Ei iloja monta ihmislapselle suotu:
Yks kevään riemu
ja toinen kesän
ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu.
Kyntää, kylvää,
korjata kokoon,
levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan.
Ei suruja monta ihmislapselle suotu:
Yks sydämen suru,
elon huoli toinen
ja kolmansi korkean, ankaran kuoleman suru,
Ystävä pettää,
elämä jättää,
taika on ainoa sankarin työ sekä tarmo.
Miks laulaisin siis minä, jolle on kantelo suotu,
riemuja muita
ja murheita muita?
Taida en lukea tähtiä taivahan kannen,
en kaloja meren,
en kukkia nurmen.
Laulan ma siit, mit on ihmisen laulaa suotu.
Ei sovi urhon tietoja, taitoja laulaa,
ei esiintuoda.
Sankarin sopii
laulaa vaan, miten vaihtuvi vuodet ja viikot,
miten kipinät syttyy
ja jälleen sammuu
ja kuinka kulkee kuolon ja elämän laki.
Kaikki on muu vain välkettä taivahan kaaren,
katinkultaa,
laineiden läikkyä.
Sankarin laulaa sopii niinkuin meri,
suurena, pyhänä,
peljättävänä, -
lempeenä niinkuin lepäävä yö yli maiden.
Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu.
Kansat katoo,
ei katoa mahti,
jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun.
Eino Leino, mestarimme. Olkaa hyvät.
Eino Leino: Kangastuksia, 1902.
Yks kevään riemu
ja toinen kesän
ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu.
Kyntää, kylvää,
korjata kokoon,
levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan.
Ei suruja monta ihmislapselle suotu:
Yks sydämen suru,
elon huoli toinen
ja kolmansi korkean, ankaran kuoleman suru,
Ystävä pettää,
elämä jättää,
taika on ainoa sankarin työ sekä tarmo.
Miks laulaisin siis minä, jolle on kantelo suotu,
riemuja muita
ja murheita muita?
Taida en lukea tähtiä taivahan kannen,
en kaloja meren,
en kukkia nurmen.
Laulan ma siit, mit on ihmisen laulaa suotu.
Ei sovi urhon tietoja, taitoja laulaa,
ei esiintuoda.
Sankarin sopii
laulaa vaan, miten vaihtuvi vuodet ja viikot,
miten kipinät syttyy
ja jälleen sammuu
ja kuinka kulkee kuolon ja elämän laki.
Kaikki on muu vain välkettä taivahan kaaren,
katinkultaa,
laineiden läikkyä.
Sankarin laulaa sopii niinkuin meri,
suurena, pyhänä,
peljättävänä, -
lempeenä niinkuin lepäävä yö yli maiden.
Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu.
Kansat katoo,
ei katoa mahti,
jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun.
Eino Leino, mestarimme. Olkaa hyvät.
Eino Leino: Kangastuksia, 1902.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä tykkään sinusta ihmisenä mutta en adventistina :)
Minä uskallan olla se ihminen, joka olen:
keskeneräinen, mutta kuitenkin onnellinen,
oudon edessä epävarma
ja kuitenkin tiedonhaluinen,
joskus ratkaisujen edessä pelokas,
hämmentynyt ajatusten paljouden keskellä,
ja kuitenkin
myös pienistä yksityiskohdista haltioitunut.
Vielä paljon muutakin minä olen,
jotain, mitä ei aina osaa kuvailla.
Minä uskallan katsoa itseäni,
rakastaa itseäni sellaisena kuin olen.
Ja antaa myös muiden nähdä minut tällaisena,
rakastetaan minua sitten tai ei.
- Ulrich Schaffer -
Mies ei anna anteeksi,
hän vain unohtaa.
Nainen antaa anteeksi kaiken,
mutta hän ei koskaan unohda.
Kiitos sinulle tekstistäsi. Mutta anteeksiantoasioista olen eri mieltä. En osaa vielä sanoa tarkemmin. Mutta jokin siinä ei minulle sovi. Ja en ole adventisti vaan adventtiuskova. Olen itse sen itselleni siten sisäistänyt. Vihaan ismejä. Oikeasti, paistaako aurinko sinulle juuri nyt? Minulle paistaa. Kun katson toiselle puolelle, on pilvistä, toisella puolella kirkas taivas. Mutta sieltä kirkkaalta taivaalta aurinko ei paista, vaan pilvien keskeltä. Jumalan siunausta. Amen.
Kiitos itsaellesi kun olet.
Kesäyö
Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan
katsoen kummissansa,
kuinka rukoukseen
kaikki kukkien kansa
kumartuu hiljaiseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi.
Minäkin kumarran pääni,
minunkin sisällä soi.
Taivaan Isän siunausta!
Kysymys runojen väärälle palstalle tuojalle:
Onko hauskaa tehdä kiusaa väärällä palstalla ja keskustella itsensä kanssa?
Miksi et vain pysyisi uskonasioissa?
Kuuleha sie veikkone, älä sie tuu minnuu neuvomaa.. jos tuntisit Raamattuu, ni sie tietäsit, et Sana, alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä. Jos kiellät Sanan, kiellät kristinuskon Pyhän Kirjan. Mestarin opetukset ja kaikki.
Ja vaik mie oon hullu, ni en mie täl palstal itte ittelleni vastaa. Kato sit ei ois haastett.
Sinulle, nimimerkillä:"sisarelle".
Aaro Hellaakoskea siis. Kesäyö. Kaunis runo. Kaunis. Kiitos siitä. Jouduin googlettamaan, kun en tiennyt sitä.
Jumala rakastaa aitoja ihmisiä mutta vihaa uskonollisia tekopyhiä kirjanoppineita ja oikeassa olevia.
Ismi tai uskonnollisuus ovat helisevä vaski tai kilisevä kulkunen vailla voimaa.
Vaikka ne on puettu kirjaviisauden sanoihin.
Sana tuli lihaksi ja Jeesus tuli vanhurskaudeksi niille jotka tunnustavat syntinsä ja tekevät parannuksen sillä Taivaaseen ei syntiä pääse. Sillä Herra antaa nöyrille eikä ylpeille Armon.
Jumalan Sana on koeteltu, Pyhä, meille ohjeeksi, ojennukseksi ja kehoitukseksi.
Sana ja Jeesus lohduttaa, pelastaa, rakentaa ja antaa Jumalan voimaa heikolle ihmiselle.
Adventtisisar on Jeesuksen RAKAS.
Jeesus on totinen Jumala ja ihminen joka voitti synnin ja kuoleman.
Tänäpäivänä synti lakaistaan kirkoissamme maton alle ja tilalle tarjotaan puolihengellistä diipadaapaa.
Siunausta erityisesti adventtisisarelle ja hänen läheisilleen.
Kesäyö on erityisesti Sinulle.
Elämässä tänään, huomenna ja kesäyössä on ilonpisaroita sekä ihmeellistä
Taivaan Isän Rakkautta jota maailma ei voi antaa.
Jumala tietää kaiken ja hän kuulee rukouksesi.
Kiitos. Sinulle. Kiitos. Tulin iloiseiseksi. Olen syntynyt synkimpänä marraskuun hetkenä. Valo on se, jota kohti aina pyrin. Kiitos, että se oli kesäyö, ei talviyö.
Kiitos kun olet. Nyt on valon aika. Anna auringon lämmön hyväillä sieluasi.
Rakastan valoa,
koska se näyttää minulle tien.
Siedän silti pimeää,
koska se näyttää minulle tähdet.
Taivaalta häikäisevästi
aurinko hymyilee.
Jumalan linnut laulavat.
Aurinko hymyilee!
RANNALLA
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt -
Sapatin siveyssääntö ja muistutus eritoten adventistipastoreille:
"Siemensyöksyn sattuessa siitin siirretään siististi sivuun silti sotkematta sielunhoidettavan sohvaa sekä sääriä."
Kaikkien ko. siveyssäännön sanojen alkukirjaimina on siis S-kirjain kuten sapatti-sanassakin ja siksi tämä muistutus on helpompi myös adventistipastoreiden muistaa sapatin silunhoidollista virkaa suoritettaessa.