Vapaamuurarius ei ole uskonto oikeastaan millään mittapuulla. Sillä ei ole mitään pelastusoppia tai muita dogmeja. Nämä jätetään kunkin jäsenen omaksi asiaksi. Ehkä juuri tämä asia ärsyttää erilaisia herätysliikkeiden jäseniä, fundamentalisteja ja muita hihhuleita.

Rappari 22 kirjoitti:

Vapaamuurarius ei ole uskonto oikeastaan millään mittapuulla. Sillä ei ole mitään pelastusoppia tai muita dogmeja. Nämä jätetään kunkin jäsenen omaksi asiaksi. Ehkä juuri tämä asia ärsyttää erilaisia herätysliikkeiden jäseniä, fundamentalisteja ja muita hihhuleita.

Rappari22, sosiologisesti ja uskontotieteellisesti katsoen väittämä perustuu vain uskonnon kapeaan määrittelyyn.

Ihmisen käyttäytymisessä on lukuisia muitakin uskonnollisiksi luettevia piirteitä kuin pelastusopin tai dogmien totenapitäminen. Alan tutkimus selvittää myös ritualismia, jota pidetään osana uskonnollisuudesta. Laajan määrittelyn kannalta vapaamuurarius on tyypillinen uskonto muiden joukossa.

apis1 kirjoitti:

Rappari22, sosiologisesti ja uskontotieteellisesti katsoen väittämä perustuu vain uskonnon kapeaan määrittelyyn.

Ihmisen käyttäytymisessä on lukuisia muitakin uskonnollisiksi luettevia piirteitä kuin pelastusopin tai dogmien totenapitäminen. Alan tutkimus selvittää myös ritualismia, jota pidetään osana uskonnollisuudesta. Laajan määrittelyn kannalta vapaamuurarius on tyypillinen uskonto muiden joukossa.

Mutta jos vapaamuurari ei itse pidä sitä uskontona, niin voiko se silloin olla sitä? Useimmille meistä se on vain eräänlainen näytelmäkerho, jossa esitetään muinaisilta ajoilta periytyviä vuorosanoja. Ja sitten syödään päälle hyvä illallinen hilpeässä seurassa.

Rappari 333 kirjoitti:

Mutta jos vapaamuurari ei itse pidä sitä uskontona, niin voiko se silloin olla sitä? Useimmille meistä se on vain eräänlainen näytelmäkerho, jossa esitetään muinaisilta ajoilta periytyviä vuorosanoja. Ja sitten syödään päälle hyvä illallinen hilpeässä seurassa.

Jos itsensä määrittelyä pidettäisiin relevanttina, koko tutkimukselle voitaisiin heittää hyvästit. Sosiologiassa on selvä käsitys uskonnollisuudesta. Se voidaan jakaa eri faktoreihin eri tekijöiden mukaan. Eri yksilöillä faktorit painottuvat eri tavalla. Sekä kulttuuriantropologiassa että uskontotieteessä lähtökohdat ovat samankaltaisia, joskaan ei niin selvästi jaottelevia. Joka tapauksessa kaikki tutkimus pitää vapaamuurariutta yhtenä uskonnollisuuden ilmentymänä.

Uskonnolliseen yhteisöön liittymisestä tiedetään, että ensisijainen motiivi ei ole uskonnollinen pohdinta vaan se, että kaveri vie mukanaan. Suurin osa yhteisön uusista jäsenistä onkin tullut kaverin mukana. Näin myös henkilö, jolla on erityisen matala uskonnollisuus saattaa liittyä yhteisöön.

apis1 kirjoitti:

Jos itsensä määrittelyä pidettäisiin relevanttina, koko tutkimukselle voitaisiin heittää hyvästit. Sosiologiassa on selvä käsitys uskonnollisuudesta. Se voidaan jakaa eri faktoreihin eri tekijöiden mukaan. Eri yksilöillä faktorit painottuvat eri tavalla. Sekä kulttuuriantropologiassa että uskontotieteessä lähtökohdat ovat samankaltaisia, joskaan ei niin selvästi jaottelevia. Joka tapauksessa kaikki tutkimus pitää vapaamuurariutta yhtenä uskonnollisuuden ilmentymänä.

Uskonnolliseen yhteisöön liittymisestä tiedetään, että ensisijainen motiivi ei ole uskonnollinen pohdinta vaan se, että kaveri vie mukanaan. Suurin osa yhteisön uusista jäsenistä onkin tullut kaverin mukana. Näin myös henkilö, jolla on erityisen matala uskonnollisuus saattaa liittyä yhteisöön.

Yksi tutkimuksen tekemisen perusvirhe lienee se, että tutkija pakottaa omat lähtöoletuksensa aineiston tulkintaan. Kai sosiologiassa olisi mahdollista tehdä myös laadullista tutkimusta, jossa tutkimuksen kohteilta kysytään asiaa. Tai sitten vaikka narratiivista tutkimusta. Eli jos on yhteisö, jolla ei ole tiukassa mielessä järjestäytyneen uskonnon tuntomerkkejä, ja jossa osallistujat eivät itse koe osallistuvansa uskonnon harjoittamiseen, niin olisi mielenkiintoista nähdä, miten tutkija saa siitä väännettyä uskonnon.

Tutkija 22 kirjoitti:

Yksi tutkimuksen tekemisen perusvirhe lienee se, että tutkija pakottaa omat lähtöoletuksensa aineiston tulkintaan. Kai sosiologiassa olisi mahdollista tehdä myös laadullista tutkimusta, jossa tutkimuksen kohteilta kysytään asiaa. Tai sitten vaikka narratiivista tutkimusta. Eli jos on yhteisö, jolla ei ole tiukassa mielessä järjestäytyneen uskonnon tuntomerkkejä, ja jossa osallistujat eivät itse koe osallistuvansa uskonnon harjoittamiseen, niin olisi mielenkiintoista nähdä, miten tutkija saa siitä väännettyä uskonnon.

Laadullinen tai narratiivisen tutkimuksen tuloksia ei voi verrata, koska lähtökohdat ovat eri. Toki tällaisiakin raportteja nimitetään tutkimuksiksi. Niillä saavutetaan syventymistä asiaan, mutta tutkimukseen pitäisi kuulua myös vertailukelpoisuus.

Sitä paitsi mainituilla menetelmillä ei saavuteta tilastolliselta otokselta vaadittavaa edustavuutta, joten tutkimus jää siltäkin osin puutteelliseksi.

apis1 kirjoitti:

Laadullinen tai narratiivisen tutkimuksen tuloksia ei voi verrata, koska lähtökohdat ovat eri. Toki tällaisiakin raportteja nimitetään tutkimuksiksi. Niillä saavutetaan syventymistä asiaan, mutta tutkimukseen pitäisi kuulua myös vertailukelpoisuus.

Sitä paitsi mainituilla menetelmillä ei saavuteta tilastolliselta otokselta vaadittavaa edustavuutta, joten tutkimus jää siltäkin osin puutteelliseksi.

Sinähän voisit pyrkiä noilla tiedoilla vaikka sosiologian tai yhteiskuntatieteen professoriksi.... lue vaikka Alasuutaria (vuoden professori) aluksi. Mutta minkä sille voi jos joku on sitä mieltä, että ulkoiset asiat (kuten rituaali) ovat uskonnon tunnusmerkki, ja ihmisten omia mielipiteitä taas ei voi tutkia, koska sen tutkiminen ei ole tiedettä.

Tutkija 34 kirjoitti:

Sinähän voisit pyrkiä noilla tiedoilla vaikka sosiologian tai yhteiskuntatieteen professoriksi.... lue vaikka Alasuutaria (vuoden professori) aluksi. Mutta minkä sille voi jos joku on sitä mieltä, että ulkoiset asiat (kuten rituaali) ovat uskonnon tunnusmerkki, ja ihmisten omia mielipiteitä taas ei voi tutkia, koska sen tutkiminen ei ole tiedettä.

Anteeksi. Ei ollut tarkoitus saada sinua kiivastumaan. Hyvää kesää! :)

apis1 kirjoitti:

Anteeksi. Ei ollut tarkoitus saada sinua kiivastumaan. Hyvää kesää! :)

Eihän tässä kukaan vielä kiivastunut, mutta jos tulisit laukomaan tuollaisia meidän tutkimusseminaariin, niin turpaan tulisi (verbaalisesti). Hyvää kesää sinnekin!

Tutkija 345 kirjoitti:

Eihän tässä kukaan vielä kiivastunut, mutta jos tulisit laukomaan tuollaisia meidän tutkimusseminaariin, niin turpaan tulisi (verbaalisesti). Hyvää kesää sinnekin!

Näytät jo hiukan rauhoittuneen, joten rohkenen jatkaa. Olen opiskellut laajasti sekä sosiologiaa että monia lähisukuisia oppiaineita. Tutkimusmenetelmät ovat minulla taatusti hanskassa. Tapana vain ei ole vedota omaan oppineisuuteen ja auktoriteetteihin. Teen poikkeuksen sinun takiasi.

Eri tutkimusmenetelmillä ovat eri hyödyt ja haitat. Tilastolliset menetelmät antavat vertailukelpoista mutta pinnallista tietoa. Syvähaastattelu taas antaa itse asiasta syvemmän kuvan, mutta vertailtavuus on heikko. Molempia tarvitaan.

On eri asia, onko ongalma, kuten alussa esitettiin, a) vapaamuurariuden uskonnollisuus, vai b) vapaamuurarien oma käsitys uskonnollisuudestaan. Jäikö sinulta havaitsematta kohteen liukuminen asiasta toiseen?

Edellisen selvillesaaminen käy joko jonkin sosiologin antamaan uskonnon määrittelyyn vertaamalla tai vertailuryhmää käyttämällä. Jälkimmäiseen on sopiva syvähaastattelu.

En ole sanonut, enkä sano, että itsekäsitystä ei voi tutkia, koska se ei olisi tiedettä. Näyttää siltä, että joku muu on niin sanonut ja sinulla on jo valmiiksi ladattu pyssy, jonka suuntaat minuun.

Jos pika-analyysisi minun näkemyksistäni pitäisi paikkansa, en minäkään ihmettelisi, että tutkijaseminaarissa arveltaisiin ties mitä.

Muutama vihje. Lue tarkkaan, mitä toinen sanoo ja mitä ei. Älä tee päätelmiä yli sen, mitä on sanottu. Jos suinkin voit, älä kiivastu siitä, mitä arvelet toisen ajattelevan. Arvostelukykysi sumentuu. Tarvittaessa tee tarkentavia kysymyksiä.

Sosiologia on jalo ala, jota tarvitaan yhteiskunnan suunnitteluun. Sille eivät ole eduksi kuumakallet ja rehvastelijat.

Kun opiskelin sosiologiaa, eräs oli tehnyt syvähaastattelumenetelmällä tohtorinväitöksen, mutta oli pilannut sen panemalla omiaan joukkoon. Eräs toinen sosiologian tohtori toi tämän ilmi. Ei sosiologia ole sellainen tiede, jossa auktoriteetti määrää, ja muut ovat hiljaa. :)

apis1 kirjoitti:

Näytät jo hiukan rauhoittuneen, joten rohkenen jatkaa. Olen opiskellut laajasti sekä sosiologiaa että monia lähisukuisia oppiaineita. Tutkimusmenetelmät ovat minulla taatusti hanskassa. Tapana vain ei ole vedota omaan oppineisuuteen ja auktoriteetteihin. Teen poikkeuksen sinun takiasi.

Eri tutkimusmenetelmillä ovat eri hyödyt ja haitat. Tilastolliset menetelmät antavat vertailukelpoista mutta pinnallista tietoa. Syvähaastattelu taas antaa itse asiasta syvemmän kuvan, mutta vertailtavuus on heikko. Molempia tarvitaan.

On eri asia, onko ongalma, kuten alussa esitettiin, a) vapaamuurariuden uskonnollisuus, vai b) vapaamuurarien oma käsitys uskonnollisuudestaan. Jäikö sinulta havaitsematta kohteen liukuminen asiasta toiseen?

Edellisen selvillesaaminen käy joko jonkin sosiologin antamaan uskonnon määrittelyyn vertaamalla tai vertailuryhmää käyttämällä. Jälkimmäiseen on sopiva syvähaastattelu.

En ole sanonut, enkä sano, että itsekäsitystä ei voi tutkia, koska se ei olisi tiedettä. Näyttää siltä, että joku muu on niin sanonut ja sinulla on jo valmiiksi ladattu pyssy, jonka suuntaat minuun.

Jos pika-analyysisi minun näkemyksistäni pitäisi paikkansa, en minäkään ihmettelisi, että tutkijaseminaarissa arveltaisiin ties mitä.

Muutama vihje. Lue tarkkaan, mitä toinen sanoo ja mitä ei. Älä tee päätelmiä yli sen, mitä on sanottu. Jos suinkin voit, älä kiivastu siitä, mitä arvelet toisen ajattelevan. Arvostelukykysi sumentuu. Tarvittaessa tee tarkentavia kysymyksiä.

Sosiologia on jalo ala, jota tarvitaan yhteiskunnan suunnitteluun. Sille eivät ole eduksi kuumakallet ja rehvastelijat.

Kun opiskelin sosiologiaa, eräs oli tehnyt syvähaastattelumenetelmällä tohtorinväitöksen, mutta oli pilannut sen panemalla omiaan joukkoon. Eräs toinen sosiologian tohtori toi tämän ilmi. Ei sosiologia ole sellainen tiede, jossa auktoriteetti määrää, ja muut ovat hiljaa. :)

Kun luin omia kirjoituksiani uudestaan, myönnän, että ne olivat epäselviä. Kun listin itsensä määrittelyn, olisi pitänyt lisätä "tässä tapauksessa". Ei nimittäin voida ratkaista vapaamurarien uskonnollisuutta oman käsityksensä perusteella. Normaalin sosiologisen uskonnollisuuskäsitteen mukaan he ovat eräs uskonnon muoto.

Jeesuksesta ei varmaankaan puhuta siksi, että muslimien ja juutalaisten uskonto ei häntä tunne, ja hänestä puhuminen tekisi toimituksesta kristillisen. Käsittääkseni useimmat suomalaiste vapaamuurarit uskovat Jeesukseen (tästähän on Kirkon tutkimuskeskuksenkin tietoa). Mutta koska kyse ei ole varsianisesti uskonnon harjoittamisesta, niin tällä ei ole niin suurta väliä.