Tuossa olen jo noin 15v aikuselämän jälkeen tullut itsekin siihen tulokseen että tämä yhteiskunta on kaukana vapauden tunteesta. Viranomainen holhoaa ja pakottaa töihin jatkuvasti, kaupassa ruoka maksaa tolkuttomasti ja kaikki ympärillä pakottaa tekemään työtä. Sitten katsoin tuossa soffasurffaajia jossa beduiini mies selitti opiskeltuaan saksassa että se ei ole elämää siellä. Siellä ei ole vapautta, siellä kaikki tekee vain töitä eivätkä anna itselleen aikaa. Täytyy sanoa että harvoin olen kenenkään kanssa samaa mieltä. Olen tehnyt kirvesmiehen töitä koko ajan ja alati vituttava tee työtä maksa laskut rumpa vituttaa niin paljon ja velkavankeus vielä päällä että ei tämä mitään elämää ole. Saatanallista vankeutta tämä on. Lähinnä vapauden tunnetta pääsee jonkinlaisessa maalaistalossa jossa voisi kasvattaa omia elukoita mutta kun kaikki nekin maksaa maltaita ja taas pitäis onnellisuuden eteen tehdä duunia niska limassa. Tiedän että politiikassa helposti toisin ajattelijoita panetellaan ja nyttenkin uskon täältä löytyvän vapaan elämän vastustajia ihan runsaasti. Toinen valitsee duunaamisen kun taas toinen tahtoo jotain muuta mitä kutsuisin onnellisuudeksi. Onnellisuus on vapautta, huolettomuutta, asioden jotka miellyttävät -tekemistä sekä ennen kaikkea kiireetöntä olemista. Sen olen kohdannut monesti ulkomailla ja jotenkin minusta tuntuu että tämän asian on tämä yhteiskunta menettänyt.
Nykyinen yhteiskunta toimii kutakuinkin näin:
Syntymä->Lapsuus->koulu->duunaus(korkeakoulut mukaan laskettuna)->Lasten teko->eläke->vanhustenkoti->kuolema.
Tohon väliin voi sitten tunkea eri elämntilanteissa matkustelua kenellä siihen nyt sitten varaa on tässä taloustilanteessa.
Kuitenkin tästä osasta duunauksen kesto on noin 50 vuotta joka tarkoittaa siis 50 vuoden vankeutta vastuulliseen elämään, johon sisältyy omakotitalot ja lapset ja velkavankeus) ja sitten lisäksi jos ei sovi muottiin tekee rikoksen ja istuu vankilassa. Lisäksi nyttemmin jo nelikymppisyyden kynnyksellä polvi ja selkävaivojen ilmaannuttua en tunne olevani enää kaksikymppinen jätkä ja sittenkun olen 65 olen jo aika kaukana siitä ja silloin alkaa se niin kutsuttu suomalainen vapaus nimeltä eläke. Eläkkeellä sulla vapaus tehdä mitä lystää mutta nivelet ei toimi enää saman vanhaan malliin. Ne nivelet meni velkavankeudessa parhaan iän aikana ja kulutettiin puhki.
Minusta aika vankeutta tämä elämämme on. Voiko kurjuus sittenki olla hedelmällinen vapauden tunne joka saa mielen rahoittumaan? Pahimpana asian koen puolison maaritteluna et onnellisuuteen tarvitaan rahaa ja minusta tämä on niin pinnallista elämän katsomusta. Vittu pitääko mun tehdää duunia sen eteen et lyön onnellisena rahaa tiskiin ja kaikilla on onnellista? Ennen vanhaa suomalainen nainenkin osallistu maatalon pyöritykseen, tästä onnellisuudesta syntyi kymmenien lapsien perheitä mutta nyky yhteiskunnassa pinnalliset raha-arvot ovat kurittaneet lapsikantaa sellaiseksi et hyvä kun yksi saadaan per perhe, jos nyt kaksi. Paljon on tämä yhteiskunta muuttunut onnettomampaan suuntaan.
Eniten tuossa Soffasurfaajien videossa minua ärsytti suomalaisten naisten ylimielisyys sillä itsekin elän sen tunteen kanssa että nainen on parempi meistä ja mun pitää tuoda "vain" rahaa pöytään. Jos kerran kun sanon jotain niin erolla uhataan takaspäin ja soppa syntyy.
Kaikki tuntuu niin elämänvankeudelta.
Nykyinen yhteiskunta toimii kutakuinkin näin:
Syntymä->Lapsuus->koulu->duunaus(korkeakoulut mukaan laskettuna)->Lasten teko->eläke->vanhustenkoti->kuolema.
Tohon väliin voi sitten tunkea eri elämntilanteissa matkustelua kenellä siihen nyt sitten varaa on tässä taloustilanteessa.
Kuitenkin tästä osasta duunauksen kesto on noin 50 vuotta joka tarkoittaa siis 50 vuoden vankeutta vastuulliseen elämään, johon sisältyy omakotitalot ja lapset ja velkavankeus) ja sitten lisäksi jos ei sovi muottiin tekee rikoksen ja istuu vankilassa. Lisäksi nyttemmin jo nelikymppisyyden kynnyksellä polvi ja selkävaivojen ilmaannuttua en tunne olevani enää kaksikymppinen jätkä ja sittenkun olen 65 olen jo aika kaukana siitä ja silloin alkaa se niin kutsuttu suomalainen vapaus nimeltä eläke. Eläkkeellä sulla vapaus tehdä mitä lystää mutta nivelet ei toimi enää saman vanhaan malliin. Ne nivelet meni velkavankeudessa parhaan iän aikana ja kulutettiin puhki.
Minusta aika vankeutta tämä elämämme on. Voiko kurjuus sittenki olla hedelmällinen vapauden tunne joka saa mielen rahoittumaan? Pahimpana asian koen puolison maaritteluna et onnellisuuteen tarvitaan rahaa ja minusta tämä on niin pinnallista elämän katsomusta. Vittu pitääko mun tehdää duunia sen eteen et lyön onnellisena rahaa tiskiin ja kaikilla on onnellista? Ennen vanhaa suomalainen nainenkin osallistu maatalon pyöritykseen, tästä onnellisuudesta syntyi kymmenien lapsien perheitä mutta nyky yhteiskunnassa pinnalliset raha-arvot ovat kurittaneet lapsikantaa sellaiseksi et hyvä kun yksi saadaan per perhe, jos nyt kaksi. Paljon on tämä yhteiskunta muuttunut onnettomampaan suuntaan.
Eniten tuossa Soffasurfaajien videossa minua ärsytti suomalaisten naisten ylimielisyys sillä itsekin elän sen tunteen kanssa että nainen on parempi meistä ja mun pitää tuoda "vain" rahaa pöytään. Jos kerran kun sanon jotain niin erolla uhataan takaspäin ja soppa syntyy.
Kaikki tuntuu niin elämänvankeudelta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tätähän se on. Ja kaikki vain sen takia, että Eliitillä menisi vielä paremmin. Orjia me ollaan jos totta puhutaan. Ja elämme virkamiestyranniassa.
Tee töitä, osta, kuluta, kuole, systeemi läpimätä mut ulkokuori tuore. Tässä systeemissä on niin paljon vikaa ettei mitään rajaa. Ensin käyt 1/4 elämästä kouluja , joissa et opi mitään muuta kuin että olet `fiksu´ jos pystyt muistamaan hyvin lukemasi asiat ja kertaamaan ne paperille. Seuraavana vuorossa työelämä, jossa päiväsi menevät myydessäsi aikaasi saadaksesi rahaa elämiseen. Kaikki kallistuu ja normaali elämäkin on 1500-200e tienaavalle jo aika haaste. Luultavasti eläkepäiväsikin saat viettää kituuttaen rahasta.Ja silti suurin osa ihmisistä seisoo pallo jalassa rivissä palvomassa rahaa, jota ei ikinä tienaa tarpeeksi saadakseen haluamansa elämän.
Raha ei tuo onnea, vain vapautta tässä yhteiskunnassa. Vankilassa me elämmekin kanssaveljeni, ei sitä faktaa muuttamaan.