Olenko ainut uskova kristitty, joka ei opeta lapsilleen iltarukousta, eli jotain tiettyä rukouslorua, joka luetaan joka ilta ennen nukkumaanmenoa?
omat lapsuuden kokemukseni iltarukouksista ovat sellaiset, että ne eivät motivoi sen perinteen jatkamista. Nuo iltarukoushetket menivät joko pelleilyksi, tai sitten ajatukset olivat aivan muualla kuin siinä mitä sanottiin. Ulkoa opittu loru vain höpistiin tulemaan. Loru oli sellainen, että ei sen ältöä edes ymmärretty ennen kuin aikuisena, pitkän ihmettelyn ja tutkiskelun jälkeen.
Matt 6:7
"Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja."
omat lapsuuden kokemukseni iltarukouksista ovat sellaiset, että ne eivät motivoi sen perinteen jatkamista. Nuo iltarukoushetket menivät joko pelleilyksi, tai sitten ajatukset olivat aivan muualla kuin siinä mitä sanottiin. Ulkoa opittu loru vain höpistiin tulemaan. Loru oli sellainen, että ei sen ältöä edes ymmärretty ennen kuin aikuisena, pitkän ihmettelyn ja tutkiskelun jälkeen.
Matt 6:7
"Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja."
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Olenko ainut uskova kristitty, joka ei opeta lapsilleen iltarukousta, eli jotain tiettyä rukouslorua, joka luetaan joka ilta ennen nukkumaanmenoa?"
Olet. Olet myös ainut "uskova kristitty", joka nimittää rukouksia loruiksi, ja joka ei ymmärrä mitä rukoileminen on.
"Olenko ainut uskova kristitty, joka ei opeta lapsilleen iltarukousta, eli jotain tiettyä rukouslorua, joka luetaan joka ilta ennen nukkumaanmenoa?"
" ja joka ei ymmärrä mitä rukoileminen on. "
Päinvastoin HÄN nimenomaan YMMÄRTÄÄ mitä aito RUKOUS ON !
Tyhjät hokemat on tyhjiä hokemia, vaikka niissä olisi kauniit sanatkin.
" joka ei opeta lapsilleen (tietoisesti) iltarukousta. "
Ja sinusta se on vain, se " levolle laske luojani", hokema ? Jos sinulla on hätä niin luetko tuon hokeman, vai ihan omin sanoin sanot Jumalalle mikä on hätänä.?
Se on sitä oikeaa RUKOUSTA !
Ja ap: Me myös rukoilimme ihan OMIN SANOIN aikoinaan, kun lapsi oli pieni.Eli et ole ainoa.
kristitty äiti, et varmaankaan ole ainut uskova kristitty, joka ei opeta lapsilleen (tietoisesti) iltarukousta. Haluan kuitenkin tuoda esille näkökulman siitä, että rukous on tapa olla Jumalan kasvojen edessä. Pieni rauhoittuminenkin ja syvä huokaus voi olla rukousta.
Rukouksen ei tarvitse olla joka ilta sama (”loru”). Lapsi voi myös itse muotoilla omat ajatukset, ilot, huolet omin sanoin rukoukseksi.
Maailman yleisin rukous on kuitenkin huokaus. Ilon, väsymyksen, onnen, huolen, turvallisuuden, epätoivon, tyytyväisyyden… huokaus.
mono-ohjus
Juuri näin. Vaikka pidän etenkin ilta-, ruoka- ja kiitosrukousten opettamista lapsille tärkeänä, tärkeämpää kuin rukousten opettaminen on RUKOILEMISEN opettaminen.
Kun lapsille opetetaan rukouksen MERKITYS, eli että rukouksessa ollaan (puhe)yhteydessä Jumalan kanssa, silloin rukous ei ole enää ulkoa opittu "loru", eivätkä rukoushetket mene hassutteluksi.
Onpa kyllä todella kierosti selitetty. Uskontoa parhaimmillaan.
...kaikki ovat rukousta... Mikäs järki tuossa on? Ihan hyvä ettei iltarukous ainakaan ole levolle lasken...
jossa lopuksi jossitellaan kuolemalla. Miksi pieninlapsi pitää opettaa pohtimaan kuolemaa joka ilta? Mielestäni aika sairasta.
Toisinaan taas valmiit rukoukset auttavat kun itsellä ei ole sanoja eikä voimia.
Ja toisinaan perinteiset monen sukupolven ajan toistetut rukoukset tuovat turvallisuuden tunnetta ja jatkuvuutta.
Muistan esim. nuorena olleeni ärtynyt jatkuvasta Isä meidän -rukouksen toistamisesta, jos olen ollut jossain kirkossa tai muuta. Myöhemmin vasta ymmärsin, että tämähän on hyvä.
Nyt sanon sen Jumalalle joskus väsyneenä kun en jaksa muuta. Sen lisäksi saatan laulaa jonkin virren mielessäni, ja se olenkin minä joka siitä jotain saan, eikä Jumala...
Mielestäni on niin itsestään selvää, että ihminen voi rukoilla omillakin sanoilla, ja sitähän rukous enimmäkseen on, tai sitten hiljaisuutta, niin että eipä tee pahitteeksi toistaa joskus valmiitakin rukouksia.
nimim. kristitty äiti
Parempi "loru"rukous kuin ei mitään. Pieni lapsi oppii siten rukoilemaan. Kun lapsi kasvaa, hän on jo oppinut rukoilemaan ja osaa itse "lisätä" sanoja ja pidentää rukoustaan.
Minulle opetettiin pienenä "levolle lasken". Kun 9-vuotiaana paras kaverini kuoli auto-onnettomuudessa, aloin rukoilla itse, ilman kenenkään kehotusta "Isä meidän"-rukousta ja siitä lähtien myös rupesin rukoilemaan kaikkien omaisteni puolesta.
Sananl. 22:6
Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.
Rukoilemaan opettaminen on hyvä asia, mutta onko siihen paras, tai edes sopiva hetki juuri ennen nukkumaanmenoa, kun lapsi on väsyneimmillään?
Omasta lapsuudestani muistan, että rutiinirukouksista aidoin on ollut ruokarukous, joka luetaan ruokailun jälkeen: "Kiitos Jeesus Ruoasta. Aamen."