Entisen diktaattorin Kim Jong Ilin piikkiin Se menee, maailmankirjallisuudesta plagioitu aihe ja kirjoitus, kansallinen ylpeys, uhrautuminen vallankumoukselle jne :
Pohjois-Koreassa riemuittiin ja iloittiin SUUREN kansanjohtajan suuren ”taitellisen voiton” johdosta:
Elokuvakäsikirjoitus ”Kukkaistyttö”, mikä palkittiin rähmällään olleessa , mutta ihmiskasvoista kommunismia tavoittelevassa Tsekkoslovakiassa 1972.
Diktaattorin hengentuotteesta tuli kansallinen ylpeys, niin että se sai avata ensimmäisen Pjongjangin elokuvafestifaalit-87 ja tietysti se (”Kukkaistyttö”) sai juhlien ensimmäisen palkinnon.
Tarinan idea on rakkaus, ristiriita, ja lopussa Se OPETUS:
Orpo sähköttömän syrjäkylän maalaistyttö Song Rim ( huom! ei Kim) rakastuu lahjakkaaseen poikaan (Won Bong), joka haluaisi muuttaa kaupunkiin paremman elämän pariin.
Poka Won pyytää tyttöä Song mukaansa, mutta tyttö kieltäytyy, koska (aivopesun? ansiosta) hänen on velvollisuutensa on ehdottomasti työskennellä kotikylässään ja edistää sen elintasoa.
Rakastavaiset eroavat ….. nyyh, nyyh…
Tyttö junailee tarmokkaasti kotikyläänsä sähköt, mutta menehtyy = kuolee myrskyssä, yrittäessään pelastaa lammasta? … tarina jatkuu …
Neljännesvuosisata myöhemmin Won Bong, se poika palaa kotikyläänsä….
Ja sitten Se OPETUS, sanoisinpa, että itämaista viisautta, jota lännessä ymmärretään:
”Hän, Won Bong on vanhemmiten ymmärtänyt, ettei ihminen voi löytää onnea muualta kuin juuriltaan.”
Tarina on monesti kerrottu eri variaatioina maailmankirjallisuudessa.
Heti kohta kun tuo itäinen naapuri, Roisto-valtio romahtaa, pääsevät Karjalan asukkaat palautuksen jälkeen löytämään elämän onnen juuriltaan, sieltä Karjalasta.
Pohjois-Koreassa riemuittiin ja iloittiin SUUREN kansanjohtajan suuren ”taitellisen voiton” johdosta:
Elokuvakäsikirjoitus ”Kukkaistyttö”, mikä palkittiin rähmällään olleessa , mutta ihmiskasvoista kommunismia tavoittelevassa Tsekkoslovakiassa 1972.
Diktaattorin hengentuotteesta tuli kansallinen ylpeys, niin että se sai avata ensimmäisen Pjongjangin elokuvafestifaalit-87 ja tietysti se (”Kukkaistyttö”) sai juhlien ensimmäisen palkinnon.
Tarinan idea on rakkaus, ristiriita, ja lopussa Se OPETUS:
Orpo sähköttömän syrjäkylän maalaistyttö Song Rim ( huom! ei Kim) rakastuu lahjakkaaseen poikaan (Won Bong), joka haluaisi muuttaa kaupunkiin paremman elämän pariin.
Poka Won pyytää tyttöä Song mukaansa, mutta tyttö kieltäytyy, koska (aivopesun? ansiosta) hänen on velvollisuutensa on ehdottomasti työskennellä kotikylässään ja edistää sen elintasoa.
Rakastavaiset eroavat ….. nyyh, nyyh…
Tyttö junailee tarmokkaasti kotikyläänsä sähköt, mutta menehtyy = kuolee myrskyssä, yrittäessään pelastaa lammasta? … tarina jatkuu …
Neljännesvuosisata myöhemmin Won Bong, se poika palaa kotikyläänsä….
Ja sitten Se OPETUS, sanoisinpa, että itämaista viisautta, jota lännessä ymmärretään:
”Hän, Won Bong on vanhemmiten ymmärtänyt, ettei ihminen voi löytää onnea muualta kuin juuriltaan.”
Tarina on monesti kerrottu eri variaatioina maailmankirjallisuudessa.
Heti kohta kun tuo itäinen naapuri, Roisto-valtio romahtaa, pääsevät Karjalan asukkaat palautuksen jälkeen löytämään elämän onnen juuriltaan, sieltä Karjalasta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tietojeni mukaan Se Avaran ja EmakkoPojan kapillaariseen ilmiöön perustunut kusipaskaliemi on sakkautunut heidän kallossaan. Se tipahtelee pieninä evakkoalkioina pitkin latua. ja sen reunoja. Kokonainen evakkoreki on täynnä niitä Seurasaaressa, Mustasaaressa ja Korkeasaaressa.
Valvira varoittaa niiden bakteeripitoisuudesta ja arvaamattomasta karjalaisbasillista
Tietosi on peräisin Tehtaankadun hevostallin voshikka kuskeilta.
OTTO WILLE Kuusinenki halusi kotiiinsa Moskovasta (pas -ka Paikka, loppujen lopuksi) kuoli kiukkuunsa 1964...
"Kuusinen pysyi kuolemaansa asti SKP:n tärkeänä taustavaikuttajana, vaikka häntä ei lukuisista yrityksistä ja henkilökohtaisista toiveista huolimatta päästettykään takaisin Suomeen sotien jälkeen.[7] Esimerkiksi 1958 Suomen hallitukselta anottiin viisumia Kuusiselle,[4] koska hän olisi halunnut osallistua SKP:n 40-vuotisjuhliin ja Jyväskylään lyseon satavuotisjuhliin. Presidentti Kekkonen tiettävästi vastusti viisumin myöntämistä, [15] ja hakemus vedettiin takaisin Suomen suurlähettilään keskusteltua Neuvostoliiton ulkoministeriön edustajien kanssa.[4]"
Katso TV, ohjelma alkaa juuri (teema)