TRIPTYYKKI
1.
puut putoavat alas
varjoina, pihatiet sinänsä selkeät
avautuvat ammottaviksi
haavoiksi minussa, sielussani
kun hämäryys laskeutuu
(10:50)
2.
Otan paikkani auringossa:
pohjoiskauppatorilla seison, selkä kivitalon seinää vasten
höyryävä teekuppi kädessäni, kasvoilla syksyn kirkkaus
aurinko selkeältä taivaalta kuin kesällä
Pöydät ne olivat jo kantaneet sisälle, teetä
maksaessani kysyin eikö teillä enää ole
paikkoja auringossa, myönsivät, että liian aikaisin
oli kannettu
Minä tulin kuppini kanssa ulos
Pitäisi olla jo työpaikalla,
kaksi tuntia olen myöhässä, se ei ole kovin
hyvä
Paikallani auringossa
alas laskeudun, polvilleni miltei, lyijykynällä
työpaikan paperille raapustan kuin tunnustuksena,
tuntemattomille lukijoille:
Tämä aamu meni kirjoittaessa,
taas sanoihin paetessa, siksi oli niin hyvä
työmatkalla vielä pysähtyä, antaa auringon hyväillä kasvoja,
laitoin takin
jalkakäytävälle, suljin väsyneet silmät
Juon vielä santsikupin, toisenkin santsin
ja sitten lähden, askelin kevein maailmani tietä,
tässä ihmisenä ihmisten keskellä,
saman taivaan alla
Matkalaisena
(12:00)
3.
Lennä, lennä musta varikseni
taivaan sineen piirrä;
kirkkaudessa valon kyllyys, mutta siivissäsi mustissa
tarpeellinen paino,
papereille
Ajatukset eivät lennä tuuleen, vaikka sinä lennätkin:
kaipaus kohti taivaan rantaa
sitoo meitä vielä maahan,
matkalla
Laulan,
ihmisyyden kipu antaa viiltävänä toivon kantaa;
kun risti rajaa
muuten muodottomat kuvat, että kaikki
tulisivat itsekseen
Ja hiljaa, vain rajojensa sisällä,
omien, voin löytää äärettömyyden riemun:
rakkauden, kaikki rajat lävistävän
Lennä
(12:20)
------
Nyt lähden töihin.
1.
puut putoavat alas
varjoina, pihatiet sinänsä selkeät
avautuvat ammottaviksi
haavoiksi minussa, sielussani
kun hämäryys laskeutuu
(10:50)
2.
Otan paikkani auringossa:
pohjoiskauppatorilla seison, selkä kivitalon seinää vasten
höyryävä teekuppi kädessäni, kasvoilla syksyn kirkkaus
aurinko selkeältä taivaalta kuin kesällä
Pöydät ne olivat jo kantaneet sisälle, teetä
maksaessani kysyin eikö teillä enää ole
paikkoja auringossa, myönsivät, että liian aikaisin
oli kannettu
Minä tulin kuppini kanssa ulos
Pitäisi olla jo työpaikalla,
kaksi tuntia olen myöhässä, se ei ole kovin
hyvä
Paikallani auringossa
alas laskeudun, polvilleni miltei, lyijykynällä
työpaikan paperille raapustan kuin tunnustuksena,
tuntemattomille lukijoille:
Tämä aamu meni kirjoittaessa,
taas sanoihin paetessa, siksi oli niin hyvä
työmatkalla vielä pysähtyä, antaa auringon hyväillä kasvoja,
laitoin takin
jalkakäytävälle, suljin väsyneet silmät
Juon vielä santsikupin, toisenkin santsin
ja sitten lähden, askelin kevein maailmani tietä,
tässä ihmisenä ihmisten keskellä,
saman taivaan alla
Matkalaisena
(12:00)
3.
Lennä, lennä musta varikseni
taivaan sineen piirrä;
kirkkaudessa valon kyllyys, mutta siivissäsi mustissa
tarpeellinen paino,
papereille
Ajatukset eivät lennä tuuleen, vaikka sinä lennätkin:
kaipaus kohti taivaan rantaa
sitoo meitä vielä maahan,
matkalla
Laulan,
ihmisyyden kipu antaa viiltävänä toivon kantaa;
kun risti rajaa
muuten muodottomat kuvat, että kaikki
tulisivat itsekseen
Ja hiljaa, vain rajojensa sisällä,
omien, voin löytää äärettömyyden riemun:
rakkauden, kaikki rajat lävistävän
Lennä
(12:20)
------
Nyt lähden töihin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.