”Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla” aloitteessa painotetaan, että ne nuoret jotka eivät opiskele ruotsia, eivät saa joutua eriarvoiseen asemaan jatko-opinnoissa tai työuralla. Mikäli aloite hyväksyttäisiin, tulisi näin kuitenkin käymään.
Aloite on myös ristiriitainen. Aloitteessa korostetaan kielten, erityisesti maailman valtakielten, opiskelun tärkeyttä. Seuraavassa lauseessa todetaan kuitenkin, että ”ruotsin kielen pakollisuus ja yksilöiden oppimiskyvyn rajallisuus johtavat käytännössä vieraiden kielien taitamisen ohuuteen ja valintamahdollisuuksien kapeutumiseen.”
Tässä vaiheessa itselleni nousi kysymys, ajattelevatko aloitteen tekijät, että muutaman vuoden pakollinen ruotsin kielen opetus vapauttaisi resursseja maailman valtakielten opetukselle vai tarkoittavatko he, että ruotsin kielen opetuksen poistaminen vähentäisi suomenkielisten lasten kieliopintoja. Viittaan jälkimmäisellä aloitteen kohtaan, jossa lukee näin ”niiden lasten tai nuorten, jotka hyötyisivät englannin tai äidinkielen lisätunneista, olisi tarkoituksenmukaisempaa opiskella vain yhtä vierasta kieltä.”
Kielitaito on aina rikkaus. Kannatan laajaa ja monimuotoista mahdollisuutta opiskella uusia kieliä. En kuitenkaan usko, että ruotsin kielen oppimäärän muuttaminen vapaaehtoiseksi vapauttaisi aidosti resursseja, joiden avulla peruskoulujen kielivalikoimaa voitaisiin laajentaa toimivalla tavalla. Varsinkin pienissä kunnissa ei ole resursseja useiden kieltenopettajien palkkaamiseen, jolloin ruotsin kielen oppimäärän poistaminen johtaisi kielitaidon vähenemiseen sen laajenemisen sijaan. Myös alueiden eriarvoisuus lisääntyisi, kun perusopetuksen opetustarjonta vaihtelisi paikkakunnan mukaan.
Tutkimusten mukaan kielten opiskelu, myös ruotsin kielen opiskelu, innostaa nuoria opiskelemaan uusia kieliä. Kun ylioppilaskirjoituksista poistettiin ruotsin kielen kirjoittamisen pakollisuus vähensi se samalla myös muiden kielten, kuten saksan ja ranskan, kirjoittajien määrää. Ei ole tarkoituksenmukaista vähentää suomalaisten kielitaitoa ja yleissivistystä. Lapset ja nuoret, joilla on oppimisvaikeuksia tulee huomioida, tarjoamalla heille tukiopetusta tai antamalla kielten opiskelusta vapautus. Tätä varten on olemassa henkilökohtainen opetussuunnitelma.
Kielten opetuksessa, erityisesti ruotsin kielen opetuksessa, on kehittämisen varaa. Ensinnäkin toisen kotimaisen kielen opiskelu tulisi aloittaa varhaisemmassa vaiheessa suomenkielisissä kouluissa. Ruotsinkielisissä kouluissa toinen kotimainen, eli suomen kieli, aloitetaan jo kolmannella luokalla. Kielten opetuksessa tulisi myös kiinnittää erityistä huomiota siihen, että lapsi oppii käyttämään kieltä arjessa, sen sijaan, että takerrutaan kielioppiin ja sanojen taivutusmuotoihin. Kielten opiskelun tulee olla mielekästä ja inspiroivaa.
Nykyinen koulujärjestelmä perustuu ajatukselle, että kaikkien oppilaiden on saatava samankaltainen peruskoulutus ja mahdollisuus oppia maan molempia kansalliskieliä. Yhdeltä kansanryhmältä toisen kotimaisen kielen opetuksen poistaminen murentaa tätä pohjaa ja asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan keskenään.
Ruotsin kielen vapaaehtoisuus johtaisi suurella todennäköisyydellä sosiaaliseen, alueelliseen ja sukupuolten väliseen eriytymiseen. Valinnaista ruotsia opiskelisivat enemmän lukioon ja korkeakouluopintoihin kuin ammatillisiin opintoihin suuntautuvat oppilaat. On todennäköistä, että tytöt opiskelisivat ruotsia enemmän kuin pojat ja että ruotsin opiskelussa syntyisi merkittäviä alueellisia eroja. Tämä ei ole kehityssuunta johon meidän tulisi lähteä.
Aloite on myös ristiriitainen. Aloitteessa korostetaan kielten, erityisesti maailman valtakielten, opiskelun tärkeyttä. Seuraavassa lauseessa todetaan kuitenkin, että ”ruotsin kielen pakollisuus ja yksilöiden oppimiskyvyn rajallisuus johtavat käytännössä vieraiden kielien taitamisen ohuuteen ja valintamahdollisuuksien kapeutumiseen.”
Tässä vaiheessa itselleni nousi kysymys, ajattelevatko aloitteen tekijät, että muutaman vuoden pakollinen ruotsin kielen opetus vapauttaisi resursseja maailman valtakielten opetukselle vai tarkoittavatko he, että ruotsin kielen opetuksen poistaminen vähentäisi suomenkielisten lasten kieliopintoja. Viittaan jälkimmäisellä aloitteen kohtaan, jossa lukee näin ”niiden lasten tai nuorten, jotka hyötyisivät englannin tai äidinkielen lisätunneista, olisi tarkoituksenmukaisempaa opiskella vain yhtä vierasta kieltä.”
Kielitaito on aina rikkaus. Kannatan laajaa ja monimuotoista mahdollisuutta opiskella uusia kieliä. En kuitenkaan usko, että ruotsin kielen oppimäärän muuttaminen vapaaehtoiseksi vapauttaisi aidosti resursseja, joiden avulla peruskoulujen kielivalikoimaa voitaisiin laajentaa toimivalla tavalla. Varsinkin pienissä kunnissa ei ole resursseja useiden kieltenopettajien palkkaamiseen, jolloin ruotsin kielen oppimäärän poistaminen johtaisi kielitaidon vähenemiseen sen laajenemisen sijaan. Myös alueiden eriarvoisuus lisääntyisi, kun perusopetuksen opetustarjonta vaihtelisi paikkakunnan mukaan.
Tutkimusten mukaan kielten opiskelu, myös ruotsin kielen opiskelu, innostaa nuoria opiskelemaan uusia kieliä. Kun ylioppilaskirjoituksista poistettiin ruotsin kielen kirjoittamisen pakollisuus vähensi se samalla myös muiden kielten, kuten saksan ja ranskan, kirjoittajien määrää. Ei ole tarkoituksenmukaista vähentää suomalaisten kielitaitoa ja yleissivistystä. Lapset ja nuoret, joilla on oppimisvaikeuksia tulee huomioida, tarjoamalla heille tukiopetusta tai antamalla kielten opiskelusta vapautus. Tätä varten on olemassa henkilökohtainen opetussuunnitelma.
Kielten opetuksessa, erityisesti ruotsin kielen opetuksessa, on kehittämisen varaa. Ensinnäkin toisen kotimaisen kielen opiskelu tulisi aloittaa varhaisemmassa vaiheessa suomenkielisissä kouluissa. Ruotsinkielisissä kouluissa toinen kotimainen, eli suomen kieli, aloitetaan jo kolmannella luokalla. Kielten opetuksessa tulisi myös kiinnittää erityistä huomiota siihen, että lapsi oppii käyttämään kieltä arjessa, sen sijaan, että takerrutaan kielioppiin ja sanojen taivutusmuotoihin. Kielten opiskelun tulee olla mielekästä ja inspiroivaa.
Nykyinen koulujärjestelmä perustuu ajatukselle, että kaikkien oppilaiden on saatava samankaltainen peruskoulutus ja mahdollisuus oppia maan molempia kansalliskieliä. Yhdeltä kansanryhmältä toisen kotimaisen kielen opetuksen poistaminen murentaa tätä pohjaa ja asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan keskenään.
Ruotsin kielen vapaaehtoisuus johtaisi suurella todennäköisyydellä sosiaaliseen, alueelliseen ja sukupuolten väliseen eriytymiseen. Valinnaista ruotsia opiskelisivat enemmän lukioon ja korkeakouluopintoihin kuin ammatillisiin opintoihin suuntautuvat oppilaat. On todennäköistä, että tytöt opiskelisivat ruotsia enemmän kuin pojat ja että ruotsin opiskelussa syntyisi merkittäviä alueellisia eroja. Tämä ei ole kehityssuunta johon meidän tulisi lähteä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
EU-tasolla halutaan, että koululaiset opiskelisivat kahta muuta kieltä äidinkielen lisäksi. Tämä lienee kohtuullinen vaatimus, ja suomenkielisille nuorille se on merkinnyt ruotsin ja englannin opiskelua. Toki on myös nuoria jotka haluavat ja pystyvät opiskelemaan enemmänkin kieliä.
En ole varma, että yhdistelmä ruotsi englati takaa sen rikkauden, jota tavoitellaan. Kun runsaat puoli vuosisataa sitten aloitin kielten opiskelun, olisin halunnut lukea englantia ja saksaa, ja vasta lukiossa ruotsia. Vielä tänä päivänä olen sitä mieltä, että se olisi ollut kohdallani paras ratkaisu. Pikkukaupungin lyseon resurssit olisivat sen hyvin mahdollistaneet köyhässä, sodanjälkeisessä Suomessa. Opetettinhan lukiossa myös ranskaa ja latinaa.
Luin lyhyen saksan, ja suoritin aikanaan saksan pro:n, mutta kielten opiskelun realiteetti paljastui vasta vähitellen: kielitaito ei säily itsestään. Kieltä on käytettävä jatkuvasti, sillä aina ilmestyy uusia sanoja, sanontatapoja ja lisämerkityksiä. Englannin kohdalla ylläpito on helpointa, mutta esim. ruotsin kieli ruostuu käytön puutteessa nopeasti. Jouduin jatkuvasti lukemaan ruotsinkielisiä lehtiä ja kirjoja, käymään kursseilla ja vaatimaan ruotsinkielisiä käyttämään omaa kieltään, säilyttääkseni sen minkä olin kerran oppinut.
Saksan osaaminen jäi vuosien varrella heikoksi, koska aika ei riittänyt kielitaidon ylläpitämiseen. Opiskelussa ja ammatissa saksasta olisi ollut enemmän hyötyä kuin ruotsista. Itse asiassa ruotsin kieltä ei tarvittu muulloin kuin työpaikkaa hakiessa, jolloin aina joku ruotsinkielinen on kysymyssä: "Men kan han svenska?" Haastattelun jälkeen ei työssä tarvittu ruotsia.
Kerropas, älypää miksi kielitaito ei ole rikkaus Ahvenanmaalla, jossa maan pääkieli suomi ei ole enää pakollinen?
Olen kieliuskovainen. Mielestäni minkä tahansa kielen osaamisesta on hyötyä.
Mutta en tarkoita niinkään sitä, että tuota tai tätä kieltä välttämättä tarvitsisi työelämässä, Useimmat opettelevat kieliä lähinnä siksi, että niille on jonkinlaista käyttöä turistimatkoilla, siellä Espanjan aurinkorannoilla.
Jos työelämää ajattelen, niin siellä lopultakin kielten tarve riippuu enemmänkin siitä, mitä ammattia sattuu harjoittamaan.
Vouloir c'est pouvoir. Kieliä voi oppia, jos on haluja. Epäilen, että tulevaisuudessa mennään pitkälti kuitenkin vain englannilla. Omasta mielestäni se on iso vanhinko.
Tulipas kirjoitusvirne. Siis tietenkin iso vahinko.
Ruotsin osaamisen tarvetta Suomessa tuskin on mutta muitten vieraitten kielten osaamisesta on huutava pula.
Eiköhän jokaisessa maassa kaikki vähemmistöt opettele niin paljon maan ehdotonta pääkieltä ettei tulkkia tarvita? Meillä Suomessa onkin historiallisista syistä käännetty osaamistarve eli enemmistön pitäisi opetellä vähemmistön kieli jotta palvelutut omalla kielella toteutuisivat.
Kestämätön ja räjähdysaltis yhtälö pitkän päälle kun muutkin vähemmistöt alkavat vaatimaan samaa.
Tottakai pakkkoruotsin tilalle on valittava joku valinnainen kieli. Ei kukaan ole kielten opiskelua vähentämässä vaan päinvastoin lisäämässä.
Ja on päivänselvää, että pakkoruotsi on se pahin tulppa laajemmalle kielten osaamiselle Suomessa. EK ja monet muut asiantuntijatahot ovat sen myös tuoneet esiin. Enemmän tai vähemmän peitellysti pelon takia.
Avauksesi oli näennäisen asiallinen ja maltillinen, mutta pelkkää tosiasioiden väistelyä ja pakkoruotsituksen väkinäistä puolustelua.
"Tutkimusten mukaan kielten opiskelu, myös ruotsin kielen opiskelu, innostaa nuoria opiskelemaan uusia kieliä. Kun ylioppilaskirjoituksista poistettiin ruotsin kielen kirjoittamisen pakollisuus vähensi se samalla myös muiden kielten, kuten saksan ja ranskan, kirjoittajien määrää."
Eikö tuon pas-kan jauhamisen voisi jo lopettaa. Yksinkertaisimmankin ihmisen pitäisi tajuta, että ei se pakkoruotsi ole sieltä lukiosta mihinkään kadonnut.
"Ruotsin kielen vapaaehtoisuus johtaisi suurella todennäköisyydellä sosiaaliseen, alueelliseen ja sukupuolten väliseen eriytymiseen."
Vai niin...
http://www.pakkoruotsi.net/kaksikielinen.php
"Valinnaista ruotsia opiskelisivat enemmän lukioon ja korkeakouluopintoihin kuin ammatillisiin opintoihin suuntautuvat oppilaat."
Miksi ja mitä mitä sitten?
"Kielitaito, myös ruotsin kielen taito, on rikkaus!"
Niin on minkä tahansa kielen osaaminen rikkautta. Koululaitoksemme tarjoaa äidinkielen lisäksi opiskeltavaksi toista kymmentä valinnaista vierasta kieltä, joista vain ruotsi on lailla erikseen säädetty kaikille pakolliseksi. Ruotsi on vihdoinkin siirrettävä valinnaiseksi muiden joukkoon joukon jatkoksi ilman erioikeutta pakollisuuteen.
Kun ruotsin pakollisuus poistuu, koko kielitilanne muuttuu kertaheitolla monipuolisemmaksi. Kaikki ne kielet, joita kunta pystyy kouluissaan tarjoamaan, ovat jo nyt valinnaisia ruotsia lukuun ottamatta. Miksi vain ruotsi on valinnaisuuden ulkopuolella? Vastaus: RKP:n vaatimuksesta, puolueen, jonka kannattajia pakkoruotsi ei edes koske, ja siksi ei sille kuulu pätkän vertaa.
Mukava lukea ketjua, jossa kaikki ovat häkellyttävän yksimielisiä siitä, että minkä tahansa kielen taito on rikkaus. Olen samaa mieltä.
Tulevaisuudessa parempi vaihtoehto olisi pitää kahta vierasta kieltä kaikille pakollisena, kunhan kielet voi valita. Tämä yleensä on vapaan kielivalinnan kannattajien ja ajattelevien ihmisten lähtökohta.
Ne joilla on vaikeuksia kielissä, ja ne, joilla on monikielinen tausta, voisivat toisen kielen sijaan opiskella lisää koulukieltä tai kotikieltä tai mahdollisesti muuta. Koska sekä kielivaikeudet että perheen monikielisyys ovat jo varhain todennettavissa, nämä joustot voitaisiin järjestää kuten nykyiset vapautukset tulisi hoitaa (niin, nykyisinhän vapautukset eivät toimi, koska tämä ruotsi on niin pyhä asia, että jos kirja pysyy kädessä, myös ruotsia on luettava, oppi sitä tai ei).
Lisäksi nykyinen erityislukioiden käytäntö, jossa esimerkiksi ruotsia voidaan lukea vain kaksi kurssia, mikäli suoritetaan oman erityisalan vaativampia kursseja, on sekin hyvä ja kenties voisi levitä muihinkin lukioihin koriajattelun myötä.
Korkeakouluissa ja yliopistolla kieliopinnot liittyvät oman erityisalan tarpeisiin, mitään kaikille pakollisia opintoja ei tarvita eikä kenenkään valmistuminen tulisi tuossa vaiheessa olla jonkin kielen osaamisesta kiinni - ellei sitten lueta kieliä
Ruotsilla pääsee ylioppilaan papereilla tässä maassa ihan valtuutetuksi asti.
"Mikäli aloite hyväksyttäisiin, tulisi näin kuitenkin käymään."
En usko, että pienen kielen osaamattomuus tulisi vaikuttamaan jatko-opinnoissa tai työllistymisessä merkittävästi. Jos ruotsin opiskelu muutetaan vapaaehtoiseksi, ottavat myös työnantajat sen huomioon. Ruotsia ei tarvita työelämässä käytännössä koskaan, ellei sitten työskentele ruotsinkielisellä alueella.
"Aloite on myös ristiriitainen. Aloitteessa korostetaan kielten, erityisesti maailman valtakielten, opiskelun tärkeyttä. Seuraavassa lauseessa todetaan kuitenkin, että ruotsin kielen pakollisuus ja yksilöiden oppimiskyvyn rajallisuus johtavat käytännössä vieraiden kielien taitamisen ohuuteen ja valintamahdollisuuksien kapeutumiseen."
En näe tässä mitään ristiriitaa. Voisitko perustella huomaamasi ristiriitaisuuden tarkemmin? Aloitteessa korostetaan kielten osaamisen tärkeyttä, ja samalla todetaan, että ruotsin kielen kaikille pakollinen opiskelu toimii kielten osaamista vastaan, koska monikaan ei halua tai koe tarvetta opiskella ruotsia, mutta he joutuvat silti opiskelemaan sitä. Tämä syö aikaa ja vie huomiota pois heidän itse valitsemiensa vapaaehtoisten kielten opiskelulta.
"[Varsinkaan] pienissä kunnissa ei ole resursseja useiden kieltenopettajien palkkaamiseen, jolloin ruotsin kielen oppimäärän poistaminen johtaisi kielitaidon vähenemiseen sen laajenemisen sijaan. Myös alueiden eriarvoisuus lisääntyisi, kun perusopetuksen opetustarjonta vaihtelisi paikkakunnan mukaan."
Pienissä kunnissa on nykyäänkin useampien eri kielten opettajia, ja pienissäkin lukioissa voi usein opiskella ruotsin sekä englannin lisäksi saksaa, ranskaa, espanjaa ja/tai venäjää. Eriarvoisuutta eri kielten opiskelun mahdollisuuksissa on ollut olemassa aina, ja oppilaat ovatkin aina lukio- ja kouluvalinnoissa kiinnittäneet huomiota oppilaitoksessa tarjottaviiin kieliin. Kieliä voi lukea myös korkeakouluissa sekä kielikursseilla, ja niin moni tekee nykyäänkin.
"Tutkimusten mukaan kielten opiskelu, myös ruotsin kielen opiskelu, innostaa nuoria opiskelemaan uusia kieliä."
Siksi kielten opiskelu olisikin pakollista, opiskelemansa kielen vain saisi itse valita, kun nykyisin sen on pakko olla ruotsi.
"Kun ylioppilaskirjoituksista poistettiin ruotsin kielen kirjoittamisen pakollisuus vähensi se samalla myös muiden kielten, kuten saksan ja ranskan, kirjoittajien määrää."
En usko, että muutos jää pysyväksi, jos se edes johtui ruotsin kielen pakollisuuden poistamisesta. Pikemminkin saksan ja ranskan kirjoittajien vähentyminen on johtunut kokeiden monen mielestä kohtuuttomasta vaikeustasosta, johon ylioppilaslautakunta onkin tänä vuonna puuttunut.
"Ensinnäkin toisen kotimaisen kielen opiskelu tulisi aloittaa varhaisemmassa vaiheessa suomenkielisissä kouluissa."
Mielestäni toisen vieraan kielen opiskelu olisi hyvä aloittaa viidennellä, kuudennella tai seitsemännellä luokalla, ja toisen kotimaisen kielen pitäisi olla vapaaehtoisena muiden kielten joukossa. Niin äidinkieltä opiskeltaisiin ensimmäiseltä, ensimmäistä vierasta kieltä (lähes kaikilla englanti) kolmannelta ja toista vierasta kieltä viidenneltä, kuudennelta tai seitsemänneltä luokalta lähtien. Kaikkien näiden kielten opiskelu jatkuisi toisen asteen oppilaitoksessa (lukio tai ammattikoulu) opiskelun loppumiseen asti.
"Kielten opetuksessa tulisi myös kiinnittää erityistä huomiota siihen, että lapsi oppii käyttämään kieltä arjessa, sen sijaan, että takerrutaan kielioppiin ja sanojen taivutusmuotoihin. Kielten opiskelun tulee olla mielekästä ja inspiroivaa."
Olen täysin samaa mieltä. Toki noiden kauniiden ajatusten käytännössä toteuttaminen onkin helpommin sanottu kuin tehty.
"Nykyinen koulujärjestelmä perustuu ajatukselle, että kaikkien oppilaiden on saatava samankaltainen peruskoulutus ja mahdollisuus oppia maan molempia kansalliskieliä."
Mahdollisuus oppia molempia kansalliskieliä toki säilyisi edellisessä viestissä selittämäni vapaan kielivalinnan myötä. Silloin molempia niistä ei olisi pakko oppia, kuten nyt.
"Yhdeltä kansanryhmältä toisen kotimaisen kielen opetuksen poistaminen murentaa tätä pohjaa ja asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan keskenään."
Toisen kotimaisen kielen opetusta ei poistettaisi, vaan se muutettaisiin vapaaehtoiseksi. Suurin osa suomenkielisistä ei pakko-opiskelusta huolimatta (tai siitä johtuen) osaa ruotsia, joten tilanne ruotsin osaamisen kannalta ei muuttuisi mihinkään nykyisestä. Vapaa kielivalinta johtaisi myös ruotsinkielisiltä pakkosuomen poistamiseen. Ruotsinkielisillä on yleensä kuitenkin suurempi halu oppia suomea kuin suomenkielisillä ruotsia, ja varmasti moni ruotsinkielisistä tulisi suomen edelleen valitsemaan.
"Ruotsin kielen vapaaehtoisuus johtaisi suurella todennäköisyydellä sosiaaliseen, alueelliseen ja sukupuolten väliseen eriytymiseen. Valinnaista ruotsia opiskelisivat enemmän lukioon ja korkeakouluopintoihin kuin ammatillisiin opintoihin suuntautuvat oppilaat. On todennäköistä, että tytöt opiskelisivat ruotsia enemmän kuin pojat ja että ruotsin opiskelussa syntyisi merkittäviä alueellisia eroja."
Mitä väliä sillä on, että ruotsia opiskelisivat enemmän lukioon ja korkeakouluopintoihin suuntaavat, tai että tytöt opiskelisivat sitä poikia enemmän? Ne opiskelevat ruotsia, jotka sitä kokevat tarvitsevansa tai muuten vain haluavat. Ruotsin osaamisessa on aina ollut merkittäviä alueellisia eroja, eivätkä ne muuttuisi mihinkään vapaaehtoisuuden myötä.
,,.....................