Silloin kun lapseni olivat pieniä, niin minä jaksoin ommella heille vaatteita, tehdä monelle henkilölle ruokaa, ajaa hevosella sinne tänne jos oli tarvis, lypsin lehmät ja lampaat, hoidin kanat, kasvatin siat, jaksoin synnyttää aina uusia lapsia nautittavien sänkyhommieni tuloksena, jaksoin käydä kirkossa ja kasteella, hoitaa peltoja, kirjoittaa kylän avuksi kirjeitä koska kirjoitustaidottomia oli paljon ja samalla opiskelin filosofian maisteriksi. Sukkia ja muuta kudoin yöllä kun muut nukkuivat. Minulle riitti yössä kolme tuntia unta. Kyllä vaan ennen jaksettiin.
Vieläkin vaikka olen jo lähemmäs 80, autan lapsenlapsenlapsianikin jos apua tarvitsevat.
Mitä kaikkea minä aikoinaan jaksoin
Teräsmummu
27
316
Vastaukset
- asenne auttaa
Hyvä kun tuli tällainen otsikko omasta jaksamisesta silloin kun itse oli pikkulasten kanssa. Minulla oli kaksoset 60-luvulla, mutta meille saatiin lastenhoitaja. Se oli melko yleistä siihen aikaan etttä maaseudulta hankittiin jokin tyttö hoitamaan näitä.
Kaksosten ollessa 4-vuotiaita syntyi seuraava. Sama lastenhoitaja jatkoi meillä.
Minulla oli muistaakseni pari kuukautta äitiyslomaa, mieheni oli matkatöissä. Kyllähän siinä jotkut yöt risaisiksi menivät, mutta nuorena jaksaa. Olin alle 30. Iltatäjti synti ollessani 34, Siihen aikaan se oli korkea synnytysikä. Oli sitten neljä alle 10-vuotiasta, mutta saimme apua hoitajalta ja sen lisäksi kaksostyttöni olivat paljon avuksi pienempien kanssa. Olin töissä koska oli pakko rahan takia. asuntolaina ja autolaina ja lapset kuluttivat paljon. mutta jaksoin. eräänä äitienpäivänä muutama vuosi sitten sain presidentiltä mitalin. Mieheni kuoli tapaturmaisesti 70-luvun puolivälissä. Oli tietysti eläke, mutta samat vastuut kuin kahdella aikuisella oli ollut. Tulin mummoksi melko varhain ja se vasta ilo olikin. autoin lapsiani eli sitä kautta lapsenlapsiani paljon, koska halusin ja minua tarvittiin. se ei ollut rasite lainkaan. nyt lapsenlapsia on jo seitsemän ja edelleenkin autan jos minut hälytetään apuun muutaman sadan kilometrin päästä. kyllä ihminen jaksaa jos saa olla terve noin suurinpiirtein ja jos asenne on kohdallaan. siis auttamisasenne. - jokahaluaa
Joo ihan hyvä.
Se on sitä,
että jos ei ole elämää,
niin ei ole voimiakaan.
On valehdeltu ihmiset
ateisteiksi.
Vaikka Raamatussa
nimenomaan korostetaan,
että kristinusko on
kokeellinen, eli tieteellinen
uskonto.
Joka pitää minun
sananni tulee näkeemään
totuuden.
Raamatussahan tämä
sanotaan oikein todella.- Kaisa-Kyllikki
Kyllähän se niinkin on joo. Jos ei mitään tee niin ei mitään jaksa edes yrittää. Se lamaa se makaaminen. Ihmettelen omaa jaksamistani näin jälkikäteen. Ei nyt ihan tuohivirsuissa ja perunasäkissä tarvinnut kulkea, mutta mitään ylellisyyksiä ei ollut. Vesi kannettiin kaivosta. Kaasuhella tuli joskus 60-70 luvulla. Pulsaattorikoneella jyystettiin pyykit. Mutta en osannut edes kaivata sen ihmeellisempää. Ei siihen aikaan osattu eikä ollut.
Nykyisin tarpeita ja koneita ja sitätätä on niin paljon että varmasti menevät monet ihan sekaisin kaikesta tästä tulvasta. Yksinkertaisuus on monen valinta. Kaikessa mukana juokseminen taas jonkun toisen. Telkkarista nähdään esimerkkejä kaikenlaisista käänteistä ja ne otetaan ihan todesta.
Minä jaksoin koska olin nuori enkä paremmasta tiennyt.
- Kolmen äiti
Muistelen minäkin: Jaksoin, kun olin nuori ja onnellinen. Nyt todella ihmettelen, kuinka pystyin kaikkeen mihin pystyin. Nyt en enää jaksa läheskään samaa, vaikka olen edelleen onnellinen. Iän myötä tarvitsen enemmän lepoa ja kaikki käy hitaammin, vaikka en kauhean vanha olekaan. Tavallaan olen myös antanut periksi ja sallinut itselleni sen ettei kaikkea tarvitse jaksaa ja tehdä. Olen oppinut lintsaamaan, ja myös luopumaan joistakin suunnitelmista mitä haluaisin tehdä. Vähemmälläkin selviää.
Nyt nautin kiireettömyydestä, kun olen karsinut kalenteristani turhat menot, nautin lepäämisestä kun jätän joitakin suunniteltuja tehtäviä tekemättä. Nautin myös mietiskelystä ja ympärilleni katselusta, kun en enää mene eteenpäin pää kolmantena jalkana.
Ajattelen, että olen selvinnyt ruuhkavuosista ja nyt minun ei enää tarvitse suorittaa ihan kaikkea. - Kulinaristikokki
Te teräsmummu söittekin varmasti paljon terveellisempää ruokaa kuin nykypäivänä useimmat äidit syövät. Suomalainen elinterviketeollisuus on tehnyt meidän ruuastamme ravinnoksi kelpaamatonta. Terveellisen ravinnon etsiminen käy päivä päivältä vaikeammaksi. Ruoka täytyy nykypäivänäkin itse viljellä ja kasvattaa, mikäli haluaa syödä hyvin. Lehmää ei voi pitää takapihalla ja tinkimaitoa ei saa edes naapurista.
- mummuksi
Toivottavasti ruokaa riitti teräsmummun lapsuudessakin, joka osui sotavuosiin. "Ennen" syötiin mitä saatiin, nykyään sitä, mitä mieli tekee. "Ennen" varsinkaan naiset eivät käyttäneet tupakkaa eikä alkoholia, ja sillä oli varmasti vaikutusta terveydentilaan.
- Kirvesmiehen muija
mummuksi kirjoitti:
Toivottavasti ruokaa riitti teräsmummun lapsuudessakin, joka osui sotavuosiin. "Ennen" syötiin mitä saatiin, nykyään sitä, mitä mieli tekee. "Ennen" varsinkaan naiset eivät käyttäneet tupakkaa eikä alkoholia, ja sillä oli varmasti vaikutusta terveydentilaan.
Kyllä naiset poltti ennenkin, poltti jopa piippua. Alkoholia ottivat mutta vain tilkkasen terveydeksi. Näin ennen maalla.
- smummix
Aika kultaa muistot;)
- Kulinaristikokki
Ei se pelkästään niinkään ole. Teillä smummix on voinut olla laiska sohvalla löhöävä mutsi, mutta minun täytyy myöntää, että oma äitini teki paljon enemmän töitä leipänsä eteen kuin minä. Eikä ollut elämää helpottavia koneita. Isoäitini sitä vastoin oli äveriäs ja heidän talossaan oli renkiä ja piikoja.
Henkisesti oma elämäni on raskaampaa kuin aiempien polvien, mutta fyysisen rasituksen joudun kyllä hakemaan lenkkipolulta.
- ajat muuttuvat.
eihän nykyään tarvii käydä edes töissä kun niitä ei ole ja ajat ovat muuttuneet ja kaikilla ei ole sitä maatilaa vaan se pieni yksiö missä ollaan tietokoneella 24 tuntia vuorokaudessa eikä ennen ollut tietokoneita. nykyään ihmiset ei välitä toisistaan vaikka asiat oisivat miten niin useimmat sairastuu mielenterveysongelmiin ym. ja syrjäytyy kaikesta sosiaalisesta menosta sinne yksiöön niin ei siinä kuule ole ruualla mitään tekemistä millanen teräsvaari tai millanen teräsmummo tulee sitä voi kuolla vaikka masenukseen tai vaikka alkoholiin. ennen tuskin hirveesti oli masennuksia, koska oli yhteisöllisyyttä koska kaikilla oli maatilat ja kylät missä pidettiin toisista huolta. nykyään kaikki on oman onnensa nojassa ja saa selvitä yksin. eikä kukaan välitä.
- mummuksi
Koskahan on ollut aika, jolloin kaikilla oli maatilat tai kylät? Ainakin Etelä-Suomessa maat ja mannut joutuivat jo satoja vuosia sitten harvojen omistukseen, ja torpparien ja maattomien määrä oli valtava. Oli pohjoisemmassakin paljon loisia ja kylänloppuisia, jotka siis eivät omistaneet maata. Kaikki eivät myöskään asuneet kylissä, vaan uudistiloja perustettiin koskemattomiin korpiin.
Huolenpito toisista oli aivan sattumanvaraista armopalojen antamista tai suoranaista hyväksikäyttöä. Työttömyys, laiskuus, vamma tai huoltajan kuolema merkitsi maantielle joutumista. Nykyään yhteiskunta huolehtii jäsenistään, sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kattavat, eikä kenenkään tarvitse olla oman onnensa nojassa tai selviytyä yksin. Myös monet omaiset ja lähimmäiset tekevät vapaaehtoistyötä vähäosaisten keskuudessa.
- dirlandaa1
Kai mar kävit vielä kaiken tämän lisäksi täyspäiväisesti töissä kodin ulkopuolella, häh? Ja hoidit samalla omat ja miehes vanhemmat hautaan asti? Kuinka suuri tila teillä olikaan? Sata lehmää, 500 lammasta, 5000 sikaa,10000 kanaa, niinkö? Peltoa 1000 ha? Kaikki työt tehtiin tietenkin käsipelillä, selvähän se. Etkä apua huolinut vaikka olis tarjottu, kun olit kerta niin reipas ja jaksavainen. Et kaiketi synnytyksissäkään kätilöä tarvinnut. Tiettömien taipaleitten takana varmaan asuitte, 50 km ylämäkeen jokapaikkaan mennen tullen umpihangessa kesät talvet... Eikö se miehes tehnyt mitään? Paitsi ***** lisää kakaroita?
Kyllä vaan ennen oltiin niin työn sankareita että... aika kultaa muistot ja monistaa tekemiset. - Huh huh
Vanhusten kanssa työtä tehneenä kyllästyin juttuihin, kuinka ennen kaikki oli paremmin, mutta kuitenkin tehtiin niin paljon raskasta työtä, ettei nykypolvi koskaan. Ennen ruoka oli parempaa, mutta toisaalta safkat sai raapia kasaan miten milloinkin. Höpö höpö juttuja, joilla ei ole mitään merkitystä!
- kirvesmiehenmuija
Vai niin. Minäpä kerron sinulle yhden ihmisen elämän.
Hän kasvoi maalla pienessä torpassa. Meni lopulta naimisiin ja sai 15 lasta. Kun vanhin lapsi oli vasta 13v oli hän saattanut hautaan 6 lastaan ja miehensä. Hän jäi yksinhuoltajaksi 9 lapsen kanssa. Asui maaseudulla pienessä torpassa jonne ei ollut edes tietä perille. Ei sähköjä eikä juoksevaa vettä ellei hän itse juossut. Elanto tuli 2 hehtaarin alasta josta peltoa oli 1 hehtaari. Navetassa oli yksi lehmä, lisäksi joskus possu ja kanoja. Lisätienestiä sai hieromalla, kuppaamalla ja tekemällä luonnon lääkkeitä ihmisille.
Hän kasvatti lapsistaan vastuuntuntosia ihmisiä. Oli aina kuolemaansa saakka iloinen ja positiivinen ihminen. Hän löysi aina jotain hyvää vaikka asiat olisi ollut kuinka huonosti tahaansa.
Hän nukkui pois 94 vuotiaana. Koko ikänsä teki teki kovasti töitä. Leipä ei tullut talonpöytään helposti eikä itsestään.
Minulle hän on suuri ihminen. En fanita jääkiekkoilioita, formulakuskeja enkä muita turhia julkkiksia. Mutta häntä tulen fanittaman koko ikäni. Hän oli minun äidinäidinäiti. Minulla oli etuoikeus oppia hänet tuntemaan elämänaikanani.
- Kahden äiti
Jotkut asiat ovat nyt paremmin, jotkut huonommin. Mummoni hoiti leskenä yksin ison maatilan ja viisi lasta, äitini oli kaupungissa kotiäiti neljälle lapselle, itse olen ollut kahden lapsen virkaäiti kaupungissa, miniäni vuorostaan kotiäitinä yhdelle... meitä naisia on moneksi samassakin suvussa, ja elämäntapoja monenlaisia. On mielenkiintoista saada tietoja siitä miten ennen elettiin ja miten kukin on selvinnyt omassa tilanteessaan.
Mummoni selviytymistä ihmettelen, joskin häntä auttoi koko kyläyhteisö maatilan töissä. Äidillä oli kova urakka hoitaa perheemme ilman vesijohtoa, kodinkoneita ja vähällä rahalla. Itse olen päässyt aika helpolla, on ollut mykyajan mukavuudet ja päivähoitojärjestelmä. Miniällä vuorostaan on ongelmana työttömyys ja rahahuolet, kuin myös kodinhoitotaitojen puuttuminen, niitä kun ei enää koulussakaan opeteta.
Omasta mielestäni olen jaksanut hyvin, kun ei ole kovin vaikeaa ollutkaan. Näillä muilla sukuni naisilla on ollut varmasti raskaampaa. Toisaalta äiti ja mummu eivät valittaneet koskaan, koska silloin tuollaiset vaikeudet katsottiin kuuluvaksi normaaliin elämänmenoon. - marialott
taas mummuksi kaivelee historiatietoja ja vetää mutkia suoriksi ... hooohhoijaa ....hänen kommentointiaan tarvitaan ...
- Kivakesä
Aina itsellä on ollut raskaampaa. Katsoi asiaa ihan mistä vinkkelistä hyvänsä. Etenkin jos ei osaa olla tyytyväinen omaan tilanteeseensa millään tavoin.
Minä jaksoin joskus todella paljon yhtä ja toista, mutta tahti hiljenee kun ikää tulee.
Historiatiedot perheiden tilanteista vuosisadoittain tai vuosikymmenittäin löytää jokainen varmaankin netistä tai kirjoista. Ei niitä tarvitsisi joka kommenttiin lykkiä.
Ei niissä mitään uutta ole nykyihmiselle yleensä. Moni ei edes ymmärrä mistä puhutaan kun pellavaa loukutetaan yms. - mummuksi
Kivakesä kirjoitti:
Aina itsellä on ollut raskaampaa. Katsoi asiaa ihan mistä vinkkelistä hyvänsä. Etenkin jos ei osaa olla tyytyväinen omaan tilanteeseensa millään tavoin.
Minä jaksoin joskus todella paljon yhtä ja toista, mutta tahti hiljenee kun ikää tulee.
Historiatiedot perheiden tilanteista vuosisadoittain tai vuosikymmenittäin löytää jokainen varmaankin netistä tai kirjoista. Ei niitä tarvitsisi joka kommenttiin lykkiä.
Ei niissä mitään uutta ole nykyihmiselle yleensä. Moni ei edes ymmärrä mistä puhutaan kun pellavaa loukutetaan yms."Ei niissä mitään uutta ole nykyihmiselle yleensä. Moni ei edes ymmärrä mistä puhutaan kun pellavaa loukutetaan yms."
Niinpä.
- Mummu Nuorimieli
Mukava todeta että täällä on kunnon ikään ehtineitä mummuja. Olen luullut olevani yksin vanhahkoja. Tosin pellavan loukuttamisesta muistan että just ja just kokeilin sitä linkkua nostella, mitään valmista ei tullut. Lypsänyt kyllä olen ja purilametsässä ollut kun perheessä oli tyttöjä enemmän kuin poikia.
- asenteella eteenpäin
Minä jaksan olla lasteni kanssa 24 tuntia vuorokaudessa. On pakko jaksaa! Olen jaksanut jo 10 vuotta. Ainoat lomat ovat olleet synnyttäneiden osastolla, kun olen saanut uuden vauvan. Ruoan on saanut valmiina eteen ja olen saanut levätä pari päivää ennen kotiin paluuta. Mies on pitänyt isyyslomaa viikon tai kaksi.
Kun miehen työtilanne on sallinnut, olen joskus myös heittäytynyt sairastamaan sängynpohjalle, vaikka olisinkin ollut vasta vähän kipeänä. Ennaltaehkäisyä, kun uupumus uhkaa! Muuten ei uskota, että äitikin voi väsyä! Toisinaan taas mies on ollut ulkomailla töissä ja silloin olen hoitanut lapset, vaikka olisin ollut lähes 40 C kuumeessa ja lapset minua virkeämpinä (katsoivat paljon TV:ä ja yritin pitää heidät hengissä tekemällä edes minimin) . Lapsethan tartuttavat tauteja, joten olen ollut sairaampi kuin ennen lapsia.
Tiukan paikan tullen olen yrittänyt saada kodinhoitajaa, mutta kunnasta vastaavat, että kun en ole yksinhuoltaja, niin eivät anna! Isovanhemmat vetoavat apua pyytäessäni aina kodinhoitajiin, mutta oikeasti niitä ei vain saa, ilman että ottaisi avioeron! Neuvola vetoaa isovanhemmilta avun pyytämiseen, joten siksi kokeilin pyytää! Olen siis puun ja kuoren välissä. Vaikka mies olisi työmatkalla Brysselissä, en siis saa apua kunnalta! Yritin saada Mannerheimin Lastensuojeluliitoltakin tilapäistä hoitoapua, mutta kaikki hoitajat olivat varattuja.
Hoidin naapureiden lapsia, mutta vanhemmat vain nauroivat, että heidän lapsillaan on isovanhemmat apuna, joten eivät ole kiinnostuneita auttamaan ketään pienessä hädässä. Sairaille lapsille en tietenkään edes pyytänyt. He kutsuvat lapsiani vain, jos itse kaipaavat sillä hetkellä seuraa. Ei voida sopia, että kerta minä hoidan, niin 100%:lla varmuudella hoitavat juuri hammaslääkärikäyntini ajan! Ehei, vauva voi itkeä vaunussa, kun minun hampaitani paikataan ja taapero voi olla hoitajien ongelmana vaellessaan hoitohuoneessa! Minähän menen silti hammaslääkäriin! Mutta mikä stressi kuunnella vauvan itkua ja olla samalla porattavana ilman puudutusta!
Miehen työn vuoksi en ole palannut palkkatöihin. Silti miehen palkasta lohkaistaan isosti veroja, vaikka hänen työnsä hoitaminen vaatii monilapsisessa perheessä, että toinen vanhempi on kotona tai että isovanhemmat auttavat. En halua lapsille 10 tuntisia päiväkotipäiviä ja lastensuojelua perääni, kun myöhästyisin ruuhkan vuoksi hakuajasta! Minun palkkani olisi niin pieni, että ei kannata! Olisin kuin yksinhuoltaja! Miehellä on pitkät työmatkat ruuhkassa tai sitten on ulkomailla asti!
Sukulaisia ei kiinnosta miten henkihieverissä milloinkin olen. Olen täysin vieraantunut lapsettomien sukulaisten ajatusmaailmasta. He pelastasivat ennemmin kissansa kuin lapseni, sillä kissaan heillä on lämpimämmät välit. Isovanhemmat ovat päättäneet olla vanhoja (ovat tällä hetkellä 70-75 vuotiaita).
40 v- asenteella eteenpäin
Jatkuu, jos jaksatte lukea…
Olen sillä tavalla nykyaikainen, että halusin mieheni mukaan synnytyksiin, mutta isovanhemmat eivät luvanneet tulla siksikään aikaa lastenlastensa luokse. Onneksi on ollut tuuria sen verran, että olemme saaneet puolitutun (rahanahneen) eläkeläisen houkutelluksi meille synnytysten ajaksi ja mies ei ole juuri silloin ollut ulkomaillakaan! Yritämme pitää yllä suhteita isovanhempiin, mutta vaivoiksi nuoret eivät heille tietenkään saa olla. Olemme vain iloksi! Heillä on oma elämä, joka on täynnään eläkeläisten huvituksia.
Olen sitä mieltä, että nykyisin ollaan niin itsekkäitä, että mieluummin olisin elänyt menneisyydessä, jolloin sentään sukulaiset ja naapurit katsoivat toistensa jaksamisen perään. Minut on jätetty henkisesti yksin, mutta pääni kestää sen juuri ja juuri! Fyysisesti olen kyllä valmis ponnistelemaan, mutta laitoin vihdoin nuorimman lapseni osa-aikaisesti päiväkotiin. Saan vihdoinkin vähän omaa aikaa, ennenkuin koululaiset palaavat kotiin!
Mieltäni ei lämmitä sekään, että vanhempani ylpeilevät miten hienosti selviän ja lapsenlapset menestyvät. Vain minulla ja miehelläni on enää oikeus olla ylpeä, ei heillä! Olen oman jo edesmenneen mummini sukulaissielu. Hän hoiti lapset ja karjan, myös sota-aikana. Hän imettikin kauan, ihan niinkuin minäkin. Hän teki itse, ihan niinkuin minäkin. Hänellä oli ystäviä, ei ihan niinkuin minulla!
Nykyään halutaan ystäviä, jotka ovat vapaita menemään ja toteuttamaan itseään. Näin on lastemme isovanhempienkin elämän laita! Sama yhteiskunnan sairaus on tarttunut heihinkin! Minä en ole niin vapaa. Yksi oikea äitiystävä sentään on ja hänen arkensa on omaani raskaampi, koska hänen lapsillaan on elinikäisiä sairauksia! Tuemme toisiamme erityisen paljon henkisesti, mutta musertavan suuri osa arkeamme kuluu silti vailla fiksuja aikuiskontakteja! Vieraita ei juurikaan käy ja jos joku lapseton sukulainen käy, niin elää kuin hotellihuoneessa ja valittaa vielä lastemme aiheuttamasta melusta! Vastineeksi arvosteluun olemme viimevuosina kyllä pakottaneet heitä siivoamaan "hotellihuoneensa" itse, vaikka ovat siinä hitaita ja osaamattomia. Ovat vain valinneet vapaan ja vastuuttoman elämäntavan!
Välissä vain on Suomeen kasvanut tämä itsekäs sukupolvi, joka syötti pullosta, koska laittoi lapsensa hoitoon jopa 3 kk iässä, sai kodinhoitajan kotiin, kun lapsi ei voinut mennä sairaana hoitoon, ylpeili saavutuksillaan palkkatöissä, eikä ymmärrä kotiäidin osaa nykyisessä yhteiskunnassakaan! Olemme muka osamme valinneet! Isovanhemmat ja muut sukulaiset kyllä löivät sen viimeisen naulan arkkumme kanteen! Osa ei saanut lapselleen kunnallista hoitopaikkaa, mutta oli sentään varaa ottaa piika kotiin ja olla sidottuna itse muualle. Osa oppi hoitamaan sekä työn, että kodin ja kasvattamaan lapsistaakin osaavia eikä vain vapaamatkustajia!
Lapsia ei mummoni aikaan hoidettu niin tarkasti kuin nykyisin. Olen onnellinen, että pystyn katsomaan enemmän lasteni perään kuin mummoni hoitaessaan karjaa ja hankkiessaan ruokaa perheelleen. En jätä edes pieniä koululaisiani kotiin yksin pitkiksi iltapäiviksi, mutta jos eläkeläiset olisivat lastenlapsilleen hädän tullen tavoitettavissa, voisin mielihyvin mennä palkkatöihinkin.
Lapseni ovat terveempiä kuin minä. Vanhempani eivät kiinnitäneet kasvuuni niin paljon huomiota. Omani vien lääkärille aina kun on tarve. Lapset saavat harrastaa niin että kehittyvät hienosti ja syödä raaka-aineista asti itse valmistettua kotiruokaa. Opetan lapsia laittamaan ruokaa jo pienenä itse, siivoamaan jälkensä, hoitamaan koulunsa hyvin ja pitämään yhteyttä myös meidän perheen itsekkäisiin sukulaisiin. Mummini perintö herää toivottavasti taas henkiin, mutta riittävätkö kykyni kasvattajana tähän kaikkeen?
40 v - asenteella eteenpäin
asenteella eteenpäin kirjoitti:
Jatkuu, jos jaksatte lukea…
Olen sillä tavalla nykyaikainen, että halusin mieheni mukaan synnytyksiin, mutta isovanhemmat eivät luvanneet tulla siksikään aikaa lastenlastensa luokse. Onneksi on ollut tuuria sen verran, että olemme saaneet puolitutun (rahanahneen) eläkeläisen houkutelluksi meille synnytysten ajaksi ja mies ei ole juuri silloin ollut ulkomaillakaan! Yritämme pitää yllä suhteita isovanhempiin, mutta vaivoiksi nuoret eivät heille tietenkään saa olla. Olemme vain iloksi! Heillä on oma elämä, joka on täynnään eläkeläisten huvituksia.
Olen sitä mieltä, että nykyisin ollaan niin itsekkäitä, että mieluummin olisin elänyt menneisyydessä, jolloin sentään sukulaiset ja naapurit katsoivat toistensa jaksamisen perään. Minut on jätetty henkisesti yksin, mutta pääni kestää sen juuri ja juuri! Fyysisesti olen kyllä valmis ponnistelemaan, mutta laitoin vihdoin nuorimman lapseni osa-aikaisesti päiväkotiin. Saan vihdoinkin vähän omaa aikaa, ennenkuin koululaiset palaavat kotiin!
Mieltäni ei lämmitä sekään, että vanhempani ylpeilevät miten hienosti selviän ja lapsenlapset menestyvät. Vain minulla ja miehelläni on enää oikeus olla ylpeä, ei heillä! Olen oman jo edesmenneen mummini sukulaissielu. Hän hoiti lapset ja karjan, myös sota-aikana. Hän imettikin kauan, ihan niinkuin minäkin. Hän teki itse, ihan niinkuin minäkin. Hänellä oli ystäviä, ei ihan niinkuin minulla!
Nykyään halutaan ystäviä, jotka ovat vapaita menemään ja toteuttamaan itseään. Näin on lastemme isovanhempienkin elämän laita! Sama yhteiskunnan sairaus on tarttunut heihinkin! Minä en ole niin vapaa. Yksi oikea äitiystävä sentään on ja hänen arkensa on omaani raskaampi, koska hänen lapsillaan on elinikäisiä sairauksia! Tuemme toisiamme erityisen paljon henkisesti, mutta musertavan suuri osa arkeamme kuluu silti vailla fiksuja aikuiskontakteja! Vieraita ei juurikaan käy ja jos joku lapseton sukulainen käy, niin elää kuin hotellihuoneessa ja valittaa vielä lastemme aiheuttamasta melusta! Vastineeksi arvosteluun olemme viimevuosina kyllä pakottaneet heitä siivoamaan "hotellihuoneensa" itse, vaikka ovat siinä hitaita ja osaamattomia. Ovat vain valinneet vapaan ja vastuuttoman elämäntavan!
Välissä vain on Suomeen kasvanut tämä itsekäs sukupolvi, joka syötti pullosta, koska laittoi lapsensa hoitoon jopa 3 kk iässä, sai kodinhoitajan kotiin, kun lapsi ei voinut mennä sairaana hoitoon, ylpeili saavutuksillaan palkkatöissä, eikä ymmärrä kotiäidin osaa nykyisessä yhteiskunnassakaan! Olemme muka osamme valinneet! Isovanhemmat ja muut sukulaiset kyllä löivät sen viimeisen naulan arkkumme kanteen! Osa ei saanut lapselleen kunnallista hoitopaikkaa, mutta oli sentään varaa ottaa piika kotiin ja olla sidottuna itse muualle. Osa oppi hoitamaan sekä työn, että kodin ja kasvattamaan lapsistaakin osaavia eikä vain vapaamatkustajia!
Lapsia ei mummoni aikaan hoidettu niin tarkasti kuin nykyisin. Olen onnellinen, että pystyn katsomaan enemmän lasteni perään kuin mummoni hoitaessaan karjaa ja hankkiessaan ruokaa perheelleen. En jätä edes pieniä koululaisiani kotiin yksin pitkiksi iltapäiviksi, mutta jos eläkeläiset olisivat lastenlapsilleen hädän tullen tavoitettavissa, voisin mielihyvin mennä palkkatöihinkin.
Lapseni ovat terveempiä kuin minä. Vanhempani eivät kiinnitäneet kasvuuni niin paljon huomiota. Omani vien lääkärille aina kun on tarve. Lapset saavat harrastaa niin että kehittyvät hienosti ja syödä raaka-aineista asti itse valmistettua kotiruokaa. Opetan lapsia laittamaan ruokaa jo pienenä itse, siivoamaan jälkensä, hoitamaan koulunsa hyvin ja pitämään yhteyttä myös meidän perheen itsekkäisiin sukulaisiin. Mummini perintö herää toivottavasti taas henkiin, mutta riittävätkö kykyni kasvattajana tähän kaikkeen?
40 vEn ehdi olemaan katkera, mutta myönnän olevani realisti. Haluan tämän kierteen ehdottomasti katkeavan ja en siksi ehdi lepäämään edes, jos pääsen itsekin isovanhemmaksi.
Odotan, että isovanhemmat tulevat kohta puhumaan suunsa puhtaiksi, kuinka yritän syyllistää…, vanhuuden vaivat…, ym, mutta jos jaksaa eläkeläismenot, jaksaa lapsenlapsetkin! Kyse on asenteesta. Suhde lapsenlapsiin on luotava varhain tai muuten suhteenne vääristyy! Jos syyllistytte, niin se on oma taakkanne. Minä en kanna sitä! Minä nautin kesästä lasten kanssa!
Vaietkaa tämä ketju kuoliaaksi!
40 v - asenteellapa juuri
asenteella eteenpäin kirjoitti:
En ehdi olemaan katkera, mutta myönnän olevani realisti. Haluan tämän kierteen ehdottomasti katkeavan ja en siksi ehdi lepäämään edes, jos pääsen itsekin isovanhemmaksi.
Odotan, että isovanhemmat tulevat kohta puhumaan suunsa puhtaiksi, kuinka yritän syyllistää…, vanhuuden vaivat…, ym, mutta jos jaksaa eläkeläismenot, jaksaa lapsenlapsetkin! Kyse on asenteesta. Suhde lapsenlapsiin on luotava varhain tai muuten suhteenne vääristyy! Jos syyllistytte, niin se on oma taakkanne. Minä en kanna sitä! Minä nautin kesästä lasten kanssa!
Vaietkaa tämä ketju kuoliaaksi!
40 vDream on .... fiktiota kaikki!
Mitä odotat elämältäsi? Sinun täytyy olla siis todella katkera! - mummo täydellä järel
Mutta valinta on ollut teidän oma. Kyllä sinulla varmaan on ollut käsitys tulevasta lapsia tehdessäsi. Niin se vain on, että sitä niittää mitä kylvää.
Minusta yhteiskunnan ei tarvitsekkaan huolehtia kaikesta. Kaikkea ei tarvitse saada valmiina pöytään.
Jos lapsia hankkii niin niistä itse huolta pitää. Sillä nykyään ei tarvitse hankkia lapsia jos siihen ei ole varaa tai ei halua.
Olen kummissani siitä että vaaditaan jos jotakin. Kai olitte laskeneet kuinka toimeen tulette ja hoitojärjestelyt ennen kuin aloitte lapsia hankkimaan. Ennen ei ollut mistä valita. Lapsia tuli se mikä niitä tuli ja ne piti hoitaa ja elättää. Töissä käytiin jos töitä oli, on sitä työttömyyttä ollut ennenkin.
- eipä yleistetä!
"Asenteella eteenpäin", sinäkö vain saat sanoa sanottavasi ja sitten käsket toisten vaieta? Onhan tosiasia että toisilla on raskaampaa kuin toisilla, ja jotkut jaksavat enemmän kuin muut. Kysymys ei ole sukupolvierosta vaan yksilöllisistä eroista ja siitä että kukin elää omien olosuhteidensa ja omien voimavarojensa mukaan. Eipä siis yleistetä jälleen kerran!
Yleistät koko sukupolven itsekkääksi, vaikka jokaiseen sukupolveen mahtuu monenlaisia. Ihan turha tehdä riitaa sukupolvien välille siitä, kenellä olisi ollut vaikeampaa. Jokaisella on myös helppoja ja vaikeita jaksoja elämässään. Entä sitten? Ei sitä tarvitse vertailla eikä luulla aina että itsellä menee muita huonommin.
Voin hyvin sanoa että olen tyytyväinen asioihin, jotka ovat minulla hyvin, ei tarvitse esittää marttyyriä. Voin myös hyvin lintsata velvollisuuksista joita en jaksa suorittaa, tuntematta itseäni itsekkääksi, eikä silloin tarvitse katkeroitua. Jokainen voi tehdä oman elämänsä itselleen sopivaksi, kun ei odota että toiset sen tekevät. Se ei todellakaan riipu siitä, mihin sukupolveen kuulutaan. - asenteella eteenpäin
Joskus kun olen kirjoittanut nasevasti, olen jäänyt ketjun viimeiseksi kirjoittajaksi. Näin kiusallista on nostaa asioita esille!
Joskus taas on käyty suoraan päälle ja joskus harhauttaen eli viemällä huomiota epäoleellisiin yksityiskohtiin. Oma syyllsyys käy joidenkin päälle ja reaktiot voivat olla rajuja!
Mukavaa, jos haluatte jatkaa keskustelua. Pidin kovastikin nimim. "eipä yleistetä! " kommenteista. Ilman huumorintajua ei kyllä pärjää!
40 v- Toinen 40v nainen
Kirjoitit sen mitä ajattelen!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 901280
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511056En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse66822Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll14760Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli290706Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107698- 60694
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?39681- 60658
En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt42634