Synnytin ensimmäisen lapseni vähän aikaa sitten. Tyttömme piti olla täysin terve, mutta synnytyksessä oli niin paljon ongelmia, että minulle kerrottiin heti lapsen synnyttyä, että hänellä ei ole kaikki nyt ihan kunnossa.Tyttöä tutkittiin ja sain pari päivää sitten tiedon, että lapsellamme on vaikea- tai syvä kehityvamma. Kävimme nopeasti läpi jotain asioita lääkärin kanssa liityen kehitysvammaisuuteen. Tarkempi "keskusteluhetki varattiin viikon päähän. Tänään sitten luin itse tarkempia tietoja vaikeasta- ja syvästä kehitysvammaisuudesta. Netin mukaan nämä ihmiset eivät pysty puhumaan, syömään, kävelemään tai mitään muutakaan. Ja että aikuisinakin älykkyys on 1-3 vuotiaan tasolla. En odottanut mitään näin kamalaa, olen vain itkenyt... Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne tälläisistä erityislapsistanne, auttaisi ehkä vähän tätä oloa...
Ei sen näin pitänyt mennä...
Tätäkötämäsittenon
1303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Syvät pahoittelut sinulle.. En voi sanoa "että tiedän miltä tuntuu", mutta oma lapsenikaan ei täysin terveenä syntynyt. Kärsi synnytyksessä ja ilmeisesti myös mahassa ollessaan hapenpuutteesta ja oli myös eräs rakennepoikkeavuus.
En siis vertaa itseäni sinun tilanteeseen, meillä kuitenkin kaikki mennyt suht ok ei ole kehitysvammaa jne.
Mutta silti olen käynyt läpi monenlaisia tunteita. Olin jotenkin järkyttynyt ja kovin pettynyt kun kuulin ettei vauvani olekkaan "täydellinen",vaan hänessä on jotain "vikaa"! Koin surun,vihan ja epätoivontinteita ja luulin että kaikki hyvä hävisi elämästämme vauvan syntymän jälkeen..
Sairastuin myös masennukseen, mihin en koskaan hakenut hoitoa.
Nukuin varmaan vain muutaman tunnin vuotokaudessa. Kyttäsin vauvaa ettei sille tapahdu mitään ja luin netistä kaikkia kamaluuksia, pelkäsin ja pelkäsin...
Onneksi nykyään kaikki meillä ihan hienosti. Elämä on niin sanotusti "voittanut".
Tyttö on jo 3 vuotta. On saanut muut kehityksessä kiinni hienosti. Puheen kanssa ollut vähän ongelmaa, mutta sekin ihan ok tasolla.
Pari leikkausta takana, mutta niistäkin selvittiin.
Aluksi koin että vauva on vain velvollisuus ja minun on pakko sitä hoitaa vaikka en halunnut. Halusin terveen lapsen!
Kuitenkin pian rakkaus lapseen kasvoi ja onkin tärkeintä maailmassa, vaikka olisi mitä poikkeavaa..
Saanko udella että onko lapsellasi joku oireyhtymä vai miten tuollainen kehitysvammaisuus pystyttiin toteamaan noin pienellä?