Voiko kirkko tehdä intervention eli väliintulon ongelmaiseen perheeseen, jossa lapsi kärsii kristillisen kasvatuksen puutteesta? Miespuolinen ystäväni on naimisissa on luterilaisen naisen kanssa ja heillä on yhteinen lapsi. Ystävällisestä kehoituksestani huolimatta he menivät ja kastoivat lapsen luterilaiseksi, koska se on kuulemma "vähemmän vaivalloista"! Tämä perhe ei käy koskaan kirkossa eikä heidän kotoaan löydy ainuttakaan Neitsyt Marian kuvaa eikä varmaan edes yhtä Raamattua - se on kuin astuisi minkä lie kommunistin kotiin! Lapsiparka on todennäköisesti täysin tietämätön koko kristinuskon sisällöstä, sillä vanhemmat ovat täysin apaattisia ja saamattomia asian suhteen (vaikkakaan eivät omien sanojensa mukaan olekaan ateisteja). Haluaisin tehdä asialle jotakin ennen kuin pieni lapsi kasvaa isommaksi ja peli on menetetty. Kun kerran minua ei oteta vakavissaan, niin onko katolinen kirkko tämän kaltaisissa tilanteissa ollut halukas tekemään intervention ja puhumaan perheelle? Isä elää täysin "tossun alla", mutta on kuitenkin itse tiukan katolisen kasvatuksen saanut, ehkä papin sana siis painaisi jotakin!
Voiko kirkko tehdä intervention?
Lapselle apua!
8106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vanha tuttavamme on taas aktivoitunut ja syöttää aiheita, joiden tarkoitus on luoda mielikuvaa kirkosta totalitaarisena koneistona (se ja tämä musiikki syntiä, soo soo, kirkko tekemässä intervention yksityiskotiin, haa, saimmepa teidät, ette ole turvassa meiltä edes kotonanne).
Levotonta aikaa tämä kevät.
Tuo ei ole totta. Tarkistakaa vaikka IP-osoitteeni, en ole mikään "vanha tuttava" vaan ihan oikea henkilö huolissani oikeasta perheestä!
Itse olen luterilainen, mutta olen huomannut saman passiivisuuden monissa vanhemmissa. He vain jättävät lapsensa susille. Eivät edes ymmärrä, että jättävät lapsensa susille. Eikä asialle ole mitään tehtävissä.
Jos mainitseekin Jumalan tätä nykyä, ihan nekin ihmiset jotka eivät sanojensa mukaan ole ateisteja, pitävät pienintäkin mainintaa tuputuksena. Missään ei länsimaissa tuputeta kristinuskosta, kyllä kaikkea muuta, mutta jostain kaikki ovat saaneet päähänsä, että kristinuskoa tuputetaan jossakin. Enkä minäkään ole tuputtanut. Joskus sitten rukoilen ihmisparkojen puolesta.
Itselleni on samantekevää, tuleeko heistä katolilaisia, luterilaisia vai ortodokseja, kunhan johonkin kristilliseen kirkkoon menevät. Olin jopa ikionnellinen, kun jotkut agnostikkosukulaiseni olivat menneet Rooman matkalla ja saaneet paavin siunauksen Pietarinaukiolla. (Jos siitä olisi jotain apua.)
Kirkon tehtävä on tukea ihmisiä uskonnollisessa kasvatustehtävässä, mutta vanhempien ratkaisuvalta on ehdoton. Asiasta voi tietysti puhua papille, joka periaatteessa voi asiaan syvennyttyään ottaa tavalla tai toisella ottaa tuttavaan yhteyttä ainakin nähdäkseen onko kysymys vain helppoudesta tai siitä ettei eri mahdollisuuksia tunneta. Kuvauksen perusteella kyllä vähän epäilen, sillä ihmisten päätökset ovat heidän omiaan.
Jos Jumala on huolissaan tuosta lapsesta, Hän kyllä ilmestyy tälle, tai lähettää arkkienkelinsä lapsen luo kertomaan Jumalasta.
Niin, mutta entä jos Jumala ilmestyy vasta kuoleman hetkellä, jolloin lapsi on elänyt pitkän elämän ja antanut lastensa, lastenlastensa ja kummilastensa myös ajautua pois kristinuskon piiristä ja ehkä jopa new-agen tai muiden uskonnollisten ryhmien vaikutukseen.
Minä en tiedä tuosta aloittajan kertomasta tapauksesta mitään, mutta olen huolissani nousevista sukupolvista ylipäänsä.
Lapsesta tulee aikuisena luultavasti muslimi. Yleensä lapsista, jotka jäävät vaille uskonnollista tai uskonnon korvaavaa aatteellista kasvatusta, tulee etsikkovuosien jälkeen jonkun sortin ääriuskovaisia. Tunnustuskunta saattaa vaan heilahtaa kauaskin omista perheen perinteistä. Kun perinteitä ei ole pidetty yllä, niin mistäpä lapsi olisi sitten juuri vanhempiensa uskontoon suhteen luonut? Sen sijaan vaillinaiseksi jäänyt kasvatus jättää nälän, jota bailuvuodet ja seikkailut maailmalla eivät tyydytä. Nälän tyydyttää tarjolla oleva ääriuskonnollinen liike. Muslimi on tietysti veikkaus, mutta islam on hyvin tarjolla, lapsen tullessa ratkaisevaan ikään, luultavasti vielä paremmin. Ei voi katolinen kirkko tehdä mitään interventiota luterilaisen lapsen elämään.