Kallioniemen ruoanlaitto

Tiedoksi, minullekin tuli leirikutsu. Vakuutan, että en osallistu yhdellekään leirille, joten voitte huokaista helpotuksesta. Olen riesa-pelle ja monille ikuinen piina, selvästikin. Pienenä olin paljon leireillä, niissäkin oli hetkensä... Mutta nyt vetelen näkkileipää ja teetä mieluiten hiljaisuudessa, vailla muita ihmisiä. En tarvitse hälinää ympärilleni. En yhtään. Sanat ovat äänettömiä netissä ja se on kivaa. Että siitä lähdetään. Olen muuttamassa pois. Todella niin, ettei lähes kukaan tiedä, missä olen. Olen rehellinen ihminen. Siksi jätän työni. Minä vaikka kerjään tai vaikka mieluummin siivoan, kun katselen joka päivä töissä, miten heikompia sorretaan. Työkaverini niinikään lähimmät kollegani sortivat asiakkaita todella paljon. Se sattui minuun. Ihmisarvo on jotain, mihin ei pitäisi rahan vaikuttaa. Ketään ei saa talloa. Varsinkaan niitä, joilla ei ole itsellään voimia itseään puolustaa. siivota osaan. Mieluiten ehkä, jos Jumala ei lapsia minulle suo, hoidan lapsia. He ovat aitoja, eivät vaadi mitään, erikseen. Heidän silmänsä loistavat, kun he huomaavat, että olen tosissani. Pidän heistä. Kirkkoon en tule varmaan pitkään, pitkään aikaan. Oikeasti, olen surullinen niin monista asioista tässä maailmassa. Pikkusievyydestä, toisten tuomitsemisesta, leimaamisesta, vähättelystä, panettelusta, epärehellisyydestä, tekopyhyydestä. Niin monesta asiasta. Minä olen ennen uskoontuloani tehnyt vaikka mitä. Ryypännyt pään täyteen, sammunut, oksentanut, polttanut tupakkaa, mennyt isosiskon papereilla ravintolaan alaikäisenä, ollut juovuksissa-ajaneen kyydissä, häirinnyt koulutunteja, huutanut, kiroillut, solvannut, panetellut. Mutta aina olen yrittänyt rakastaa. Uskoa hyvään, vaikken aina ole uskossa ollutkaan. En ole varastanut, joutunut jälki-istuntoon, en tappanut, paitsi itseäni olen yrittänyt hengiltä, kun ainoa lapseni syntyi, ja kaikki vaativat minulta jotakin. Mieheni halusi minut äkkiä niihin mittoihin, jollainen olin ennen lapseni syntymää. Ja en pystynyt imettämään enää. Masennuin, roikuin hirressä, minut pelastettiin, joka kerran. Tiedän myös miltä tuntuu elää alkoholisti-isän runnomassa kodissa. Tupakantumppeja, kaljapulloja, oksennusta, kust.a. Horinaa, härskien laulujen kuulemista, mölyä yöllä. Heräsin monesti yöllä ja pelkäsin .tosi paljon. Aamulla kun herättiin siskojen kanssa, äiti imuroi sitä saastaa, lauloi tuomitsevalla äänensävyllä hengellisiä lauluja ja radio soi täysillä. Elämässä minua kantoi silloin maanpäällisinä enkeleinä kokoomuslaiset, joita on aina tullut eteeni. Kannoin punalippua sydämessäni. Mutta apu tuli aina kokoomuslaisilta ihmisiltä. Nyt olen tajunnut, että ne ovat minun arvoni. Minun palani tätä maata. Minä en jätä enää ikinä niitä ihmisiä, jotka minua ovat enkeleinä tässä maailmassa auttaneet. Miettikääpä myös, minkälaista on olla julkisuudessa. En haluaisi sitä osaa itselleni. Ikinä. Kaikki tekemisesi on valvovien ja arvostelevien silmien alla. Eikö se palkka, jota poliitikot saavat työstään, ole meidän Vapautemme hinta? He maksavat omalla elämällään laittamalla itsensä likoon julkisuudessa meidän kaikkien puolesta. Miettikääpä seuraavalla kerralla, kun kritisoitte poliitikkojen palkkoja, että onko oikeasti aihetta kritiikkiin. Minun mielestäni heillä pitäisi olla paremmat palkat. Minä en ikinä halua menettää vapauttani, olla minä. Siksi hiljenen työkentillä hetkeksi. Nyt pitää miettiä uusi suunta. Tie. Totuus. Elämä. Koti. Uskonto. Isänmaa. Rakkaus. Jumala, Jeesus, Pyhä Henki. en silloin uskonut Jumalaan, oli "maan korvessa kulkevan lapsen matkassa enkeli". Olen siitä kiitollinen Jumalalleni. Rakkaalle Jumalalleni. Olen ollut eroni jälkeen vuosia todella yksin. Tein töitä tosi paljon, eikä elämässäni paljon muuta ollut. Ex-mieheni sanoi, ettei halua olla "viikonloppuisä" ja suostuin siihen, että tyttäreni jää pääosin isälleen. Koska en halunnut riidellä. Ei ollut voimia ja tyttäreni ei tarvinnut vaihtaa koulua, ei kavereita. Uskotteko nyt, että jokainen sanani on kirjoitettu sydänverelläni. En ole feikki. Olen myös ajanut ylinopeutta. Olen myös valehdellut. Mutta lopulta aina kertonut totuuden. Olen nainut auton takapenkillä, olin kännissä ja yksi mies käytti tilaisuutta hyväkseen, mutta kolme arvoa on ylitse muiden: Koti. Uskonto. Isänmaa. Nyt. Loppuelämäni. Niitä arvoja en pilkkaa. Jumala, Kolmiyhteinen, on minun Johtotähteni. Hän ei hylkää, eikä jätä pulaan lopulta. Siinä minä, tammenterhossa. Ja se ihminen joka oli ensi rakkauteni, käytti minua kaksi kertaa ja oistui. Olin 16-v ja hän 23-v. Että silleen. Nyt hyvää yötä.

Ilmankos Kallioniemessä oli männä vuosina leiriläisillä kaikenlaista vatsaremppaa. Pierut ei pysy kuivina kun kesäkelillä pitää syödä lauantaisin eilisen ruokia.

Kuule. Siinä sulle Ilma Veivi! Taitaa olla vatsas täynnä ilmaa. Koht. Räjähtää. Papusoppas. Ja voi sitä sotkun määrää. Auta Armias. Auta sinua. Vellihousu. Mikael Granlundkin naurais sulle. Oot turha tyyppi. Pilkkaat ihmisten leiriä. Sinne menee ne, jotka haluaa yhdessä Raamatun Sanaa opiskella. Joskus on hyvä peilata ajatuksiaan. Kerro kerro kuvastin... Oletko se paha kuningatar...

Kallioniemessä ei kakanhaju ilmavaivoineen ole pelkästään lahkon jäsenten ongelmana, vaan pastoreiden suusta leviää sontaa ympäristöön kaikilla opinkoukeroilla höystettynä ja joidenkin suusta lehahtaa lutkuttajien tunnusmerkki, kun ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden ja imevät ihmiskakalla kuorutettuja jäseniä. He ovat k.llinlutkuttajapastoreita.