Mitä huonoja kokemuksia teillä on uskovaisista?
Minulle uskovaiset ovat näyttäytyneet kaksinaamaisina ja selän takana juonittelevina petoina.
Minulle uskovaiset ovat näyttäytyneet kaksinaamaisina ja selän takana juonittelevina petoina.
Huonoja kokemuksia uskonnosta ja uskovaisista
R...
35239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Miksi sinä tätä luterilaisilta kysyt?
Miksi en saisi?
puriko peto sinulta irti käden vai jalan?
Ei vaan leikkasi.
http://www.imdb.com/name/nm1077650/
Onko kokemuksesi henkilökohtainen vai miten olet päätynyt tuohon käsitykseen?
Minun kokemukseni tämän Suomi keskustelee palstan(kin) perusteella on sellainen että uskovia on joka lähtöön ja laidasta laitaan, kuten muitakin ihmisiä, ei voi siis niputtaa,
mutta myös se, että kaikki uskovat eivät siedä juurikaan kyselemistä tai puntaroimista asioitten tiimoilta varsikaan jos ei osaa kysyä ns. oikeita kysymyksiä tai oikein sanakääntein, ja toisekseen kysyjällä ei saisi olla minkään sorttisia omia ajatuksia asiasta tai ainakaan niitä ei pitäisi ilmaista - se on se ikävämpi piirre johon olen törmännyt juuri täällä melko usein. Sillä tavalla keskustelua asioista/näkökulmista ei pääse syntymään, vaan lähinnä kinaamista ja väittelyä.
Mutta ilmeisesti sellaisten uskovien kesken onkin tapana että se tieto joka on, siirretään (kaadetaan) vain valmiiksi pureskeltuna kysyjille, jotka sitten ottavat ainoastaan vastaan ko. tiedon sellaisenaan kuin se tarjoillaan, ilman omia ajatuksia ja lisäkysymyksiä. Semmoseen johtopäätökseen olen tullut.
että joskus kun uskova ei halua kuunnella kyselyitä ja keskustella, niin hän kokee sen uskon johon hänet on kasvatettu uhatuksi. Papit on koulutettu kohtaamaan monenlaisia ihmisiä ja vahvistamaan sitä hyvää mitä heillä on, mutta tavalliset seurakuntalaiset ovat suojattomampia.
Kui,
Niin metsä vastaa kuin sinne huudat. :)
Jassoo-o, *Faith* niin ettäkö silmä silmästä, hammas hampaasta vaan, jne.:))
Jeesus kehoitti kylläkin vain siunaamaan..uskovan tie on kaitainen.. ei saisi Jeesuksen oppien mukaan toimia niin kuin ihmiselle on luonnostaan ominaista tuossakaan..mutta minkäs teemme ihmisiä tässä vain ollaan :))
Mutta millä ihmeen tavalla olen sinua niin kauhean pahasti kohdellut, tosin en ole ollut samaa mieltä ja tuonut sen esiin - siinäkö vika - mutta ethän sinäkään ole kanssani samaa mieltä ja voit sen vapaasti ilmaista vaikka ei se niin herttaista aina ole ollut, sanailusi, joten mikä on ero?
Mutta toisaalta näyttää olevan parempi ettemme sekaantuisi toistemme kirjoitteluun, pahan mielen välttämiseksi.Joten taidan..pa vältellä tästedes sitä - .
Aloittajalle voin kertoa, että olet ehkä joutunut tekemisiin itse itsensä ylentäneiden, ylimielisten "pelastusvarmuudellaan" ja "uskovarmuudellaan" rehvastelevien fanaatikkojen kanssa.
Näitä tapauksia on kaikissa protestanttisissa liikkeissä mutta kristittyjä he eivät varsinaisesti ole. Varsinkin ääriprotestanttiset ovat jo opiltaankin ajautuneet kristillisyyden ulkopuolelle omine muunnettuine oppeineen ja korostuksineen.
Mutta eivät he ole kristittyjä sanan alkuperäisessä merkityksessä. Kristitty kunnioittaa kaikkia lähimmäisiään, ei ole koskaan tuomitsemassa, mutta kilvoittelee itse paremmaksi kristityksi.
Ja protestantismi satoine ja tuhansine variaatioineen on jotain aivan muuta.
Jaha, moitit sitten muita omista vioistasi. No se on tavallista. Tulit ylentäneeksi ylimielisesti itsesi ja katsoneeksi nenänvarttasi pitkin noita muita ja tuominneeksi heidät jopa ei-kristityiksi, mutta sellaistahan se on, joo... Jos nyt kuitenkin katsoisit peiliin ja kysyisit itseltäsi, kunnioitatko kaikkia lähimmäisiäsi ja oletko tuomitsemassa. Vaikka trollihan sinä saatat olla, antamassa huonoa kuvaa kristityistä, kenties.
Oletteko nyt katsonut peiliin itsekään? Edustatte itse kieroutunutta uskonnollisuutta, jossa on lupa kääntää asiat vaikka päälaelleen vain oman edun saavuttamiseksi. Saisitte hävetä, sillä sellainen fanaattisuus on kauhistus myös Jumalalle, ja hyvin varmasti tiedätte, kuinka Kristus suhtautui fanaatikkoihin, jotka tietävät asiat paremmin kuin Jumala.
Lapsoseni, et tainnut huomata, että minä en sanonut itsestäni mitään. Sinulla ei tässä ole harmahinta haisua siitä mikä minä olen. Kaukana fundamentalistista kuitenkin. Mutta sellaistahan se on, niinpä niin, kun omaantuntoon kalahtaa niin älähtää ja aloittaa hirmuisen haukkumisen ja huitomisen omaa varjoaan päin, joo...
Jos nyt kumminkin katsoisit, millaiseen viestiin vastasin, niin näkisit, että siinä tehtiin juuri sitä mistä muita syytettiin. Mutta, se on niin tavallista. Kukapa siitä olisi täysin vapaa. En minä ainakaan.
Hei …R,
onpa ikävää, että sinulla on kurjia kokemuksia uskonnosta ja uskovaisista. Me uskovaisetkin olemme ihmisiä vajavaisuuksinemme ja puutteinemme, mutta meidän tulisi yrittää olla hyviä ihmisiä, kohdella muita rakkaudella, olla rehellisiä, jne. Haluatko kertoa tarkemmin kokemuksistasi? Toivon, että jatkossa saisit kohdata uskovaisia, joiden kanssa kokemuksesi olisi erilainen.
Sinikka-pappi
Jos nyt olisikin ollut yksi tai 11 ilkeää uskista, vaan kun niitä on ollut monta.
Heidänlaisensa sai minut eroamaan esim. kirkosta.
R...
Totta erilaiselle ei tahdo löytyä paikkaa, ei kelpaa jos ei taivu määrätynlaiseen muottiin ja ajattele kaikesta samoin - vaikka kuinka olisi halunnut, niin ei sovellu kun ei mahdu niihin kuvioihin. Yhtäkkiä pitäs muuttuu jokskin mitä ei ole - muutoin ei uskokaan.
Pelkohan semmosesta tulee, että ahdistamaanhan se vain ennenpitkää alkaisi, jos täytyisi alata vetämään roolia jonka raameihin ei mahdu, siis parempi on pysyä syrjemmällä -piireihin pyrkimättä.Kukaanhan ei voi lopulta kieltää ketään uskomasta, kulki seurakunnissa tai ei.
Kaunis hengellinen laulu tai virsi kuuluu: Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on..
Mutta taitaa olla sanahelinää, paikkoja riittää ainoastaan määrätynlaiselle väelle.
Siitä voimme kuulla lähes päivittäin.
Miksei siis koko laulu jouda roskikseen.
millainen mielestäsi on se väki, jolle luterilaisessa kirkossa riittää paikkoja. Millaiselle ajattelulle, millaiselle keskustelulle, kysymyksille jne.
Sinikka-pappi:lle
Jos olet uskontunnustuksen antanut niin olet ihmisyydes kieltänyt:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/uskontunnustus.html
'Meillä ei ole järkeä. Meillä ei ole ymmärrystä. Me emme kykene noudattamaan ihmisille säädettyä lakia. Olemme syntisiä; Järkemme ei voi käsittää Jumalaa.'
kerro toki
Etkö seuraa keskusteluja, kauheat kiistat menossa siitä että mimmosten uskovien/ihmisten paikka se on ja kuka määrä ken on tervetullut ja mimmosin ehdoin ja kuinka pitkälle.....
Jos minulta kysyttäis, niin ilman muuta kaikki kuten laulun teksti sanoo, muutoin laulua on turha laulaa.
Voisitko pikkuisen tarkemmin sanoa ketkä muka ajetaan kirkosta? Minun tietääkseni päinvastoin jokainen toivotetaan tervetulleeksi kirkkoon. Netissä ja muualla ihmiset kyllä kiistelevät, mutta ei luterilaisuudessa ketään pois potkita.
Kirkkoon saa mennä myös sellaiset ihmiset, jotka eivät ole kristittyjä. Jopa ne, jotka eivät edes halua tulla kristityiksi. Ei mitään ongelmaa!
Kirkon konfirmoiduksi jäseneksi päästäkseen kuitenkin pitää opiskella kirkon oppia ja tunnustaa usko. Siitäkö kiikastaa? Eikö kirkolla saisi olla mitään sääntöjä mielestäsi? Vai eikö luterilainen kirkko mielestäsi muuta sääntöjään tarpeeksi usein?
Ymmärsin niin että Kui22 tahtoisi kirkon porukoihin mukaan, mutta joka porukassa täytyy olla sellainen kuin he siinä porukassa ovat.
kerro toki
Voihan rähmä, ihmisten hyväksyminen ei kyl tarkoita sitä että tulis elää kuin pellossa, eli ilman minkäänlaisia sääntöjä.
Eikä mua ei olla ajettu kirkosta minnekään, jopa kummi olen ja ylpeä siitä.
Eivätkö ne nyt ole konsut niitä jotka noin väittävät että heidät ajetaan pois kun itse eivät halua kaikenlaisen sakin kanssa olla saman katon alla, niin olen yleisestä keskustelusta ymmärtänyt.
Sielläkin on siis erilaisia lohkoja ja lahkoja jotka eivät pääse sopuun, etkö muka ole tietoinen että se ei ole mikään 'rauhan tyyssija' sillä tavalla ollenkaan.
Kyllähän sinne silti mennä voi kuka vain kunhan istuu hiljaa..juu, mutta niinhän voi mennä istumaan vaikka Helluntaikirkkoon.
mutta toisaalta, kerran kummi - aina kummi, vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan.
Ahaa, kiitos täsmennyksestä. Minä taidan olla niitä kirkossa hiljaa istujia (ja liian harvoin sitäkin!), piireistä olen takuulla ulkona. Pitäisi kyllä osallistua johonkin vapaaehtoistyöhön, mutta en ole tauon jälkeen saanut uudestaan aikaiseksi.
Siinä kuitenkin on perää, että kirkon sisällä on niitä jotka haluavat säilyttää uskontoa vanhassa ja tutussa muodossaan, sekä niitä jotka haluavat uudistaa sitä radikaalistikin. Eivät heidän näkemykset voi kaikissa asioissa kohdata ja turhautumista syntyy puolin ja toisin. Ehkä kirkon toimintaryhmissä ei kannata liikaa ottaa arkoja asioita esille, jotta kaikki voisivat osallistua rauhassa ja iloisin mielin.
Nettipalstat on yksi kanava missä turhaumista voi puhua ja niin myös tehdään. Ulkomaailmassa puolestaan joitain irtiottajia (Luther säätiö) lukuunottamatta vanhan suojelijat kai kuitenkin ovat kirkolle uskollista väkeä, jotka käyvät messuissa keskimäärää uskollisemmin ja pitävät kirkon jäsenyyttä melkein velvollisuutenaan.
Minulla ei ole uskovaisista huonoja kokemuksia, vaikka eivät kaikki aina suorastaan mukaviakaan ole. Näinhän se on kaikkien ihmisten kanssa.
Paljon riippuu ihan itsestä, miten asioita ja toisen käytöstä tulkitsee. Ja oma käytös vaikuttaa myös siihen, miten siihen vastataan.
Jos härnäät uskovaista tai pilkkaat, tuskin saat pään silitystä ja kiitosta takaisin. Pitäisikö? Miten itse reagoit, jos sinut ahdistetaan nurkkaan tai sinua halveksitaan?
Enkä tosiaan väitä, että uskovaiset enkeleitä olisivat tai että heidän pitäisi enkeleitä ollakaan. Jotain kehittämistä varmaan riittää sekä uskovaisilla että muillakin. Mutta erityisen hankalana joukkona en siis uskovaisia pitäisi. Hankalampia ryhmiä löytyy varmasti vaikka sosiaalitoimen asiakkaista.
Aika mielenkiintoisen näkemys tuo, että vähäosaisista löytyy kaikkien hankalimpia persoonia. Itse kyllä koen että he usein ovat rehellisiä, vaikka toisinaan esittävät asiansa alatyyliin.
Ikävämpinä koen ne keskiluokkaiset persoonat, joilla on kova tarve salailuun, peittelyyn ja tarve antaa itsestään ”hyvä” kuva sekä siihen liittyvä kilpailunhalu. Siellä on paljon kaksoisviestintää sekä juuri tuota selkään puukottamista.
Uskovaiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Minusta jo se, että tietää toisen olevan uskovan aiheuttaa lähtökohtaisesti mielleyhtymän, että uskovan tulisi käyttäytyä tietyllä tavalla, ja kun se ei vastaakkaan sitä kuin oletetaan, heihin suhtaudutaan ankarammin kuin muihin ihmisiin.
Muiden ihmisten tekemisiä katsotaan hieman niinkuin läpi sormien, eikä heiltä odotetakkaan mitään ihannekäyttäytymistä, elleivät he nyt ihan huomattavan huonosti käyttäydy. Esim. kiroileminen ja härskit puheet on heiltä jo normaalia käyttäytymistä, mutta jos uskova käyttäytyisi sillä tavalla, niin johan paheksuttaisiin.
Uskontunnustuksessaan ihmisyydestään luopuneiden ihmisyys on kyseen alainen asia. Jotku katuu ja siirtyvät Jumalallisuuden tietouteen.
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/uskontunnustus.html
'Meillä ei ole järkeä. Meillä ei ole ymmärrystä. Me emme kykene noudattamaan ihmisille säädettyä lakia. Olemme syntisiä; Järkemme ei voi käsittää Jumalaa.'
Uskovista on aivan yhtä hyviä ja huonoja kokemuksia kuin ihmisistä yleensä. On joitakin uskovia, jotka katsovat olevansa niin oikeassa, etteivät he osaa katsoa itseään ja toimintaansa – ikävä kyllä. Jokainen tulee jossain vaiheessa sokeaksi itselleen, sitä voi vahvistaa näkemys, ettei tarvitse kritisoida tai tutkia itseään uskoon tultuaan. Se tuo esiin ikäviä piirteitä.
Kaksinaamaisuutta pidän sellaisena että edessä on hyvinkin mukava mutta takana paljastaa omat negatiiviset ajatuksensa. Juonittelu, hmm, se lienee aika lailla tulkintakysymys mutta yleensä se liittyy kilpailuun tavalla tai toisella.
"Muiden ihmisten tekemisiä katsotaan hieman niinkuin läpi sormien, eikä heiltä odotetakkaan mitään ihannekäyttäytymistä"
ne muut ts. tavikset eivät korosta mitenkään omaa tietynlaista erinomaisuuttaan, vaik nyt esim. joidenkuiden jatkuva puhe parannuksenteosta, kuinka ovat sen itse tehneet ja muidenkin pitäs..
Tottapa siitä seuraa automaattisesti että ympäristö odottaa myös käytännön teoissa esim. käytöksessä muita kohtaan sen 'parannuksen tekonsa´- josta uskova alituiseen puhuu - myös näkyvän/heijastuvan - jotenkinhan sen odotetaan näkyvän tuollaisen ihmeellisen parannuksenteon jossain muussakin kuin puheissa.
Mitä ihmettä se parannus olis jos ei se tuolla tavoin tartte vaikuttaa mitään, eikö sen todella tulekaan heijastua muutoksena kaikkiin elämän osa-alueisiin, vai vainko saarnaamisena parannuksen teosta muille tms?
Nk. tavikset eivät korottele itseään tuollaisessa mielessä eivätkä siten pidä lukua toistenkaan virheistä, ehkä tuossa eräs syy että ympäristö katsoo enemmän 'läpi sormien' niitä töpeksimisiäkin.
Ts. eihän tavis ole julistanut kellekkään itse elävänsä millään lailla sen nuhteettomampaa elämää kuin kukaan muukaan, toisin kuin monet uskovat ovat antaneet ymmärtää -sitähän toki odotetaan sitten myös hiukan 'parempaa tyyliä kaikessa'. Ei se mikään ihme ole.
Mutta,
tässä suhteessa/mielessä taas yhtäkkiä kuullostaiskin siltä että uskova (se parhainkin) itseasiassa haluaakin elää aivan samanlaista elämää kuin ns. taviskin vaikka muutoin korostaakin omaa parannuksen tekoaan sanoen hylänneensä entisen elämän.
Eiköhän niitä uskoviakin ole monenlaisia, eikä kaikki pidä suurta meteliä omasta parannuksen teostaan, ja useinhan Se on niin että ne kaikkein äänekkäimmät leimaa ja määrittelee muidenkin kuvaa uskovaisista. Ja tämä on keskustelupalsta täällä mielipiteet kärjistyy. Live-elämässä asioista puhutaan paljon säyseämmin.
No niin onkin onnex eivät suinkaan kaikki 'ylennä' itseään jollekin kokonaan eri tasolle ja myöntävät vajavuutensa siinä missä kuka vain. Koitin kyl sen ilmi tuoda tuossa parhaani mukaan että se tietty joukko, joka sitä parannuksen tekoa alinomaa korostaa, niin pitäishän sen sitten kaiketi siinä joukossa näkyä vähän joka alueella.
Onhan niitäkin jotka eivät uskostaan aina ja kaikkialla edes mainitse, ainakaan erityisesti eikä välttämättä lainkaan.Ja sekin kuulostaa kyl itsekorostukselliselta jos aina ja kaikkialla heti ensimmäisessä käänteessä ilmottaa, että olen uskovainen kuin käyntikorttia vilauttaen - semmonen saa itseasiassa ihmiset vain varpailleen heti.
Kyllä se näkyy toitottamattakin -monissa käänteissä edukseen paljon ennemmin kuin tuo toitotus, mikäli oikeasti omaa jotain ihan 'erityistä'.
Kun sellaisiakin löytyy jotka toteavat että he ovat nyt synnistä pois kuolleita -eikä se siltikään missään näy että mitä se on.
Ja ketju käsittelee negatiivisia ilmiöitä ja kokemuksia, lisäksi joku varta vasten ihmetteli miksi uskovilla ns. 'tiukempi seula' mutta toisaalta kyllä niinhän sitä sanotaan että kaita se on - tie.
Minulla taas on käynyt niin, että kun olen etsinyt tukea parannuksen tekemiseen, niin sitä on todella vaikeaa saada. Papitkaan eivät mielellään ohjaa pois synnistä. Ehkä he pelkäävät juuri tekopyhäksi tai itsensä ylentäjäksi haukkumista, tai sitten pitävät parannuksen tekemistä ylipäätään vanhanaikaisena.
Se lienee aivan totta, kun uskovat vaativat nuhteettomuutta ja parannuksen tekoa, he samalla nostavat rimaa itselleen. Näin odotetaan heiltäkin sitä, ehkä vielä tarkemmin kuin muilta. On perin inhimillistä että kun joku uskova sitten lankeaa, se nostetaan esiin. Mielestäni se vain kertoo, että näin koetetaan osoittaa toisen olevan aivan yhtä heikko kuten kuutkin ihmiset.
Toisaalta ne uskovat, jotka kovasti vaativat muilta parannusta, asettavat tulisia hiiliä päälleen sillä, että heidän itsensäkin tulee olla parempia ja nuhteettomampia kuin muut – auta ja varjele, jos tapahtuu pieninkin lankeaminen – he ovat jo itse asettaneet tuomion itsellensä!
Riippuu tietenkin, kuinka tiukkaan noudattaa mitäkin – onko se ehdoton raittius, tuttava piirin muutos, jossa ei sijaa enää muille ole kuin uskonyhteisön jäsenille, ehdotonta selibaattia jos ei aviossa ole, sitoutumista uskonyhteisön hartauksiin ja tapahtumiin, kielenkäytön muutokset, ei enää seuraa lehtiä tai tv:tä muuten kuin valikoimalla vain tietyt jutut, pukeutumiseen liittyvät säännöt, jne.
Tulee toisinaan aivan sama mieleen, että kun painotetaan tuota uudesti syntymää tai parannuksen tekemistä, sen odotetaan sitten näkyvänkin jollain tapaa. No, osalla se kyllä näkyy. Elämäntapa muutokset mm. päihteistä vapautuminen tai kriminaalisesta elämäntavasta näkyy kyllä. Osalla kai se elämä on jo muutenkin soljunut joten muutokset eivät ole niin radikaaleja?
Olen tullut kuitenkin siihen loppu tulemaan että mm. rakkaudellisuus, sekä siihen liittyvät hyveet eivät ole kaikille edes ihanne. Mieluummin ne tulkitaan siihen omaan arvomaailmaan paremmin soveltuviksi niin, ettei noiden edes ole suotavaa näkyä. Se varmaan hämmentää?
Olen joskus ilmaissut että aikoinaan petyis siihen, kuinka kovia jotkut uskovat ovat sydämeltään. No, nyt voin vain vahvistaa että tässä ei juuri parannusta ole tullut. Enkä unohda sitä että ”oikeassa” elämässä onneksi olen saanut tavata myös toisenlaisia uskovia, joita ei syystä tai toisesta juuri nettipalstoilla tapaa.
Minun mielestäni on aika töykeää osoitella toisia silloin, kun nämä lankeavat. Onneksi en ole tuohon netin ulkopuolella törmännyt, paitsi hyvin harvoin ei- uskovien puheissa.
Kaikilla meillä on kiusauksia ja kukaan ei ole synnitön, tämähän tiedetään. Silti kristityillä on ihanteita, kuten rakkaudellisuus ja sukupuolimoraali yms. Niitä tavoitellaan ja aina ei onnistuta. Sitten yritetään uudestaan.
Kiitos kommentoinnistasi minulle, 'kerro toki'
Minusta vain on niin että kaikkien pitäisi mahtua joukkoon ihan omana itsenään, tiliä ihmisille tekemättä puoleen tai toiseen. Eikä se tarkoita 'synnissä' vellomista että voi hengittää vapaasti niin ettei joku aina puuskuta niskaan ja 'vartioi' että mites on tullut nyt elettyä ja mitä luokkaa kristillisyytes tällä hetkellä onkaan, eli onko sitä ollenkaan vai ei -siis aina arvioitavana jotenkin.
Mitä sinun mielestäs sitten ovat ne synnit joista sitä parannusta ihan erikseen olis sitten tehtävä? Onko ne jotain erityisiä asenteita, tiettyä tekemistä, elämäntyyliä vai mitä.
Ja onko se jotakin näkyvää erottaumista vaikka ns. tavallisista ihmisistä, se oikea parannuksen teko, vai mitä se mielestäsi on? Kun minust kuullostaa että monien mielestä se on juuri jotakin tuollaista.
Ja mitä sitten kun on sen parannuksen tehnyt - oiskos sitten virheetön tai ainakin tarpeeksi virheetön kunnon kristityksi?
Eikö parannusta tarvita ihan pikku jutuissa päivittäin vaik ei kukaan huomaiskaan esim, 'tulipa tehtyä nyt vähän kurjasti tuolle kaverille, ois pitänyt toisin toimia - yritämpä ensi kerralla toimia paremmin tuossa tilanteessa', vai eikö tuollainen 'parannuksen' teko ole mitään? Minun mielestäni juuri tuollainen on merkityksellistä ja voi muuttaa jotakin..