Hei minulla on pakkoajatuksia ollut jo useamman vuoden. Alkoivat ensiksi hulluksi tulemisen pelolla ja sitten siirtyivät rakkaimpieni satuttamiseen. Nyt puolen vuoden sisällä tullut myös pelkoja itseni satuttamisesta. Itsetuhoisia mielikuvia ja ajatuksia tulee aika ajoin ja nämä ahdistavat. En halua satuttaa itseäni tai mutta pelkään että teen itselleni tai muille jotain.
olen käynyt nyt puolivuotta koulupsykologilla joka suttaa jonkin verran. Kertoja on harvakseltaan eikä hän ole terapeutti tai psykiatri joten välttämättä en saa täyttä apua häneltä. Lääkkeitä en syö enkä haluaisikaan syödä.
kysymykseni onkin että millä tavoin te muut, joilla on samankaltaisia ajatuksia ja pelkoja, olette itsehoitaneet oireitanne? Millä tavoin pääsette yli epävarmuudesta ja ahdistuksesta? Miten pystytte pitämään elämäniloa yllä?? Ja lopuksi onko jostakin lääkkeestä ollut oikeasti apua teille? Jos jossain vaiheessa tuntuu siltä että tarvitsen lääkkeellistä apua...
olen käynyt nyt puolivuotta koulupsykologilla joka suttaa jonkin verran. Kertoja on harvakseltaan eikä hän ole terapeutti tai psykiatri joten välttämättä en saa täyttä apua häneltä. Lääkkeitä en syö enkä haluaisikaan syödä.
kysymykseni onkin että millä tavoin te muut, joilla on samankaltaisia ajatuksia ja pelkoja, olette itsehoitaneet oireitanne? Millä tavoin pääsette yli epävarmuudesta ja ahdistuksesta? Miten pystytte pitämään elämäniloa yllä?? Ja lopuksi onko jostakin lääkkeestä ollut oikeasti apua teille? Jos jossain vaiheessa tuntuu siltä että tarvitsen lääkkeellistä apua...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yritä ilman lääkkeitä. Ne vaan huonontaa asioita lopulta kun olet niissä koukussa.
Onko sinulla kokemusta tästä? Mitä lääkkeitä olet käyttänyt?
Yleensä tuollaiset tunteet eivät johda tekoihin. Kannattaa välttää alkoholia jotta ei menetä mielenmalttiaan. Onko sinulla kätkettyä väsymystä ja vihaa. Sinulla on tunne, että et hallitse itseäsi. Jutustelu luitettavien tahojen kanssa auttaa. Et halua olla ja et ole paha ihminen.
Auttaisko liikunta ja fyysinen aktiviteetti.
Onko sinullla olliut joskus henkisiä paineita joita olet joutunut panttaamaan sisimpääsi?
Kiitos viestistäsi. Onko sinulla ollut tällaisia? Mielestäni ei ole kätkettyä vihaa tai väsymystä, mutta mistäpä minä sen näin tunnistaisin. Välillä on vaikea ilmaista ja purkaa suuttumusta mutta olen aina purkanut sen viimeistään urheilulla. Urheilen siis jo reilusti.
Henkisiä paineita ollut varmasti paljon. Mutta en ennen ole pitänyt niitä minään. Tämäkin oireilu alkoi aikoinaan vain yhtenä iltana pelottavalla ajatuksella naps. Sen jälkeen jatkunut jo kolmatta vuotta.
Itsekkin tiedostan ajatukseni ja pelkoni epärealistisiksi tai liiallisiksi, silti tuntuu että en pysty luottamaan itseeni vaikka tiedän että en mitään tekisi.
edelleenkin toivoisin muuden ihmisten kokemuksia ja neuvoja miten ootte itse pystyneet helpottamaan oloanne.
Hanki itsellesi parempaa ajateltavaa:
http://thinks.com/chess/
food for action-hungry brains
Kyllä vaivaamaan jääviä ajatuksia on nuorena varmasti useallakin, ei se tarkoita että ne jäisivät loppuiäksi. Suhteellisuudentaju ja muu ymmärrys kehittyy kasvamisen myötä. Hyvä, että sinulla on säännöllinen keskustelukontakti. Soisin, että pääsisit käymään vaikka viikoittain. Kannattaa ehdottaa kuvailemalla ahdistustaan.