Olen ihan yksin

Voi rakas ystävä! Hyvä että rohkenit ja jaksoit kirjoittaa. Jo pahanolon pukeminen sanoiksi helpottaa ja kun teitää että joku lukee. Sinua ei varmaan lohduta se, että sinunlaisia on paljon Suomen maassa. On ymmärrettävää, että läheiset väsyvät: saattaahan heilläkin olla murheita. On hyvä olla useampia taakanjakajia.

Halutessa voit kirjoittaa: [email protected]

Henkinen ulkopuolisuus on pitänyt masennuspihdeissään on ja off läpi elämän. Ei näkyisi päälle päin. Ei jaksaisi elää muttei haluaisi kuollakaan. Tulee hyviä päiviä iloiten kaikesta pienestä. Etsin kiitoksen aiheita aamuin illoin. Se auttaa arkirutiineissa mutta tekemättömät työt jäävät kyllä tekemättä. Jos tapaan ihmisiä saan hakea kaikki keinot jotta se koskettaisi. Elämä on risuineen kuitenkin lahja, täynnä kokemuksia, ikäviäkin. Joinakin päivinä tasapainon löytäminen on hankalampaa. Seuraavana päivänä silmänsä aukaissut kukka tai hymy nostaa mielen hetkeksi. Kumpa tietäisimme 100 % tarkoituksen. Ei luovuteta, eihän?

Heippa. Tekstisi muistuttaa mua mun äidistä, hän on lähemmäs kuusikymppinen ja pahasti masentunut, myös maanisdepressiivinen. Ollut koko elämänsä aika vaikeaa hänellä. Itse olen parikymppinen tyttö.

Minä itsekin koen itseni aika ajoin aika masentuneeksi, ja väsyneeksi ja epätoioiseksi. Tiedän siis edes vähän miltä teistä voi tuntua... Mutta en osaa edes kuvitella, mitä se on olla pahasti masentunut tuossa iässä ja perheellinen ja kaikki aikuisten vastuut ja äidin vastuu.. Siihen päälle mainitsemasi paniikkihäiriö, itsemurhaajatukset yms.

Haluan siis vain sanoa, että koita jaksaa, äläkä liikaa huolehdi mitä lapsesi ajattelevat, he kestävät kyllä, et pilaa heidän elämäänsä. Minkä ikäisiä he ovat? Kunhan et liikaa kuormita heitä, esim vuodata heille liikaa ongelmiasi, kuten minun äidilläni on vähän tapana, niin kyllä he jaksavat sun tukena olla ja sua ymmärtää. Kun vaan opetat heitä että heillä ois terve itsetunto ja he ois ymmärtäväisiä ihmisiä, he pärjäävät kyllä maailmassa. Et ole pilaamassa mitään, älä syytä iseäsi. Äidin vastuun lisäksi sun pitää yrittää kantaa huolta omasta hyvinvoinnistas!

Minä rakastan mun vanhempia ja he ovat parhaat vanhemmat maailmassa mulle, vaikka he ovatkin masentuneita, ja alkoholiin yms taipuvaisia, sekä mielenterveysongelmat yms. Tätä mieltä ovat sinunkin lapsesi sinusta, että olet heille tärkeä. Vaikka he sinua joskus syyttelisivätkin ja sinulle oisivat vihaisia, heidän sydämmissä olet tärkeä heille.

Koita jaksaa, ei tarvi tavoitella onnea eikä edes iloista oloa. Joskus sitä ei vain voi saada. Ei joku ehkä koskaan. Mut sä tiiät et sun täytyy jaksaa, ota päivä kerralllaan, elä ressaa liikaa. Ei tarvi yrittää ettiä jotain iloa elämään jostain kevään kukista tai linnun laulusta, p*skan marjat sanon minä, vaan mieti mitä hyvää sun ympärillä on, vaik perhettä. Ystäviä ei monella oo, uskot varmaan et niin liian moni ihminen tässä maailmassa on yksin. Niin paljon yksinäisiä. Ja vaik oiski kavereita ympärillä, on eri asia onko ne aitoja, ja voiko niille puhua, kiinnostaako niitä ylipäätään.

Jos jaksat, voit ettii seuraa esim just täältä palstalta, tai vaikka kirjekaveri-ilmotuksista aikuisille, netti-ilmotuksella jostaan, missä haetaan seuraa. Elä lannistu pettymyksistä. On nii paljo ihmisiä vailla juttukaveria. Et oo yksin muista se.

Elämä on musta aika p*skamaista, en ees ite usko on een tai sellaseen pysyvään iloon. Mut silti myös alakuloisuudesta mäki löydän jotain mielenkiintoista, mussa se tulee esiin syvällisinä ajatuksina ja jonkinlaisena taiteena.. Tai no tykkään kirjotella ja maalailla. Mun pointti oli se, että elämästä voi löytyä myös jotain mielenkiinnon aihetta vaikka se oiskin kurjaa.

Koita pitää itsestäs huolta, ja jaksamista, älä pidä itteäs huonona ihmisenä vaan ansaitset ymmärrystä, tukea ja voimia ja seuraa niinkun kaikki muutkin. Sori jos tää oli vähän surkea vastaus

Hei,

Hyvä, että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

Jos haluat kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahden kesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15–19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-07, sunnuntaisin 15-07.

Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.

Lämpimin terveisin,
SOS-kriisikeskus