Unelmat - aina ne ovat vilpittömät ja hyvät. Ei milloinkaan ole unelmiin, noihin unen liihoittavien lapsosten siipiin tarttunut maan tomua. Ja vain ne maiset teot, jptka ovat puhjenneet esiin unelmista, puhtaista mielikuvista ja sisäisistä näyistä, kelpaavat sen iäisyyden edessä, mistä meidän henkemme tuli ja minne se jälleen menee.
Tässä siis taas adeventtisisar itseään "tyrkyttämässä"
Ei vaan, haluan omalta osaltani tuoda kalliita aarteita myös runoudestamme tänne. Ja minusta parhaat runoilijat ovat uskossa olevia ihmisiä. Ei ,tiäks, välttämättä ev. lut. uskossa siten, että kirkollisveroa ylpeänä maksetaan, vaan uskossa, ihan oikeasti, ilman tapakristillisyyden velvoitteita ja normituksia.
Tässä siis taas adeventtisisar itseään "tyrkyttämässä"
Ei vaan, haluan omalta osaltani tuoda kalliita aarteita myös runoudestamme tänne. Ja minusta parhaat runoilijat ovat uskossa olevia ihmisiä. Ei ,tiäks, välttämättä ev. lut. uskossa siten, että kirkollisveroa ylpeänä maksetaan, vaan uskossa, ihan oikeasti, ilman tapakristillisyyden velvoitteita ja normituksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä kenen tämä seuraavaksi siteeraamani teksti on, mutta minusta sekin on hyvä teksti:
"Taivaallinen viestiliikenne,
Sinun avattu kätesi.
Minä huudan Sinua tässä luopumisen viimassa.
Yhä uudelleen Sinä heität lämpimän viitan ylleni."
Ja sitten, jos tiedätte kenen tämä teksti on, niin kertoisitteko, siteeraan:
" Tunturissa koivun on oltava nöyrä
ja luja.
Kun tuuli paiskaa liki maata,
on kuunneltava alhaalta;
silti ohuessa mullassa pidettävä juurensa.
Elämä pitää nöyränä kuin tunturin tuivertava tuuli,
rukous nousee Taivaaseen.
Juuret lujasti maailmassa.
Jumala toimii
tässä päivässä.
Pakko siihen Jumalaan on uskoa.
Siihen joka pitää koivun tunturissa"
Tämänkin runon tekijä on hukassa
" Rakas Jumala!
On hyvä että minulla on lupa
tulla tällaisena eteesi.
Epäilen, huudan, kapinoin, itken.
Yritän rakastaakin.
Minulla ei ole aina edes sanoja.
Tuntuu hyvältä että olet olemassa.
Ole meille Isä ja toivo,
aamu ja sarastus."