Kykloopit olivat kreikkalaisen mytologian jättiläisiä, joilla oli vain yksi silmä ja sekin keskellä otsaa. Filosofia puolestaan on tieteenala, joka tutkii tietämisen, todellisuuden ja ihmistä koskevien perusasioiden olemusta. Kykloopin filosofialla tarkoitan kykloopin ja filosofian yhdistelmää eli tapaa tarkastella maailmaa ja sen ilmiöitä yksisilmäisesti. Siis jättämällä toinen puoli maailmaa kokonaan huomiotta. Politiikaksi sanotaan sitten toimintaa, joilla kansalaiset päättävät itse itseään koskevista asioista.
Politiikassa tyypillisiä kyklooppifilosofioita edustavat poliittisen janan ääripäät eli oikeisto ja vasemmisto. Molemmilla on sisään rakentunut ominaisuus sulkea ajattelussaan puolet maailmaa pois. Tosin esimerkiksi työntekijöiden määrällä mitattuna vasemmisto olisi varmasti suurin osa maailmaa, mutta asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, koska porvarityönantaja omistaa ne koneet ja laitteet, joissa ja joiden parissa työläinen ahertaa. Kehitys taas johtaa siihen, että työntekijät korvautuvat yhä mittavammin automaatiolla.
Politiikassa tämä perustava jako suhteessa tuotantovälineiden omistukseen heijastuu intressien jakautumisena. Tuotantovälineiden omistaja haluaa ajettavaksi politiikkaa, joka edesauttaa tuotantovälineiden omistajan tuoton lisäystä, kun taas työläinen on kiinnostunut vain omasta palkastaan. Ongelmaksi tässä muodostuu optimin löytäminen. Väärällä politiikalla voi kuolla koko lypsävä lehmä eli tuotantolaitos voi joutua lopettamaan toimintansa kannattamattomana. Poliittisella tasolla kysymys on siitä mitä tahoa työlainsäädäntö suosii. Tai talouspolitiikka ylipäätään.
Myös käsitys kehityksestä eroaa merkittävästi oikeiston ja vasemmiston välillä. Oikeistolainen maailmankatsomus pohjautuu pitkälti erilaisiin henkiin uskomiseen aina isästä jumalasta mystiseen evoluutioon, jotka kaikki ikään kuin oikeuttaisivat nimenomaan porvarillisen maailmanjärjestyksen ja jotenkin näkymättömästi johtaisivat aina ja kaikissa tapauksissa parhaaseen lopputulokseen. Vasemmisto puolestaan katsoo, että ainoa muutoksen voima piilee työläisissä itsessään ja heidän joukkovoimassaan.
Kolmanneksi jaottelevaksi kykloopin silmäksi voisi nähdä suhtautumisen jakamisen perusteeseen. Porvarihan vaatii jakoperusteeksi ansaitsemista asiaa kuitenkaan tarkemmin määrittelemättä. Sen mukaan kullekin kuuluu erilaisia saamisia vain sen verran kuin tämä kukin ansaitsee. Jos kukin tekee työnsä huonosti, niin tällaiselle pitää maksaa myös huonosti palkkaa. Kaikkein suurin kauhistus porvarille on ilmaiseksi saaminen. Eipä ihme, että vastikkeellisuuden vaatimus porvaristossa on kohonnut elämää suuremmaksi kysymykseksi. Vasemmistolle jakamisen pitäisi tapahtua sen mukaan mitä kukin tarvitsee. Seikka, joka nyky-yhteiskunnassa pitäisi ottaa myöskin lähemmin tarkasteltavaksi sen selvittämiseksi mitä tarvitsemisella tarkoitetaan. Tarvitseminenhan tasa-arvon näkökulmasta merkitsisi, että jos jollakin on kallis urheiluauto, niin sellainen pitäisi olla kaikilla eikä vain joillakin yritysjohtajilla.
Neljäs jakolinja, kykloopinsilmä, voisi olla suhtautuminen poliittiseen keskusteluun. Oikeistoporvari mieluusti näkee, että keskustelun pitäisi tapahtua porvarin ehdoilla, koska porvari pääsääntöisesti omistaa tiedotusvälineet tavalla taikka toisella. Siksi sanomisen pitäisi olla kontrolloitua ja porvarillisen nykytilan säilyttävää. Vasemmistolainen tapa tuoda julki poliittista sanomaansa on perinteisesti ollut julistuksellinen ja muutosta vaativa. Eipä siis ole ihme, kun porvari tyypillisesti pyrkii leimaamaan vasemmistolaiset vaatimukset repimisenä ja poliittisen keskustelun "räksyttämisenä" näkemättä omaa kykloopinsilmäänsä, vaikka kaksilinssiset silmälasit päässä olisivatkin.
Politiikassa tyypillisiä kyklooppifilosofioita edustavat poliittisen janan ääripäät eli oikeisto ja vasemmisto. Molemmilla on sisään rakentunut ominaisuus sulkea ajattelussaan puolet maailmaa pois. Tosin esimerkiksi työntekijöiden määrällä mitattuna vasemmisto olisi varmasti suurin osa maailmaa, mutta asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, koska porvarityönantaja omistaa ne koneet ja laitteet, joissa ja joiden parissa työläinen ahertaa. Kehitys taas johtaa siihen, että työntekijät korvautuvat yhä mittavammin automaatiolla.
Politiikassa tämä perustava jako suhteessa tuotantovälineiden omistukseen heijastuu intressien jakautumisena. Tuotantovälineiden omistaja haluaa ajettavaksi politiikkaa, joka edesauttaa tuotantovälineiden omistajan tuoton lisäystä, kun taas työläinen on kiinnostunut vain omasta palkastaan. Ongelmaksi tässä muodostuu optimin löytäminen. Väärällä politiikalla voi kuolla koko lypsävä lehmä eli tuotantolaitos voi joutua lopettamaan toimintansa kannattamattomana. Poliittisella tasolla kysymys on siitä mitä tahoa työlainsäädäntö suosii. Tai talouspolitiikka ylipäätään.
Myös käsitys kehityksestä eroaa merkittävästi oikeiston ja vasemmiston välillä. Oikeistolainen maailmankatsomus pohjautuu pitkälti erilaisiin henkiin uskomiseen aina isästä jumalasta mystiseen evoluutioon, jotka kaikki ikään kuin oikeuttaisivat nimenomaan porvarillisen maailmanjärjestyksen ja jotenkin näkymättömästi johtaisivat aina ja kaikissa tapauksissa parhaaseen lopputulokseen. Vasemmisto puolestaan katsoo, että ainoa muutoksen voima piilee työläisissä itsessään ja heidän joukkovoimassaan.
Kolmanneksi jaottelevaksi kykloopin silmäksi voisi nähdä suhtautumisen jakamisen perusteeseen. Porvarihan vaatii jakoperusteeksi ansaitsemista asiaa kuitenkaan tarkemmin määrittelemättä. Sen mukaan kullekin kuuluu erilaisia saamisia vain sen verran kuin tämä kukin ansaitsee. Jos kukin tekee työnsä huonosti, niin tällaiselle pitää maksaa myös huonosti palkkaa. Kaikkein suurin kauhistus porvarille on ilmaiseksi saaminen. Eipä ihme, että vastikkeellisuuden vaatimus porvaristossa on kohonnut elämää suuremmaksi kysymykseksi. Vasemmistolle jakamisen pitäisi tapahtua sen mukaan mitä kukin tarvitsee. Seikka, joka nyky-yhteiskunnassa pitäisi ottaa myöskin lähemmin tarkasteltavaksi sen selvittämiseksi mitä tarvitsemisella tarkoitetaan. Tarvitseminenhan tasa-arvon näkökulmasta merkitsisi, että jos jollakin on kallis urheiluauto, niin sellainen pitäisi olla kaikilla eikä vain joillakin yritysjohtajilla.
Neljäs jakolinja, kykloopinsilmä, voisi olla suhtautuminen poliittiseen keskusteluun. Oikeistoporvari mieluusti näkee, että keskustelun pitäisi tapahtua porvarin ehdoilla, koska porvari pääsääntöisesti omistaa tiedotusvälineet tavalla taikka toisella. Siksi sanomisen pitäisi olla kontrolloitua ja porvarillisen nykytilan säilyttävää. Vasemmistolainen tapa tuoda julki poliittista sanomaansa on perinteisesti ollut julistuksellinen ja muutosta vaativa. Eipä siis ole ihme, kun porvari tyypillisesti pyrkii leimaamaan vasemmistolaiset vaatimukset repimisenä ja poliittisen keskustelun "räksyttämisenä" näkemättä omaa kykloopinsilmäänsä, vaikka kaksilinssiset silmälasit päässä olisivatkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Puhut kalliita sanoja. Lähellä Keskustaa olevana näen oikeiston järkyttävän itsekyyden ja ahneuden, jos Wahlroosilla on kartano, niin miksi ei myös minulla.
Meissä keskustalaisissa on vahva Neuvostoliiton kaipuu ja sitä myöten tasapainoinen yhteiskunta, jossa mitataan samalla mitalla kaikille. HV´n on esimerkki typerästä oikeistolaisesta ahnehtijasta, tienaa paljon enemmän kuin ehtii kuluttaa. Maatalous on kyllä jätettävä yhteisen jaon ulkopuolelle koska ne on perheviljelmiä. Väyrynen on ylivertaisesti ajanut tätä ohjelmaa jo vuosikaudet.
Kyllä tässä Keskustalla olisi tuhannen dollarin paikka laittaa maailma tasapainoon. Tehdä jopa historaa tekemällä kykloopille toinen silmä. Siksi kannatta tulevissa eurovaaleissa panostaa sopiviin keskustalaisiin ehdokkaisiin ja jättää porvarit vähemmälle.
Koko Euroopan tasolla on pieni toivo siitä, että unioni joukkovoimallaan ryhtyisi panemaan maailmaa tasapainoisempaan järjestykseen kuin mitä se nyt on. Jos taas valuvikoja löytyy yhä vain enemmän, niin on järkevää hajottaa koko systeemi.
Nykyiselle talouskurimukselle ei loppua näy, ellei kapitalistisia vuotokohtia saada kuriin. Näitä vuotokohtia ovat veroparatiisit ja halvan työvoiman maat. Jotta kapitalismi toimisi edes siedettävästi pitää kaikille saada samat pelisäännöt. Muuten tässä maailmassa ei ole sitäkään vähää mieltä kuin tähän saakka.
Kartanot voisi tosiaan kustantaa kaikille, jos näitä kartanoita jollekin yksittäiselle porvarille on kapitalistisella keinottelulla siunaantunut. Yksi mahdollisuus olisi ottaa kartanot julkiseen omistukseen, jolloin ikäänkuin yhteisesti pääsisimme kartanon omistajiksi.
Sillä on myös Jaguar XJ V6 4,2 litran koneella, ei me kaikki siihen mahduta kerralla, mutta jos vuorotellen ajaettaisiin?
Kuules dorka anteeksi kepukommunisti, eikös sitä historiaa tehtäisi löytämällä ylipäätään kyklooppi.... Mistä näitä agraarikommunisteja oikein sikiää..??
Katso hyvä ihminen vaikka tv:tä. Älä anna silmälasien hämätä.
Toinen mahdollisuus olisi tietysti Ferrari. Jos kansalla olisi käytössään vaikkapa kolme Ferraria, niin pääsisi useampi ajelulle?