Mitä Jumala on meidän maassamme tehnyt. On ollut aikoja, jolloin Jumalan sana on kulkenut kuin tuli talosta taloon. Se on sytyttänyt sydämen toisensa jälkeen. Juuri kukaan ei ole voinut jäädä kylmäksi. On tehty itkien parannusta synneistä ja on iloittu valtavasta Jumalan armosta Karitsan veressä. Tämä kaikki on ollut Jumalan suurta lahjaa meille suomalaisille.
Emme jää katselemaan vain taaksepäin. Historia opettaa meille, että Jumalan sanalla on valtava voima. Tämä voima on tallella tänä päivänä. Siksi rukoilemme herätystä ja uskomme vahvasti, että Jumala voi sen antaa meille nytkin.
Onko sellaista herätystä, joka ei ole Jumalasta?
Otsikkonamme on "Herätys, joka on Jumalasta". Onko sitten muunlaistakin herätystä?
Kyllä on. On vahvasti ihmispohjaista hengellistä liikehdintää, joka ei ole aitoa herätystä. Kaikkein parhaiten tämän tietävät kaikki ne, jotka ovat olleet nuorten parissa, erityisesti rippikoululeireillä. Kun Jumalan sanaa tutkitaan ja ollaan yhdessä, moni löytää Kristuksen. Leirin vetäjälle saattaa kuitenkin tulla suuri kiusaus: Mahtaako se nyt sittenkään olla niin varmaa? Tulee kiusaus "varmistaa" asia. Jos viimeisinä iltoina etupäässä istutaan kynttilöiden valossa, puhutaan kumealla äänellä ja käytetään tehokkaita kertomuksia, jotakin kyllä varmasti tapahtuu. Liikutusta, kyyneleitä, jopa hysteriaa on koettu monen leirin viimeisinä iltoina. Emmehän me ole puupökkelöitä Jumalan edessä eikä meidän tarvitse ollakaan. Silti on kysyttävä, itketäänkö silloin omia syntejä vai eroa ystävistä, leirin loppumista vai rakkautta Kristukseen.
Vastaavanlaista tapahtuu myös varttuneempien parissa. Voidaan koota joukkoja, vedota tunteisiin, saada aikaan herkkiä hetkiä ja joukkokääntymisiäkin. Vakavasti on kuitenkin punnittava, mikä osuus näissä tilanteissa annetaan Jumalan sanalle ja Golgatan ristille. Jos kaikki perustuu vain tunnekuohuun, eväät on äkkiä syöty.
Juuri tässä on meidän ongelmamme. On siis olemassa uskonnollisuutta ja herätystä, joka on ihmispohjaista. Silti me emme tarvitse mitään niin kipeästi kuin herätystä, Jumalan tulta. Näiden kahden välillä me olemme joskus ahtaalla.
Toisaalta meidän on arvioitava kaikki hengellisyys Jumalan sanalla. Ei se ole oikeassa, joka kovimmin huutaa ja joka kokoaa suurimmat joukot. Se on oikeassa, joka pysyy Jumalan sanassa. Se on Jumalan asialla, joka saa ihmiset tunnustamaan synnit ja uskomaan itsensä pyhäksi yksin Kristuksen tähden ja ojentautumaan Jumalan sanan mukaan. Oikealla herätyssaarnaajalla täytyy olla jotain sanottavaa myös sille, joka itkee oman sydämensä onnetonta hitautta ja kylmyyttä. Jumalan armo on tuotava niin alas, että pahasti hiipunut ja kylmennyt saa uutta rakkautta ja voimaa. Tässä on usein paljon toivomisen varaa, kun perustus lasketaan ihmissydämen pettävälle pohjalle.
On silti varottava tarkkaan, että emme omalla varovaisuudellamme ole sammuttamassa herätystä. Tässä me saamme monet varmaan katsella peiliin. Herätys on sellainen arvomaailman mullistus, että se väistämättä tuo mukanaan myös lieveilmiöitä. Mukaan tulee sellaisia ihmisiä, joilla ei ole aavistustakaan uskon ytimestä, mutta jotka tahtovat olla vahvasti esillä. Joku on tullut tuntemaan Hengen voiman ja vaatii rajusti ja rakkaudettomasti kaikkia tajuamaan saman asian viidentoista seuraavan minuutin aikana. Joku ei huomaa, että hänen oppinsa valtaosa on peräisin feministin aapisesta eikä Raamatusta. Voimme linnoittautua turvallisiin asemiin ja jaella sieltä tyrmääviä vastaiskuja. Toinen mahdollisuus on toimia Paavalin tavoin: Antaa tunnustusta siellä, missä niin voi tehdä, suostua käyttämään toisen rakastamaa kieltä, kärsiä toisen heikkoutta - mutta samalla tuoda selkeästi esille Jumalan totuus. Meidän tulisi olla omassa ympäristössämme valmiita kohtaamaan sellaisiakin herätykseen tulleita uskonsisaria ja veljiä, joiden käytöksessä on paljon vierasta ja väärääkin. Kyllä Jumalan sana hoitaa asiat kuntoon, kunhan pidämme siitä kiinni. Sietäähän Jumalakin meitä ja antaa meille aikaa oppia totuuttaan. Miksemme me tekisi samoin lähimmäisillemme?
http://sley.fi/luennot/ESITYS/HeratysEK88.htm
Emme jää katselemaan vain taaksepäin. Historia opettaa meille, että Jumalan sanalla on valtava voima. Tämä voima on tallella tänä päivänä. Siksi rukoilemme herätystä ja uskomme vahvasti, että Jumala voi sen antaa meille nytkin.
Onko sellaista herätystä, joka ei ole Jumalasta?
Otsikkonamme on "Herätys, joka on Jumalasta". Onko sitten muunlaistakin herätystä?
Kyllä on. On vahvasti ihmispohjaista hengellistä liikehdintää, joka ei ole aitoa herätystä. Kaikkein parhaiten tämän tietävät kaikki ne, jotka ovat olleet nuorten parissa, erityisesti rippikoululeireillä. Kun Jumalan sanaa tutkitaan ja ollaan yhdessä, moni löytää Kristuksen. Leirin vetäjälle saattaa kuitenkin tulla suuri kiusaus: Mahtaako se nyt sittenkään olla niin varmaa? Tulee kiusaus "varmistaa" asia. Jos viimeisinä iltoina etupäässä istutaan kynttilöiden valossa, puhutaan kumealla äänellä ja käytetään tehokkaita kertomuksia, jotakin kyllä varmasti tapahtuu. Liikutusta, kyyneleitä, jopa hysteriaa on koettu monen leirin viimeisinä iltoina. Emmehän me ole puupökkelöitä Jumalan edessä eikä meidän tarvitse ollakaan. Silti on kysyttävä, itketäänkö silloin omia syntejä vai eroa ystävistä, leirin loppumista vai rakkautta Kristukseen.
Vastaavanlaista tapahtuu myös varttuneempien parissa. Voidaan koota joukkoja, vedota tunteisiin, saada aikaan herkkiä hetkiä ja joukkokääntymisiäkin. Vakavasti on kuitenkin punnittava, mikä osuus näissä tilanteissa annetaan Jumalan sanalle ja Golgatan ristille. Jos kaikki perustuu vain tunnekuohuun, eväät on äkkiä syöty.
Juuri tässä on meidän ongelmamme. On siis olemassa uskonnollisuutta ja herätystä, joka on ihmispohjaista. Silti me emme tarvitse mitään niin kipeästi kuin herätystä, Jumalan tulta. Näiden kahden välillä me olemme joskus ahtaalla.
Toisaalta meidän on arvioitava kaikki hengellisyys Jumalan sanalla. Ei se ole oikeassa, joka kovimmin huutaa ja joka kokoaa suurimmat joukot. Se on oikeassa, joka pysyy Jumalan sanassa. Se on Jumalan asialla, joka saa ihmiset tunnustamaan synnit ja uskomaan itsensä pyhäksi yksin Kristuksen tähden ja ojentautumaan Jumalan sanan mukaan. Oikealla herätyssaarnaajalla täytyy olla jotain sanottavaa myös sille, joka itkee oman sydämensä onnetonta hitautta ja kylmyyttä. Jumalan armo on tuotava niin alas, että pahasti hiipunut ja kylmennyt saa uutta rakkautta ja voimaa. Tässä on usein paljon toivomisen varaa, kun perustus lasketaan ihmissydämen pettävälle pohjalle.
On silti varottava tarkkaan, että emme omalla varovaisuudellamme ole sammuttamassa herätystä. Tässä me saamme monet varmaan katsella peiliin. Herätys on sellainen arvomaailman mullistus, että se väistämättä tuo mukanaan myös lieveilmiöitä. Mukaan tulee sellaisia ihmisiä, joilla ei ole aavistustakaan uskon ytimestä, mutta jotka tahtovat olla vahvasti esillä. Joku on tullut tuntemaan Hengen voiman ja vaatii rajusti ja rakkaudettomasti kaikkia tajuamaan saman asian viidentoista seuraavan minuutin aikana. Joku ei huomaa, että hänen oppinsa valtaosa on peräisin feministin aapisesta eikä Raamatusta. Voimme linnoittautua turvallisiin asemiin ja jaella sieltä tyrmääviä vastaiskuja. Toinen mahdollisuus on toimia Paavalin tavoin: Antaa tunnustusta siellä, missä niin voi tehdä, suostua käyttämään toisen rakastamaa kieltä, kärsiä toisen heikkoutta - mutta samalla tuoda selkeästi esille Jumalan totuus. Meidän tulisi olla omassa ympäristössämme valmiita kohtaamaan sellaisiakin herätykseen tulleita uskonsisaria ja veljiä, joiden käytöksessä on paljon vierasta ja väärääkin. Kyllä Jumalan sana hoitaa asiat kuntoon, kunhan pidämme siitä kiinni. Sietäähän Jumalakin meitä ja antaa meille aikaa oppia totuuttaan. Miksemme me tekisi samoin lähimmäisillemme?
http://sley.fi/luennot/ESITYS/HeratysEK88.htm
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olemmeko me uskovat sammuttamassa herätystä?
'Joku ei huomaa, että hänen oppinsa valtaosa on peräisin feministin aapisesta eikä Raamatusta. Voimme linnoittautua turvallisiin asemiin ja jaella sieltä tyrmääviä vastaiskuja. Toinen mahdollisuus on toimia Paavalin tavoin: Antaa tunnustusta siellä, missä niin voi tehdä, suostua käyttämään toisen rakastamaa kieltä, kärsiä toisen heikkoutta - mutta samalla tuoda selkeästi esille Jumalan totuus'
On tahoja, jotka eivät halua herätystä Suomeen.