Tämä minättömyys on ns. tyhjyyttä, jonka koemme erittäin intensiivisenä elämänä. Tämä tyhjyys on äärimmäinen kokemuksenne kuoleman jälkeen, mutta voitte kuolla jo nyt, jos intoa riittää jatkuvaan meditaatioon. Jatkuvaan, kuluttavaan, joka polttaa treidän minänne, hajottaa sen. Sen takaa paljastuu elämä ja kärsimyksen loppu, vaiva kannatti. Tyhjyyskin onkin täynnä elämää, mutta täysin tyhjä kärsimyksestä se on.
Tämä psykologinen kuolema on metakognitiivinen tila, missä jotenkin tiedostatte tuon ihmisen kykyjä ja taitoja, joihin ennen samaistuitte niin, että luulitte niitä taitoja ja tuota ihmistä itseksenne. Voitte käyttää tuon ihmisen taitoja.
http://www.youtube.com/watch?v=NskQ8tdG4YE
Vastaus kyssäriin, että miksi Jumala sallii kärsimyksen?
Spiran vastaus: Jumala ei tiedä kärsimyksestä mitään. Jumala ei tidä mitään dualismista, kaikki on yhtä Jumalaa. Ja ehkäpä rajuin vastauksen osio, jonka huomasin tässä nyt: Jumala ei huomaa ihmistä, Jumala huomaa vain sisäisen jumalolemisemme, joka on jokaisessa ihmisessä.
Jumala ei näe harhaminujamme, se ei tiedä siitä mitään. Hän ei tiedosta juttujanne. Kannattaa olla siis oma itsensä, niin Jumalakin näkee ja tulette Jumalan piiriin.
Tämä psykologinen kuolema on metakognitiivinen tila, missä jotenkin tiedostatte tuon ihmisen kykyjä ja taitoja, joihin ennen samaistuitte niin, että luulitte niitä taitoja ja tuota ihmistä itseksenne. Voitte käyttää tuon ihmisen taitoja.
http://www.youtube.com/watch?v=NskQ8tdG4YE
Vastaus kyssäriin, että miksi Jumala sallii kärsimyksen?
Spiran vastaus: Jumala ei tiedä kärsimyksestä mitään. Jumala ei tidä mitään dualismista, kaikki on yhtä Jumalaa. Ja ehkäpä rajuin vastauksen osio, jonka huomasin tässä nyt: Jumala ei huomaa ihmistä, Jumala huomaa vain sisäisen jumalolemisemme, joka on jokaisessa ihmisessä.
Jumala ei näe harhaminujamme, se ei tiedä siitä mitään. Hän ei tiedosta juttujanne. Kannattaa olla siis oma itsensä, niin Jumalakin näkee ja tulette Jumalan piiriin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Me
l u o j i n a
suorastaan nautimme kärsimyksistä?
Miten niin?
No katso ympärillesi!
Kärsimys luo olemassaololle tarkoituksen ja siksi nautimme omasta kuin muiden tuskasta.
Olemme käytännössä kuin kristiuskos a d u n 'piru' sen suuruudenhulluutemme lisäksi(luulemme olevamme jopa jumalia, tai Jumalasta).
Missä toivomme?
Rakkaudessa koska Rakkaus="Jumala".
Ongelmamme on ettemme (näinolevina) ole Rakkautta ="Jumalaa".
'Jumalaa' ei siksi näy eikä kuulu koska Rakkauden puute vaivaa.
Jos epäitsekkäästi rakastat ilman palkkio, tai pelkoa palkkion menettämisestä tai vastarakkauden puutoksista, silloin löydät 'Jumalasi'=Rakkaus.
Rakkaudessa elävät ovat vapaita.
Maailman aiheuttamasta vaikutuksesta he eivät ole vapautuneet, siksi itseuhrausten ja tiedon/gnosis avulla saavutetaan täydellisyys koetusten jälkeen(kapea tie).
Hankkikaa siis ymmärrystä täydellisestä tiedosta/gnosis ja eläkää,,ei ihmisiksi, vaan hengen hedelminä.
Mulle nää meditaatiojutut menee aina vähän yli hilseen. Oon vissiin liian yksinkertainen ihminen.
Tarkkailen vaan itseäni ja ympäristöä ja yritän olla ns. tiedostavassa olemisentilassa. Joskus sitä alkaa liikaa tarkkailemaan omia toimiaan ja alkaa lukea vaikka teeveen tekstitystä "ääneen pään sisällä" Ihminen tekee monia asioita automaattisesti, eikä ajattele, että nostanpa tässä nyt kättä tai sipaisenpa sillä otsaani Se on kiusallinen juttu, onneksi se menee kuitenkin aina aika nopeasti ohi. Ihan omituisia juttuja tuolla mielemme sopukoissa ja kaikille ei edes suositella meditoimista.
Voishan sitä(kin) kokeilla.
Ehkä näin suomalaiselle sopii parhaiten kuitenkin se metsään tai Lappiin meneminen. En mä koe näitä Intian oppeja oikein itselleni sopiviksi, vaikka toki niistäkin olen aina ollut toki kiinnostunut. Paul Bruntonin kirjoja tuli joskus luettua. Aikahan niissä oli ennen tätä New Age ja hippivillitystä, kun kaikki painu Intiaan ja mikä tahansa huuhaa-ukko sopi guruksi.
Onhan meditaatiota tutkittu tieteellisestikin ja sen vaikutukset todettu positiivisiksi.
Jou, oikeaan suuntaan menee kun on tarkkailun tilassa. Jos meditaatio on vaikeaa, et ole riittävän yksinkertainen ihminen. Vain yksinkertaiset osaa heti meditoida, ne on omia itsejänsä.
Tarkoitan tässä oikeasti yksinkertaista, sellaista viatonta. Viattomalla yksinkertaisella on tosi vähän karmaa, sitä on jo "polteltu" elämisen myötä.
Kun olet yksinkertaisuuden tilassa, sun ei tarvi yrittää meditoida vaan se onnaa heti kun vain istahdat ja olet sellainen kuin olet.
Auttaa muuten kun näkee muotonsa illuusiona , niin olennaiseen on helpompi keskittyä. Tuo tarkkailu kehittääkin sellaista näjkökykyä, että vähitellen näkee muotonsa läpi, ja lopulta toteaakin sen melkoisen yhdentekeväksi.
Tarkkailu on välivaihe, ja sen tarkoitus onkin "polttaa" karmaa. Lopulta putoat itseesi automaattisesti.
Asioilla on monta eri nimeä.
Autistihan meditoi lähes joka hetki. Miten hyvin eräät autistit havainnoivatkaan ympäristöään ja se yksikin britti oli aika erikoinen kun pystyi piirtämään suuren osan Lontoota ulkomuististaan pelkän helikopterilla tapahtuneen ylilennon jälkeen. Siinä sitä todistusta sille miten tehokas väline aivomme ovat. Kun joku osa aivoista on kehittynyt huippuunsa.
Mitäs jos sama tapahtuisikin kokonaisvaltaisesti aivoissa?
Siinä oliskin "ubermench" ihan kirjaimellisesti. Äärimmäisen korkea ÄO (300), supermuisti, luovuus selvästi Da Vinciäkin parempi. Ja luultavasti lukuisia kykyjä, joita pidämme vielä yliluonnollisina. Evoluution "huipputuote" Tällainen ihminen säveltäisi kymmenminuuttisen sinfonian minuutissa ja kirjoittaisi pitkän Romaanin päivässä.
Joskus näkee meditoivia munkkeja, jotka huojuvat hiljalleen edes takaisin. Jotkut vammaiset tekevät aivan samaa liikettä. Itselleni kävi joskus kauan sitten niin, että aloin myös hiljalleen heilua ihan itsestäni vessanpytyllä istuessani. Enkä nyt vitsaile, se tapahtui oikeasti pytyllä istuessani. :)
On välillä kyllä sellainen tunne kun kulkee tuolla ihmisvilinässä, että en ole oikeasti tämä ihminen joka olen. Minä en ole tässä! Yksin ollessani en koe samaa tunnetta. Ihmisvilinässä ehkä jotenkin ikään kuin kadottaa itsensä. On kuin muurahainen muurahaisten joukossa.
Koska tämä nykyinen muotoni lienee melko karkea ja vaatimaton, niin aika yhdentekeväksi sen kyllä usein kokee. Se on myös tavallaan huvittavaakin ja siksi itselleen on aika helppo nauraa. Ihmisen vanhenemisessa ja rappeutumisessa on se hyvä puoli, että silloin on helpompi nähdä muotonsa todellakin yhdentekeväksi. Eihän meitä ole luotu olemaan aina nuoria ja kauniita. Kuoleman jälkeisessä todellisuudessa olemme kuitenkin aina parhaimmillamme. Loistavan kauniita ja terveitä. Näin ainakin on väitetty.
Karman polttamisesta on tainnut tulla jotenkin elämäni päätehtävä. Jossain oli jotain juttua, että on ihmisiä, jotka pystyvät polttamaan "ylijäämäkarmaa" eli sellaista karmaa, joka ei ole heidän omaansa, vaan Ihmiskunnan kollektiivista karmaa. Joskus joidenkin päälle saatetaan myös kasata liian paljon painolastia esim. vihan muodossa, joka ei ole kuitenkaan täysin ansaittua. Puhutaan kirouksista tai negatiivisesta ajatusenergiasta. Uskon siihen, että ihminen lähettää aina energiaa ajattelemalla toista ihmistä ja se voi olla sekä positiivista, kuten rukouksessa tai negatiivista kuten viha tai inho. Kaikki ne osuvat kohteeseensa. Iso osa siitä myös palautuu itseen, joten kannattaa aina pyrkiä positiiviseen ajatteluun. Levittää hyvää sanomaa pahan sijaan.
Ehkä sitä pääsee jossain vaiheessa siihen pysyvään meditaation tilaan, mitä kai valaistumiseksikin voidaan kutsua. Siinä tilassa on jo saman tekevää mitä tekee, koska jokainen teko on tavallaan oikea teko. Karmaa ei enää synny. Mielenkiintoista nähdä alkavatko ihmiset jossain vaiheessa valaistua vähän kaikkialla. Ainakin se saattaisi nostaa henkisyyden ja hengellisyyden suosiota niin, että kaikki pinnallinen menettäisi viehätyksensä. Ihminen haluaa usein jonkin palkinnon vaivannäölleen ja jos näitä "ubermench" valaistuneita alkaisi suorastaan parveilla keskuudessamme, niin kaikkihan haluais olla sellaisia. Miksi pitäs olla aina vaan se yksi "highlander"?
Olihan hippiliikekin tietty kehitysaskel henkisyydelle ja hengellisyydelle. Se tuskin jäi kuitenkaan viimeiseksi.
Pysyvä olemisen tila, jota Turiyaksi neljänneksi tilaksi mainostetaan, on se meidän oleminen. Oleminen on valaistumisprosessissa irtautettu materiaalisen mielen kognitiivisista toiminnoista, ja ollaan vain. Tosin tuossa tilassa voidaan käyttää sen omia kognitiivisia toimintoja, ja jossain määrin myös materiaalisia psyykkisiä toimintoja - harjaantumisen tason mukaan.
Pysyvässä olemisessa olemme lukkiutuneet ajatuksettomuuteen, ja tilaa ei tarvitse tällöin ylläpitää. Ajatuksettomuudessa on tosin muita kognitiivisia toimintoja, jotka ei ole sellaisia muodollisia ajatuksia, joita olemme ajatuksiksi ajatelleet.
Autismi, mikä herkullinen vertailukohta. Syvässä autismissa on olemus vallalla, ja normikognitiivinen persoona on suhteessa vähäisempänä edustettuna. Voi olla niin, että autisti vajoaa omaan itseensä sen vuoksi koska kognitiota on riisuttu tai sitä ei ole edes vielä syntynyt. Henkisesti katsottuna autisti on lähellä Jumalaa.
Myös aivan pienellä alle vuoden ikäisellä lapsella on hyvin korostunut olemus. Persoona ei ole vielä kehittynyt, jolloin Kristuslapsi voi olla edustettuna meidän keskuudessamme.
Teoriassani siis on
1. olemus ja
2. persoona
Olemus on olemassa aina, mutta se syventyy hitaasti elämien saatossa. Persoonat vaihtelee.
Kollektiivinen karma on loistava aihe. Kun olemme persoonallisen karmamme suorittaneet, jää jäljelle ihmiskunnan kollektiivinen karma. Tuo on sama kuin ihmiskunnan unen kollektiivinen tietoisuus. Voimme valita jäädä tuota unen kollektiivia neutraloimaan/positivisoimaan, tai irtaantua kokonaan kollektiivista tekemättä sille mitään. Mikä olisikaan mukavampaa kuin olla kollektiivin muuntaja?
Vapaus on vapautta persoonallisesta ja kollektiivisesta karmasta ja tietoisuudesta. Turiya-tietoisuus, äärimmäinen yksilöllisyys toteutetuna, missä olemmekin kuitenkin samalla ikäänkuin kuka tahansa. Olemme ykseydessä. Koska se on ei-dualistinen, niin sitä jos lähdetään kuvaamaan, niin ajaudumme äärimmäiseen yksilöllisyyteen ja samalla kollektiivisuuteen. Mutta tämä on vain näennäinen ristiriita Turijan kannalta katsottuna, siellä nuo kaksi yhtyvät tai voimme olle nuo kaksi samaan aikaan ns. ykseys-erillisyydessä. Olen tämän sanan kehittänyt, koska suomen kielessä ei ole kunnollista sanaa tuolle erikoiselle Turijan kaksoisominaisuudelle.
Oliskohan niin, että autisti on valinnut tulevansa meitä opettamaan? He ovat henkisiä väkisinkin, koska persoona ei ole esteenä olemuksen loistolle. Syvästi autistinenkin voi olla henkisessä mielessä ihan kunnossa, ei vain mieli toimi normaalisti, muttei sillä väliä. Mieli kuuluu materiaan, tosin olemus oppii irtaantumaan materiasta sopivasti juuri mielen kautta vapaaehtoisesti. En siis suosittele mielen leikkaamista väkisin irti :)
Jep, positiivinen ajattelu on sinulle varmastikin sopiva, jos et meditoi hard-core tyylisesti. Se on varma tie, ja ajaa varmemminkin saman asian, kunhan positiiviset vaikutelmat menevät vähitelle ihan yksilölliseen alitajuntaan asti. Unista näemme, mitä sinne kuuluu, ovatko unemme esim. kauniita maisemia vai minkälaisia? Miellän unien kirkaimman vaiheen samaksi kuin kuolemanjälkeinen normitietoisuus. Ns. REM-uni, jonka päätepisteessä koittaa minätön oleminen. Tuosta minättömyydestä taas ponnahdame hereille tähän materiaaliseen kuolevaisten maailmaan.
Olen käsittänyt, että se mitä koemme yön aikaan ja aamuisena heräämisenä, toistuu suuremmassa mittakaavassa kuolemasa ja jällensyntymässä.
Oliskohan seuraava henkinen suurempi liikehdintä jonkinlaista tieteen ja vanhojen uskontojen yhteensulaumaa? Rationalisoidaan se, mikä on uskonnoista rationalisoitavissa tieteen metodilla? New Agessa on jo tuollaisia piirteitä jossain määrin alustavasti olemassa.
Kristillisyydessä puhutaan lapsen kaltaisuudesta, mikä voisi olla itämaisittain näitä meditatiivisia tiloja vastaava juttu. Samat jututhan löytyy kaikesta, vähän eri nimillä vaan.
Jeesuskin sovitti todennäköisesti ihmiskunnan kollektiivista karmaa, joka sitten ymmärryksen ja tiedonkin puutteessa sekoitettiin siihen, että hän olisi tehnyt jotain aivan kummallista, eli "kuollut puolestamme pelastaakseen meidät kuolemalta" Kollektiivisen karman valossa koko juttu on itseasiassa täysin selvä. Hän todellakin "sovitti syntimme" mikä on oikeasti kollektiivinen karma.
Kukaan ei vois syödä, juoda, kuolla tai elää puolestamme. On henkistä infantlismia kuvitella niin. Olla kuin pieni vauva, joka kokoajan parkuu ravintoa ja huomiota vanhemmaltaan. Tämä maailma kun ei kannusta meitä kunnolla oikein vieläkään ajattelemaan itse, vaan tarjoaa valmiita totuuksia, kuten uskonnot tekevät. Niissä on tietoa, mutta tiedolla ei tee mitään ilman ymmärrystä. Tiedon ymmärtäminen on sitten sitä viisautta.
Heräämisiä oli muuten mielenkiintoinen elokuva. Harmi, että ihmiset kuitenkin taantuivat takaisin, mutta se ainakin jätti mahdollisuuden elämään, että jonain päivänä parannus jää pysyväksi.
Oikeastaan olen todella surkea ajattelemaan positiivisesti. Näen ihmiset aika raadollisina ja siksi en oikein aina pysty olemaan positiivinen. Eiväthän ihmiset ole oikeasti kovinkaan raadollisia, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Oli aika kurjaa lukea tämä uutinen, jossa tämä nuori nainen oli suunnitellut joukkomurhaa yliopistoon tai sitä uutista, jossa amerikkalaisnuorukainen oli ampunut ihmisiä kadulla. Molemmat tunsivat itsensä syrjityksi ja ovat esimerkki siitä miten käy kun pitää ihmisiä raadollisina. Ikää on jo sen verran, että voi kuvitella omat lapseni heidän sijaan ja kyllä tuntuu pahalta näiden nuorten aikuisten puolesta. Omista lapsista tietää, että 22 tai 24 vuotias on vielä kuitenkin aika lapsi. Olikos se niin, että aivotkin kehittyvät 25-vuotiaaksi ja sen valossa pitäisi ehkä miettiä sitä onko täysikäisyyden määritelmää ehkä muutettava.
Olen kyllä huomannut sen miten negatiivinen ajattelu sinkoaa takaisin itseen. Mutta oikeastaan se on vain hyvä, koska sillä ei vahingoita silloin ketään muuta.Ehkä ns. mustan magian, voodoon tms. kohdalla se vahingoittaa sekä kohdettaan, että lähettäjäänsä. Paha palaa aina lopulta kuitenkin itseen. Näitä energioita/voimia käyttävä voi aluksi kuvitella olevansa itse niiltä suojassa, mutta näin ei kuitenkaan ole. Viattomuus lienee hyvä suoja kaikkea sellaista vastaan. Ihmismieli likaantuu siinä missä ihmiskehokin ja tarvitsee puhdistusta. Meditointia, rukousta, fyysistä ponnistelua, lähimmäisen auttamista ja muuta vastaavaa.
Paras "lääke kaikkeen" itselleni lienee kuitenkin huumori ja musisointi. Budokin on lähellä itseäni.
Tiede ja uskonto sulautuvat vähitellen toisiinsa. Uskonnot kuten ne nykymuodossaan nähdään, tulevat varmasti kokemaan melkoisen muutoksen. Ne kaikki sulautuvat lopulta toisiinsa. En ole tässä elämässäni kyennyt ymmärtämään miksi kaikki on eroteltu täällä toisistaan. On vain yksi totuus, joten miksi pitäisi olla useita uskontoja siitä. Yksikn riittäisi totuudella. Kehitykseen vaan liittyy myös hajaannus, joka tekee kaikesta kuin suuren palapelin, jonka kokoaminen on oikeastaan vain hauskaa ja mielenkiintoisaa. Turhauttavaakin tosin välillä.
Kaikki on kyllä nykyisin vähän sekaisin, mutta New Agen sanoin: Se on vain sitä uuden synnytystuskaa!