Syrjäytynyt nainen

Tollanen tilenne minullakin olen rajun koulukiusaamisen uhri joskus yritin hakea apua ja kolmen kuukauden jonottamisen jälkeen sanoivat että olen liian terve saamaan mitään apua. Siis ilmoittivat kirjeitse koskaan minua tapaamatta.

Toki masennuslääkkeitä lääkärit tyrkyttävät aina kun siellä käy.

Minulla on yksi ainoa kaveri, jota tapaan pääasiassa netin kautta. Kaikki tämän ikäiset ovat jo naimisissa ja perustaneet perheet ei niitä mun tilanne kiinnosta. Yhteen naimisiin ja perhettä saaneeseen kaveriin yritin pitää yhteyttä niin sain kuulla, että sen puoliso pitää mua outona niin siihen loppu yksi viimeisistä ystävyysuhteista.

Joskus nuorempana oli enemmän kavereita, mutta he ovat kaikki kadonneet kuka opiskelemaan toiseen kaupunkiin tai toiseen maahan tai töihin toiselle puolelle suomea. Mitenkään suosittu en ole ollut koskaan.

En minä kenenkään sääliä kaipaa, mutta olisi kiva, että saamme äänemme kuuluviin edes kerran eikä menestyjät saisi aina olla äänessä ja määrittää ihmisarvommekin.

Onneksi on edes se yksi kaveri muuten varmaan sekoaisin kokonaan ennenpitkää jos ei olisi edes yhtä ihmiskontaktia muutakin kuin kaupan kassa kerran kahdessa viikossa.

En varsinaisesti ole enää katkera kiusatuksi tulemisesta, mutta kyllä se jälkensä on jättänyt kun en kykene luottamaan kehenkään tai mihinkään. Ennenmmin pärjään kokonaan omillani kun menen mihinkään missä saatan joutua asemaan jossa minua taas on helppo kiusata.

Joo-o. Itsekin luin tuosta naisesta ja aika samanlaista. Mitä nyt äiti soittelee tietyin väliajoin. Kyselee kuulumisia ja varmaan tsekkaa että olen vielä hengissä. Ei tolla kapulalla muuten sitten teekään mitään.
Sitten kun äidistä aika jättää voinkin ottaa hyvillä mielin iteltäni hengen pois. Tietää että ei aiheuta tuskaa.

Samoja ongelmia itselläni koulukiusaamisen, perheongelmien ja aikuisiän vastoinkäymisten myötä. En jaksa eritellä kuinka ikävää parhaimmillaan on ollut, koska asioiden (vaikkakin vanhojen) puiminen on henkisesti raakaa touhua. Aika kuluu pääasiassa Internetin ihmemaailmassa, toisinaan erinäisten substanssien vaikutuksen alaisena.

Ehkä sitä joskus löytyy joku kiva samanlaisen ajatusmaailman omaava elämänkumppani, jonka kanssa sitä voisi syrjäytyä yhdessä.

Minua ei ole koulussa kiusattu.Minulla oli vakituinen työ,kunnes sairastuin vakavasti,ja jouduin jäämään pois työelämästä.Pikkuhiljaa kaikki ystävät on kadonneet omiin elämiinsä,työkiireisiin,kuka mihinkin elämä onkaan heidät läheltäni kadottanut.Poika soittaa kerran viikossa,muutoin puhelin on hiljaa..Pitkät on päivät,pyrin käymään illalla pyöräilemässa vähäsen,muutoin menee koneella,ja kotityöt kun tekee,ne vähäiset,ja tv viihdyttää illalla.

Tällä vaarallisella rikollisella ei ollut mitään ongelmaa esiintyä suurenakin uhrina ja sankarina oikeuden ja median edessä. Hänellä ei ollut mitään ongelmaa hoitaa rikokseen liittyviä asioitaan. Se kertoo hänestä paljon enemmän kuin väitteet kiusatuksi joutumisesta ja syrjäytymisestä.

Ilmoitatte samaistuvanne häneen. Kuulutteko siis todella samaan murhaajien / murhia suunnittelevien ihmisryhmään tuon naisen kanssa, vai oletteko sittenkin tavallisia syrjäytyneitä? Ette pysty käymään normaalisti kaupassa, mutta pystyisitte ylpeästi ja iloisesti puolustamaan joukkomurhasuunnitelmianne oikeuden ja median edessä?

Olisiko teille noin helppoa suunnitella ja valmistella joukkomurhaa? Olisiko teille noin helppoa ottaa terroritekojenne seuraukset vastaan? Heiluttelisitteko iloisina ja ylpeinä median ja oikeuden edessä?

Syrjäytyminen ja kiusaaminen eivät selitä ihmisvihaa ja terroritekojen suunnittelua tai toteuttamista. Joten miksi joillakin syrjäytyneillä on kova tarve samaistua näihin henkilöihin ja ymmärtää heidän tekojaan syrjäytymisen tai kiusaamisen verukkeella?

Olen yksinäinen, eiole kavereita eikä lähesiä. En suunnittele mitään tuollaista enkä ole koskaan tehnyt rikoksia vaikka minusta ei tykätä. Tyydyn siihen että olen koko elämäni yksin tai sitten vaan juoksen junan alle.

Toi nainen söi varmaan ssri-lääkkeitä. Itelle tuli niistä samanmoisia ajatuksia, katosivat kun lopetin.

Asiat ovat vuosien aikana vain huonontunet, sillä mielenterveyshoitoon on yhä vaikeampaa päästä. Nuoria ihmisiä kirjoitetaan valtavasti MT-eläkkeelle.
Vanhempia ihmisiä hylätään täysin riittämättömien sossuapujen varaan.
On turha enää puhua hyvinvointiyhteiuskunnasta kun se todellisuudessa
murenee kasaa joka vuosi yhä pahemmin.
Kohta jokainen saa pärjätä miten parhaiten näkee.

Kun ruoan hinta nousee vahvasti joka kuukausi, niin miten syrjäytynyt pärjää
elämässään sillä toimeentulotuella? Seuraava tukien pienoinen indeksitarkistus on vasta ensi vuonna tiedossa kertovat Kelalähteet.